Lue keskustelun säännöt.
Anoppi peri rahaa eikä anna mitään lapsilleen
22.09.2019 |
Anoppini peri rahaa n 100 000 euroa (toinen vanhempi kuoli, toinen elää vielä). Hänellä kaksi lasta, mieheni ja tämän veli. Meillä kaksi lasta, miehen veljellä ei lapsia ole (ja tuskin tulee, ikää 40 vuotta).
Nyt tosiaan anoppi, joka viimeistä vuotta työelämässä, otti lakiosuutensa perinnöstä. Ajattelin, että ilman muuta antaa siitä pienen osan pojilleen, mutta ei.
Olen itse kasvanut perheessä, jossa on aina autettu toisiaan (taloudellisesti ja muuten). Pidän outona sitä, että anoppi nyt käyttäytyy näin. Tulen itse hyvin toimeentulevasta perheestä, kun taas mieheni puolella varakkaita ovat olleet isovanhemmat (jotka eivät ole koskaan auttaneet taloudellisesti lapsiaan). Eli onko tämä ihan kasvatuksellinen asia, kun itseään ei ole autettu, niin anoppi ei myöskään auta omia lapsiaan?
Itselleni moinen käytös on aivan vierasta.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt satuilija ap kirjoittelee, lopeta jo. Anoppisi raha-asiat eivät mitenkään kuulu sinulle. Ja ihanko todella anoppi pyörtyi, kun teille syntyi tyttö? Onko hänellä tapana useinkin pyörtyillä moisia uutisia kuullessaan?
Kerroin puhelimessa, että meidän kuopus on tyttö. Siihen anoppi alkoi ensin kiljua, sitten tuli itkua, sitten hiljaista. Appi otti puhelimen ja kertoi, että anoppi pötköttää maassa ja ”ottaa nyt vähän lepoa”. En tietysti osaa täysin sanoa, mitä siellä tapahtui, koska en ollut paikalla eikä kumpikaan ko henkilöistä ole terveydenhuoltoalalla
-Ap
Ot mutta toivottavasti hän kuitenkin kohtelee lapsenlapsiaan tasa-arvoisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmilla oli keskinäinen omistusoikeuden siirtävä testamentti. Kun iskä kuoli, äiti sanoi meille lapsille, että meidän pitäis maksaa hänen perintöveronsa, kun "tehän sen perinnön sitten loppujen lopuksi saatte." Ei maksettu.
Totta kai hän saa tehdä rahoilla mitä haluaa. Hänenhän ne ovat. Noin suuresta summasta voisin itse antaa jonkin verran lapsille (huom. rahaa ei voi lahjoittaa aivan tolkuttomasti, muuten menee lahjavero), mutta kukin tyylillään. Ehkä arvaa, että ahne miniä ostaisi itselleen jotain tai remppaisi taas turhaan kotona uusien trendien mukaan.
Jos ap:n tarkoitus oli kysellä perheiden tapoja rahojen jaon suhteen, niin komppaan hänen näkemystään vaikka tarina aika itsekkääseen ja ahneeseen muotoon olikin kirjoitettu.. Keskiluokkaiset vanhempani ovat auttaneet minua ja perhettäni avokätisesti (samoin mieheni äiti) ja jo he itse saivat isäni työväenluokkaisilta vanhemmilta apua ja tukea. Äitini perhe ei auttanut. On itsestään selvää että itse tuen omia lapsiani kaikin mahdollisin tavoin. Minun perhekäsitykseeni siis ehdottomasti kuuluu taloudellinen tuki
Taidan olla vähemmistössä kun olen sitä mieltä että tuollaisesta summasta olisi jotain pientä voinut antaakin. Silti olisi anopille itselleen jäänyt yllinkyllin.
Äitini on aina perintöä saadessaan antanut minulle ja veljelleni hiukan rahaa vaikka ei ole isoja summia saanutkaan. Isäni on perinyt huomattavia omaisuuksia eikä ole koskaan antanut minulle tai lapsilleni euroakaan. Että erilaisia toimintatapoja todellakin.
En voisi kuvitellakaan etten antaisi lapsilleni rahaa jos perisin 100 000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten jo saadusta perinnöstä otetaan lakiosa? Tämä on provo ja ap on käyttänyt termejä joita ei ymmärrä..
Jos minulle tulisi miniä sanomaan, että annappas meille osa saamastasi perinnöstä, olisin varmaan aika pöyristynyt.
Anopin omainen ei ole ehtinyt vielä edes kylmetä, kun miniä on kärkkymässä rahoja. Anna nyt hyvä ihminen anopin elää omaa elämää rahoineen. 100 000 ei ole edes niin iso summa, että sillä kovin rälläisi. Jos minä tuollaisen summan saisin, en kyllä sitä miniöiden käskystä alkaisi heti jakelemaan, vaan miettisin ensin putki-ja kattoremontit ja sitten laskisin, että jos elinpäiviä riittää, niin eläkkeellä ehdin olla 20 vuotta ja eläkekkään ei niin kauhean iso ole, vaikka ikäni olen töissä kulkenut. Joten hoitaisin ensin omat menoni ja miettisin, miten loppuja sijoittaisin, ettei kovin kurja ja köyhä vanhuus olisi.
Se on eri asia, jos pojat tulisivat itse pyytämään, että tarvitsevat muutaman tonnin johonkin. Heille voisin silloin antaakkin. Mutta jos miniä tulisi kärkkymään perintörahojani, niin taatusti sulkisin rahahanat tiukasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 60 vuotiaalla anopillasi,joka tienaa nyt eläkkeelle jäädessään esim 3800 euroa voi tuleva eläke olla tasoa 1700 euroa.Jos anoppi tietää,että on vaikka 30 000 euron putkiremontti tulossa,tarvitsee todellakin perintönsä omaan käyttöön.
100 000 euron perintö on ihan tarpeellinen vanhuudenturva naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaksi lasta, miehen veljellä ei lapsia ole (ja tuskin tulee, ikää 40 vuotta)."
Miksi mainitset lastenne lukumäärän tässä, ja vielä kuittaat että miehen veljellä ei ole lapsia? Onko ajatuksesi se, että teitä pitäisi "auttaa", koska lapset?
Kerroit että anoppi on jäämässä eläkkeelle. Ehkä tulevan eläkkeen pienuus hirvittää, ja hän haluaa turvata taloutensa tällä perinnöllä? Ostaa mökin? Lähteä maailmanympärimatkalle? Törsätä kerrankin huoletta? Ehei, sellainen ei sovi, koska miniä ja miniän perheen tapa tehdä asiat. Jösses.
"Eli onko tämä ihan kasvatuksellinen asia, kun itseään ei ole autettu, niin anoppi ei myöskään auta omia lapsiaan?" Jos epäilet että on kasvatuksellinen asia, niin kasvatapa omat lapsesi tulemaan toimeen omillaa, eikä kärkkymään muiden rahoja.Anopilla on velaton kaupunkiasunto ja kakkosasunto maalla. Eli ihan peeaa ei ole. Varmaan nämä eläkepäivät mietityttää, toki eläkettä tulee samaan, kun on nuorena valmistunut ja ollut koko ajan töissä (lasten vuoksi poissa työelämästä neljä vuotta).
Haluan kasvattaa lapseni niin, että apua saa aina pyytää ja vastavuoroisesti myös autetaan muita. Oli se sitten taloudellista apua tai jotain muuta.
Lapset mainitsin siksi, että anopin mielestä mummous on the juttu ja elämäntehtävä. Meillä poika ja tyttö, anopilla tosiaan kaksi poikaa (ja muistaa säännöllisesti kertoa, kuinka olisi halunnut kolmannen lapsen, jonka olisi pitänyt olla tyttö). Pyörtyi, kun kerroimme, että meidän kuopus on tyttö.
Toimintatapoja on tosiaan erilaisia, se on tullut nyt nähtyä.-Ap
En nyt oikein ymmärrä. Hienoa että haluat kasvattaa lapsesi auttamaan, niin pitääkin. Ja hienoa, että itse olet perheestä jossa autetaan, taloudellisesti ja muutenkin.
Mutta korostat kuitenkin tässä ketjussa että tulette taloudellisesti toimeen, ettekä tarvitse anopin rahoja. Miksi hänen pitäisi mielestäsi kuitenkin antaa perinnöstään teille?
Olisin toivonut, että anoppi olisi antanut perinnöstä osan miehelleni. Hän ei ole saanut vanhemmiltaan/isovanhemmiltaan lainkaan taloudellista tukea. Olisi mies sitten saanut ostaa vähän paremmat renkaat autoon, harrastaa jotain tai miten olisikaan halunnut rahat käyttää.
Itse olen tosiaan saanut vanhemmiltani taloudellista tukea (tai ennakkoperintöä, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua) ja tiedän, että se helpottaa elämää aikalailla. Meilläkin autettu aina niin, että vanhempien oma elintaso ei siitä mitenkään kärsi.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä on myös vanhemmat olleet niin hyvin toimeentulevia, että ovat jakaneet perintöjään nuoremmille, jotka ovat ehkä olleet enemmän niiden tarpeessa. Meidän suvussa on muutenkin jätetty perintöjä ja jaettu hyvinvointia. Siksi minäkin jotenkin järkytyin kun miehen vanhemmat hassasivat itse kaikki rahansa eikä esim. appiukko jättäneet lapsilleen mitään (uusi vaimo sai kyllä perintöä, ja perintö meni sellaisen maan lainsäädännön mukaan, jossa mitään lakiosia edes ole). Ikävää siksikin, että lapset olivat aina todella kuuliaisia ja tuo appiukko muutenkin vaikea ihminen. Itse ajattelen niin, että tällaiset suvut pysyvät aina köyhinä kun eivät osaa ajatella jälkipolviaan ollenkaan. Itseäni hävettäisi antaa omille lapsille vähemmän perintöä kuin itse olen saanut. MIeluummin sitä pottia pitäisi kasvattaa.
Ap, miksi puet halusi saada osan anopin perinnöstä teille muotoon "anopin pitäisi auttaa meitä". Kirjoituksistasi käy kuitenkin ilmi että teillä ei ole taloudellista hätää, tai tarvetta anopin taloudellisele avulle.
Ole rehellinen myös itsellesi, haluat että hän antaa teille rahaa. Te ette tarvitse niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaksi lasta, miehen veljellä ei lapsia ole (ja tuskin tulee, ikää 40 vuotta)."
Miksi mainitset lastenne lukumäärän tässä, ja vielä kuittaat että miehen veljellä ei ole lapsia? Onko ajatuksesi se, että teitä pitäisi "auttaa", koska lapset?
Kerroit että anoppi on jäämässä eläkkeelle. Ehkä tulevan eläkkeen pienuus hirvittää, ja hän haluaa turvata taloutensa tällä perinnöllä? Ostaa mökin? Lähteä maailmanympärimatkalle? Törsätä kerrankin huoletta? Ehei, sellainen ei sovi, koska miniä ja miniän perheen tapa tehdä asiat. Jösses.
"Eli onko tämä ihan kasvatuksellinen asia, kun itseään ei ole autettu, niin anoppi ei myöskään auta omia lapsiaan?" Jos epäilet että on kasvatuksellinen asia, niin kasvatapa omat lapsesi tulemaan toimeen omillaa, eikä kärkkymään muiden rahoja.Anopilla on velaton kaupunkiasunto ja kakkosasunto maalla. Eli ihan peeaa ei ole. Varmaan nämä eläkepäivät mietityttää, toki eläkettä tulee samaan, kun on nuorena valmistunut ja ollut koko ajan töissä (lasten vuoksi poissa työelämästä neljä vuotta).
Haluan kasvattaa lapseni niin, että apua saa aina pyytää ja vastavuoroisesti myös autetaan muita. Oli se sitten taloudellista apua tai jotain muuta.
Lapset mainitsin siksi, että anopin mielestä mummous on the juttu ja elämäntehtävä. Meillä poika ja tyttö, anopilla tosiaan kaksi poikaa (ja muistaa säännöllisesti kertoa, kuinka olisi halunnut kolmannen lapsen, jonka olisi pitänyt olla tyttö). Pyörtyi, kun kerroimme, että meidän kuopus on tyttö.
Toimintatapoja on tosiaan erilaisia, se on tullut nyt nähtyä.-Ap
En nyt oikein ymmärrä. Hienoa että haluat kasvattaa lapsesi auttamaan, niin pitääkin. Ja hienoa, että itse olet perheestä jossa autetaan, taloudellisesti ja muutenkin.
Mutta korostat kuitenkin tässä ketjussa että tulette taloudellisesti toimeen, ettekä tarvitse anopin rahoja. Miksi hänen pitäisi mielestäsi kuitenkin antaa perinnöstään teille?Olisin toivonut, että anoppi olisi antanut perinnöstä osan miehelleni. Hän ei ole saanut vanhemmiltaan/isovanhemmiltaan lainkaan taloudellista tukea. Olisi mies sitten saanut ostaa vähän paremmat renkaat autoon, harrastaa jotain tai miten olisikaan halunnut rahat käyttää.
Itse olen tosiaan saanut vanhemmiltani taloudellista tukea (tai ennakkoperintöä, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua) ja tiedän, että se helpottaa elämää aikalailla. Meilläkin autettu aina niin, että vanhempien oma elintaso ei siitä mitenkään kärsi.-Ap
Mutta ilmeisesti teillä ei auteta aviosiippaa, jaeta siitä omasta mammoonasta aviomiehelle.
Osta sinä autoon ne paremmat renkaat, kanna suurempi osa talouden kuluista niin että miehellä on varaa harrastaa jotain. Jos hän kerran on sinua köyhempi reppana, jolla on pihit isovanhemmat ja vanhemmat (siltä saat sen kuulostamaan).
Anopin rahat eivät kuulu ap:lle eikä hänen perheelleen.
Pitäkää itse huoli taloudestanne. Olet kateellinen raukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaksi lasta, miehen veljellä ei lapsia ole (ja tuskin tulee, ikää 40 vuotta)."
Miksi mainitset lastenne lukumäärän tässä, ja vielä kuittaat että miehen veljellä ei ole lapsia? Onko ajatuksesi se, että teitä pitäisi "auttaa", koska lapset?
Kerroit että anoppi on jäämässä eläkkeelle. Ehkä tulevan eläkkeen pienuus hirvittää, ja hän haluaa turvata taloutensa tällä perinnöllä? Ostaa mökin? Lähteä maailmanympärimatkalle? Törsätä kerrankin huoletta? Ehei, sellainen ei sovi, koska miniä ja miniän perheen tapa tehdä asiat. Jösses.
"Eli onko tämä ihan kasvatuksellinen asia, kun itseään ei ole autettu, niin anoppi ei myöskään auta omia lapsiaan?" Jos epäilet että on kasvatuksellinen asia, niin kasvatapa omat lapsesi tulemaan toimeen omillaa, eikä kärkkymään muiden rahoja.Anopilla on velaton kaupunkiasunto ja kakkosasunto maalla. Eli ihan peeaa ei ole. Varmaan nämä eläkepäivät mietityttää, toki eläkettä tulee samaan, kun on nuorena valmistunut ja ollut koko ajan töissä (lasten vuoksi poissa työelämästä neljä vuotta).
Haluan kasvattaa lapseni niin, että apua saa aina pyytää ja vastavuoroisesti myös autetaan muita. Oli se sitten taloudellista apua tai jotain muuta.
Lapset mainitsin siksi, että anopin mielestä mummous on the juttu ja elämäntehtävä. Meillä poika ja tyttö, anopilla tosiaan kaksi poikaa (ja muistaa säännöllisesti kertoa, kuinka olisi halunnut kolmannen lapsen, jonka olisi pitänyt olla tyttö). Pyörtyi, kun kerroimme, että meidän kuopus on tyttö.
Toimintatapoja on tosiaan erilaisia, se on tullut nyt nähtyä.-Ap
En nyt oikein ymmärrä. Hienoa että haluat kasvattaa lapsesi auttamaan, niin pitääkin. Ja hienoa, että itse olet perheestä jossa autetaan, taloudellisesti ja muutenkin.
Mutta korostat kuitenkin tässä ketjussa että tulette taloudellisesti toimeen, ettekä tarvitse anopin rahoja. Miksi hänen pitäisi mielestäsi kuitenkin antaa perinnöstään teille?Olisin toivonut, että anoppi olisi antanut perinnöstä osan miehelleni. Hän ei ole saanut vanhemmiltaan/isovanhemmiltaan lainkaan taloudellista tukea. Olisi mies sitten saanut ostaa vähän paremmat renkaat autoon, harrastaa jotain tai miten olisikaan halunnut rahat käyttää.
Itse olen tosiaan saanut vanhemmiltani taloudellista tukea (tai ennakkoperintöä, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua) ja tiedän, että se helpottaa elämää aikalailla. Meilläkin autettu aina niin, että vanhempien oma elintaso ei siitä mitenkään kärsi.-Ap
Kerroppa minulle ap, miksi teidän pitäisi aina vaan olla saamassa. Mitä olet tai olette te antaneet vanhemmillenne. Tuskin edes ehditte vastata puhelimeen , kun kaikki muu on tärkeämpää, kuin esim äidin soitto ihan muuten vaan. Elämä on antamista ja saamista. Ei se voi olla yksipuolista. Itselläni olisi varaa antaa, mutta eipä tule paljon annettua rahavaroja ( muuta apua kyllä ja ilomielin), koska pikaisen hymyn saa jos tonneja antaa, mutta sitten se on unohdettu. Pahan mielen siitä vaan saa.
Voisitte tekin jollain tapaa ilahduttaa anoppianne. Onko tullut mieleen. Ja en tietysti tarkoita rahaa.
Anoppisi elää mahdollisesti 30-40 vuotta, jos on vasta eläkeiässä. Hän kyllä itsekkin tarvitsee euronsa, koska on asunnon lisäksi kiinteistö .sen ylläpito toki maksaa. Voi tulla yllättäviä hammasremontteja tai tarvita ympärivuorokautista apua. Silloin on omat rahat tarpeen. Sairaskohtaus voi tulla hetkessä kelle vaan. Ei siinä kukaan muu voi auttaa rahallisesti. Sehän on itsestään selvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaksi lasta, miehen veljellä ei lapsia ole (ja tuskin tulee, ikää 40 vuotta)."
Miksi mainitset lastenne lukumäärän tässä, ja vielä kuittaat että miehen veljellä ei ole lapsia? Onko ajatuksesi se, että teitä pitäisi "auttaa", koska lapset?
Kerroit että anoppi on jäämässä eläkkeelle. Ehkä tulevan eläkkeen pienuus hirvittää, ja hän haluaa turvata taloutensa tällä perinnöllä? Ostaa mökin? Lähteä maailmanympärimatkalle? Törsätä kerrankin huoletta? Ehei, sellainen ei sovi, koska miniä ja miniän perheen tapa tehdä asiat. Jösses.
"Eli onko tämä ihan kasvatuksellinen asia, kun itseään ei ole autettu, niin anoppi ei myöskään auta omia lapsiaan?" Jos epäilet että on kasvatuksellinen asia, niin kasvatapa omat lapsesi tulemaan toimeen omillaa, eikä kärkkymään muiden rahoja.Anopilla on velaton kaupunkiasunto ja kakkosasunto maalla. Eli ihan peeaa ei ole. Varmaan nämä eläkepäivät mietityttää, toki eläkettä tulee samaan, kun on nuorena valmistunut ja ollut koko ajan töissä (lasten vuoksi poissa työelämästä neljä vuotta).
Haluan kasvattaa lapseni niin, että apua saa aina pyytää ja vastavuoroisesti myös autetaan muita. Oli se sitten taloudellista apua tai jotain muuta.
Lapset mainitsin siksi, että anopin mielestä mummous on the juttu ja elämäntehtävä. Meillä poika ja tyttö, anopilla tosiaan kaksi poikaa (ja muistaa säännöllisesti kertoa, kuinka olisi halunnut kolmannen lapsen, jonka olisi pitänyt olla tyttö). Pyörtyi, kun kerroimme, että meidän kuopus on tyttö.
Toimintatapoja on tosiaan erilaisia, se on tullut nyt nähtyä.-Ap
En nyt oikein ymmärrä. Hienoa että haluat kasvattaa lapsesi auttamaan, niin pitääkin. Ja hienoa, että itse olet perheestä jossa autetaan, taloudellisesti ja muutenkin.
Mutta korostat kuitenkin tässä ketjussa että tulette taloudellisesti toimeen, ettekä tarvitse anopin rahoja. Miksi hänen pitäisi mielestäsi kuitenkin antaa perinnöstään teille?Olisin toivonut, että anoppi olisi antanut perinnöstä osan miehelleni. Hän ei ole saanut vanhemmiltaan/isovanhemmiltaan lainkaan taloudellista tukea. Olisi mies sitten saanut ostaa vähän paremmat renkaat autoon, harrastaa jotain tai miten olisikaan halunnut rahat käyttää.
Itse olen tosiaan saanut vanhemmiltani taloudellista tukea (tai ennakkoperintöä, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua) ja tiedän, että se helpottaa elämää aikalailla. Meilläkin autettu aina niin, että vanhempien oma elintaso ei siitä mitenkään kärsi.-Ap
Mutta ilmeisesti teillä ei auteta aviosiippaa, jaeta siitä omasta mammoonasta aviomiehelle.
Osta sinä autoon ne paremmat renkaat, kanna suurempi osa talouden kuluista niin että miehellä on varaa harrastaa jotain. Jos hän kerran on sinua köyhempi reppana, jolla on pihit isovanhemmat ja vanhemmat (siltä saat sen kuulostamaan).
Tietysti käytän omaa perintöäni koko meidän perheen hyvinvoinnin eteen. Olisin tietysti voinut muotoilla tuon aloituksen paremmin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaksi lasta, miehen veljellä ei lapsia ole (ja tuskin tulee, ikää 40 vuotta)."
Miksi mainitset lastenne lukumäärän tässä, ja vielä kuittaat että miehen veljellä ei ole lapsia? Onko ajatuksesi se, että teitä pitäisi "auttaa", koska lapset?
Kerroit että anoppi on jäämässä eläkkeelle. Ehkä tulevan eläkkeen pienuus hirvittää, ja hän haluaa turvata taloutensa tällä perinnöllä? Ostaa mökin? Lähteä maailmanympärimatkalle? Törsätä kerrankin huoletta? Ehei, sellainen ei sovi, koska miniä ja miniän perheen tapa tehdä asiat. Jösses.
"Eli onko tämä ihan kasvatuksellinen asia, kun itseään ei ole autettu, niin anoppi ei myöskään auta omia lapsiaan?" Jos epäilet että on kasvatuksellinen asia, niin kasvatapa omat lapsesi tulemaan toimeen omillaa, eikä kärkkymään muiden rahoja.Anopilla on velaton kaupunkiasunto ja kakkosasunto maalla. Eli ihan peeaa ei ole. Varmaan nämä eläkepäivät mietityttää, toki eläkettä tulee samaan, kun on nuorena valmistunut ja ollut koko ajan töissä (lasten vuoksi poissa työelämästä neljä vuotta).
Haluan kasvattaa lapseni niin, että apua saa aina pyytää ja vastavuoroisesti myös autetaan muita. Oli se sitten taloudellista apua tai jotain muuta.
Lapset mainitsin siksi, että anopin mielestä mummous on the juttu ja elämäntehtävä. Meillä poika ja tyttö, anopilla tosiaan kaksi poikaa (ja muistaa säännöllisesti kertoa, kuinka olisi halunnut kolmannen lapsen, jonka olisi pitänyt olla tyttö). Pyörtyi, kun kerroimme, että meidän kuopus on tyttö.
Toimintatapoja on tosiaan erilaisia, se on tullut nyt nähtyä.-Ap
En nyt oikein ymmärrä. Hienoa että haluat kasvattaa lapsesi auttamaan, niin pitääkin. Ja hienoa, että itse olet perheestä jossa autetaan, taloudellisesti ja muutenkin.
Mutta korostat kuitenkin tässä ketjussa että tulette taloudellisesti toimeen, ettekä tarvitse anopin rahoja. Miksi hänen pitäisi mielestäsi kuitenkin antaa perinnöstään teille?Olisin toivonut, että anoppi olisi antanut perinnöstä osan miehelleni. Hän ei ole saanut vanhemmiltaan/isovanhemmiltaan lainkaan taloudellista tukea. Olisi mies sitten saanut ostaa vähän paremmat renkaat autoon, harrastaa jotain tai miten olisikaan halunnut rahat käyttää.
Itse olen tosiaan saanut vanhemmiltani taloudellista tukea (tai ennakkoperintöä, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua) ja tiedän, että se helpottaa elämää aikalailla. Meilläkin autettu aina niin, että vanhempien oma elintaso ei siitä mitenkään kärsi.-Ap
Kerroppa minulle ap, miksi teidän pitäisi aina vaan olla saamassa. Mitä olet tai olette te antaneet vanhemmillenne. Tuskin edes ehditte vastata puhelimeen , kun kaikki muu on tärkeämpää, kuin esim äidin soitto ihan muuten vaan. Elämä on antamista ja saamista. Ei se voi olla yksipuolista. Itselläni olisi varaa antaa, mutta eipä tule paljon annettua rahavaroja ( muuta apua kyllä ja ilomielin), koska pikaisen hymyn saa jos tonneja antaa, mutta sitten se on unohdettu. Pahan mielen siitä vaan saa.
Voisitte tekin jollain tapaa ilahduttaa anoppianne. Onko tullut mieleen. Ja en tietysti tarkoita rahaa.
Anoppisi elää mahdollisesti 30-40 vuotta, jos on vasta eläkeiässä. Hän kyllä itsekkin tarvitsee euronsa, koska on asunnon lisäksi kiinteistö .sen ylläpito toki maksaa. Voi tulla yllättäviä hammasremontteja tai tarvita ympärivuorokautista apua. Silloin on omat rahat tarpeen. Sairaskohtaus voi tulla hetkessä kelle vaan. Ei siinä kukaan muu voi auttaa rahallisesti. Sehän on itsestään selvä asia.
Omien vanhempieni kanssa soittelen/viestittelen päivittäin. Näemme kesäisin viikottain, talvella 1-2 krt/kuussa.
Anoppia nähdään kesällä 1-2 krt/kuussa, talvisin parin kuukauden välein (välimatkaa 150 km). Yhteydenpitoa viikottain.
Tottakai elämässä saadaan ja annetaan, niinhän olen tuolla jo aiemmin kirjoittanut.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on myös vanhemmat olleet niin hyvin toimeentulevia, että ovat jakaneet perintöjään nuoremmille, jotka ovat ehkä olleet enemmän niiden tarpeessa. Meidän suvussa on muutenkin jätetty perintöjä ja jaettu hyvinvointia. Siksi minäkin jotenkin järkytyin kun miehen vanhemmat hassasivat itse kaikki rahansa eikä esim. appiukko jättäneet lapsilleen mitään (uusi vaimo sai kyllä perintöä, ja perintö meni sellaisen maan lainsäädännön mukaan, jossa mitään lakiosia edes ole). Ikävää siksikin, että lapset olivat aina todella kuuliaisia ja tuo appiukko muutenkin vaikea ihminen. Itse ajattelen niin, että tällaiset suvut pysyvät aina köyhinä kun eivät osaa ajatella jälkipolviaan ollenkaan. Itseäni hävettäisi antaa omille lapsille vähemmän perintöä kuin itse olen saanut. MIeluummin sitä pottia pitäisi kasvattaa.
Minulle ja veljelleni oli kummallekin säästetty 20 000 euroa. Saimme rahat, kun saimme opiskelupaikan ja lähdimme opiskelemaan.
Omille lapsilleni säästän niin, että heillä molemmilla on vähintään 40 000 euroa, kun ovat 20-vuotiaita.
Mukava kuulla, että meitä näin ajattelevia on.
-eri
Ei mikään ihme jos pitää itse. Toivottavasti sijoittaa lisätulojen lähteeksi osakkeisiin jos hänellä ei entuudestaan ole riittävästi eläke- ja pääomatuloja. Lapset perivät sitten aikanaan tai saattavat saada rahalahjoina jotain jo noista osinkotuloista jos sijoittaa. Jokaisen pitäisi säästää omaa osakesalkkuaan ja sitten jos perintöjä tulee niin voi sijoittaa niistä vielä lisää. Harvempi niin paljoa kuitenkaan tulee perimään että haitaksi asti pääsisi perinnön määrä. Ihan outokin tuollainen ajatus että noin suhteellisen pienestä perinnöstä pitäisi vielä lapsille jättää ja etenkin kun miniä kyselemässä. Minä perin myöskin isovanhemmaltani n. 20000 euroa ja siirsin sen suoraan lapsilleni koska minulla on jo useamman sadantuhannen euron osakesalkku sekä melkein maksettu asuntolaina. Myimme ensimmäisen asuntomme ja laitoimme myynnistä saadut tulot osakkeisiin, joita ei silloin vielä ollut kovin paljoa. Sijoitetaan joka vuosi osa osingoista takaisin joten salkku kasvaa omilla tuloillaan ja asuntolaina lyhenee meidän ansiotuloilla. Lapset teini-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme jos pitää itse. Toivottavasti sijoittaa lisätulojen lähteeksi osakkeisiin jos hänellä ei entuudestaan ole riittävästi eläke- ja pääomatuloja. Lapset perivät sitten aikanaan tai saattavat saada rahalahjoina jotain jo noista osinkotuloista jos sijoittaa. Jokaisen pitäisi säästää omaa osakesalkkuaan ja sitten jos perintöjä tulee niin voi sijoittaa niistä vielä lisää. Harvempi niin paljoa kuitenkaan tulee perimään että haitaksi asti pääsisi perinnön määrä. Ihan outokin tuollainen ajatus että noin suhteellisen pienestä perinnöstä pitäisi vielä lapsille jättää ja etenkin kun miniä kyselemässä. Minä perin myöskin isovanhemmaltani n. 20000 euroa ja siirsin sen suoraan lapsilleni koska minulla on jo useamman sadantuhannen euron osakesalkku sekä melkein maksettu asuntolaina. Myimme ensimmäisen asuntomme ja laitoimme myynnistä saadut tulot osakkeisiin, joita ei silloin vielä ollut kovin paljoa. Sijoitetaan joka vuosi osa osingoista takaisin joten salkku kasvaa omilla tuloillaan ja asuntolaina lyhenee meidän ansiotuloilla. Lapset teini-ikäisiä.
En lukenut koko ketjua. Sinun logiikkasi ei aukene. Kerroit, että olet perinyt isovanhemmalta 20 000 euroa ja antanut sen lapsillesi. Mutta sitten kuitenkin kirjoitat, että ymmärrät tässä anoppia, joka ei siirrä pientä määrää perinnöstä pojalleen (ja tämän perheelle).
Kaikki eivät myöskään osaa/halua sijoittaa.
En nyt oikein ymmärrä. Hienoa että haluat kasvattaa lapsesi auttamaan, niin pitääkin. Ja hienoa, että itse olet perheestä jossa autetaan, taloudellisesti ja muutenkin.
Mutta korostat kuitenkin tässä ketjussa että tulette taloudellisesti toimeen, ettekä tarvitse anopin rahoja. Miksi hänen pitäisi mielestäsi kuitenkin antaa perinnöstään teille?