Onko muita, jotka eivät ole ikinä matkustaneet lentokoneella ns. rantalomille lämpimiin maihin?
Kertokaapas vielä, että miksi ette ole myöskään käyneet koskaan missään varsinaisilla turistien suosimissa rantalomakohteissa ulkomailla?
Ja jos olette käyneet edellä mainitun kaltaisissa paikoissa ulkomaiden matkoillanne, niin miksi olette matkustaneet sellaisiin rantalomakohteisiin? Mikä niissä paikoissa viehättää?
Jos mä lähtisin jonnekin Teneriffalle tms. paikkaan, niin miten siellä osaisin edes olla ja liikkua?
Kommentit (50)
En ole. Tosin olen kyllä käynyt Torremolinosissa, mutta tulin sinne erään espanjalaisen kanssa henkilöautolla hänen kyydissään ja matkustin takaisin Granadaan (jossa sillä hetkellä asuin)paikallisjunalla. Espanjaan olin tullut aiemmin Interrail- lipulla (muistaako sitä kukaan täällä, tai
onko kuullut siitä? )
Olen matkustanut lähinnä Euroopan maissa ja pääsääntöisest junalla (toisinaan paikoitellen bussilla ja vesistöjen ylityksissä autolautoilla).
Yhden kerran olen käynyt Euroopan ulkopuolella (Kuubassa) ja sinne mentiin silloisen itä-Saksan valtion Interflug- lentoyhtiön Tupolev-merkkisellä matkustajakoneella.
Lapsena matkustin kerran Helsingistä Vaasan kautta Ruotsin Sundsvalliin, jossa tätini asui. (Äiti laittoi koneeseen ja tätini oli perheineen minua vastassa siellä perille tultua )
Ja yhden kerran Lappeenrannasta Helsinkiin Finnairin koneella teini-ikäisenä.
Millään etelä-Euroopan lomakohteiden pakettimatkalla en ole koskaan ollut mukana.
En ole eläissäni käynyt aurinkolomalla enkä seuramatkalla. Matkustanut olen kuitenkin paljon.
Kerran alakoululaisena sukulaisten kanssa Kreikkaan. Sen jälkeen eteläisin paikka on ollut Pariisi, nyt en ole matkustanut ulkomailla lähes 10 vuoteen. Ei kiinnosta säätää pitkillä reissuilla lasten kanssa. Lähiseuduilla retkeillään kyllä. Auringonpalvontaa en ymmärrä.
En ole tuon tyyppisellä matkalla ollut. Kerran olen matkustanut lentokoneella.
En ole myöskään ollut koskaan risteilyllä, vaikka olen matkustanut laivalla. Joskus kyllä mietin, minkähänlainen kokemus etelänloma tai risteily olisi. On niissä varmaan oma tunnelmansa ja mielenkiintoiset puolensa, mutta en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut tuollaisista matkoista, ja kun rahatkin ovat aina olleet vähissä, niin ei ole tullut käytyä.
En ole ikinä käynyt rantalomalla, ja tuskin menenkään. Kroppa sietää aurinkoa todella huonosti, eikä biletys ym. rällääminen voisi vähempää kiinnostaa. Kaupunkilomilla olen sitten käynyt senkin edestä ja tulen käymään. Seuraavaksi suunnitteilla matka johonkin Aasiaan, Soul/Tokio/Singapore (joku näistä).
1980- ja 1990- luvulla käytiin rantalomilla ensin perheenä ja eron jälkeen kävin lapsen kanssa kaksin. Silloin oli vaikea järjestää omatoimimatkoja, kun ei voinut ostaa lentoja ja varsilla hotelleja netistä. Syksyllä 2000 kävin ystävän luona Jenkeissä ja muistelen, että vielä silloinkin lennot piti ostaa matkatoimistosta, siis ihan sieltä liikkeestä. Samana kesänä tehtiin lapsen kanssa viimeinen pakettimatka etelään.
Sitten alettiinkin tehdä omatoimimatkoja kaupunkeihin ja vuoristoon enkä ole rantalomalla enää käynyt. Aikuinen lapsi matkustelee nykyisin puolisonsa kanssa, seikkailivat alkuvuonna mm. Borneon viidakossa, ja itse matkustelen yksin tai oman puolisoni kanssa. Tänä vuonna tulee käytyä 7 eri maassa.
En ole ylpeä lentomatkoistani mutta koska lentäminen on ainoa tapa päästä kiinnostaviin paitoihin, niin en suostu sitä myöskään häpeämään.
Lapsena kävin kerran Kanarialla kun vanhemmat veivät mutta en viihtynyt. Ei ollut oikein mitään tekemistä. Lähinnä pelattiin veljen kanssa minigolfia ja hotellin aulan flipperiä. Rannalla en muista edes käyneeni, hotellin altaalla pari kertaa uimassa.
Aikuisena en sitten ole rantalomia viettänyt koska en pidä auringonotosta (ihoni palaa helposti) enkä muutenkaan pelkästä makoilusta. Onneksi puoliso on samaa maata joten olemme matkailleet sitten sellaisissa paikoissa jotka sopivat meille paremmin. Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan että joku muu makaa rannalla enkä tunne itseäni mitenkään paremmaksi ihmiseksi jos käyn kaupunkilomalla tai kiertelen vuokra-autolla itseäni kiinnostavia kohteita.
Ajatuskin rantalomasta kauhistuttaa. En pidä kuumasta, en pidä rannalla loikoilusta, en pidä siitä, että rannat ovat täynnä ihmisiä.
En ole ikinä ollut. Syynä se, että oikeastaan mikään rantalomilla tehtävä asia ei suuremmin kiinnosta. Kuuma ilma ei kiinnosta (mulle ei sovi kuuma), rannalla loikoilu ei kiinnosta, jatkuva altaissa räpiköinti ei kiinnosta vaikka uinti pieninä annoksina onkin ihan jees, biletys ei kiinnosta, turistikrääsän shoppailu ei kiinnosta. Lomamatkoilla tykkään enemmän museoiden kiertämisestä. Lisäksi kun on ruokarajoitteita, on Suomessa ja ylipäätään Pohjoismaissa aika paljon helpompi löytää sopivaa ruokaa kuin jossain etelänkohteessa.
Rantalomat ei meikäläistä kiinnosta, viimeksi olin 30 vuotta sitten ollessani 8 vuotias.