Lue keskustelun säännöt.
HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen
25.09.2019 |
Järkyttävää. Ja samaan aikaan lihavuuspositiivisuus on vain lisääntynyt. Lihavuus on sairaus ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua.
Kommentit (649)
Mä luulen, että monella on "oman kehon kuuntelu" niin vääristynyttä, ettei normaaliin syömiseen oppiminen onnistu. Siisa että osattaisi syödä suoraan oman kulutuksen mukaan, ei liikaa. Tähän on osittain syynä omassa lapsuudessamme vallalla ollut periaate "lautanen syödään tyhjäksi". Olemme siis jo lapsena oppineet olemaan kuuntelematta kehomme kylläisyyssignaaleja.
Itse olen pysynyt viimeiset 10 vuotta saman painoisena sillä, että "paastoan" osan vuorokaudesta aina kun huomaan, että vatsamakkaraa on alkanut kertyä. En pysty mihinkään "5 kertaa päivässä pieni annos" -syömiseen, vaan syön normaalisti aamupalan, lounaan ja vedän kahvin kanssa vielä suklaatakin, mutta sitten syöminen seis ja viiden aikaan (kun lapsi syö) syön vain kasviksia ja esim. pienen kanafileen, sitten loppuilta syömättä, ja ennen nukkumaanmenoa joku ihan pieni iltapala kuten banaania ja jugurttia, koska nälkäisenä ei tule uni. Olen siis aina joko "syöntitilassa" tai "paastotilassa", välimuoto ei onnistu. Kohta lähdetään viikoksi reissuun, ja aion syödä siellä kaikki ihanat herkut mitä vastaan tulee, ja juoda juomatkin päälle. Loman jälkeen sit taas pätkäpaastoa muutama viikko. Ehkä tämä vois toimia jollain muullakin, ihan vinkkinä. Kurjaahan se on olla nälässä, mutta kivempi kuitenkin olla nälässä vain osan päivää kuin koko ajan. Elämästä pitää nauttiakin!
PS: mulla on ylipainoa 5 kiloa, mutta vatsa on (normaalisti) ihan litteä, eli kaikki ylipaino on pepussa. Siksi en jaksa laihduttaa noita kiloja pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Arvaa kuinka moni meistä ylipainoisista ei lähde sinne uimaan, koska ei halua tulla sinne kenenkään kyylättäväksi.
Onko sinusta ok kommentoida noin rumasti muiden ulkonäköä? Vielä lihavuus ihmisarvon?
Tämä on lihavuuskeskustelun ongelma: ”vaappuva kävely, iso vatsa ja hyllyvät rinnat” eivät itse asiassa ole kovinkaan rumaa kieltä vaan melko neutraali tapa kuvata todellisuutta.
Mutta totuus satuttaa ja tuntuu pahalta.
Tietysti laihduttaminen on vaikeaa, jos on tottunut syömään liikaa ja olemaan liikkumatta. Mutta ei se tarkoita sitä että lihavuus ja passiivisuus muuttuisivat hyväksi ja tavoiteltavaksi tavaksi elää.
Kaikilla on ihmisarvo ja itsestään tulee pitää. Mutta kyllä ihmiset ovat nykyään jo liiankin ”armollisia itseään kohtaan”. Kun tuntuu hankalalta keventää syömistä ja kun kuntoilemaan lähtö vähän hävettää, jäädään sitten hyvällä omallatunnolla sipsipussin kanssa sohvalle ja ollaan kehopositiivisia.
Hyvä kirjoitus. Jos kaikki vaan ovat hiljaa ja kääntävät katseensa pois ylipainoista, miten se sitten auttaa laihtumaan? Muiden hiljainen hyväksyntä ei ole mikään ratkaisu ylipainoon. Itse ainakin olen aidosti huolissani ylipainoisen ystäväni terveydestä. Hän ei jaksa tehdä mitään lapsiensa kanssa, elämänpiiri rajoittuu ja hän ei ole masentunut. Liikkuminen on vaan niin pirun vaikeaa.
Eli mitä teet?
Hauskan syyllistämällä esitetty kysymys selvästi, mutta vastaan silti. Pyydän kävelylenkille, pyydän lasten kanssa ulkoilemaan päiväksi pihalle (ettei päivä menisi telkkarin ääressä). Kaikkea pientä arkista virkistystä, mihin tulee vähän liikkumista mukaan. Kesällä pyytelin uimaan meidän rantaan ja sen semmoista.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kulttuurissa.
Länsimaisessa kulttuurissa ruoka on harrastus, viihde ja päihde.
Hyvin monessa muussa kulttuurissa ruoka on ravintoa.
Hyvin pientä osaa ihmisistä on siunattu geeneillä, että saa syödä mitä haluaa eikä liho. Itse olin ennen sellainen, kun tuli 30 mittariin alkoi aineenvaihdunta hidastua. Nykyään pätkäpaastoan 5-7päivää viikosta (pidän noina päivinä 16h paaston vuorokausi, ei muita toimenpiteitä) jotta paino ei nouse. Ja lähtökohtaisesti syön terveellisesti mutta liikaa.
Länsimaiset ihmiset syövät liikaa. Hyvä esimerkki mieheni joka on tosi lihaksikas, tekee fyysistä raskasta työtä ja syö ehkä kaksi kertaa sen mitä minä (170cm 60kg). Mieheni on ylipainoinen ja keskivartalolihava. Hänenkään kulutuksena ei riitä vaikka liikkuu päivittäin työkseen 7 tuntia.
Minusta se ei ole ihmisen vika vaan kulttuurin, kapitalismin... tämän ajatuksen joka meihin on istutettu jossa ruoka on menettänyt sen todellisen merkityksen. Samasta syystä syntyy valtavat määrät biojätettä.
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville. Minusta ratkaisu on nähdä että syy on järjestelmässä ja kieltäytyä olemasta osa rahantekokonetta jota ruokateollisuudeksi kutsutaan. Ruoasta voi ja saa silti nauttia, mutta jos näkee järjestelmän järjettömyyden, se auttaa itseään kohtuuden saavuttamisessa.
No tämä menee jo naurettavan puolelle! Kapitalismi on syyllinen ylipainoon? Ihan paras tekosyy ja yritys työntää vastuu jollekin muulle.
Ihmiset yksinkertaisesti ostavat kaupasta liikaa ruokaa. Mennään autolla kauppaan, jotta saadaan helposti kuljetettua kymmenen kertaa enemmän kuin mitä kävellen jaksaisi kantaa. Kotona sitten syödään se kaikki valtava ylimääräinen ruokamäärä, jotta se ei menisi hukkaan. Ja uskotaan, että ostetaan juuri sopivasti.
Käy kaupassa kävellen tai pyörällä, osta järkevästi ja vain sen verran kuin jaksat itse omin voimin kantaa. Yllätyt, kuinka paljon turhaa jää pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on vallalla ajatus siitä, että elämästä pitää nauttia. On milloin milläkin verukkeella ansaittu jotain herkkua. Terveellisesti syöviä pidetään ilottomina ankeuttajina, jotka eivät osaa relata ja elää hetkessä.
Toinen syy on vastuun pakoilu. Nykyihminen ei ymmärrä tai myönnä itselleen, että vastuu on jokaisella ihan itsellään. Paino ei nouse siksi, että on vähän rahaa, rankka elämä, vastoinkäymisiä, ei mahdollisuutta palkata PT:tä, liikaa houkutuksia tai lähiärrällä kolme Twix-patukkaa eurolla, vaan siksi, ettei ole tullut tehneeksi oikeita valintoja.
Jokaisen elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ja kaupoissa on tarjolla samat tuotteet kaikille.
Sinä olet sitten täydellinen? Harvoin tapaa ihmistä, jolla ei olisi mitään ongelmia. Yleensä kyllä jotain löytyy. Toiset syö, juo, pelaa, velkaantuu. Toiset pettää kumppaniaan, on väkivaltaisia, kiusaajia, juonittelijoita. Olisi kyllä kiva tavata ihminen, jolta ei löydy mitään luurankoja kaapista ja joka osaa aina tehdä oikeanlaisia valintoja.
Kun näet hoikan/normaalipainoisen ihmisen, näet samalla ihmisen, joka tekee syömisen suhteen oikeanlaisia valintoja. Ei se tarkoita täydellistä ihmistä, vaan kyse on itsekurista ja elämänhallinnasta. Oma terveys ja toimintakyky on tärkeintä mitä ihmisellä on, ja lähtökohta on jokaiselle sama näin hieman kärjistäen. Puolusteleeko joku tosiaan ylensyöntään jopa sillä, että kyllähän toisetkin pettää? Ei ihme että tilanne on tuo mistä tutkimustulos kertoo...
En mä puolustele mitään, mutta useimmat täällä ei vaan kykene ymmärtämään, että ongelma on paljon syvemmällä kuin itsekurissa. Monilla ylipainoisilla on itsekuria olla viikkoja paastolla, mutta silti paino tulee takaisin. Elämäntapamuutokset toimii pidemmän aikaa, mutta silloinkin kilot alkaa yleensä jossain vaiheessa hiipimään takaisin.
Toiset ihmiset on taipuvaisia erilaisiin riippuvuuksiin. Kun yhdestä pääsee eroon niin toinen tulee tilalle. Ihminen jolla ei ole tätä taipumusta ei taas voi mitenkään ymmärtää tällaisen ihmisen käytöstä, joka esim. ylensyö, pelaa rahansa, harrastaa irtosuhteita tms.
Me ihmiset ei olla samalla linjalla ja samanlaisia. Toiset syö tuskaan, koska tuli raiskatuksi. Toiset syö, koska ovat masentuneita. Joku varmaan huvikseen. Nämä ihmiset tarvitsisivat hoitoa, mutta sitä ei ole tarjolla kuin harvoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että monella on "oman kehon kuuntelu" niin vääristynyttä, ettei normaaliin syömiseen oppiminen onnistu. Siisa että osattaisi syödä suoraan oman kulutuksen mukaan, ei liikaa. Tähän on osittain syynä omassa lapsuudessamme vallalla ollut periaate "lautanen syödään tyhjäksi". Olemme siis jo lapsena oppineet olemaan kuuntelematta kehomme kylläisyyssignaaleja.
Itse olen pysynyt viimeiset 10 vuotta saman painoisena sillä, että "paastoan" osan vuorokaudesta aina kun huomaan, että vatsamakkaraa on alkanut kertyä. En pysty mihinkään "5 kertaa päivässä pieni annos" -syömiseen, vaan syön normaalisti aamupalan, lounaan ja vedän kahvin kanssa vielä suklaatakin, mutta sitten syöminen seis ja viiden aikaan (kun lapsi syö) syön vain kasviksia ja esim. pienen kanafileen, sitten loppuilta syömättä, ja ennen nukkumaanmenoa joku ihan pieni iltapala kuten banaania ja jugurttia, koska nälkäisenä ei tule uni. Olen siis aina joko "syöntitilassa" tai "paastotilassa", välimuoto ei onnistu. Kohta lähdetään viikoksi reissuun, ja aion syödä siellä kaikki ihanat herkut mitä vastaan tulee, ja juoda juomatkin päälle. Loman jälkeen sit taas pätkäpaastoa muutama viikko. Ehkä tämä vois toimia jollain muullakin, ihan vinkkinä. Kurjaahan se on olla nälässä, mutta kivempi kuitenkin olla nälässä vain osan päivää kuin koko ajan. Elämästä pitää nauttiakin!
PS: mulla on ylipainoa 5 kiloa, mutta vatsa on (normaalisti) ihan litteä, eli kaikki ylipaino on pepussa. Siksi en jaksa laihduttaa noita kiloja pois.
Missä vaiheessa päivääsi siis on se paasto-osuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että monella on "oman kehon kuuntelu" niin vääristynyttä, ettei normaaliin syömiseen oppiminen onnistu. Siisa että osattaisi syödä suoraan oman kulutuksen mukaan, ei liikaa. Tähän on osittain syynä omassa lapsuudessamme vallalla ollut periaate "lautanen syödään tyhjäksi". Olemme siis jo lapsena oppineet olemaan kuuntelematta kehomme kylläisyyssignaaleja.
Itse olen pysynyt viimeiset 10 vuotta saman painoisena sillä, että "paastoan" osan vuorokaudesta aina kun huomaan, että vatsamakkaraa on alkanut kertyä. En pysty mihinkään "5 kertaa päivässä pieni annos" -syömiseen, vaan syön normaalisti aamupalan, lounaan ja vedän kahvin kanssa vielä suklaatakin, mutta sitten syöminen seis ja viiden aikaan (kun lapsi syö) syön vain kasviksia ja esim. pienen kanafileen, sitten loppuilta syömättä, ja ennen nukkumaanmenoa joku ihan pieni iltapala kuten banaania ja jugurttia, koska nälkäisenä ei tule uni. Olen siis aina joko "syöntitilassa" tai "paastotilassa", välimuoto ei onnistu. Kohta lähdetään viikoksi reissuun, ja aion syödä siellä kaikki ihanat herkut mitä vastaan tulee, ja juoda juomatkin päälle. Loman jälkeen sit taas pätkäpaastoa muutama viikko. Ehkä tämä vois toimia jollain muullakin, ihan vinkkinä. Kurjaahan se on olla nälässä, mutta kivempi kuitenkin olla nälässä vain osan päivää kuin koko ajan. Elämästä pitää nauttiakin!
PS: mulla on ylipainoa 5 kiloa, mutta vatsa on (normaalisti) ihan litteä, eli kaikki ylipaino on pepussa. Siksi en jaksa laihduttaa noita kiloja pois.
Missä vaiheessa päivääsi siis on se paasto-osuus?
Silloin kun nukkuu ilmeisesti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Tää kertoo vaan miten epäonnistunutta Puska ja muu suomen ravitsemuspolitiikka on.
Suomessa varsin raivokkaasti vielä pilkataan niitä ketkä yrittää saada asiaan järkeä.
Kansa hokee että ihminen on luonnostaan mieltynyt makeaan ja monet jopa luulee että tällaisia määriä sokeria olisi ollut tarjolla ihmisen evoluution aikana, jossa viimeiset satavuotta on silmänräpäys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voi kun puhua omasta puolestani.
Haluaisin olla laihempi, mutta....
mies 181cm paino 90kg farkut athletic 30"
Syön kaksi kertaa päivässä,enkä nopestele, lounas ja iltapala. Tai kahvi maidon kera silloin tällöin. Ilman sokeria. Ilta kalja, 1kpl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat alapeukuttelevat ikäviä totuuksia. :D
Kertoisitko, mikä oli se ikävä totuus, mitä tässä keskustelussa on alapeukuteltu? Ihan oikeastiko ajattelet, että ylipainoinen ihminen ei tiedä, miksi on ylipainoinen? Kyllä minä tiedän. Syön paljon, koska pidän syömisestä. Juon olutta, koska rakastan olutta. Vihaan liikkumista.
Se, että ylipaino on vain ja ainoastaan henkilökohtainen ongelma. Ihan yhtälailla sillä on laajempana ilmiönä vaikutusta yhteiskuntaan kuin vaikkapa tupakan käryttäjillä. Walmarteissa on jo motorisoituja liikkumisvälineitä, kun sairaalloisen lihavat eivät jaksa niin isossa kaupassa kävellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on vallalla ajatus siitä, että elämästä pitää nauttia. On milloin milläkin verukkeella ansaittu jotain herkkua. Terveellisesti syöviä pidetään ilottomina ankeuttajina, jotka eivät osaa relata ja elää hetkessä.
Toinen syy on vastuun pakoilu. Nykyihminen ei ymmärrä tai myönnä itselleen, että vastuu on jokaisella ihan itsellään. Paino ei nouse siksi, että on vähän rahaa, rankka elämä, vastoinkäymisiä, ei mahdollisuutta palkata PT:tä, liikaa houkutuksia tai lähiärrällä kolme Twix-patukkaa eurolla, vaan siksi, ettei ole tullut tehneeksi oikeita valintoja.
Jokaisen elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ja kaupoissa on tarjolla samat tuotteet kaikille.
Sinä olet sitten täydellinen? Harvoin tapaa ihmistä, jolla ei olisi mitään ongelmia. Yleensä kyllä jotain löytyy. Toiset syö, juo, pelaa, velkaantuu. Toiset pettää kumppaniaan, on väkivaltaisia, kiusaajia, juonittelijoita. Olisi kyllä kiva tavata ihminen, jolta ei löydy mitään luurankoja kaapista ja joka osaa aina tehdä oikeanlaisia valintoja.
Kun näet hoikan/normaalipainoisen ihmisen, näet samalla ihmisen, joka tekee syömisen suhteen oikeanlaisia valintoja. Ei se tarkoita täydellistä ihmistä, vaan kyse on itsekurista ja elämänhallinnasta. Oma terveys ja toimintakyky on tärkeintä mitä ihmisellä on, ja lähtökohta on jokaiselle sama näin hieman kärjistäen. Puolusteleeko joku tosiaan ylensyöntään jopa sillä, että kyllähän toisetkin pettää? Ei ihme että tilanne on tuo mistä tutkimustulos kertoo...
Samaa mieltä. Lisäksi niiden valintojen ei tarvitse olla aina oikeita. Normaalipainoisetkin ihmiset syö herkkuja. Toiset ei jaksa liikkua ollenkaan ja liikkuvillakin on joskus huonoja viikkoja, jolloin liikunta jää. Normaalipainon salaisuus on siinä, että tekee tarpeeksi hyviä valintoja. Jos lähtökohdat ovat huonot eli elämäntavat ovat todella huonot ja syvälle juurtuneet, niin kannattaa aloittaa pienistä jutuista. Just niistä tosi tyhmistä, joilla ei ajattelisi olevan paljon väliä. Eli kävelee vaikka yhden kerrosvälin portaita tai jää yhden pysäkin aiemmin pois. Tekee illalla kymmenen vatsalihasliikettä tai venyttelee viisi minuuttia. Sitten niitä pikkujuttuja lisää hiljalleen, kun ne edelliset tuntuvat helpoilta. Eikä ajattele, että kaikki on mennyt pieleen, jos kaikki ei heti onnistu. Mielestäni huonoin vaihtoehto on yrittää muuttaa koko elämänsä kerralla. Siitä roskaruokaa rakastavasta sohvaperunasta tuskin tulee salaattia pupeltavaa himoliikkujaa edes puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on vallalla ajatus siitä, että elämästä pitää nauttia. On milloin milläkin verukkeella ansaittu jotain herkkua. Terveellisesti syöviä pidetään ilottomina ankeuttajina, jotka eivät osaa relata ja elää hetkessä.
Toinen syy on vastuun pakoilu. Nykyihminen ei ymmärrä tai myönnä itselleen, että vastuu on jokaisella ihan itsellään. Paino ei nouse siksi, että on vähän rahaa, rankka elämä, vastoinkäymisiä, ei mahdollisuutta palkata PT:tä, liikaa houkutuksia tai lähiärrällä kolme Twix-patukkaa eurolla, vaan siksi, ettei ole tullut tehneeksi oikeita valintoja.
Jokaisen elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ja kaupoissa on tarjolla samat tuotteet kaikille.
Sinä olet sitten täydellinen? Harvoin tapaa ihmistä, jolla ei olisi mitään ongelmia. Yleensä kyllä jotain löytyy. Toiset syö, juo, pelaa, velkaantuu. Toiset pettää kumppaniaan, on väkivaltaisia, kiusaajia, juonittelijoita. Olisi kyllä kiva tavata ihminen, jolta ei löydy mitään luurankoja kaapista ja joka osaa aina tehdä oikeanlaisia valintoja.
Kun näet hoikan/normaalipainoisen ihmisen, näet samalla ihmisen, joka tekee syömisen suhteen oikeanlaisia valintoja. Ei se tarkoita täydellistä ihmistä, vaan kyse on itsekurista ja elämänhallinnasta. Oma terveys ja toimintakyky on tärkeintä mitä ihmisellä on, ja lähtökohta on jokaiselle sama näin hieman kärjistäen. Puolusteleeko joku tosiaan ylensyöntään jopa sillä, että kyllähän toisetkin pettää? Ei ihme että tilanne on tuo mistä tutkimustulos kertoo...
En mä puolustele mitään, mutta useimmat täällä ei vaan kykene ymmärtämään, että ongelma on paljon syvemmällä kuin itsekurissa. Monilla ylipainoisilla on itsekuria olla viikkoja paastolla, mutta silti paino tulee takaisin. Elämäntapamuutokset toimii pidemmän aikaa, mutta silloinkin kilot alkaa yleensä jossain vaiheessa hiipimään takaisin.
Toiset ihmiset on taipuvaisia erilaisiin riippuvuuksiin. Kun yhdestä pääsee eroon niin toinen tulee tilalle. Ihminen jolla ei ole tätä taipumusta ei taas voi mitenkään ymmärtää tällaisen ihmisen käytöstä, joka esim. ylensyö, pelaa rahansa, harrastaa irtosuhteita tms.
Me ihmiset ei olla samalla linjalla ja samanlaisia. Toiset syö tuskaan, koska tuli raiskatuksi. Toiset syö, koska ovat masentuneita. Joku varmaan huvikseen. Nämä ihmiset tarvitsisivat hoitoa, mutta sitä ei ole tarjolla kuin harvoille.
Suomen ravitsemuspolitiikan yksi suuri epäonnistuminen on juuri tuossa että annetaan ymmärtää että ongelma olisi itsekurissa. Itsekuri ei riitä pitämään ihmistä normaalipainoisena koko elämän ajan, se ei vaan kerta kaikkiaan riitä niin pitkälle. Siihen ei tule perustaa ruokavaliotaan.
En jaksa vakuuttua siitäkään että 3/4 yli 30-vuotiaista on niin traumatisoituneita etteivät sen takia kykene syömään normaalisti.
Meillä on vaan umpisurkea ravitsemuspolitiikka ollut nyt jokusen vuosikymmenen. Kansalle surkea, bisnekselle hyvä, kun kaikenlaisille tuotteille on kova tilaus. Sekä lihotus(ruokateollisuus)- että laihdutussektorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset syö liikaa maitotuotteita. Juodaan maitoa kun voisi juoda vettä. Ei tyydytä pieneen juustopalaan, vaan höylätään keko siitä kilon kiekosta. Jugurttia lapsille ”terveellisenä” välipalana pienestä saakka.
Kokeilkaapa pari kuukautta, jättäkää tai ainakin järkevöittäkää sitä maitotuotteiden ahmimista.
Ei pidä paikkaansa.Maitotuotteet päinvastoin auttavat painonhallinnassa.Laatu ratkaisee- maustettu jogurtti on sama kuin vetäisit jotain vanukkaita tai maustamatonta jogurttia parilla desillä hilloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?
Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.
Terveellistä ruokaa,ohjeita,neuvoja on nykyään enemmän kuin koskaan, mutta aina sen laihdutuksen pitäisi hoitaa joku muu kuin lihava itse, pitää olla miehen,perheen,siskon tuki kaikki askelmittarit ja kalorilaskurit ,ja pari personal traineria.
Mitä enemmän ravitsemustiede ja lääketiede aiheesta valistaa, samaan aikaan ihmisten koulutustason noustessa, sitä enemmän lihavuus lisääntyy. Eikö tämä kerro koko ongelman ytimen? Yksilöillä ei ole tässä osaa eikä arpaa.
Omassa lähipiirissäni olen huomannut, että esim. lapsuudessani perheissä joissa ruokailtiin ruokapöydän ääressä yhdessä oikeaa ruokaa, ei ole ylipainoa. Meilläkin ruokaan suhtauduttiin tavallaan vakavasti eli ruoka tehtiin huolella ja syötiin kunnioittavasti pöydässä tiettyinä aikoina yhdessä. Vanhempani eivät olleet todellakaan mitään keittiömestareita ammatiltaan, mutta ruoka kuitenkin yritettiin tehdä aina hyvin kiireenkin keskellä. Ei ollut jääkaapissa välipalaksi lihapiirakoita tms. Ylipäänsä syötiin ruoka-aikoina oikeaa ruokaa ruokailuvälineillä. Sipsejä esim harvemmin näkee haarukalla ja veitsellä syötävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.
Ei se ketään normaalia ihmistä lohduta, mutta on hyvä erottaa asialliset mielipiteet kiusaamisesta. Kukaan ei ole sullekaan tässä sanonut, että laihduta vitun läski. Ongelma on siinä, että armollisuuden hakeminen lisääntyy niin paljon, että lihavuuden koetaan olevan ok. Tottakai kaikkien tulisi rakastaa itseään, koska vain silloin terveelliset elämäntavat onnistuvat. On todella kurjaa, että sinua on kiusattu lihavuudesta, sillä se ei tosiaankaan auta mitään. Mutta ei sekään auta ketään laihtumaan, että sanotaan sen olevan kaunis ja terve juuri sellaisena kuin on. Jälkimmäinen ei yksinkertaisesti lihavilla pidä paikkaansa.
Tavallaan samaa mieltä, mutta mikä tuohonkaan olisi sitten se oikea tapa? Terveellisyyttä ja hoikkia ihmisiä on kuitenkin nyt jo media täynnä, ja se ahdistaa monia normaalipainoisiakin. Ehkä koko ulkonäkötuputus pitäisi kieltää. Miten se tehdään?
Media on täynnä näitä silikonifitnessbimboja.
Normaalista on tullut laiha. Normaali on pulleahko.