Lue keskustelun säännöt.
Nainen, jos selviäisi että tapailemasi mies ei ole koskaan vielä seurustellut ja oletetaan iäksi +30, niin vaikuttaisiko se mihinkään?
22.09.2019 |
Omalla kohtaa kun mietin tuota asiaa naisesta joka olisi +30v ja ei olisi koskaan seurustellut ja me olisimme nyt tapailleet hetken, niin se olisi täysin neutraali asia, ja jos jotain niin vain ja ainoastaan positiivinen asia.
Kuinka naiset suhtautuu, ensi alkuun tietysti oletan että samalla tavalla, mutta sitten muistan että miehet ja naiset ovat erilaisia ja he suhtautuvat monesti samoihin asioihin täysin päinvastoin.
Eli jos miehelle tuo naisen seurustelemattomuus on positiivinen asia, niin voin olettaa että naiselle se on negatiivinen.
Jos, siis jos näin on, niin herää sitten kysymys että miksi? Miten nämä 2 sukupuolta voivat olla asiasta niin täysin päinvastaista mieltä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Noh itse olen kohta 34-vuotias mies, en ole koskaan käynyt edes treffeillä enkä ole edes halannut naista. Ihastujia on matkan varrella todnäk ollut, mutta en tiedä, miten asian voisi viedä seuraavalle tasolle.
Ihastumiset siis pääteltävissä katseista ja pienistä flirttailuista. Nuorena olin ruma läskipää. Nyt vanhempana on naama muuttunut kulmikkaaksi ja leukaa tullut esiin, niin on tullut enemmän katseitakin. Opiskelen parhaillaan insinööriksi työn ohella. Pituuttakaan ei ole liikoja annettu, 174. Ei sillä mitään naisia liiemmin isketä. Työkaverini 190cm jäntevä ja lihaksikas kaveri saa varmasti kaikki hoikat ja pienet naiset itselleen.
Toisinaan olen aika katkera. Kesät ovat pahinta aikaa. Muutaman kerran on rekan keula vaikuttanut houkuttelevalta. Tai kallioleikkaus. Talvisin menee vähän paremmin, kun ei muutenkaan liikoja ihmisiä näe.
t: sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi eri juttua:
a) ei ole seurustellut, mutta on harrastanut seksiä yhden yön jutuissa ja irtosuhteissa
b) ei ole seurustellut, eikä ole harrastanut seksiä
Toinen on hyväksyttävää ja normaalia. Toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri juttua:
a) ei ole seurustellut, mutta on harrastanut seksiä yhden yön jutuissa ja irtosuhteissa
b) ei ole seurustellut, eikä ole harrastanut seksiä
Toinen on hyväksyttävää ja normaalia. Toinen ei.
Miksi toinen ei ole hyväksyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri juttua:
a) ei ole seurustellut, mutta on harrastanut seksiä yhden yön jutuissa ja irtosuhteissa
b) ei ole seurustellut, eikä ole harrastanut seksiä
Toinen on hyväksyttävää ja normaalia. Toinen ei.
Kumpi?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy, ettei ole kyennyt tai halunnut seurustelusuhdetta muodostaa? Miksei kukaan ole "kolahtanut"? Kyllä se paljon kysymyksiä herättää eikä ensikuulemalta tee hyvää vaikutusta. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Voi voi, kun nykyisiä nuoria suomalaisia naisia katsoo, niin ei ole ihmekään, että monella miehellä on työn ja tuskan takana löytää se nainen, joka "kolahtaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi eronnutta miestä, en vaikka siitä maksettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh itse olen kohta 34-vuotias mies, en ole koskaan käynyt edes treffeillä enkä ole edes halannut naista. Ihastujia on matkan varrella todnäk ollut, mutta en tiedä, miten asian voisi viedä seuraavalle tasolle.
Ihastumiset siis pääteltävissä katseista ja pienistä flirttailuista. Nuorena olin ruma läskipää. Nyt vanhempana on naama muuttunut kulmikkaaksi ja leukaa tullut esiin, niin on tullut enemmän katseitakin. Opiskelen parhaillaan insinööriksi työn ohella. Pituuttakaan ei ole liikoja annettu, 174. Ei sillä mitään naisia liiemmin isketä. Työkaverini 190cm jäntevä ja lihaksikas kaveri saa varmasti kaikki hoikat ja pienet naiset itselleen.
Toisinaan olen aika katkera. Kesät ovat pahinta aikaa. Muutaman kerran on rekan keula vaikuttanut houkuttelevalta. Tai kallioleikkaus. Talvisin menee vähän paremmin, kun ei muutenkaan liikoja ihmisiä näe.
t: sama.
Miksi haluat pitää kiinni kurjuudestasi (lue: itsesäälistä)? Miksi et koe ansaitsevasi iloa, onnea, elämää josta nauttisit? Oletko käynyt puhumassa lääkärille ajatuksistasi?
Ymmärräthän, että katkeruus on sitä, että itse juo myrkkyä ja kuvittelee muiden kärsivän sen vaikutuksista? Sinä, ja vain sinä itse, olet ainoa joka tuosta ajatusmaailmasta kärsii. Sinä itse olet myös ainoa, joka asian voi muuttaa. Yksikään nainen ei rakastu sinuun säälistä.
Hae ammattiapua, mieluiten heti huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy, ettei ole kyennyt tai halunnut seurustelusuhdetta muodostaa? Miksei kukaan ole "kolahtanut"? Kyllä se paljon kysymyksiä herättää eikä ensikuulemalta tee hyvää vaikutusta. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Voi voi, kun nykyisiä nuoria suomalaisia naisia katsoo, niin ei ole ihmekään, että monella miehellä on työn ja tuskan takana löytää se nainen, joka "kolahtaa".
Mutta kuitenkin nämä miehet russuttavat, kun heille ei anneta tilaisuutta ja ollaan ennakkoluuloisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuttaisi mihinkään ja olen sen henkilökohtaisesti kokenut. Tapasin miehen +30v, joka ei ollut ikinä seurustellut ennen minua ja ensimmäisellä tapaamisella tiesin, että tuo on se mies kenen kanssa olen loppuelämäni. Elämäni rakkaus, joka on kestänyt jo 10 vuotta, naimisissa ollaan ja lapsiaki on.
Toki mies oli tapaillu muitaki ja yhdenillan juttujakin oli ollut, mutta ne asiat menettää merkityksensä kun rakastuu ja löytää itselle sen sielunkumppanin.Joo, eli tälläkin miehellä oli taustallaan juuri se värikäs panohistoria, jonka naiset edellyttävät parisuhteeseen kelpuutettavalta mieheltä.
Jaa a minun mies oli kyllä neitsyt 🤔 mites tää nyt on mahdollista.... hu0h
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri juttua:
a) ei ole seurustellut, mutta on harrastanut seksiä yhden yön jutuissa ja irtosuhteissa
b) ei ole seurustellut, eikä ole harrastanut seksiä
Toinen on hyväksyttävää ja normaalia. Toinen ei.
Miksi toinen ei ole hyväksyttävää?
Ei se kiellettyä ole, mutta olisi ehdoton este suhteelle. Aikuistumiseen kuuluu tiettyjä juttuja ja jos ne puuttuu ihminen ei ole aikuinen eikä normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy, ettei ole kyennyt tai halunnut seurustelusuhdetta muodostaa? Miksei kukaan ole "kolahtanut"? Kyllä se paljon kysymyksiä herättää eikä ensikuulemalta tee hyvää vaikutusta. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Voi voi, kun nykyisiä nuoria suomalaisia naisia katsoo, niin ei ole ihmekään, että monella miehellä on työn ja tuskan takana löytää se nainen, joka "kolahtaa".
Mikä heissä on vikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri juttua:
a) ei ole seurustellut, mutta on harrastanut seksiä yhden yön jutuissa ja irtosuhteissa
b) ei ole seurustellut, eikä ole harrastanut seksiä
Toinen on hyväksyttävää ja normaalia. Toinen ei.
a) kohdan henkilö saisi kyllä tehdä aika hitonmoiset vakuuttelut että suhteeseen hyväksyisin. Ei kuulosta sitoutuvalta tyypiltä.
Naiset, siis keskimääräiset sellaiset, ovat juuri tuollaisia, että jos joku sanoo olevansa varma siitä, että osaisi elää parisuhteessa vaikkei koskaan sellaisessa ole ollut, niin se keskimääräinen nainen ei kykene mihinkään muuhun kuin olettamaan, että "koska minä en osaa, ei kukaan muukaan nainen osaa vaikka toisin väittäisi" ja siitä vedetään sitten lopullinen johtopäätös.
Kaikille seurustelemattomille miehille annan vinkkinä, että nostakaa oma häntänne ylös ja olkaa juuri sitä mitä olette. Miettikää miten paljon teillä on kuitenkin seurustelusuhteita elämässänne, miettikää seurustelun käsitettä: se ei ole varattu ainoastaan romanttiseen suhteeseen.
Älkää välittäkö keskimääräisen naisen ajatuksenjuoksusta, koska se ei ole päätä huimaavaa (sama asia muuten keskimääräisen miehen ajatuksenjuoksusta).
Etsikää itsellenne joko keskimääräistä fiksumpi nainen tai sitten nainen, joka on samassa tilanteessa kanssanne. Muistakaa, että parisuhdekumppanin löytäminen on muutenkin (siis näillä paljon käytetyillä ihmisilläkin) aikamoista seulontaa.
Miettikää mitkä ovat teidän kipupisteitänne, mikä on teille herkkää.
Älkää tulkitko tai olettako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
Minä keskustelen aina treffeillä siitä, minkälainen dynamiikka henkilön aiemmissa vakavissa suhteissa on ollut, ja mitä hän on niistä oppinut. Ja kerron toki omastakin historiastani samaan tyyliin.
En pidä seurustelematonta kolmekymppistä ihmistä välttämättä mitenkään viallisena, mutta en itse kuitenkaan haluaisi parisuhteeseen tällaisen kanssa. Vasta vakavassa suhteessa ihmisestä tulee tietyt puolet esille, eli ihminen joka ei ole sellaisessa ollut, ei tietyssä mielessä vielä tunne itseään kovin hyvin. Minä tunnen itseni ja haluan kumppanin, joka on tässä asiassa tasavertainen. Olen kerran yrittänyt suhdetta miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen vakava juttu, ja kyllä se aika nopeasti aika vaikeaksi meni, kun mies painiskeli vielä sellaisten haasteiden parissa joista itse olen mennyt eteenpäin teini-iässä.
Siis ei mitään vikaa tällaisessa miehessä, mutta hänelle sopii
kaltaisensa nainen kumppaniksi, eli sellainen jolla ei itselläänkään vielä kokemusta vakavista suhteista.Avaisitko vähän millaisen kamppailun tuo mies kävi itsensä kanssa. Mä olen 39v mies joka ei ole seurustellut 3 päivää enempää. Olen miettinyt itsekin että se on riski suhteen kannalta. Mua kiinnostaa mikä suhteessa voi mennä tuon vuoksi pieleen. Mulla on jo kuitenkin sen verran ikää että toivon jos löydän kumppanin että hän on mulle ensimmäinen ja viimeinen.
Ihan hyväntahtoiseksi vinkiksi: älä koskaan sano, että olet seurustellut kolme päivää. Kuulostat 13-vuotiaalta. Siinä iässä sovittiin seurustelun aloittamisesta ja sitten muutaman päivän kuluttua lopetettiin se.
Tämä. Poikkeavuutta ei saa myöntää. Täällä voidaan puhua, että ei tuollaisilla asioilla ole väliä, mutta oikea maailma toimii toisin. Mieheltä oletetaan tiettyjä juttuja ja jos paljastuukin, että näitä juttuja ei löydy näkee nainen sinut sen jälkeen täysin eri lailla ja saattaa jopa pitää sinua epämiehenä. Älä kuvittele, että toiset ihmiset ovat empaattisia ja ymmärtäviä, sillä tietyissä asioissa he eivät ole.
Nimenomaan se värikäs panohistoria saa hylkäämään potentiaalisen miehen. Ehkä joku kyläluuta voi sellaisen halutakin. Ovathan he sitten samanlaisia ihmisinä ja siten ehkä samalla aaltopituudella. Onneksi tässä maailmassa on väkisinkin "kaikkea kaikelle".
Kaikilla ihmisillä nuoruus ei mene seurustelu-/panokumppaneita etsiessä, vaan se voi kulua vaikka harrastuksissa/koulussa/työssä, tai sairastellen kuten minun tapauksessani. Nyt reilu kolmikymppisenä alkaa vasta herätä ne todelliset fiilikset, miltä tuntuu, että olisi kiva jos olisi se joku jonka kanssa touhuta ja elää.
Koittakaa ihmiset ymmärtää erilaisia elämiä ja ihmisiä, vaikka uskonkin, että se on monille tosi-tosi vaikeaa.
En olisi noin nuoren kanssa muutenkaan, niin en osaa sanoa. Jos tuon ikäinen lähestyisi minua, ajattelisin että on joku puumanmetsästäjä, jolle minulla ei ole annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy, ettei ole kyennyt tai halunnut seurustelusuhdetta muodostaa? Miksei kukaan ole "kolahtanut"? Kyllä se paljon kysymyksiä herättää eikä ensikuulemalta tee hyvää vaikutusta. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.
On kolahtanut, kerran. Toiste vähän vaikeampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
Minä keskustelen aina treffeillä siitä, minkälainen dynamiikka henkilön aiemmissa vakavissa suhteissa on ollut, ja mitä hän on niistä oppinut. Ja kerron toki omastakin historiastani samaan tyyliin.
En pidä seurustelematonta kolmekymppistä ihmistä välttämättä mitenkään viallisena, mutta en itse kuitenkaan haluaisi parisuhteeseen tällaisen kanssa. Vasta vakavassa suhteessa ihmisestä tulee tietyt puolet esille, eli ihminen joka ei ole sellaisessa ollut, ei tietyssä mielessä vielä tunne itseään kovin hyvin. Minä tunnen itseni ja haluan kumppanin, joka on tässä asiassa tasavertainen. Olen kerran yrittänyt suhdetta miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen vakava juttu, ja kyllä se aika nopeasti aika vaikeaksi meni, kun mies painiskeli vielä sellaisten haasteiden parissa joista itse olen mennyt eteenpäin teini-iässä.
Siis ei mitään vikaa tällaisessa miehessä, mutta hänelle sopii
kaltaisensa nainen kumppaniksi, eli sellainen jolla ei itselläänkään vielä kokemusta vakavista suhteista.Avaisitko vähän millaisen kamppailun tuo mies kävi itsensä kanssa. Mä olen 39v mies joka ei ole seurustellut 3 päivää enempää. Olen miettinyt itsekin että se on riski suhteen kannalta. Mua kiinnostaa mikä suhteessa voi mennä tuon vuoksi pieleen. Mulla on jo kuitenkin sen verran ikää että toivon jos löydän kumppanin että hän on mulle ensimmäinen ja viimeinen.
Ihan hyväntahtoiseksi vinkiksi: älä koskaan sano, että olet seurustellut kolme päivää. Kuulostat 13-vuotiaalta. Siinä iässä sovittiin seurustelun aloittamisesta ja sitten muutaman päivän kuluttua lopetettiin se.
Tämä. Poikkeavuutta ei saa myöntää. Täällä voidaan puhua, että ei tuollaisilla asioilla ole väliä, mutta oikea maailma toimii toisin. Mieheltä oletetaan tiettyjä juttuja ja jos paljastuukin, että näitä juttuja ei löydy näkee nainen sinut sen jälkeen täysin eri lailla ja saattaa jopa pitää sinua epämiehenä. Älä kuvittele, että toiset ihmiset ovat empaattisia ja ymmärtäviä, sillä tietyissä asioissa he eivät ole.
Ihan oikeasti: jos nelikymppinen mies sanoo seurustelleensa kolme päivää, niin onhan se ihan totaalisen friikkiä. Joka ikinen nelikymppinen parisuhteessa ollut nainen tietää, että seurustelu ei ole sitä, että sovitaan sen aloittamisesta ja kolme päivää myöhemmin sen lopettamisesta. Seurustelu on prosessi. Tavataan kiinnostava ihminen, aletaan tapailla, tutustua, syvennetään tutustumista tai huomataan, että ei toimi. Jos tutustuminen syvenee niin aletaan tavata myös toisen perhettä ja ystäviä, tehdään suunnitelmia seuraavaa tapaamista/viikonloppua pitemmälle, vietetään lomia ja juhlapyhiä yhdessä, puhutaan omista toiveista ja odotuksista ja suunnitelmista jne.
Miten tuon voi käyä läpi kolmessa päivässä?
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi eronnutta miestä, en vaikka siitä maksettaisiin.
Miksi et?
Joo, eli tälläkin miehellä oli taustallaan juuri se värikäs panohistoria, jonka naiset edellyttävät parisuhteeseen kelpuutettavalta mieheltä.