Lue keskustelun säännöt.
Miehen "liian läheinen" suhde lapsuudenperheeseensä
24.09.2019 |
Miehellä on hyvä suhde perheeseensä, mikä on hyvä juttu. Mutta jokikinen viikonloppu on aina joko vierailemassa vanhemmillaan tai joku sisaruksistaan on miehellä kylässä. Minä sitten tulen vasta perheen jälkeen, jos jää aikaa. En edes muista milloin viimeksi oltaisiin oltu koko viikonloppu yhdessä. Arki-illat menisivät muuten, mutta meillä alkaa eri aikaan työt ja siten mennään myös eri aikaan nukkumaan (varsinainen yhdessäolo on vähäistä). Ottaa päähän koko tämä asetelma. Onko muilla ollut vastaavaa? Olen jo puhunut miehen kanssa asiasta mutta pitää minua vain nipottajana.
Kommentit (144)
On ollut ja osin siksi on ex-mies ja etäisä.
Miehen perhe piti oletuksena että heidän kuuluu määräillä myös meidän kattomme alla, ja usein onnistuikin siinä miehen kautta. Minä kyllästyin ja otin lapset ja lähdin. Enkä ole sekuntiakaan katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos oikeasti on tuollaista niin eihän tota jaksa millään. Jos ei ole luonteeltaan tuollainen kauhean ihmisriippuvainen. Ihmiset on erilaisia, osa ei tajua sitä miksi se lauma on niin tärkeä.
Eipä siinä muuta voi kuin puhua miehelle ja sopia linjat. En minä ainakaan todellakaan joka viikko jaksaisi edes omia sukulaisiani!
Vierailija kirjoitti:
On ollut ja osin siksi on ex-mies ja etäisä.
Miehen perhe piti oletuksena että heidän kuuluu määräillä myös meidän kattomme alla, ja usein onnistuikin siinä miehen kautta. Minä kyllästyin ja otin lapset ja lähdin. Enkä ole sekuntiakaan katunut.
Sama täällä. Toki oli muitakin ongelmia, mutta tuokin on pitemmän päälle rasittavaa kun pitäisi olla jo se ”oma perhe”, mutta mies on vieläkin vanhempiensa talutusnuorassa.
Siis asutte yhdessä eli se on sinunkin kotisi? Mitä sovitte vieraista ennen yhteen muuttamista?
Meillä vieraiden tulosta sovitaan yhdessä. Mies tietää, että sosiaalisesti kuormittavan työn vastapainoksi haluan viikonloppuisin levätä eli meille kutsutaan vieraita vain harvoin. Hän itse vierailee sukulaisillaan muutaman kerran vuodessa, minä lähden mukaan vain poikkeustapauksissa.
Et voi kieltää miestä vierailemasta mutta yhteiseen kotiin tulevista vieraista päätätte yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mihin se mies sua tarvitsee? Mulla aikoinaan samaa, anoppi vielä kamalan mustasukkainen, iski kiilaa väliin joka asiassa. Kysyin mieheltä mihin hän oikein minua tarvitsee, kun olen aina tärkeysjärjestyksessä viimeinen. Olin kuulemma hänen tukipilarinsa, jota ilman hän ei selviäisi. Muisti mainita, miten hän ymmärtää niitä, jotka ottavat mukaan muita ihmisiä, kun itse tekevät lopullisen ratkaisunsa. Ratkaisuun kuulemma pakottaa toisten ihmisten pahuus ja mukaan otetaan rakkain, jottei tällä kuolleella tulisi ikävä rakastaan. Näin sairasta settiä harvoilla, mutta kerroinpa mitä joillain.
Minun eksäni oli vähän samanlainen. En edes 20 avioliittovuoden aikana tottunut siihen sukurakkauteen. Kesäisin sitten piti tavata laajempaa sukua.
Nykyinen aviomieheni on yhtä erakko kuin minäkin. Onneksi.
Haluan korostaa, ettei miehen vanhemmissa tai sisaruksissa ollut mitään vikaa. Ihan ystävällisiä ja mukavia. Vika oli minussa. En millään olisi jaksanut puhua tuntikausia perunoista, säästä tai muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?
AP
Samanlaista oli meillä, joka viikonloppu joku miehen lapsuudenperheestä vieraili meillä tai meidän piti käydä siellä (ajomatkaa sen 50 km suuntaan). Vauvan ollessa pieni vielä jaksoin siellä rampata ja edelleen olen tyytyväinen, että isovanhemmat ovat hänelle läheisiä, mutta itse tarvitsen/tarvitsin paljon enemmän omaa aikaa, varsinkin viikonloppuisin että saa palaudutta viikon töistä. Jonkin aikaa toimi kaikille, että mies ja lapsi menivät sinne, ja itse sain jäädä kotiin aina välillä, sitten tuli palautetta siitäkin, että en pidä heidän perheestään koska en viihdy siellä..... Ei vaan voinut pitää kaikkia osapuolia tyytyväisinä, monessa muussakin asiassa, ero oli paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?
AP
Älä laita valitsemaan vaan järjestä itsellesi hauska viikonloppu. Lähde vaikka jonkun ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan tai risteilylle tai jonnekin kivaan tapahtumaan. Ala suunnitella viikonlopuille omaa tekemistä. Jossain vaiheessa huomaat, että et oikeastaan kaipaakaan miehen seuraa.
Onko miehellä ns omia ystäviä, entisiä koulu ja opiskelutovereita jne? Veikkaan ettei taida olla jos on liian kiinteät suhteet vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Tiedän muutaman, joilla ei ole yhtään ystävää/kaveria lapsuudesta tai nuoruudesta niin ovat tiheään yhteyksissä vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?
AP
Älä laita valitsemaan vaan järjestä itsellesi hauska viikonloppu. Lähde vaikka jonkun ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan tai risteilylle tai jonnekin kivaan tapahtumaan. Ala suunnitella viikonlopuille omaa tekemistä. Jossain vaiheessa huomaat, että et oikeastaan kaipaakaan miehen seuraa.
Ja ap hävisi keskustelusta. Oli siis ilmeisesti ihan vain keksitty provo tämäkin.
Mutta on naisia, jotka ovat samassa tilanteessa; mies viettää vapaa-ajan mieluummin vanhemmillaan, kavereillaan, autoa rempaten tai mitä milloinkin. Silloin paras vaihtoehto on pitää huolta omasta viihtyvyydestään ja järjestää viikonlopulle kivaa tekemistä. Lähteä jonnekin, pitää hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
On ollut ja osin siksi on ex-mies ja etäisä.
Miehen perhe piti oletuksena että heidän kuuluu määräillä myös meidän kattomme alla, ja usein onnistuikin siinä miehen kautta. Minä kyllästyin ja otin lapset ja lähdin. Enkä ole sekuntiakaan katunut.
Onnistuu vain naiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut ja osin siksi on ex-mies ja etäisä.
Miehen perhe piti oletuksena että heidän kuuluu määräillä myös meidän kattomme alla, ja usein onnistuikin siinä miehen kautta. Minä kyllästyin ja otin lapset ja lähdin. Enkä ole sekuntiakaan katunut.
Onnistuu vain naiselta.
Jos mies on pitänyt puolet hoitovapaista, ollut sairaan lapsen kanssa kotona ja muutenkin kantanut vähintään puolet vastuusta, niin onnistuu myös mieheltä. Se on jännä juttu, että monelle miehelle sopii hyvin, että äiti jää lapsen kanssa kotiin ja itse saa käydä töissä, mutta eron jälkeen hän muka haluaisikin hoitaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?
AP
Älä laita valitsemaan vaan järjestä itsellesi hauska viikonloppu. Lähde vaikka jonkun ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan tai risteilylle tai jonnekin kivaan tapahtumaan. Ala suunnitella viikonlopuille omaa tekemistä. Jossain vaiheessa huomaat, että et oikeastaan kaipaakaan miehen seuraa.
Ja ap hävisi keskustelusta. Oli siis ilmeisesti ihan vain keksitty provo tämäkin.
Mutta on naisia, jotka ovat samassa tilanteessa; mies viettää vapaa-ajan mieluummin vanhemmillaan, kavereillaan, autoa rempaten tai mitä milloinkin. Silloin paras vaihtoehto on pitää huolta omasta viihtyvyydestään ja järjestää viikonlopulle kivaa tekemistä. Lähteä jonnekin, pitää hauskaa.
Anteeksi jos joillain on muutakin tekemistä kuin notkua palstalla päivittäen sivua.
AP
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä ns omia ystäviä, entisiä koulu ja opiskelutovereita jne? Veikkaan ettei taida olla jos on liian kiinteät suhteet vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Tiedän muutaman, joilla ei ole yhtään ystävää/kaveria lapsuudesta tai nuoruudesta niin ovat tiheään yhteyksissä vanhempiinsa.
On muutama, mutta tapaa niitä hyivin harvakseltaan. Tuo voisi kyllä olla käytöksen syynä.
AP
Minusta on ok, että perhe tapaa vanhempiaan usein ja säännöllisesti.
Ennen asuttiin normaalisti saman katon alla.
Surettaa yksin jäävät vanhukset
Ette sitten sovi yhteen. Minulle sukulaiset ovat rakkaita, ja näen heitä aina innoissani, vaikka olenkin introvertti. Näen myös kavereita paljon. Ehkä yhden kerran kuussa on viikonloppu, jolloin olen kahdestaan mieheni kanssa. Rakastan nähdä myös mieheni sukua. Töissä en ole hirveänä tekemisissä ihmisten kanssa, ja siksi ehdinkin työpäivien aikana ladata akkujani. Anna miehen elää elämäänsä niin kuin haluaa, et voi häntä muuttaa.
Mun mies on läheinen perheensä kanssa, mutta ei sentäs noin intensiivisesti ole yhdessä. Soittelevat keskenään, välillä kyläilyä. Minä viihdyn yksin, mies sosiaalinen. Mies ei kyllä ymmärrä, jos en joka äitienpäivä halua lähteä anoppulaan. Siis se, että anoppi ei ole _minun_ äitini niin miksi häntä minun tarvitsi muistaa?
Jos mies ollut pitkään yksin ja perhe on ollut ainoa kontakti niin huono sitä on katkaista.
Jos tuollaista joka vkl niin eroaisin. Eihän tuosta tule hevonper...tä.
Jos muuttaisitte yhteen, olisi hänen perheensä siellä aina. Päättämässä kaikesta ja sinun mielipidettä ei koskaan kysyttäisi.
Jos sinun tuntemuksia vähättälee aina niin ei se siitä muutu.
Mä jo luulin, että jommankumman veljeni vaimo avautuu, mutta ei sentään 😃