Lue keskustelun säännöt.
Miksi halusit/haluat muuttaa yhteen kumppanisi kanssa?
26.09.2019 |
Olen 28-vuotias nainen ja asunut jonkun aikaa miehen kanssa yhdessä. Itse olin hyvin epäileväinen asian suhteen. Pelkäsin, että tämä arkistaa suhdetta liikaa tai oloni ei ole kotoisa, toisen tavat ärsyttää, ei ole omaa tilaa ja kotitoistä tai rahasta tulee riitaa. Ja niin edelleen. (En ole ennen asunut miehen kanssa.)
Mies kuitenkin kovasti halusi asua yhdessä, joten päätin kokeilla. Hyvin on mennyt tähän asti, mutta en ymmärrä mikä tässä on se suuri hienous.
Ihmettelen vaan, miksi yleisesti jotkut ihmiset niin kaipaavat asua yhdessä, jos ei ole "pakko" (=lapsia, muut käytännön syyt)? Eikö pelota? Mitkä ne hyvät syyt on, jotka painaa vaakakupissa enemmän? Mulle kävisi ihan hyvin myös asua erillään.
Kommentit (7)
Yhteenkuuluvuuden tunne. Se, että toinen on osa sitä perusarkea, eikä vain elämän huippuhetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut viettää yhtään iltaa, yötä tai aamua ilman kumppaniani.
Halusimme enemmän yhteistä aikaa. Ensimmäiset neljä vuotta seurustelimme niin, että vietimme viikonloput puolisoni luona (hänellä iso ok-talo, minulla pieni kt-kaksio) ja yhden illan ja/tai yön hän kävi minun luonani. Pikkuhiljaa halusimme kuitenkin enemmän. Minä rakensin hänen puutarhaansa kasvimaan ja perennapenkin (hänen suostumuksellaan tietysti), rakentelimme yhdessä juttuja hänen verstaassaan, käynnistimme erilaisia asumiseen ja kunnostamiseen liittyviä projekteja jne. Kun maanantaiaamuna lähdin hänen luotaan niin kaikki hommat jäivät hänelle torstai- tai perjantai-iltaan saakka (esim. kasvimaan kastelu yms). Tuli halu jakaa arki kokonaan yhdessä.
Noin puolen vuoden verran asiaa pohdittiin ja siitä keskusteltiin intensiivisesti. Kävimme läpi kaikki mahdolliset asiat, mistä saattaisi tulla erimielisyyttä tai ongelmia. Puhuttiin raha-asiat, ystävien ja sukulaisten vierailut, kotitöiden tekeminen, mahdolliset lemmikit tulevaisuudessa jne. Sitten päätimme, että muutan hänen luokseen.
Kokeilumielellä en olisi koskaan muuttanut kenenkään luo. Kyllä lähtökohtana oli se, että tämä on loppuelämän sitoutuminen
Spontaanius. Ei tarvi joka kerta erikseen sopia, että nähdään. Toinen voi lukea hiljaa kirjaa sohvalla ja toinen tehdä muita juttuja ja milloin vain voi ehdottaa jotain, jos tulee mieleen.
Me seurusteltiin poikaystävän kanssa 4, 5 v ennen kuin muutettiin yhteen. Erillään asuminen sopi meille mainiosti, ja sopisi edelleen, vaikka yhteiselo saman katon alla sujuukin mukavasti.
Oikeastaan muutettiin yhteen siksi, että mun kämpässä kävi pieni vesihvahinko ja mun olisi pitänyt muuttaa remontin ajaksi pois. Sanoin sitten miehelle, että muutan nyt isompaan kämppään kun se käy kätevästi pakkomuuton ohessa, olet vapaa muuttamaan mukana jos kiinnostaa. Sitten etsittiin yhteinen asunto ja näillä mennään. Ei siinä päätöksessä siis mitään sen kummempaa romantiikkaa tarvittu.
Miehen mielestä yhteenmuutto oli siksi kätevä ratkaisu, että hänen ei tarvitse enää polkea edestakaisin oman asunnon ja minun asuntoni väliä. Mies oli pääasiallisesti se joka liikkui, sillä minun asuntoni oli lähempänä molempien työ- ja opiselupaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään hienoa olekaan. En käsitä miksi kaksi aikuista ihmistä menevät samaan kämppään asumaan. N51