Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, jos selviäisi että tapailemasi mies ei ole koskaan vielä seurustellut ja oletetaan iäksi +30, niin vaikuttaisiko se mihinkään?
22.09.2019 |
Omalla kohtaa kun mietin tuota asiaa naisesta joka olisi +30v ja ei olisi koskaan seurustellut ja me olisimme nyt tapailleet hetken, niin se olisi täysin neutraali asia, ja jos jotain niin vain ja ainoastaan positiivinen asia.
Kuinka naiset suhtautuu, ensi alkuun tietysti oletan että samalla tavalla, mutta sitten muistan että miehet ja naiset ovat erilaisia ja he suhtautuvat monesti samoihin asioihin täysin päinvastoin.
Eli jos miehelle tuo naisen seurustelemattomuus on positiivinen asia, niin voin olettaa että naiselle se on negatiivinen.
Jos, siis jos näin on, niin herää sitten kysymys että miksi? Miten nämä 2 sukupuolta voivat olla asiasta niin täysin päinvastaista mieltä?
Kommentit (336)
En voi kuvitella, että päätyisin jotenkin (eli miten?) tapailemaan miestä ja tuo asia jotenkin sen jälkeen selviäisi. Kysyn nämä asiat ensimmäisten kysymysten joukossa, kun tutustun tuossa mielessä mieheen.
Joskus olin treffeillä miehen kanssa joka jotenkin onnistui vastaamaan kysymyksiini niin, että en ollut ymmärtänyt, että mies tosiaan oli täysin kokematon yli 30v. Olin luullut, että suhteesta on kauan ja että monia ei ole ollut, mutta että ei ketään. No, ei tullut toisia treffejä. Ehkä hän on sopiva jollekin paljon nuoremmalle naiselle tai muuten jollekin jolla on eri elämäntilanne. Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
:-DDD En usko, että oma timanttini ajattelisi tuolla tavalla.
Eri (ei parisuhdestatusta FB:ssä eikä sattumien kautta parisuhteeseen päätynyt)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Tuskinpa ihan eri elämäntilanteessa oleva on timantti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin tällaisen miehen, ja hän oli alusta alkaen kerrassaan virkistävää seuraa. Hän osoitti kiinnostuksensa selvästi, ei tarvinnut säätää ja arpoa. Ei ole traumoja eikä stalkkaavia, mustasukkaisia eksiä. Ei ole mitään päähänpinttymiä sängyssä. Nähdäkseni syy seurustelemattomuuteen on juurikin ujo insinööriluonne. Minuahan tällaiset ei häiritse yhtään, päinvastoin, on aika ihanaa saada ujo ulos kuorestaan :) Ja on sekin ihanaa, että kaikki kodin härvelit ja tavarat autoja myöten korjautuvat kuin itsestään.
Minulle tulisi mieleen että onko tällainen kokematon mies todella kiinnostunut juuri minusta, vai onko kysymys siitä että hänellä ei ole arvostelukykyä ja vertailupohjaa? Ei tavallaan tiedä paremmastakaan. Ihastuiko pelkkään ihastumisen tunteeseen ja uutuudenviehätykseen?
Ja juuri tuo mainitsemasi on aina naisten ikuisuus ongelma.
Miehelle ei tulisi mieleenkään kysyä tuollaista kysymystä siitä naisesta, joka olisi seurustelematon ujo luonne joka ensimmäistä kertaa saa miehen.
Miehenä iloitsisin sellaisesta naisesta, en mietiskelisi että mitäpä jos hänellä ei ole arvostelukykyä ja vertailupohjaa.........
Naiset.... aina ajattelemassa liikaa. Mitä jos olisit läsnä tässä hetkessä etkä ajattelisi niin helvetin paljon turhia asioita? Ihan ystävällisenä vinkkinä.
Kylläpä minun ensimmäinen miesystävä pohti noita.. sanoi tuntevansa itsensä koekaniiniksi tms. ja kysyi että tunnenko häntä kohtaan vaan jotain teinirakkautta.
Luuletko, ettei yli 3-kymppinen mies ole koskaan ihastunut...? Olen yli 3-kymppinen ja ongelmana on enemmänkin se, että todella harvoihin ihastun ja sekin vaatii viikkojen tutustumisen.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain tietämättömyydestä voi kummuta tuollainen varmuus. Minulla oli kokemus yhdestä avioliitosta ennen nykyistä suhdetta, samoin miehellä. ja ennen yhteen muuttoamme seurustelimme neljä vuotta. Silti yhdessä asuminen on tuottanut tilanteita, joita en olisi osannut ennakoida. Kuvittelimme puhuneemme kaikki mahdolliset asiat läpi etukäteen, mutta elämä yhdessä on silti yllättänyt. En anna esimerkkejä, koska ne ovat niin henkilökohtaisia. Yhdessä me aiomme jatkaa mutta en todella olisi arvannut miten vaikeaa on aikuisiällä mahtua saman katon alle.
minulla tuo varmuus kumpuaa elämänkokemuksesta ja itsetuntemuksesta sekä kyvystäni havainnoida ja tehdä sitä reflektiivisesti. vaikka en ole elänyt saman katon alla parisuhteessa, olen silti elänyt saman katon alla muissa suhteissa. eipä siitä enempää. lisäksi osaan reflektoida itseäni eri tilanteisiin ilman että olisin elänyt niitä tilanteita. se on tutkittu. en ole persoonaltani kontrolloiva ja osaan jakaa sekä ottaa toisen huomioon. minulle parisuhde-elämä onhyvin helppoa, koska tunne itseni ja kipupisteeni ja osaan huoltaa itseäni enkä ripustaudu toiseen.
sinä vain et tunne minua ja latelet kommenttejasi minusta yhden tekstin perusteella.se kertoo juuri ennakkoluuloisuudesta ja kyvyttömyydestä objektiivisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Tuskinpa ihan eri elämäntilanteessa oleva on timantti.
Sehän se vasta on surullista, jos kuvailet oletettua eroasi ja lapsiasi "elämäntilanteeksi".
Miksi ajattelet tai arvioit ihmistä "elämäntilanteena" etkä vain ihmisenä. Miksi kenenkään pitäisi olla samassa "elämäntilanteessa" kiinnostuakseen ihmisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Tuskinpa ihan eri elämäntilanteessa oleva on timantti.
Sehän se vasta on surullista, jos kuvailet oletettua eroasi ja lapsiasi "elämäntilanteeksi".
Miksi ajattelet tai arvioit ihmistä "elämäntilanteena" etkä vain ihmisenä. Miksi kenenkään pitäisi olla samassa "elämäntilanteessa" kiinnostuakseen ihmisestä?
Mikä muu se on kuin elämäntilanne? :D Mitä ihmettä sinä selität?
Ja miten kiinnostus liittyy asiaan? Jos elämäntilanteet ja arvot ovat täysin erilaiset, kyllä se vain hankaloittaa parisuhteen muodostamista. Ihan turha tapailla ihmistä, jonka kanssa suhde on tuhoon tuomittu, vaikka kiinnostusta olisi miten paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy, ettei ole kyennyt tai halunnut seurustelusuhdetta muodostaa? Miksei kukaan ole "kolahtanut"? Kyllä se paljon kysymyksiä herättää eikä ensikuulemalta tee hyvää vaikutusta. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Ei siihen tarvita muuta kuin ettei ole kovin aktiivisesti tehnyt aloitteita. Syynä ujous tai muuta sellaista. Naisena se voi olla vaikeaa ymmärtää, koska heillehän niitä aloitteita satelee jatkuvasti, joten luulevat että miehille se on sama juttu.
Ai että ärsyttää tää ”aloitteita satelee jatkuvasti” ei todellakaan satele!
Lähdetkö ulos?
Kuka kysyy?
Työssäkäyvä, raitis, urheileva ja siisti nuori mies pk-seudulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin tällaisen miehen, ja hän oli alusta alkaen kerrassaan virkistävää seuraa. Hän osoitti kiinnostuksensa selvästi, ei tarvinnut säätää ja arpoa. Ei ole traumoja eikä stalkkaavia, mustasukkaisia eksiä. Ei ole mitään päähänpinttymiä sängyssä. Nähdäkseni syy seurustelemattomuuteen on juurikin ujo insinööriluonne. Minuahan tällaiset ei häiritse yhtään, päinvastoin, on aika ihanaa saada ujo ulos kuorestaan :) Ja on sekin ihanaa, että kaikki kodin härvelit ja tavarat autoja myöten korjautuvat kuin itsestään.
Minulle tulisi mieleen että onko tällainen kokematon mies todella kiinnostunut juuri minusta, vai onko kysymys siitä että hänellä ei ole arvostelukykyä ja vertailupohjaa? Ei tavallaan tiedä paremmastakaan. Ihastuiko pelkkään ihastumisen tunteeseen ja uutuudenviehätykseen?
Ja juuri tuo mainitsemasi on aina naisten ikuisuus ongelma.
Miehelle ei tulisi mieleenkään kysyä tuollaista kysymystä siitä naisesta, joka olisi seurustelematon ujo luonne joka ensimmäistä kertaa saa miehen.
Miehenä iloitsisin sellaisesta naisesta, en mietiskelisi että mitäpä jos hänellä ei ole arvostelukykyä ja vertailupohjaa.........
Naiset.... aina ajattelemassa liikaa. Mitä jos olisit läsnä tässä hetkessä etkä ajattelisi niin helvetin paljon turhia asioita? Ihan ystävällisenä vinkkinä.
Kylläpä minun ensimmäinen miesystävä pohti noita.. sanoi tuntevansa itsensä koekaniiniksi tms. ja kysyi että tunnenko häntä kohtaan vaan jotain teinirakkautta.
Luuletko, ettei yli 3-kymppinen mies ole koskaan ihastunut...? Olen yli 3-kymppinen ja ongelmana on enemmänkin se, että todella harvoihin ihastun ja sekin vaatii viikkojen tutustumisen.
eri
Häh? Miten toi liittyy minun kommenttiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Tuskinpa ihan eri elämäntilanteessa oleva on timantti.
Sehän se vasta on surullista, jos kuvailet oletettua eroasi ja lapsiasi "elämäntilanteeksi".
Miksi ajattelet tai arvioit ihmistä "elämäntilanteena" etkä vain ihmisenä. Miksi kenenkään pitäisi olla samassa "elämäntilanteessa" kiinnostuakseen ihmisestä?
Mikä muu se on kuin elämäntilanne? :D Mitä ihmettä sinä selität?
Ja miten kiinnostus liittyy asiaan? Jos elämäntilanteet ja arvot ovat täysin erilaiset, kyllä se vain hankaloittaa parisuhteen muodostamista. Ihan turha tapailla ihmistä, jonka kanssa suhde on tuhoon tuomittu, vaikka kiinnostusta olisi miten paljon.
Voihan arvot olla samanlaiset vaikka elämäntilanteet olisi eri eli siis että halutaan kuitenkin samoja asioita.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Sinä et ole timantti vaan kakkakökkäre, tunne- ja käytöshäiriöinen outo tyyppi, juuri sellainen, joista tulee sarjamurhaajia ja -raiskaajia. Tuo asenteesi on morbidi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Tuskinpa ihan eri elämäntilanteessa oleva on timantti.
Sehän se vasta on surullista, jos kuvailet oletettua eroasi ja lapsiasi "elämäntilanteeksi".
Miksi ajattelet tai arvioit ihmistä "elämäntilanteena" etkä vain ihmisenä. Miksi kenenkään pitäisi olla samassa "elämäntilanteessa" kiinnostuakseen ihmisestä?
Mikä muu se on kuin elämäntilanne? :D Mitä ihmettä sinä selität?
Ja miten kiinnostus liittyy asiaan? Jos elämäntilanteet ja arvot ovat täysin erilaiset, kyllä se vain hankaloittaa parisuhteen muodostamista. Ihan turha tapailla ihmistä, jonka kanssa suhde on tuhoon tuomittu, vaikka kiinnostusta olisi miten paljon.
Voihan arvot olla samanlaiset vaikka elämäntilanteet olisi eri eli siis että halutaan kuitenkin samoja asioita.
Eri
Niin? Ja mihin tämäkään nyt liittyi? Edelleen ne erilaiset elämäntilanteet voivat tehdä suhteesta mahdottoman. Olivat ne arvot nyt sitten samanlaiset tai erilaiset. Ei kaikkea kannata väkisin vääntää vain todistaakseen, ettei ole ennakkoluuloinen.
Itse tapasin sinkkuna kahtakin lapsetonta miestä ja olin heistä oikeasti kiinnostunut. Kuitenkin heistä paistoi kauas, että heillä ei ole mitään käsitystä, millaista elämä lasten kanssa on. Ei se ollut mitään ennakkoluuloa vaan realismia. Sitten tapasin miehen, jolla oli saman ikäiset lapset kuin minulla ja olemme nyt olleet yhdessä puolitoista vuotta. Minkä ihmeen takia minun olisi pitänyt jäädä roikkumaan noiden lapsettomien miesten kanssa, kun tiesin, että yhteiselämä ei tule onnistumaan ilman kohtuuttomia kompromisseja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain tietämättömyydestä voi kummuta tuollainen varmuus. Minulla oli kokemus yhdestä avioliitosta ennen nykyistä suhdetta, samoin miehellä. ja ennen yhteen muuttoamme seurustelimme neljä vuotta. Silti yhdessä asuminen on tuottanut tilanteita, joita en olisi osannut ennakoida. Kuvittelimme puhuneemme kaikki mahdolliset asiat läpi etukäteen, mutta elämä yhdessä on silti yllättänyt. En anna esimerkkejä, koska ne ovat niin henkilökohtaisia. Yhdessä me aiomme jatkaa mutta en todella olisi arvannut miten vaikeaa on aikuisiällä mahtua saman katon alle.
minulla tuo varmuus kumpuaa elämänkokemuksesta ja itsetuntemuksesta sekä kyvystäni havainnoida ja tehdä sitä reflektiivisesti. vaikka en ole elänyt saman katon alla parisuhteessa, olen silti elänyt saman katon alla muissa suhteissa. eipä siitä enempää. lisäksi osaan reflektoida itseäni eri tilanteisiin ilman että olisin elänyt niitä tilanteita. se on tutkittu. en ole persoonaltani kontrolloiva ja osaan jakaa sekä ottaa toisen huomioon. minulle parisuhde-elämä onhyvin helppoa, koska tunne itseni ja kipupisteeni ja osaan huoltaa itseäni enkä ripustaudu toiseen.
sinä vain et tunne minua ja latelet kommenttejasi minusta yhden tekstin perusteella.se kertoo juuri ennakkoluuloisuudesta ja kyvyttömyydestä objektiivisuuteen.
Ei vaikutas siltä, että tuntisit itsesi, kun onnistut tuossakin viestissä puhuman itsesi pussiin.
eri
Noh itse olen kohta 34-vuotias mies, en ole koskaan käynyt edes treffeillä enkä ole edes halannut naista. Ihastujia on matkan varrella todnäk ollut, mutta en tiedä, miten asian voisi viedä seuraavalle tasolle.
Ihastumiset siis pääteltävissä katseista ja pienistä flirttailuista. Nuorena olin ruma läskipää. Nyt vanhempana on naama muuttunut kulmikkaaksi ja leukaa tullut esiin, niin on tullut enemmän katseitakin. Opiskelen parhaillaan insinööriksi työn ohella. Pituuttakaan ei ole liikoja annettu, 174. Ei sillä mitään naisia liiemmin isketä. Työkaverini 190cm jäntevä ja lihaksikas kaveri saa varmasti kaikki hoikat ja pienet naiset itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook
virallista" parisuhdettakin.Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Tuskinpa ihan eri elämäntilanteessa oleva on timantti.
Sehän se vasta on surullista, jos kuvailet oletettua eroasi ja lapsiasi "elämäntilanteeksi".
Miksi ajattelet tai arvioit ihmistä "elämäntilanteena" etkä vain ihmisenä. Miksi kenenkään pitäisi olla samassa "elämäntilanteessa" kiinnostuakseen ihmisestä?
Eri kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Tuskinpa ihan eri elämäntilanteessa oleva on timantti.
Sehän se vasta on surullista, jos kuvailet oletettua eroasi ja lapsiasi "elämäntilanteeksi".
Miksi ajattelet tai arvioit ihmistä "elämäntilanteena" etkä vain ihmisenä. Miksi kenenkään pitäisi olla samassa "elämäntilanteessa" kiinnostuakseen ihmisestä?
Mikä muu se on kuin elämäntilanne? :D Mitä ihmettä sinä selität?
Ja miten kiinnostus liittyy asiaan? Jos elämäntilanteet ja arvot ovat täysin erilaiset, kyllä se vain hankaloittaa parisuhteen muodostamista. Ihan turha tapailla ihmistä, jonka kanssa suhde on tuhoon tuomittu, vaikka kiinnostusta olisi miten paljon.
Voihan arvot olla samanlaiset vaikka elämäntilanteet olisi eri eli siis että halutaan kuitenkin samoja asioita.
Eri
Niin? Ja mihin tämäkään nyt liittyi? Edelleen ne erilaiset elämäntilanteet voivat tehdä suhteesta mahdottoman. Olivat ne arvot nyt sitten samanlaiset tai erilaiset. Ei kaikkea kannata väkisin vääntää vain todistaakseen, ettei ole ennakkoluuloinen.
Itse tapasin sinkkuna kahtakin lapsetonta miestä ja olin heistä oikeasti kiinnostunut. Kuitenkin heistä paistoi kauas, että heillä ei ole mitään käsitystä, millaista elämä lasten kanssa on. Ei se ollut mitään ennakkoluuloa vaan realismia. Sitten tapasin miehen, jolla oli saman ikäiset lapset kuin minulla ja olemme nyt olleet yhdessä puolitoista vuotta. Minkä ihmeen takia minun olisi pitänyt jäädä roikkumaan noiden lapsettomien miesten kanssa, kun tiesin, että yhteiselämä ei tule onnistumaan ilman kohtuuttomia kompromisseja?
Ei kukaan ole sanonut että pitäisikään vaan että joskus voi löytyä henkilö jonka kanssa asiat toimii vaikka olisikin eri elämäntilanne. Tietenkin jos olet jo huomannut että homma ei toimi kyseisen henkilön kanssa niin sitten ei toimi.
Kyse oli vaan siitä ettei suoraan hylkää mahdollista ehdokasta esim. sen takia että hänellä ei ole lapsia. Viestistäsi tuli sellanen kuva että hylkäät eri elämäntilanteessa olevat suoralta kädeltä.
Mutta joo kiva kun löytyi jo sopiva.
Oma mieheni ei ollut koskaan seurustellut, ikää 31. Seksikokemuksiakin hyvin vähän ja edellisestäkin useampi vuosi aikaa. Ei se mitään haitannut, parempi mies kuin kukaan edellisistä. Mieheni on minulle täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kuitenkin lapsiakin jo, eli ihan perhe-elämästäkin kokemusta, ja toisella ei edes seurustelusta niin on siinä liikaa eroa. Haluan aikuisen miehen.
Ja sinun mielestäsikö ihminen ei voi olla aikuinen jos ei ole joidenkin sattumien kautta koskaan päätynyt viralliseen parisuhteeseen?
On siinäkin outo näkemys. Mies voi olla mitä mainioin ihminen, vieläpä täydellisen aikuinen ihan ilman "facebook virallista" parisuhdettakin.
Ennakkoluulosi voi viedä sinulta joskus jonkun timantin.
Sinä et ole timantti vaan kakkakökkäre, tunne- ja käytöshäiriöinen outo tyyppi, juuri sellainen, joista tulee sarjamurhaajia ja -raiskaajia. Tuo asenteesi on morbidi.
Minua mietityttää, oletko yksi ja sama vai miksi tämä ketju vetää puoleensa häiriintyneitä (naisia)?
Alue: Aihe vapaa
Kylläpä minun ensimmäinen miesystävä pohti noita.. sanoi tuntevansa itsensä koekaniiniksi tms. ja kysyi että tunnenko häntä kohtaan vaan jotain teinirakkautta.