Anoppi ja anopin ”kunnollinen maalaisjoulu”

Vierailija kirjoitti:

Ja miehen mielipiteellä ei väliä?

Ps. Ostakaa joulusiivous etukäteen joululahjaksi...

Ei mieskään sinne halua. Ei ole lapsuudenkotinsa ja levätä hänkin haluaisi.

Enkä osta. Minulle ei kuitenksan tule mitään lahjaa. Taaskaan.

Ap

Sano EI ja numeron /sähköpostin ym vaihto salaiseen, somessa estot. Ota etäisyyttä anoppiin. Kumppanisi hoitaa puhelut ja hän sanoo ei tai menee itsekseen sinne. Anoppivierailut voi hoitaa parin tunnin aikana noin muuten tai hotellissa yötä. Tai sitten hänen pitäisi asua lähempänä, ehkä hänellekin on hotellimajoitusta yön yli jos kumppanisi kanssa viettää aikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Ootko avannut suutasi sille anopille? Sanonut, että et ole tulossa ja asia loppuunkäsitelty? Vai ootko vaan mutissut jotain epämääräistä ja tullut tänne vinkumaan?

Hänen kanssaan ei voi keskustella normaalisti.

Kaksi sanaa riittää: Emme tule. Ei siinä mitään keskusteluja tarvita. Ei normaaleja eikä epänormaaleja. Pystyt varmasti noihin kahteen sanaan, jos oikein pinnistät.

Eri

No sitten se kinuaminen ja painostaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Ap

Emme tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Ootko avannut suutasi sille anopille? Sanonut, että et ole tulossa ja asia loppuunkäsitelty? Vai ootko vaan mutissut jotain epämääräistä ja tullut tänne vinkumaan?

Hänen kanssaan ei voi keskustella normaalisti.

Kaksi sanaa riittää: Emme tule. Ei siinä mitään keskusteluja tarvita. Ei normaaleja eikä epänormaaleja. Pystyt varmasti noihin kahteen sanaan, jos oikein pinnistät.

Eri

No sitten se kinuaminen ja painostaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Ap

Kuten jo sanoin. ÄLÄ VASTAA PUHELUIHIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on alkanut se jokavuotinen kärttäminen, että pitäisi pienten lasten kanssa matkata +500km suuntaansa, kun meille ei voi tulla, eläkkeellä olevat ihmiset. Meillä kuulemma on aikaa ja helpompi tulla, vaikka rahat aina tiukilla ja oma tarinansa on sitten tavaroiden ja lasten pakkaaminen autoon, puhumattakaan eläimistä, joita ei voi jättää yksin ja aivan mahdotonta saada niille hoitajaa joulun pyhinä. 

Ollaan kutsuttu, että meille voi tulla joulupäivänä ja viipyä uuteen vuoteen asti, aatto halutaan viettää keskenään. Mutta kun aina on lapset tulleet vanhemmille heidänkin lapsuudessaan ja reissattiin. Niin no, heillä oli välimatkaa muutama kilometri ja ajat ovat muuttuneet, meilläkin mies aattona vielä töissä aamun. 

Kaikki kuulemma tekosyitä vain.

Ja heidän tekosyynsä olla tulematta teille on se, että "aina on näin tehty"?

Tätä he aina sanovat, "kun aina silloin kun minä olin lapsi...". Olemme aina sanoneet, ettemme pääse/emme tule, yleensä myös vedottu miehen töihin ja eläimiin ja kerrottu, että meille ovat tervetulleita joulupäivästä uuteen vuoteen asti. Mutta ei, ei kelpaa kun sinne pitäisi lähteä, kaikki on vain tekosyitä. He perustelevat sen, etteivät tule aina tuolla muttakun-argumentilla.

Tuo jatkuva inttäminen ja jankutus jatkuu jouluun asti, alkaa yleensä juuri syyskuussa. Emme asiasta heidän kanssaan väännä, vaan sanomme ettemme tule ja jos tämän puhelun sanoma ei muutu, sen voi lopettaa heti.

Aatoksi laitamme puhelimet äänettömälle aamulla (kun olemme laittaneet joulun toivotukset) ja vastaamme aikaisintaan joulupäivänä ja toivotamme uudelleen tervetulleeksi meille. Sitä ruikutusta kamalasta joulusta kun lapsenlapset eivät taaskaan tulleet, joutui olemaan ihan yksin jne. jatkuu yleensä tammikuulle asti, sitten loppuu ja syyskuussa taas (joskus jo heinä-elokuussa) alkaa sama jankutus joulusta.

Sanotte vain, että ette mene, jos siis ette halua. Jos miehesi haluaa mennä, senkun menee, sinä voit tehdä mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Ootko avannut suutasi sille anopille? Sanonut, että et ole tulossa ja asia loppuunkäsitelty? Vai ootko vaan mutissut jotain epämääräistä ja tullut tänne vinkumaan?

Hänen kanssaan ei voi keskustella normaalisti.

Kaksi sanaa riittää: Emme tule. Ei siinä mitään keskusteluja tarvita. Ei normaaleja eikä epänormaaleja. Pystyt varmasti noihin kahteen sanaan, jos oikein pinnistät.

Eri

No sitten se kinuaminen ja painostaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Ap

Tässä tapauksessa olette kyllä ongelman toinen pää. Joka kerta kun anoppi ottaa asiakseen joulun, niin sanotte vain: "Ollaan jo vastattu ettei tulla, jos ei muuta ollut niin.." ja luuri kiinni.

Mitä sitten vaikka anoppi loukkaantuu. Kyllä tässä maailmassa kuka tahansa voi loukkaantua mistä tahansa. Minäkin vaikka siitä, että mies unohti viedä roskat. Ilmoitatte vain omat tapanne ja elätte miettimättä anopin ajatuksia asiasta.

Puhelimeenkin voi valita vastaako, minä vastaan anoppini kohdalla ehkä yhteen viidestä puhelusta, eri syistä, mutta silti. En anna epämieluisten ihmisten vaikuttaa arkeeni.

Meillä suvun vanhimmat ovat siinä kunnossa, että joulu on pakko pitää heidän lähellä, just ja just jaksavat käydä syömässä ja jakamassa lahjat. Ja tämä on ihan ymmärrettävää. Mutta minä en jaksaisi enää sitä wanhan ajan joulua, hiton savupirttilarppaamista. Tahtoisin tuoda jouluun uusia elementtejä, enkä vetää vuodesta toiseen samalla kaavalla. Mutta kai se on tänäkin jouluna syötävä samat jouluruuat puolipimeässä vesa-Matti Loirin möristessä nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvun vanhimmat ovat siinä kunnossa, että joulu on pakko pitää heidän lähellä, just ja just jaksavat käydä syömässä ja jakamassa lahjat. Ja tämä on ihan ymmärrettävää. Mutta minä en jaksaisi enää sitä wanhan ajan joulua, hiton savupirttilarppaamista. Tahtoisin tuoda jouluun uusia elementtejä, enkä vetää vuodesta toiseen samalla kaavalla. Mutta kai se on tänäkin jouluna syötävä samat jouluruuat puolipimeässä vesa-Matti Loirin möristessä nurkassa.

Ai miten osuva: samat ruuat ja kynttilät ja Loiri. Voi yäh.. Meillä tosin joulunatsi on 16-v teini jolle kaikki PITÄÄ olla niin kuin aina. Pitää kai raukka kynsin hampain kiinni lapsuudestaan. Mulle kelpais vaihtelu ja mitään anopin määräilyä tai sukulaisissa kiertämistä en jaksais hetkeäkään

ihana olla vain puolison kanssa kotona kaksin eikä mitään pakko perinteitä. Jouluna vain levätään eikä suoriteta yhtään mitään. Nautitaan pimeydestä ja tunnelma valaistuksesta. Medän läheisemme haluavat kaikki viettää joulunsa omassa rauhassaan eikä pahemmin välitä siitä, moni ei laita joulua ollenkaan niin että ihan tavallinen viikonloppu. Itse jaksan vielä vähän koristella kotia ja tykkään joulumusiikista että en ihan kokonaan ole joulukielteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Ootko avannut suutasi sille anopille? Sanonut, että et ole tulossa ja asia loppuunkäsitelty? Vai ootko vaan mutissut jotain epämääräistä ja tullut tänne vinkumaan?

Hänen kanssaan ei voi keskustella normaalisti.

Kaksi sanaa riittää: Emme tule. Ei siinä mitään keskusteluja tarvita. Ei normaaleja eikä epänormaaleja. Pystyt varmasti noihin kahteen sanaan, jos oikein pinnistät.

Eri

No sitten se kinuaminen ja painostaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Ap

Tässä tapauksessa olette kyllä ongelman toinen pää. Joka kerta kun anoppi ottaa asiakseen joulun, niin sanotte vain: "Ollaan jo vastattu ettei tulla, jos ei muuta ollut niin.." ja luuri kiinni.

Mitä sitten vaikka anoppi loukkaantuu. Kyllä tässä maailmassa kuka tahansa voi loukkaantua mistä tahansa. Minäkin vaikka siitä, että mies unohti viedä roskat. Ilmoitatte vain omat tapanne ja elätte miettimättä anopin ajatuksia asiasta.

Puhelimeenkin voi valita vastaako, minä vastaan anoppini kohdalla ehkä yhteen viidestä puhelusta, eri syistä, mutta silti. En anna epämieluisten ihmisten vaikuttaa arkeeni.

Saamme postia, tekstareita ja sukulaisten soittoja ja puheluja tuöpaikalle. ”Mutta kumä haluuuuuuun”...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Ootko avannut suutasi sille anopille? Sanonut, että et ole tulossa ja asia loppuunkäsitelty? Vai ootko vaan mutissut jotain epämääräistä ja tullut tänne vinkumaan?

Hänen kanssaan ei voi keskustella normaalisti.

Oletko kokeillut pantomiimia?

Minusta jouluisin pitää olla isovanhempien kanssa. He kuitenkin kaipaavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan ympäri vuoden. Joulu on perheiden ja sukujen yhteinen juhla. Itsekästä jättää isovanhemmat yksin.

Mutta voithan sinä kutsua heidät vaihteeksi teille. Voi olla, että eivät jaksa matkustaa, joten sitten menette sinne.

Meillä on ajateltu niin, että lapset perheineen jouluilevat niin kuin haluavat. Odotamme, että he sallivat saman meillekin. Ei ole kysytty mitään joulunvietosta, ei ole kutsuttu jouluksi lapsuudenkotiin, ei ole sanallakaan sanottu, että tänne pitää tulla.

Silti kuulin työkaverilta, miten naapurissaan asuva miniä oli valittanut, miten taas tuli kutsu mummolajouluun anopin luokse, vaikka kukaan ei sinne halua. Joskus tuntuu siltä, että miniät valittavat ihan rakkaudesta lajiin, ei suinkaan siksi, että jotain olisi tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jouluisin pitää olla isovanhempien kanssa. He kuitenkin kaipaavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan ympäri vuoden. Joulu on perheiden ja sukujen yhteinen juhla. Itsekästä jättää isovanhemmat yksin.

Mutta voithan sinä kutsua heidät vaihteeksi teille. Voi olla, että eivät jaksa matkustaa, joten sitten menette sinne.

Heille on sanottu jo monta vuotta että voivat tulla meille mutta kuulemma joulua ei voi viettää kolkossa kivikaupungissa (asumme vanhassa omakotitalossa puiston kyljessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Ootko avannut suutasi sille anopille? Sanonut, että et ole tulossa ja asia loppuunkäsitelty? Vai ootko vaan mutissut jotain epämääräistä ja tullut tänne vinkumaan?

Hänen kanssaan ei voi keskustella normaalisti.

Kaksi sanaa riittää: Emme tule. Ei siinä mitään keskusteluja tarvita. Ei normaaleja eikä epänormaaleja. Pystyt varmasti noihin kahteen sanaan, jos oikein pinnistät.

Eri

No sitten se kinuaminen ja painostaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Ap

Tässä tapauksessa olette kyllä ongelman toinen pää. Joka kerta kun anoppi ottaa asiakseen joulun, niin sanotte vain: "Ollaan jo vastattu ettei tulla, jos ei muuta ollut niin.." ja luuri kiinni.

Mitä sitten vaikka anoppi loukkaantuu. Kyllä tässä maailmassa kuka tahansa voi loukkaantua mistä tahansa. Minäkin vaikka siitä, että mies unohti viedä roskat. Ilmoitatte vain omat tapanne ja elätte miettimättä anopin ajatuksia asiasta.

Puhelimeenkin voi valita vastaako, minä vastaan anoppini kohdalla ehkä yhteen viidestä puhelusta, eri syistä, mutta silti. En anna epämieluisten ihmisten vaikuttaa arkeeni.

Anopilla on sun kohdallasi ilkeä miniä.

Jos olisin anoppisi, soittelisin vain omalle pojalleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on alkanut se jokavuotinen kärttäminen, että pitäisi pienten lasten kanssa matkata +500km suuntaansa, kun meille ei voi tulla, eläkkeellä olevat ihmiset. Meillä kuulemma on aikaa ja helpompi tulla, vaikka rahat aina tiukilla ja oma tarinansa on sitten tavaroiden ja lasten pakkaaminen autoon, puhumattakaan eläimistä, joita ei voi jättää yksin ja aivan mahdotonta saada niille hoitajaa joulun pyhinä. 

Ollaan kutsuttu, että meille voi tulla joulupäivänä ja viipyä uuteen vuoteen asti, aatto halutaan viettää keskenään. Mutta kun aina on lapset tulleet vanhemmille heidänkin lapsuudessaan ja reissattiin. Niin no, heillä oli välimatkaa muutama kilometri ja ajat ovat muuttuneet, meilläkin mies aattona vielä töissä aamun. 

Kaikki kuulemma tekosyitä vain.

Ja heidän tekosyynsä olla tulematta teille on se, että "aina on näin tehty"?

Tätä he aina sanovat, "kun aina silloin kun minä olin lapsi...". Olemme aina sanoneet, ettemme pääse/emme tule, yleensä myös vedottu miehen töihin ja eläimiin ja kerrottu, että meille ovat tervetulleita joulupäivästä uuteen vuoteen asti. Mutta ei, ei kelpaa kun sinne pitäisi lähteä, kaikki on vain tekosyitä. He perustelevat sen, etteivät tule aina tuolla muttakun-argumentilla.

Tuo jatkuva inttäminen ja jankutus jatkuu jouluun asti, alkaa yleensä juuri syyskuussa. Emme asiasta heidän kanssaan väännä, vaan sanomme ettemme tule ja jos tämän puhelun sanoma ei muutu, sen voi lopettaa heti.

Aatoksi laitamme puhelimet äänettömälle aamulla (kun olemme laittaneet joulun toivotukset) ja vastaamme aikaisintaan joulupäivänä ja toivotamme uudelleen tervetulleeksi meille. Sitä ruikutusta kamalasta joulusta kun lapsenlapset eivät taaskaan tulleet, joutui olemaan ihan yksin jne. jatkuu yleensä tammikuulle asti, sitten loppuu ja syyskuussa taas (joskus jo heinä-elokuussa) alkaa sama jankutus joulusta.

Oletpa itsekäs!!!!

Täytyy kai neuvoa lapsilleni, että ottavat puolison, joka haluaa viettää jouluja myös vanhempiensa kanssa. Heillä tai meillä.

Owrinnehän usein jatkuu myös seuraavassa polvessa. Mitä opetat lapsillesi ja minkä mallin näytät, seuraa sitten lapsen aikuistuttua.

Anoppi ja appi ja omat vanhemmat ovat joskus viettäneet joulua kanssamme jos vapaata on ollut, nyt riittää joulukyselyihin vastaukseksi että emme vietä joulua koska olen töissä. Muutenkin olen kyllästynyt siihen touhotukseen ja älyttömään ruoan hamstraamiseen ennen joulua, sitten parina päivänä vedetään ne perinneruoat ja ollaan niin pirun väsyneitä ja vielä pitäisi hauskaa olla.

He eivät asu miehen lapsuudenkodissa, eivät edes kotipaikkakunnalla. Miehellä ei ole ko paikkaan mitään tunnesiteitä.

He muuttivat kauas meistä ja muista lapsista täysin harkiten. Ennen asuivat 160 kilsan päässä ja sinne oli helppo piipahtaa vaikka päiväseltään.

Ja se matka kulkee tosiaan aina toisinpäin. Aina meidän pitää pakata kolme lasta ja kaksi koiraa ja ajella satoja kilsoja. Pimeessä ja väsyneenä.

Ja perillä ei saa yöpyä hotellissa. Hirvittävä mekkala rahantuhlauksesta.

Ap

Näitä joulua kammoavia syntyy sellaisista, joilla on itsellään ollut kurjat joulut lapsena. Siksi joulut alkavat ahdistaa.

Toinen syy voi olla se, että kaipaa menetettyjä rakkaitaan liikaa jouluna niin, ettei tuskaltaan pysty ollenkaan saamaan joulutunnelmaa. Juhlapyhinä kuulemma kaipaus yleensä muistuu enemmän mieleen kuin arjen keskellä.