Miten auttaa työuupumuksesta kärsivää puolisoa?

Mitäs käy töissä. Mikään pakko ei ole. Oma vika.

Et kai sinä siinä kummempaa voi tehdä. Mies tarvitsee ammattiapua ja saikkua.

Tuosta on vaan pieni sihahdus ja parin vuoden päästä huomaat olevasi alkoholistin kanssa. Tai kohti keskivaikeaa masennusta ja lääkitystä, yksi pieni luikaus ja huomaat olevasi impontinentin kanssa. Huonot vaihtoehdot molemmat. 

Et voi tuntea hänen puolestaan, et voi hoitaa häntä tai pelastaa. Jos haluaa erota niin hyväksy se ym. 

Rehellisesti menetetty mieli ja kivikkoiset pari vuotta edessä - voimia! Muista elää omaa elämääsi. 

Älä rasita häntä millään tavalla.

Mulla on tämä sama haaste. Emme ole naimisissa, mutta tapaamme usein. Mies on palannut loppuun töiden vuoksi. Hän pääsee juttelemaan ammattilaiselle pian. Hyvä niin. Ei tämä minullekaan helppoa ole, kun toinen purkaa omaa pahaa oloaan ja tuntuu, kuin olisin täysin kädetön tässä asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on vaan pieni sihahdus ja parin vuoden päästä huomaat olevasi alkoholistin kanssa. Tai kohti keskivaikeaa masennusta ja lääkitystä, yksi pieni luikaus ja huomaat olevasi impontinentin kanssa. Huonot vaihtoehdot molemmat. 

 

Et voi tuntea hänen puolestaan, et voi hoitaa häntä tai pelastaa. Jos haluaa erota niin hyväksy se ym. 

 

Rehellisesti menetetty mieli ja kivikkoiset pari vuotta edessä - voimia! Muista elää omaa elämääsi. 

Millä ihmeellä voisin hyväksyä se, että menettäisin elämäni rakkauden yhden paskan esimiehen takia? Tuntuu kovin epäreilulta. 

Tee sinä kotityöt, anna sen toisen olla. Uupumus ei hoidotta taida oikein lähteä, mutta koittaa kumminkin voi, josko se, että taakat vähenee työn ulkopuolella, auttaisi.

Paska novelli, ap Miehet eivät kärsi työuupumuksesta sillä eivät valita pienistä kuten te naiset.

Oletko homo ja miehesi on Tommi Kinnunen?

Vierailija kirjoitti:

Paska novelli, ap Miehet eivät kärsi työuupumuksesta sillä eivät valita pienistä kuten te naiset.

Nimenomaanhan sanoin että ei halua puhua. Mutta mulla on silti silmät päässä joten ymmärrän mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Paska novelli, ap Miehet eivät kärsi työuupumuksesta sillä eivät valita pienistä kuten te naiset.

Tuliko tuossa nyt jotenkin sukupuolet esille.. Monessa vastauksessa oletetaan, että kirjoittaja on nainen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska novelli, ap Miehet eivät kärsi työuupumuksesta sillä eivät valita pienistä kuten te naiset.

Tuliko tuossa nyt jotenkin sukupuolet esille.. Monessa vastauksessa oletetaan, että kirjoittaja on nainen...

En ymmärrä miksi sillä olisi mitään väliä?

Ehkä siellä töissä pitäsi pyrkiä tekemään isoja muutoksia. Taistelu siellä, että asiat paranee.

Kotona teet kaiken ja annat toisen olla. Oikeasti älä vaadi mitään. Se on rankkaa, mutta myöhemmin palkitsee, kun puoliso alkaa voimaan paremmin. 

Puolisolle voisi hyvää tehdä lääkärissä käyminen, vähän avaamassa juttuja. Saikku.

Kannusta hakemaan töitä muualta.

Ajatukset on saatava irti työstä, kun ei ole siellä työssä. Tehkää siis vapaalla jotain, joka on oikeasti kivaa ja iloa tuottavaa, saa nauramaan yms. Pelkkä lepo ei palauta tarpeeksi, mieli tarvitsee palautumiseen myös mielekästä tekemistä.

Laatikaa joku suunnitelma etukäteen, mitä mukavaa teette töitten jälkeen. Kun on mitä odottaa, jaksaa paremmin. Ja se tekeminen saa aikaan irtioton arjesta. Suoraan töistäkin voi mennä jonnekin, kiertää vaikka kivan kahvilan kautta ja vasta sitten mennä kotiin. Tai vaikka lasillisella kävisitte joskus. Ei kannata kaikkea huvia jättää viikonloppuun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tämä sama haaste. Emme ole naimisissa, mutta tapaamme usein. Mies on palannut loppuun töiden vuoksi. Hän pääsee juttelemaan ammattilaiselle pian. Hyvä niin. Ei tämä minullekaan helppoa ole, kun toinen purkaa omaa pahaa oloaan ja tuntuu, kuin olisin täysin kädetön tässä asiassa. 

Miten olet itse jaksanut jos aina tavatessanne kaikki velloo vain sen surkeuden ympärillä? Näkeekö hän sinuakaan mitenkään positiivisesti?

Vierailija kirjoitti:

Ajatukset on saatava irti työstä, kun ei ole siellä työssä. Tehkää siis vapaalla jotain, joka on oikeasti kivaa ja iloa tuottavaa, saa nauramaan yms. Pelkkä lepo ei palauta tarpeeksi, mieli tarvitsee palautumiseen myös mielekästä tekemistä.

Laatikaa joku suunnitelma etukäteen, mitä mukavaa teette töitten jälkeen. Kun on mitä odottaa, jaksaa paremmin. Ja se tekeminen saa aikaan irtioton arjesta. Suoraan töistäkin voi mennä jonnekin, kiertää vaikka kivan kahvilan kautta ja vasta sitten mennä kotiin. Tai vaikka lasillisella kävisitte joskus. Ei kannata kaikkea huvia jättää viikonloppuun.

Kiitos, tätä olen yrittänytkin, varannut jotain viikonloppureissuja tai muuta kivaa että saataisiin muuta ajateltavaa kuin työt. Olen vaan alkanut sitäkin epäillä olenko ihan hakoteillä kun toinen ei tunnu innostuvan mistään. Toki edellisellä reissulla silti ihan hymyili ja oli enemmän oma vanha itsensä. 

Onpa taas huonoja kommentteja täällä, ei ihme että on niin paljon pahaa oloa nykyisin. Itsellä paha olla ja sen sijaan että hoitaisi sitä pois, sitä pitää aiheuttaa muillekin. 

Mutta, itse aiheeseen. Itselläkin mies, joka burnoutissa. Oikein hyvä mies on, ja tekevä. Tämä ajaa sitten helposti uupumukseen, kun joka puolelta tulee vain lisää vaatimuksia. Jossain vaiheessa meni kuppi nurin.

Ensimmäinen on, että älä anna kohdella huonosti. Siitä syntyy vain huono kierre, ja saatat joutua syylliseksi huonoon oloon. Mies oppii, että sinuun voi purkaa huonon olon ja suhde ei ole enää entisellään. Monet sanovat, että pysy poissa tieltä ja anna olla, mutta ei, älä tee niin. Sinne tulet jäämäänkin. Erota itsesi uupumuksesta. Kerro, että ymmärrät että väsyttää, mutta sinua ei silti kohdella huonosti. Olet täällä tukena jos tarvitsee, muttet oksennusämpärinä.

Miehen pitäisi tunnistaa uupumuksensa pohjasyyt. Käykää niitä läpi, mikä voisi auttaa. Ottaako liikaa projekteja vastuulleen? Pitäisikö ottaa niitä vähemmän? Sitten kun on taas ottamassa uutta, kysy mieheltä, että kannattaisi miettiä vielä, onko tämä projekti sellainen joka aiheuttaa sitten uupumusta.

Tue terveellisiä elämäntapoja ja palautumista. Ajoissa nukkumaan, hyvät iltarauhoittumiset jotta uni on laadukasta. Ei raskasta liikuntaa stressaantuneelle keholle, vaan sopivasti palauttavaa. Ei sokeria tai rasvaherkkuja. Ruutuaikaa pitäisi vähentää, ei saa käyttää heti aamusta eikä viimeisenä illalla. Aivot tarvitsevat tylsyyttä, sekä palauttavaa tekemistä. Aina kun miehellä keittää aivan turhasta (esim lusikka tippuu maahan), käsken ulos kävelemään. Kun käymme viikon aikataulua läpi, muistuttelen siitä, ettei liikaa samalle päivälle. Nyt ei tarvitse enää sanoa mistään, on itsekin oppinut keinot hallitsemaan omaa raivoaan.

Tsemppiä ap:lle. Meillä miehen työuupumus jo takana päin, mutta oli vuosia kestävä kivikkoinen reitti. Hän ei suostunut sairauslomalle vaikka kuinka kehotin, ennen kuin töistä käskettiin mennä, kun oli sielläkin pinna niin kireällä. Puoli vuotta oli sairaslomalla, ei jaksanut muuta silloin kuin levätä ja kokeilla sopivia lääkityksiä ja käydä terapeutilla. Pääsi lopulta jaloilleen ja palasi samaan työpaikkaan, jossa on nyt mennyt paljon paremmin, kun terapiassa oppi muuttamaan omaa suhtautumistaan ja stressinhallintaa. 

Et sinä voi valitettavasti tehdä oikein muuta, kuin kertoa hänelle, että olet huomannut tilanteen ja apua olisi hyvä hakea. Ja pysyä tukena, kun parantelee itseään, jos vaan suostuu siihen. Kauheita vastauksia olet saanut täällä, ei rakkaus eikä huolenpito useimmilla lopu siihen että toisella on vaikeaa, vaan siitä autetaan yli. 

Oli itsellenikin raskas tuo aikakausi, kun mies oli aina huonolla tuulella ja pahimmillaan meni päivästä monta tuntia siihen, että kuuntelin, mikä kaikki on vikana. Eli ymmärrän miltä sinusta tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Paska novelli, ap Miehet eivät kärsi työuupumuksesta sillä eivät valita pienistä kuten te naiset.

Kyllä muuten kärsii. En tiedä onko meidän alueella enemmän mutta... teen töitä mielenterveyskuntoutujien kanssa. En muista koko kuuden vuoden aikana törmänneeni yhteenkään naiseen, joka olisi työuupunut. Naisilla on eriasteisia masennuksia, mutta miehet ovat työssäuupujia olleet.

Meillä ei ollut sinänsä yhtäläinen tilanne, koska kumppanini suostui puhumaan tilanteestaan. Toki ensin ei nähnyt sitä itse ja ärsyyntyi kun yritin puhua siitä, mutta kyllä se keskusteluyhteys löytyi hetken yrittämisen jälkeen.

Kumppanini työskenteli silloin vetämässä projektia, josta ei halunnut luopua. Otin kaikki kotiasiat huolehtiakseni ja yritin pitää kaikin tavoin kumppanini hyvinvoinnista huolta antaen hänelle kuitenkin samalla tilaa. Sovimme, että viikossa on yksi vapaapäivä ja silloin keskitymme vain hänen hyvinvointiaan edistäviin asioihin. Kuuntelin, kun hänellä oli töistä ja sitten toisaalta yritin tarjota hänelle jotain muuta ajateltavaa, kun ahdistus alkoi kasvaa liian suureksi. Olimme sopineet, että hakee sairaslomaa sitten kun projekti on ohi ja sen jälkeen keskittyy vain lepoon. Ensimmäinen viikko hänellä meni käytännössä vain nukkuessa ja välillä syödessä, mutta sen jälkeen aloimme tekemään palauttavia asioita yhdessä.

Sanoisin kuitenkin, että se oman tilan tunnistaminen on tärkeintä uupuneella. Ei kumppani voi tehdä oikein mitään niin kauan kun uupunut kieltää tilanteen ja pakottaa toisen kävelemään kananmunankuorilla.