Lue keskustelun säännöt.
HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen
25.09.2019 |
Järkyttävää. Ja samaan aikaan lihavuuspositiivisuus on vain lisääntynyt. Lihavuus on sairaus ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua.
Kommentit (649)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?
Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.
Minun ei tarvitse kamppailla painon kanssa, koska syön järkevästi ja kulutan ilmeisesti saman verran kun syön. En ole hoikka luonnostaan, vaan Olen oppinut syömään näin jo kotoani lapsuudessa, joten en varsinaisesti ajattele koska syömisiäni, se tulee selkäytimestä. En olisi hoikka jos en söisi näin.Aika kamalaa jos ruokailu ja kamppailu ylipäänsä pitää liittää yhteen.
Tässä osasyy siihen, miksi joillekuille painonhallinta nimenomaan ON kamppailua, koska lapsuudekodissa on vallinnut vääristynyt syömiskulttuuri (yleensä ruokaa lohduksi ja palkkioksi sekä yhtäaikainen syyllistäminen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?
Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.
Ei. Luonnostaan hoikka on ihminen kenen ei tarvitse tehdä mitään hyviä päätöksiä syömisen suhteen pysyäkseen hoikkana. Minuakin ärsyttää tuo ”sinulla on hyvät geenit” kun valitsen lounaaksi kanasalaatin enkä kebabrullaa. Geenitkö sen päätöksen tekee, jokapäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on vallalla ajatus siitä, että elämästä pitää nauttia. On milloin milläkin verukkeella ansaittu jotain herkkua. Terveellisesti syöviä pidetään ilottomina ankeuttajina, jotka eivät osaa relata ja elää hetkessä.
Toinen syy on vastuun pakoilu. Nykyihminen ei ymmärrä tai myönnä itselleen, että vastuu on jokaisella ihan itsellään. Paino ei nouse siksi, että on vähän rahaa, rankka elämä, vastoinkäymisiä, ei mahdollisuutta palkata PT:tä, liikaa houkutuksia tai lähiärrällä kolme Twix-patukkaa eurolla, vaan siksi, ettei ole tullut tehneeksi oikeita valintoja.
Jokaisen elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ja kaupoissa on tarjolla samat tuotteet kaikille.
Sinä olet sitten täydellinen? Harvoin tapaa ihmistä, jolla ei olisi mitään ongelmia. Yleensä kyllä jotain löytyy. Toiset syö, juo, pelaa, velkaantuu. Toiset pettää kumppaniaan, on väkivaltaisia, kiusaajia, juonittelijoita. Olisi kyllä kiva tavata ihminen, jolta ei löydy mitään luurankoja kaapista ja joka osaa aina tehdä oikeanlaisia valintoja.
Kun näet hoikan/normaalipainoisen ihmisen, näet samalla ihmisen, joka tekee syömisen suhteen oikeanlaisia valintoja. Ei se tarkoita täydellistä ihmistä, vaan kyse on itsekurista ja elämänhallinnasta. Oma terveys ja toimintakyky on tärkeintä mitä ihmisellä on, ja lähtökohta on jokaiselle sama näin hieman kärjistäen. Puolusteleeko joku tosiaan ylensyöntään jopa sillä, että kyllähän toisetkin pettää? Ei ihme että tilanne on tuo mistä tutkimustulos kertoo...
En mä puolustele mitään, mutta useimmat täällä ei vaan kykene ymmärtämään, että ongelma on paljon syvemmällä kuin itsekurissa. Monilla ylipainoisilla on itsekuria olla viikkoja paastolla, mutta silti paino tulee takaisin. Elämäntapamuutokset toimii pidemmän aikaa, mutta silloinkin kilot alkaa yleensä jossain vaiheessa hiipimään takaisin.
Toiset ihmiset on taipuvaisia erilaisiin riippuvuuksiin. Kun yhdestä pääsee eroon niin toinen tulee tilalle. Ihminen jolla ei ole tätä taipumusta ei taas voi mitenkään ymmärtää tällaisen ihmisen käytöstä, joka esim. ylensyö, pelaa rahansa, harrastaa irtosuhteita tms.
Me ihmiset ei olla samalla linjalla ja samanlaisia. Toiset syö tuskaan, koska tuli raiskatuksi. Toiset syö, koska ovat masentuneita. Joku varmaan huvikseen. Nämä ihmiset tarvitsisivat hoitoa, mutta sitä ei ole tarjolla kuin harvoille.
Tämä on varmasti totta joidenkin kohdalla, mutta nyt puhutaan 75 prosentista suomalaisista aikuisista. Ikävä tosiasia on, että keskiverto suomalainen on sopuli, joka ei ota vastuuta elämästään, ei kyseenalaista, ei arvioi kriittisesti mitään, mitä ulkoa annetaan. Se katsoo sen mitä telkkarista perjantai-iltana tulee, se testaa sen höttömössö-tuhannenjuuston ruokakerman kun sitä mainoskatkolla tuputetaan eikä se voi mennä lenkille tai jumppaan kun kukaan kaveri ei ehdi mukaan. Elämä ei kuitenkaan ole sitä mitä some, telkkari tai edes virallisten suositusten mukainen ruokaympyrä meidän toivoo luulevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.
Lihavuus on seurausta kaloreiden ylisaannista. Ei mistään muusta. Ei yhtään mistään muusta. Minä voin laihduttaa vaikkapa suklaapatukoita ja kerroshampurilaisia syömällä kahden kuukauden ajan. Ainoastaan kalorit merkitsevät.
Jos keho saa enemmän kaloreita kuin se kuluttaa, se varastoi ylimääräiset kalorit läskiksi (tai lihakseksi jos se saa samalla tarvittavaa stimulaatiota). Jos keho saa vähemmän kaloreita kuin se tarvitsee selviytyäkseen, keho alkaa polttamaan rasvavarastoja energiakseen. Ja yleensä myös lihaksia enemmän tai vähemmän, riippuen käykö esim kuntosalilla vai ei.
Koittakaa nyt ymmärtää tämä yksinkertainen asia. Moni luulee että hiilarit lihottaa. No ei lihota. MIKÄÄN ruoka tai raaka-aine ei lihota itsestään. Vaan ne kalorit lihottaa. Sama koskee toisinpäin, eli MIKÄÄN ruoka tai raaka-aine ei laihduta itsestään.
T. 187/85 , sporttinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Asun ulkomailla ja olen miettinyt että lihominen on Suomessa ehkä helpompaa kuin monessa muussa maassa. Missään muualla kuin USAssa ja Suomessa ei näe kymmenien metrien pakastealtaita täynnä erilaisia jäätelömakuja, maitokaapissa kymmeniä jos ei satoja sokerijugurtteja ja vanukkaita, makkaroita yksi käytävällinen, karkkihyllyjä samoin, oma käytävä eineksille... ei tällaista ole oikeasti missään.
On tosi hauska pyörähtää suomalaisessa ruokakaupassa pari kertaa vuodessa. Se on kuin ihmemaa. Mutta jos joka päivä kävisi, joka päivä kymmeniä erilaisia uutuuksia joita ei ole vielä maistanut, kiusaus mättää näitä kaikkea itseensä olisi suuri. Muualla maailmassa kaupassa on vanilja-, mansikka- ja suklaajäätelöä. Eineksiä ehkä se tylsä pakastepizza. Jugurttia on maustamatonta ja paria muuta makua... Ja kyllä näillä kuulkaa pärjää. Kaupassa käyntikin on nopeampaa.
Oho. Muualla maailmassa??? Oikeesti??? Ei pitäisi yleistää noin nopeasti. Ehkä siinä masssa, missä itse asut, ei muuta löydy kaupoista, mutta se ei ole todellakaan tilanne "muualla maailmassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.
Etäpä mistä jothtuu huonot elämäntavat mm. liikasyönti? Think about it. Vai kuulutko niihin, jotka sivuuttavat monimutkaisen ilmiön syyt ja keskittyvät haukkumaan lihavia laiskoiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?
Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.
Minun ei tarvitse kamppailla painon kanssa, koska syön järkevästi ja kulutan ilmeisesti saman verran kun syön. En ole hoikka luonnostaan, vaan Olen oppinut syömään näin jo kotoani lapsuudessa, joten en varsinaisesti ajattele koska syömisiäni, se tulee selkäytimestä. En olisi hoikka jos en söisi näin.Aika kamalaa jos ruokailu ja kamppailu ylipäänsä pitää liittää yhteen.
Niin eikö se ole surullista, että jo aika suuri osa ihmisistä joutuu kamppailemaan. Minäkin opin syömään terveellisesti kotona, mutta silti jokainen päivä on nykyään kamppailua siitä, että paljonko otan ruokaa. Ja se voi olla ihan sitä terveellistä ruokaa, ei mitään herkkuja. Jossain välissä meidän tiet lähti eri suuntaan, olisiko silloin kun aloin pakonomaisesti laihduttamaan täyttääkseni kauneusihanteet ja samalla menetin sen kyvyn syödä tarpeeni mukaan enkä enää tunnista sitä. Enkä taida olla ainut, jolle on käynyt näin.
En suosittele laihduttamista kyllä kenellekään, jolla on vain muutama kilo ylipainoa.
On kyllä todellakin surullista. Tietyllä tavalla ihmisen perustarpeista tulee kamppailua. Olen todella onnekas, tiedän sen.
Sinä olet selvästi aika älykäs ja analyyttinen, koska olet kyennyt noin tarkkaan havaitsemaan syyt ja seuraukset ruokatottumuksissasi. Uskoisin, että löydät sen kultaisen keskitien taas. Ainakin toivon niin. Et varmasti ole ainoa ja näistä pikalaihduttamisen ongelmista pitäisi puhua enemmän. Jotkut laihduttavat koko elämänsä tuloksetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että monella on "oman kehon kuuntelu" niin vääristynyttä, ettei normaaliin syömiseen oppiminen onnistu. Siisa että osattaisi syödä suoraan oman kulutuksen mukaan, ei liikaa. Tähän on osittain syynä omassa lapsuudessamme vallalla ollut periaate "lautanen syödään tyhjäksi". Olemme siis jo lapsena oppineet olemaan kuuntelematta kehomme kylläisyyssignaaleja.
Itse olen pysynyt viimeiset 10 vuotta saman painoisena sillä, että "paastoan" osan vuorokaudesta aina kun huomaan, että vatsamakkaraa on alkanut kertyä. En pysty mihinkään "5 kertaa päivässä pieni annos" -syömiseen, vaan syön normaalisti aamupalan, lounaan ja vedän kahvin kanssa vielä suklaatakin, mutta sitten syöminen seis ja viiden aikaan (kun lapsi syö) syön vain kasviksia ja esim. pienen kanafileen, sitten loppuilta syömättä, ja ennen nukkumaanmenoa joku ihan pieni iltapala kuten banaania ja jugurttia, koska nälkäisenä ei tule uni. Olen siis aina joko "syöntitilassa" tai "paastotilassa", välimuoto ei onnistu. Kohta lähdetään viikoksi reissuun, ja aion syödä siellä kaikki ihanat herkut mitä vastaan tulee, ja juoda juomatkin päälle. Loman jälkeen sit taas pätkäpaastoa muutama viikko. Ehkä tämä vois toimia jollain muullakin, ihan vinkkinä. Kurjaahan se on olla nälässä, mutta kivempi kuitenkin olla nälässä vain osan päivää kuin koko ajan. Elämästä pitää nauttiakin!
PS: mulla on ylipainoa 5 kiloa, mutta vatsa on (normaalisti) ihan litteä, eli kaikki ylipaino on pepussa. Siksi en jaksa laihduttaa noita kiloja pois.
Missä vaiheessa päivääsi siis on se paasto-osuus?
En tarkoittanut paastoa sanan varsinaisessa merkityksessä, siksi "paasto" oli lainausmerkeissä, en nyt tiedä mitä muutakaan sanaa käyttäisin. Tarkoitin vain, että klo 7-14 syön miten huvittaa ja klo 14-07 vain ne pari tarkkaan mietittyä vähäkalorista ateriaa (esim. kourallinen parsakaalta + 100 g kanaa ja 1dl maustamatonta jugurttia ja puolikas banaani).
Sanoit kuitenkin, että on kurjaa olla nälässä. Syöt tasaisesti läpi päivän eikä noihin aikoihin oikein paastoa tai "paastoa" mahdu. Olen pahoillani, mutta olet elävä esimerkki siitä, kuinka vääristynyt kuva ihmisillä on syömisestä. Aamupäivän voi mässätä, kun illalla "paastoaa" eli syö sitä "tylsää ja pahaa terveellistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Kyllä 120kg ihminen syö enemmän kuin 60kg painava. Oletko sitä mieltä että tuon painoisten ruuan ero on vain 1%?
Lihavuus aiheuttaa myös mt ongelmia. Jos ei liiku ulos talosta niin ei varmaan henkisesti ole kovin hyvinvoiva. Herkkujen ja sokerin mättäminen television edessä ei varmaan ole kovinkaan mielenterveyttä edistävä harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.
Etäpä mistä jothtuu huonot elämäntavat mm. liikasyönti? Think about it. Vai kuulutko niihin, jotka sivuuttavat monimutkaisen ilmiön syyt ja keskittyvät haukkumaan lihavia laiskoiksi?
No, ajattelepa tätä: Marko on kasvanut rikollisten vanhempien kanssa, hänelle varastelu on normi. Kun Marko kasvaa aikuiseksi onko se jonkun muun syy että Marko varastelee vai joutuuko Marko itse vankilaan ja hänen pitää itse muuttaa elämäntapansa vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.
Luet tutkimuksia täysin väärin. Missään ei sanota AIHEUTTAA, vaan VOI aiheuttaa. Lihavuus voi olla seurausta lääkkeistä, geeneistä, ympäristömyrkyistä ja ties mistä. Lisäksi lihavuutta ei voida hallita älyllä, se on kai täysin selvää? Aikana, jolloin lihavia on leimattu esisairaiksi ja lääkärit vuosikymmeniä "valistaneet" lihavuuden vaaroista, lihavuus lisääntyy. Täysjärkiset tajuaa tässä vaiheessa katsoa syitä ravintoketjusta ja muista tekijöistä kuin yksilöistä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?
Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.
Minun ei tarvitse kamppailla painon kanssa, koska syön järkevästi ja kulutan ilmeisesti saman verran kun syön. En ole hoikka luonnostaan, vaan Olen oppinut syömään näin jo kotoani lapsuudessa, joten en varsinaisesti ajattele koska syömisiäni, se tulee selkäytimestä. En olisi hoikka jos en söisi näin.Aika kamalaa jos ruokailu ja kamppailu ylipäänsä pitää liittää yhteen.
Tässä osasyy siihen, miksi joillekuille painonhallinta nimenomaan ON kamppailua, koska lapsuudekodissa on vallinnut vääristynyt syömiskulttuuri (yleensä ruokaa lohduksi ja palkkioksi sekä yhtäaikainen syyllistäminen).
Totta. Jostain luin jonkun tutkimuksen, että ylipaino ei periydy, mutta huonot ruokailutottumukset periytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.
Ei se ketään normaalia ihmistä lohduta, mutta on hyvä erottaa asialliset mielipiteet kiusaamisesta. Kukaan ei ole sullekaan tässä sanonut, että laihduta vitun läski. Ongelma on siinä, että armollisuuden hakeminen lisääntyy niin paljon, että lihavuuden koetaan olevan ok. Tottakai kaikkien tulisi rakastaa itseään, koska vain silloin terveelliset elämäntavat onnistuvat. On todella kurjaa, että sinua on kiusattu lihavuudesta, sillä se ei tosiaankaan auta mitään. Mutta ei sekään auta ketään laihtumaan, että sanotaan sen olevan kaunis ja terve juuri sellaisena kuin on. Jälkimmäinen ei yksinkertaisesti lihavilla pidä paikkaansa.
Lihava VOI olla terve. Aivan kuten sairaalloisen/merkittävän alipainoinenkin, tiettyyn pisteeseen asti. Alle 30-vuotiaalla ylipainoisella on harvemmin mitään ongelmia lihavuudesta johtuen, mutta jos elämäntapamuutos ei ala edes kolmikymppisenäkään niin se kyllä kostautuu nivelongelmina, verenpainesairautena ja/tai pahimmillaan kakkostyypin diabeteksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.
Etäpä mistä jothtuu huonot elämäntavat mm. liikasyönti? Think about it. Vai kuulutko niihin, jotka sivuuttavat monimutkaisen ilmiön syyt ja keskittyvät haukkumaan lihavia laiskoiksi?
No, ajattelepa tätä: Marko on kasvanut rikollisten vanhempien kanssa, hänelle varastelu on normi. Kun Marko kasvaa aikuiseksi onko se jonkun muun syy että Marko varastelee vai joutuuko Marko itse vankilaan ja hänen pitää itse muuttaa elämäntapansa vai ei?
Täydellistä höpöhöpöä. Rikollisuudessakin on keskeista ns. warrior-geenit. Lihavuudess FTO-geenit.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.
Lihavuus on seurausta kaloreiden ylisaannista. Ei mistään muusta. Ei yhtään mistään muusta. Minä voin laihduttaa vaikkapa suklaapatukoita ja kerroshampurilaisia syömällä kahden kuukauden ajan. Ainoastaan kalorit merkitsevät.
Jos keho saa enemmän kaloreita kuin se kuluttaa, se varastoi ylimääräiset kalorit läskiksi (tai lihakseksi jos se saa samalla tarvittavaa stimulaatiota). Jos keho saa vähemmän kaloreita kuin se tarvitsee selviytyäkseen, keho alkaa polttamaan rasvavarastoja energiakseen. Ja yleensä myös lihaksia enemmän tai vähemmän, riippuen käykö esim kuntosalilla vai ei.
Koittakaa nyt ymmärtää tämä yksinkertainen asia. Moni luulee että hiilarit lihottaa. No ei lihota. MIKÄÄN ruoka tai raaka-aine ei lihota itsestään. Vaan ne kalorit lihottaa. Sama koskee toisinpäin, eli MIKÄÄN ruoka tai raaka-aine ei laihduta itsestään.
T. 187/85 , sporttinen mies.
Tämä on helppo todistaa vääräksi: syömällä 2000 kcal/vrk pysyt normaalipainoisena. Mikäli injektoin sinuun ylimääräistä insuliinia, lihot, vaikka kaikki muut tekijät pysyisivät samoina. Miksi näin käy? Siinä sinulle pohdittavaa.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikallamme on meitä normaalipainoisia naisia kaksi. Olemme molemmat noin nelikymppisiä. Muut naiset, heitä on noin kymmenen, iältään 30-60 vuotiaita, ovat ylipainoisia. Ainoita, joita huomautellaan painosta ja syömisestä, ollaan me hoikat. Pitäisi syödä enemmän ja ottaa joka kerta se pulla ja jos otat sen pullan niin pitäisi ottaa vielä toinenkin niin he ylipainoisetkin ottavat. Meidän työpaikalla, kun on joka päivä pullaa tarjolla. Ja se kommentointi, odottakaa, kun tulee ikää lisää niin alkaa se paino teilläkin nousta. Ja ota nyt toinen pulla, kun olet niin laiha. Nälkäkurki. Epänormaali.
Ja niin me kaikki odotetaan, että milloin se paino nousee. On odotettu ja odotettu ja odotetaan vieläkin. Ei ole vielä noussut ja pullan tuputus jatkuu. Tai no, osalla on noussut ja nousee koko ajan, paitsi meillä hoikilla.
Jos mahdollista, käyn kahvitauolla eri aikaan kuin muut. En jaksa enää kuunnella, kun kehopositiiviset pulla suussa mussuttavat painostani.
Entä jos minä huomauttelisin heidän syömisestään ja painostaan..
Olen hoikka mies (noin 172 cm ja 60 kg) ja minullekin on muistettu sanoa, että lihot se sinäkin kun ikää tulee, sanojat ovat olleet näitä paksuja. Milloinhan se paisuminen alkaa kun olen jo 37-vuotias, painoin saman verran kun menin armeijaan vuonna 2000.
Samoja sanoja kuunnellut ,ja samanpituinen olen ,mutta 75kg, lekuri sanoi että alkaa oleen painoa mutta kun piti ottaa paita pois keuhkojen kuuntelua varten tuumas että sinä taidatkin oikeasti liikkua, etkä ole kuin suurin osa jotka sanoo liikkuvansa.
olen siis 43 nyt ja kuntosalia + maantiepyöräilyä takana jotain 25 vuotta tai enemmän.
ja syön 3 ateriaa päivässä nyt,ei välipaloja, riittää ihan hyvin . Nuorempana meni varmaa 5 ateriaa.
ja siis paino sama kuin armeijaan mennessä 1996
Yksilöiden syyttelyn sijaan pitäisi miettiä mikä isompi ilmiö ja syy lihavuuteen on ja miettiä ratkaisuja sitä kautta.
Yksittäisten ihmisten (melko harvinaiset) laihdustusihmeet ei ole mikään ratkaisu isommassa kuvassa. Länsimaisessa elämäntavassa on jotain pahasti vialla. Varakkuus ja yhteiskuntaluokka vaikuttaa myös. Nämä on niitä syitä, mihin pitäisi pureutua, ei "ota itseäsi niskasta kiinni ja kuluta enemmän kuin syöt"- tyyppiset kommentit muuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?
Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.
Ei. Luonnostaan hoikka on ihminen kenen ei tarvitse tehdä mitään hyviä päätöksiä syömisen suhteen pysyäkseen hoikkana. Minuakin ärsyttää tuo ”sinulla on hyvät geenit” kun valitsen lounaaksi kanasalaatin enkä kebabrullaa. Geenitkö sen päätöksen tekee, jokapäivä.
Nuo esimerkit ovat aika huonot, koska kanasalaatti voi uida majoneesissa.... Kalorit ratkaisevat tässä asiassa. Muut ravintoarvot toki tärkeät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.
Etäpä mistä jothtuu huonot elämäntavat mm. liikasyönti? Think about it. Vai kuulutko niihin, jotka sivuuttavat monimutkaisen ilmiön syyt ja keskittyvät haukkumaan lihavia laiskoiksi?
No, ajattelepa tätä: Marko on kasvanut rikollisten vanhempien kanssa, hänelle varastelu on normi. Kun Marko kasvaa aikuiseksi onko se jonkun muun syy että Marko varastelee vai joutuuko Marko itse vankilaan ja hänen pitää itse muuttaa elämäntapansa vai ei?
Rinnastat syömisen ja varastamisen.
I rest my case.
Nyt pääsit asian ytimeen! Olen itse hoikka pohjalainen ja olen oppinut syömään silloin kun on nälkä. En saa syömisestä sen suurempaa nautintoa, toki tykkään hyvästä ruoasta, mutta yleensä haluan poistaa nälän.
MUTTA olen naimisissa savolaisen kanssa (joka on pysynyt kyllä hoikkana, olen ilmeisesti kiduttanut), mutta appiukkonsa syö kyllä joka ainoaan tunnetilaan mitä vain löytyy. Iloon, suruun, seuraan, yksinäisyyteen. Siis aivan kaikkeen.
Meillä on selvästi kulttuuriero ruokailun osalta. Itseasiassa mieheni tämän huomasi, en minä.