Lue keskustelun säännöt.
Muita yli 3-kymppisiä, joilla ei ole yhtään säästöjä tai varallisuutta?
26.09.2019 |
Mikä on syynä tähän tilanteeseen ja koetko häpeää tilanteesta tai itsesi epäonnistuneeksi?
Itselläni siis otiskon mukainen tilanne ja mietin olisiko täällä kohtalontovereita.
Tuntuu vaan, että muilla on omistusasunnot ja muutenkin paljon parempi rahatilanne.
Omalla kohdallani tilanne johtuu siitä, että opiskellessani ei rahaa juurikaan ollut käytössä, sitten olin tosiaan opiskelijana ja töissä silloin tällöin. Varsinaiseen kunnon työhön päästessäni aloin sitten nauttimaan niistä rahoista ja tuli käytettyä rahaa huolettomasti. Mutta silloin ei ollut mitään isoja velkoja kuitenkaan. Lopulta ajauduin nettipeleihin ja voittojen jälkeen tuli hävittyä, niin että pahimmillaan oli velkaa peleistä ja luottokorteista noin 20 000 euroa.
Nyt sitten makselen velkoja pois noin tonnilla kuussa. Velat on maksettu noin 1,5-2 vuoden päästä.
En tosin enää koe itseäni epäonnistukseeni, olen tyytyväinen pieniin asioihin ja onnekseni en ehtinyt velkaantua kuitenkaan enempää.
Kommentit (72)
Ptukkka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen 33-vuotias ja maksan pikavippejä pois. Ensi vuonna pitäisi ulosoton olla tyhjä. Olen paskassa toimistotyössä paskalla palkalla. Koen epäonnistuneeni ja harkitsen t*ppavani itseni 35-vuotiaana, jos olen edelleen tällainen luuseri.
Miksi tähän tulee vaan alapeukkuja?
Koska suunnitelma on huono. Huonoin ja pöljin mahdollinen.
Ollapa itse 35v ikäinen persaukinen eli toisinsanoen elämä edessä. Aikaa kun ei voi ostaa tai muullakaan tapaa kääntää taaksepäin. Tietäkääs se. Mulla on varallisuutta mutta onnellisuutta saa välillä suurennuslasilla hakea..
Jos haluaa olla jotain eikä ole aloittanut nuorena, niin ei se oikein enää yli 30-vuotiaana onnistu. Kuinka moni olympiaurheilija on aloittanut harrastuksensa yli 30-vuotiaana ja noussut maailman kärkeen? Entä tuleeko mieleen ketään kuuluisaa tiedemiestä? Kyllähän sellainen peruspaska elämä onnistuu vaikka minkä ikäisenä, mutta merkittäväksi on vaikea nousta vanhempana. Ja mun mielestä peruspaskaelämä on sitä luuserina oloa. Jos muut tykkää, niin kiva, koska kyllähän niitäkin tarvitaan. Mun mielestä se on vaan sama kuin olis kuolluy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan. Rahan ja plllun kanssa sama:
Mä en pihtaa
En omista mitään muuta kuin parin sadan euron auton ja siinäkin arvokkainta on lahjaksi saatu soitin. Oon opiskellut koko aikuisikäni ja välillä kituuttanut osa-aikatöiden tuloilla, joten ei ole kertynyt muuta kuin opintolainaa.
Vanhemmillani ei koskaan ollut rahaa. Köyhyysrajalla elettiin. Nyt yli kolmekymppisenä olen ok työssä, mutta eipä siitä paljon jää käteen. Jos ostaisin vain ruokaa ja vaikka pelkkää Pirkkaa niin ehkä 300€ kuussa voisi pystyä säästämään. Miksi kuitenkaan kituuttaa joku vuosi pelkällä makaroonilla, että olisi 3000€ tilillä?
rahaa jos haluaa säästöön niin perhettä ei kannata tehdä,ja pitää naiset sen verran etäisenä ettei ne pääse lompakolle.itse 42v pienipalkkainen sinkkumies ja säästöjä melkee 100k..tavoitteena aikaisin eläkkeelle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä minullakaan vielä kolmikymppisenä ollut kuin 100% asuntolainaa. Nyt neljävitosena on puolikas omakotitalo Helsingissä ja jonkin verran sijoituksia ja viiden kuun nettopalkka tilillä. Eli ei mitenkään supertilanne, mutta ei huonokaan. Itse olen tyytyväinen. Kyllä sitä omaisuutta ehtii kolmenkympin jälkeenkin kerryttää.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole vielä 30-kymppinen, mutta omistan vaan säästöjä jonkin verran. Mitään suurempaa minulla ei ole. Olen ollut todella paljon työtön ja oikeastaan opiskella pitäisi, mutta en meinaa päästä. Tuhlannut en ole mihinkään, mutta rahaa ei silti paljon lisää tule ja kaikki vaivalla säästettyjä. Rahoja noin 9000 ja siinä kaikki viiden viiden vuoden ajalta.
Eipä kukaan meistä kirjoittajista ole (vielä) 300-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen 33-vuotias ja maksan pikavippejä pois. Ensi vuonna pitäisi ulosoton olla tyhjä. Olen paskassa toimistotyössä paskalla palkalla. Koen epäonnistuneeni ja harkitsen t*ppavani itseni 35-vuotiaana, jos olen edelleen tällainen luuseri.
Miksi tähän tulee vaan alapeukkuja?
Varmaan ton itsemurha-ajatuksen takia, villi ajatus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kartuttaa varallisuutta, niin sitä rahaa ei kyllä kannata sitoa liikaa asuntoon. Osakkeet ja ETF:t paras väylä. Pahimmassa tapauksessa joudut maksamaan, varsinkin kun kyseessä on kerrostalo, asunnon 2-3 kertaan remonttien takia. Osakkeista saa sentään tuottoa vuosittain. Saahan sitä sijoitusasunnoillakin mutta jos sillä aikoo rikastua täytyy jo ennestään olla paljon rahaa ja paljon asuntoja. Muutamalla asunnolla tuotot jäävät älyttömän pieniksi.
Ja olen itse omistusasuja. Kaksion arvo oli ostohetkellä 80000, nyt toki korkeampi kun on rempattu (ja samalla otettu lainaa lisää...)
Toisaalta omaa kotia ei voi rahassa mitata ja omistusasuntoa ei kukaan voi myydä altasi. Nykyisin en tosin uskaltaisi omalta paikkakunnalta ostaa asuntoa koska tämä on muuttotappiokunta. Asuntoja on myynnissä hirveästi ja uskon että tilanne on pahenemaan päin. Hirveä tilanne olla jumissa asunnon kanssa.
Juu, olin itsekin jumissa eron jälkeen ja se oli niin ahdistavaa, että ei ole sen jälkeen tehnyt mieli ostaa asuntoa. Kiva asua toisen omistamassa, joka vastaa remonteista ja muista kuluista, ja kämppää saa vaihtaa heti kun mieli tekee. Vapauden tunne on mahtava, kun vertaa niihin unettomiin öihin silloin taannoin. Totta kai ymmärrän maksavani nyt toiselle tavallaan sitä vapautta, mutta omistaminen ja raha ei ole minulle erityisen tärkeää, kunhan toimeen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi. Omalla kohdalla syynä pitkät opiskelut (useampi tutkinto, kun en löytänyt omaa alaa tai töitä). Aina kun sain rahaa hieman säästöön, tuli joku elämänmuutos joka vei säästöt (ero, sairastuminen tms.). Nyt olen kyllä töissä ok palkalla, mutta asun yksin ja liian kalliisti. (Toisaalta halvempaankaan ei voi muuttaa, koska vaikka löytäisi edullisemman niin ei ole varaa maksaa takuuvuokraa.) Säästän joka kk vähän, mutta säästöt kertyvät niin hitaasti että pienikin ylimääräinen meno syö ne heti.
Tunnen häpeää ja välillä harmittelen sitä, että en ole osannut opiskella mitään työllistävää, hyvin palkattua alaa. Myös kumppanin kanssa eläminen muuttaisi rahatilannetta radikaalisti, kun asumiskulut puolittuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miten teille ei ole jäänyt säästöjä, siis ettei tilillä ole YHTÄÄN rahaa. Miten ihmeessä pärjäätte jos tuleekin joku yllättävä meno? Olisi kamalaa elää noin hiuskarvan varassa ja pelossa ettei ole varaa maksaa jotain.
Pthyi, ei kaikki ole syntynyt kultalusikka suussa tai viisaiden vanhempien kera!
Kuuleppas, minä olen tienannut itse joka latin, työnteon aloitin 16-vuotiaana kesätöillä.
Niin minäkin, mutta sun suhteilla sai selvästi parempia duuneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mulla olis mitään säästöjä varmasti itselläni, ellei miestäni olisi. Niin tai no jos ei miestä olisi, ei tietty lapsiakaan olisi, mutta...
Itse olen 39 v, opiskelen toista maisterintutkintoa loppuvaiheessa, olen lukion jälkeen käyttänyt 10 v opiskeluun, 3 v lasten kanssa kotona, ja 7 v matalapalkka-alalla töissä... et juu omat säästöt on hyvin minimissä, tai sanotaanko näin että mikään osa säästöistämme ei ole minun ansiotani... katsotaan josko palkka paranisi vähän kun valmistun. Lapsetkin sen ikäisiä, että periaatteessa olisi mahdollista keskittyä uraan enemmän, jos kiinnostaa.
Ei oo. Brutto 2000 e/kk ni eipä tuosta mitään jää käteen kun haluan kuitenkin matkustella edes kerran vuodessa. Ikää 31 v ja enimmillään ollut 7000 e tilillä ja tuokin 18-vuotiaana kun asuin vielä kotona ja tein töitä. Ei mulla tuu enää koskaan olemaan edes tuollaista summaa tilillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kohta 40-v ja säästöjä ei juuri ole. Asumme aso:ssa, siinä kynnysraha on "sisässä" eli gavallaan jotain omaisuutta on. Jemmatilillä on 3kk bruttopalkkaa vastaava summa (hätätilantejta varten) mutta enemmänkin voisi olla.
Syy miksi ei ole, on se, että elämä kn tässä ja nyt. Haluan elää (matkustaa, käydä teatterissa, ulkona syömässä etc.) NYT, en miettiä huomista.
Mutta kun ikää tulee, alka tajuta että olisi hyvä että sukan varressa olisi jotain säästöjä.
Toisaalta, "huomenna" voi jäädä bussin alle/tulla sota/luonnonkatastrofi/saada sairauskohtauksen, tai sattua mitä vaan, koko maailma voi romahtaa. Mitä silloin haluaa muistella/millaisen elämän on elänyt? Onko kiva että säästi "eläkkeelle" jos ei koskaan eläkepäiviä sitten nähnyt.
Lapsia ei ole, ei ole ketään jota varten "säästää" yli oman eliniän.
Kolmekymppisenä oli, sitten vaimo löysi uuden miehen ja nyt asun vuokralla yksiössä ja makselen elatusmaksuja kahdesta lapsesta. Parhaimmillaan oli joskus 40 000 € tilillä. Nyt siellä on näköjään 34,60€. Onneksi ensi viikolla tulee palkka. Sitten on taas maksujen jälkeen vähän aikaa yli satanen tilillä. Säästän välillä sen verran, että voin käydä ruotsinlaivalla pari kertaa vuodessa.
Kovalla työllä varallisuus hankitaan. Ei tule itsestään jos ei vanhemmilta saa. Meillä on 2 autoa, joista toisesta lainaa. Omistusasunto josta myymällä jäisi käteen vähintään 20000€. Tilillä on 8000 euroa säästössä isompaa kotia varten. Mitään en ole ilmaiseksi saanut ja pienestä palkasta ollaan kaikki säästetty. Vielä muutama vuosi sitten elettiin kädestä suuhun työttömyyden vuoksi.
Oon 31-vuotias, nyt kolmen vuoden säästämisen jälkeen säästötilillä on 1000€ ja rahastoissa saman verran. Ei ole autoa eikä omistusasuntoa. En ole ikinä saanut kokoaikaisesti töitä mutta osa-aikainen olen ollut pidemmän aikaa. Mieheni on työkyvytön, ja välillä oli pari vuotta ettei hän saanut tukia kun putosi järjestelmien väliin. Silloin elettiin luottokortti tappiin. Syksyllä aloitin opiskelut hoitoalalla toiveissa olisi vakityöpaikka joskus, ehkä jopa oma asunto mitä voisin laittaa mieleisekseni. En osaa sijoittaa, ehkä jonain päivänä on aikaa perehtyä asiaan. Pärjäämme kuitenkin ja elämä on hyvää ilmankin omistuksia, mutta tulevaisuus välillä pelottaa, etenkin eläkeikä.
Ostin 29-vuotiaana ekan omakotitaloni Tikkurilasta. Velkaa tarvitsin puolet kauppahinnasta. Edellytti tietenkin työntekoa ja tienaamista. Ei kaikista ole.
Serkkuni ovat kolmekymppisiä miljonäärejä, perivät joskus isänsä firman. Istuvat jossain hallituksissa vain näennäisesti. Päivääkään eivät ole tehneet oikeita töitä vaan reissaavat ympäri maailmaa. Yksi asuu puolet vuodesta milloin missäkin (tällä hetkellä kai Kaliforniassa) ja puolet Suomessa.
Itse olen tehnyt 17-vuotiaasta asti töitä ja opiskelin tappiin asti. Rahat riittävät juuri ja juuri autoon ja peruselämiseen, koska alaltani ei löydy työpaikkoja. Niinpä teen matalapalkkaista työtä ja lasken euroja. Rahaa ei ole lomamatkoihin eikä huvituksiin.
Kuuleppas, minä olen tienannut itse joka latin, työnteon aloitin 16-vuotiaana kesätöillä.