Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksenne suomalaisesta yhteiskuntaluokkien välisistä eroista
26.09.2019 |
Keskustelun aiheen inspiroi Helsingin Sanomien "Rakkauden luokkaloikkari"-kirjoitus.
Miten teidän elämäänne on luokkien olemassaolo vaikuttanut? Kuuluvatko vanhempasi, ystäväsi ja puolisosi suunnilleen samaan luokkaan?
Omat vanhemmat ovat lähtökohdiltaan aivan eri taustoista rahallisesti. Äiti yrittäjäperheestä ja peri kunnon potin, isä 4 hengen yksinhuoltajaperheestä köyhistä oloista. Vanhempani ovat molemmat korkeakoulutettuja (isä amk, äiti yliopisto). Erosivat kuitenkin oltuaan lähes 20v yhdessä ja vasta aikuisena huomaa miten isää usein hiersi/hiertää se miten paljon varakkaampi äiti ja nyt me, hänen lapsensa on, verrattuna hänen lähtökohtiinsa.
Lapsena kasvoin pienellä paikkakunnalla ja olin muita lapsia varakkaampi. En syrjinyt ketään vähävaraisuuden takia, sammakoita toki pääsi suusta kun en ymmärtänyt varattomuutta. Minua kyllä syrjittiin avoimesti. Muistan kun laitoin joskus teininä "kaverilleni" jouluna tekstarin hyvän joulun toivotuksesta ja sain vastaukseksi jotain "helppo on iloita jos on rahaa". Jos olisimme asuneet jossain isommassa kaupungissa, perheemme ei olisi ollut mitenkään erottunut massasta varakkuudella.
Nuorena torppasin pari poikakaveriehdokasta varmaan osin koettuani heidän olevan "alempaa" luokkaa- toinen köyhän yh-äidin kasvatti ja toisella kotona vanhemmilla sisällä tupakoimista, viikottaista humalajuomista ja harrastuksena sohva ja töllö.
Vakavammat seurustelusuhteeni ovat suunnilleen samoista taustoista kuin minä. Korkeakoulutetut keskiluokkaa/ylempää keskiluokkaa olevat vanhemmat ja miehet itse korkeakoulutettuja. Lähimmät ystäväni samoin. Minulla ei ole läheisiä ihmisiä "alemmasta keskiluokasta" eikä "eliitistä". Tämä keskitaso sopii minulle mainiosti.
Kommentit (188)
Muutama testikysymys: Oliko lapsuudenkodissasi kirjahylly – ja siinä kirjoja? Oliko vanhempiesi lapsuudenkodeissa? Osasivatko vanhempasi ja isovanhempasi myös jotain toista kieltä, kuten ruotsia, saksaa tai englantia? Omistivatko he korkkiruuvia – tai viinilaseja? Voisitko kuvitella isääsi pitämässä puhetta, vaikkapa häissä?
Osaat syödä veitsellä ja haarukalla, mutta oletko hienoilla päivällisillä kuin kala vedessä?
Entä tiedätkö, keitä isovanhempiesi vanhemmat olivat? Tiedätkö edes heidän nimiään?
Malmbergin juttu on erittäin mielenkiintoinen. Kyllä tuo luokkatausta näkyy perheiden arjessa selkeästi vielä tänäkin päivänä. Malmbergin näkemys on, että kouluissakin pärjäävät ne lapset, jotka oppivat kotona ruokapöydässä keskustelemaan ja perustelemaan. Hirvittävän monessa kodissä ei ole käsitettä yhteinen ruokapöytä, vaan kukin kaivelee kaapeista nälkäänsä mitä saa. Nämä perheet eivät taatusti ole ylempää keskiluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama testikysymys: Oliko lapsuudenkodissasi kirjahylly – ja siinä kirjoja? Oliko vanhempiesi lapsuudenkodeissa? Osasivatko vanhempasi ja isovanhempasi myös jotain toista kieltä, kuten ruotsia, saksaa tai englantia? Omistivatko he korkkiruuvia – tai viinilaseja? Voisitko kuvitella isääsi pitämässä puhetta, vaikkapa häissä?
Osaat syödä veitsellä ja haarukalla, mutta oletko hienoilla päivällisillä kuin kala vedessä?
Entä tiedätkö, keitä isovanhempiesi vanhemmat olivat? Tiedätkö edes heidän nimiään?
Malmbergin juttu on erittäin mielenkiintoinen. Kyllä tuo luokkatausta näkyy perheiden arjessa selkeästi vielä tänäkin päivänä. Malmbergin näkemys on, että kouluissakin pärjäävät ne lapset, jotka oppivat kotona ruokapöydässä keskustelemaan ja perustelemaan. Hirvittävän monessa kodissä ei ole käsitettä yhteinen ruokapöytä, vaan kukin kaivelee kaapeista nälkäänsä mitä saa. Nämä perheet eivät taatusti ole ylempää keskiluokkaa.
Vastaus on kaikkiin kohtiin ei paitsi että syötiin yhdessä ja kirjahyllyssä oli pari kirjaa. Hienoilla päivällisillä en ole koskaan käynyt (tuntisin oloni kyllä äärimmäisen epämukavaksi) enkä edes laadukkaammassa ravintolassa vaikka olen jo 42v. Luokkaerot ovat ihan todellisia.
Artikkelissa särähti yleistäminen. Kuulun työväenluokkaan, mutta koulutan ja sivistän itseäni jatkuvasti. Tavoitteena ei ole tohtorintutkinto tai luokkaretki, vaan ammattitaidon ja motivaation ylläpitäminen. Harrastuksiakin on. Työväenluokkaisessa kodissani arvostettiin lukemista, kriittistä ajattelua ja käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Muutama testikysymys: Oliko lapsuudenkodissasi kirjahylly – ja siinä kirjoja? Oliko vanhempiesi lapsuudenkodeissa? Osasivatko vanhempasi ja isovanhempasi myös jotain toista kieltä, kuten ruotsia, saksaa tai englantia? Omistivatko he korkkiruuvia – tai viinilaseja? Voisitko kuvitella isääsi pitämässä puhetta, vaikkapa häissä?
Osaat syödä veitsellä ja haarukalla, mutta oletko hienoilla päivällisillä kuin kala vedessä?
Entä tiedätkö, keitä isovanhempiesi vanhemmat olivat? Tiedätkö edes heidän nimiään?
Malmbergin juttu on erittäin mielenkiintoinen. Kyllä tuo luokkatausta näkyy perheiden arjessa selkeästi vielä tänäkin päivänä. Malmbergin näkemys on, että kouluissakin pärjäävät ne lapset, jotka oppivat kotona ruokapöydässä keskustelemaan ja perustelemaan. Hirvittävän monessa kodissä ei ole käsitettä yhteinen ruokapöytä, vaan kukin kaivelee kaapeista nälkäänsä mitä saa. Nämä perheet eivät taatusti ole ylempää keskiluokkaa.
Kaikkiin muihin kysymyksiin vastaan kyllä, paitsi 1890-luvulla syntyneiden isovanhempieni kielitaito ei tainnut olla muuta kuin suomi. En kuitenkaan koe, että nuo asiat vaikuttaisivat mitenkään siihen, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. Olen kuin kala vedessä myös lähiöbaarissa baarin kanta-asiakkaiden seurassa. Karaokea en sentään laula, mutta sekin johtuu vain surkeasta lauluäänestäni.
Lapsena ja teininä mulla ei ollut yhtään kaveria, joka ei olisi ollut oppikoulussa. Rehellisesti sanottuna en varmaan edes älynnyt, että kaikki lapset eivät menekään oppikouluun. Aikuisena taas ihmissuhdeverkostoni on koostunut hyvin erilaisista ihmisistä. Aatelisia en tosin tunne yhtään ja vanhan rahan sukujen jälkikasvuakin vain pari.
Raha ei ole tosiaan ratkaisevaa, vaan kulttuurinen pääoma.
Itse olen siksi tietoisesti ottanut lastani mukaan aikuisten tylsiin tapahtumiin, kuten kokkareille, hienoille lounaille ja konsertteihin, ihan vain siksi, että hän tuntuisi olonsa luontevaksi sellaisissa ympäristöissä vanhempana.
Keskiluokalle on kai tyypillistä panostaa tällaiseen kasvatukseen. Siksi monille on myös tärkeää asua hyvällä ja kunnollisella alueella, jotta lapsen koulukaverit olisivat samantyyppisistä perheistä kuin itse.
Luokkaerojen taustaa on todella vaikea määritellä, koska se ei ole vain koulutuksesta tai tuloista riippuva juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pierre Bourdieun mukaan luokkaa selittävät sekä taloudellinen (raha), kulttuurinen (esim. maku, koulutus) ja sosiaalinen pääoma (esim. suhteet) ja erottautuminen.
Erottautuminen tarkoittaa, että yläluokka pyrkii erottautumaan keskiluokasta, joka yrittää matkia yläluokkaa. Se tapahtuu esimerkiksi maun avulla.
Keskiluokka haluaa taas erottautua työväenluokasta, joka yrittää matkia keskiluokkaa. Eli yläluokka ei yritä erottautua työväenluokasta, koska sehän on niin kaukana, ettei ole tarvetta. Se sen sijaan naureskelee keskiluokkaisille "nousukkaille".
Joku viininmaistelu ja vaikka yhteen aikaan hienostelu ruuilla, kuten kampasimpukkapasta..., on tyypillistä keskiluokkaista makua. Yläluokka voi erottautua siitä esimerkiksi syömällä uunimakkaraa ja juomalla kaljaa. Keskiluokkaan kuuluvat eivät kehuskelisi sillä, että viikonlopun ruoka oli lenkkimakkaraa ja kotikaljaa, koska on niin realistinen mahdollisuus, että heitä pidettäisiinkin työväenluokkaisina, eikä hienoina, kuten haluaisivat. Täällä av:lla jotkut yrittävöt erottautua työvöenluokasta kyselemällä epätoivoisesti, "mistä tunnistaa wt:n".
Vierailija kirjoitti:
Ap amk ei ole korkeakoulu;)
Korkeakoulu ei ole korkeakoulu? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa särähti yleistäminen. Kuulun työväenluokkaan, mutta koulutan ja sivistän itseäni jatkuvasti. Tavoitteena ei ole tohtorintutkinto tai luokkaretki, vaan ammattitaidon ja motivaation ylläpitäminen. Harrastuksiakin on. Työväenluokkaisessa kodissani arvostettiin lukemista, kriittistä ajattelua ja käytöstapoja.
Tämä juuri. On ongelmallisisa sukuja ja paljon normisukuja joissa tietoa arvostetaan oli oma koulutus mikä tahansa. Itse olen keskiluokkaisesta perheestä, isäni suku työläispohjainen, äitini keskiluokkainen, molemmat vanhempani akateemisia. Itse olen akateeminen, FT, mutta mieheni ei ole edes ylioppilas, pitkän tien kautta kuitenkin edennyt johtavaan asemaan, palkaltaan ja työvastuiltaan minua vastuullisemmassa työssä. Hänen sukunsa työväenluokkaista. Meillä eroja hieman yleissivistyksessä ja lapsuuden kokemuksissa, mutta kun älykkyys on samalla tasolla, työelämä samanlaista ulkomaan työreissuineen jne on yhteiselämä hyvin harmonista. Paremmin kykenemme toisiamme ymmärtämään kuin mitä tuntisin yhteyttä johonkin kulttuurikodin poikaan joka normi peruskoulunope.
Suomalaisen akateemisen keskiluokan kulttuurinen pääoma on kyllä edelleen melko ohutta. Monikaan akateeminen perhe ei eroa edukseen nk. tavisperheistä. Tämä juontaa juurensa juri 70-luvun radikaaliajattelusta ja vasemmistolaisesta meritokratiaan pohjautuvasta keskiluokkaisuudesta.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, ettei ymmärrettä tietynlaisia muodollisia, esteettisiä ja tyylillisiä nyansseja, vaan kopioidaan omaan elämään kaikki sellainen keskiluokkainen, joka mielletään yleisesti jotenkin hyväksyttäväksi tai hienoksi. Täällä ei siis ole esimerkiksi ruotsalaista yläluokkaista eleganssia.
Tämän kaiken voi tiivistää juuri historiattomuuteen. Sellaisissa ihmisissä, joiden korkea sosiaalinen asema ulottuu kauas historiaan, on "patinaa" ts. hyväosaisuus on koodautunut osaksi habitusta, käyttäytymistä ja tyyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on vähän nk. vanhaa rahaa. Suurin osa näistä itseään ylempiluokkaisina pitävistä on tavissuvuista. Ei tarvitse mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin.
Suomessa ei ole mitään sellaista instanssia, missä voisi oppia omalle luokalle tyypillistä käytöstä tai arvostuksen kohteita, eikä luokkatietoisuutta ole implementoitu laajamittaisesti missään, kuten esim. Englannissa tapahtuu.
Mielenkiintoista tässä on se, miten maailman tasa-arvoisemmaksi tituleerattu koulutuslaitos luo tällaista luokkamentaliteettia tai tietoisuutta jostain abstraktista yhteiskuntaluokasta. Yleensähän se on koulutus, millä näitä keskiluokkaisuuksia arvotetaan.[/
Suurin osa kouletetuista taitaa olla maatalon perillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa särähti yleistäminen. Kuulun työväenluokkaan, mutta koulutan ja sivistän itseäni jatkuvasti. Tavoitteena ei ole tohtorintutkinto tai luokkaretki, vaan ammattitaidon ja motivaation ylläpitäminen. Harrastuksiakin on. Työväenluokkaisessa kodissani arvostettiin lukemista, kriittistä ajattelua ja käytöstapoja.
Silti sinusta ei koskaan tule sivistynyttä vaan puoli sivistynyt duunari. Ainoa on että ymmärrät kuinka iso ero on duunarin ja akateemisen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raha ei ole tosiaan ratkaisevaa, vaan kulttuurinen pääoma.
Itse olen siksi tietoisesti ottanut lastani mukaan aikuisten tylsiin tapahtumiin, kuten kokkareille, hienoille lounaille ja konsertteihin, ihan vain siksi, että hän tuntuisi olonsa luontevaksi sellaisissa ympäristöissä vanhempana.
Keskiluokalle on kai tyypillistä panostaa tällaiseen kasvatukseen. Siksi monille on myös tärkeää asua hyvällä ja kunnollisella alueella, jotta lapsen koulukaverit olisivat samantyyppisistä perheistä kuin itse.
Luokkaerojen taustaa on todella vaikea määritellä, koska se ei ole vain koulutuksesta tai tuloista riippuva juttu.
Olet aivan oikeassa. Jos ei ole tottunut liikkumaan ns. parempien piirien kissanristiäisissä jo lapsesta ja nuoresta lähtien. Et koskaan vaikka suorittaisit korkeakoulututkinnon tunne oloasi luontevaksi niissä. Mikä kai näkyy myös tiedostamattomasta kehonkielestä.
Nuorempana eroja ei osannut huomata juurikaan. Pikkulapsena toki huomasin, että meillä oli enemmän kuin lapsuuskavereiden vanhemmilla, meillä oli lastenhoitaja ja käytiin pitkillä lomilla Keski-Euroopassa. Pidin erikoisena miten niin harva aloitti peruskoulussa saksan opiskelun, kun perhepiirissä sitä olivat "kaikki" joskus opiskelleet. Opin monet asiat vanhemmiltani ja koulu olikin melko helppoa ja vaivatonta, erityisesti matikka, kielet ja historia.
Vasta myöhemmin opiskeluaikana aloin havahtumaan eroihin tapailtuani naisia eri lähtökohdista. Jo opiskelijakämpästä tuon eron saattoi huomata, vaikkeivat vanhempani minua sponssanneetkaan. Minulla oli paljon kirppareilta ja yliopiston kirjaston poistosta saatuja kirjoja ja vähistä rahoista säästetty laadukas pesukone ja kahvinkeitin. Osalla naisista tuntui olevan vain meikkejä ja kioskikirjallisuutta. Yritäppä siinä sitten löytää yhteistä tarttumapintaa. Lopulta löysin kuitenkin ihanan lääkärivaimon. Vaikka hän on vaatimattomammista oloista kuin minä, meillä on synkannut aina hyvin, ehkäpä siksi, että se maailma, jota hän haluaisi tavoitella itselleen on aikalailla se, jossa olen itse varttunut. Tuollaiset sivistysporvarinaiset ovat kyllä ihan parhautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harrastanut seksiä useiden kymmenien naisten kanssa. Joukossa on ollut rikkaita tyttöjä Espoosta, köyhiä Jakomäestä ja kaikkea siltä väliltä. On ollut normaalia yhdyntää, suuseksiä ja pyllyynkin olen suurinta osaa pannut. Olen siis tehnyt kenttätason tutkimusta enemmän kuin puolet tämän maan sosiologeista yhteensä ja kolunnut koko luokkaspektrin läpi. En silti herrasmiehenä lähde vertailemaan, totean vain sen että sitä samaa siellä housujen alla kaikilla on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa särähti yleistäminen. Kuulun työväenluokkaan, mutta koulutan ja sivistän itseäni jatkuvasti. Tavoitteena ei ole tohtorintutkinto tai luokkaretki, vaan ammattitaidon ja motivaation ylläpitäminen. Harrastuksiakin on. Työväenluokkaisessa kodissani arvostettiin lukemista, kriittistä ajattelua ja käytöstapoja.
Silti sinusta ei koskaan tule sivistynyttä vaan puoli sivistynyt duunari. Ainoa on että ymmärrät kuinka iso ero on duunarin ja akateemisen välillä.
Hah, tämä on kyllä totta. Terveisin kuvatunlainen puolisivistynyt väliinputoaja.
Harmittaa naisissa tämä ylitseampuva tietoisuus omasta ja muiden luokasta/arvosta. Siitä kaikki pahoinvointi kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on vähän nk. vanhaa rahaa. Suurin osa näistä itseään ylempiluokkaisina pitävistä on tavissuvuista. Ei tarvitse mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin.
Suomessa ei ole mitään sellaista instanssia, missä voisi oppia omalle luokalle tyypillistä käytöstä tai arvostuksen kohteita, eikä luokkatietoisuutta ole implementoitu laajamittaisesti missään, kuten esim. Englannissa tapahtuu.
Mielenkiintoista tässä on se, miten maailman tasa-arvoisemmaksi tituleerattu koulutuslaitos luo tällaista luokkamentaliteettia tai tietoisuutta jostain abstraktista yhteiskuntaluokasta. Yleensähän se on koulutus, millä näitä keskiluokkaisuuksia arvotetaan.[/
Suurin osa kouletetuista taitaa olla maatalon perillisiä.Tuskin on muualla kuin maaseutuyliopistojen läheisyydessä. Helsingissä tuskin kukaan on maalaistalosta.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ei niin ymmärtänyt kiinnittää huomiota sosiaaliluokkien eroihin. Tietystihän sen tajusi jos jollakin on paljon rahaa. Nyt vanhempana osaa katsoa myös kulttuurista pääomaa. Ymmärtää kuinka kaukana työväenluokka on vanhoista sivistysporvari suvuista. Duunari perheestä yliopistoon ponnistanut ei pysty koskaan ottamaan kiinni näistä perheistä tulevien etumatkaa. Vaan se onnistuu vasta seuraavalta sukupolvelta.
Tuo nyt on niin paska puhetta kuin vaan voi olla.
Mikä on sivistysporvari?
Olen duunarisuvusta kuin vain voi olla, ilmeisesti sivistysduunari, kulttuuria on aina harrastetty monipuolisesti, lukemista, teatteria, konsertteja, museoita, matkailuitu ja tutustuttu eri kulttuureihin. Osallistuttu yhteiskunnalliseen toimintaan, politiikkaan ja sitä on puhuttu kotona, asioita on katsottu eri puolilta, onhan suvussa myös yrittäjiä ja virkamiehiä, oppimista ja opiskelua on pidetty hyveenä, työtä on tehtävä ja kirjan lukeminen on ollut yhtä tärkeää työtä kuin tiskaaminen.
Rahaa on arvostettu vaihdon välineenä kunhan se riittää, enemmin on arvostettu niukkaa rahan käyttöä kuin sen ylenmääräistä määrää, ainakaan sillä ei pidä leveillä.
En koskaan ole osannut arvostaa ihmisiä taustan perusteella, eniten ehkä olen kiinnittänyt huomiota niihin ihmisiin, jotka pärjäävät taustastaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap amk ei ole korkeakoulu;)
Korkeakoulu ei ole korkeakoulu? 🤔
Ehkä olet niin nuori, ettet tiedä taustoja. Hetki sitten amk:t olivat vielä opistoja.
Vastaava analogia oli kunnallishallinnossa: maalaiskunta, kauppala, kaupunki.
Tuntui hassulta, kun muutaman sadan asukkaan taajamat olivat yhtäkkiä kaupunkeja.
Kauppala-nimitys siis poistui. Samoin kävi tutkintoon tähtäävien opistojen, joista valmistuttiin mm. insinööreiksi ja sairaanhoitajiksi.
Eiväthän esim. nämä ole korkeakoulu- eli yliopistotasoisia ammatteja.
Aiemmin korkeakoulu ja yliopisto olivat "synonyymejä" korkeimman koulutustason oppi- ja tutkimuslaitoksille.
Nuorena ei niin ymmärtänyt kiinnittää huomiota sosiaaliluokkien eroihin. Tietystihän sen tajusi jos jollakin on paljon rahaa. Nyt vanhempana osaa katsoa myös kulttuurista pääomaa. Ymmärtää kuinka kaukana työväenluokka on vanhoista sivistysporvari suvuista. Duunari perheestä yliopistoon ponnistanut ei pysty koskaan ottamaan kiinni näistä perheistä tulevien etumatkaa. Vaan se onnistuu vasta seuraavalta sukupolvelta.