Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilla ei ole mitään perhe-elämää enää vaikka on yhdessä?
21.09.2019 |
Meillä on kaksivuotias lapsi. Ennen hänen syntymää teimme monta kertaa viikossa ja aina viikonloppuisin miehen kanssa kaikenlaista yhdessä. Käytiin syömässä ulkona, leffassa, ruokakaupassa, kiertelemässä muita kauppoja, erilaisilla pienillä matkoilla, patikoimassa tai muuten vain ajelulla tai kiertelemässä kaupungilla tms. Lapsen syntymän jälkeen eli yli kahteen vuoteen meillä ei ole enää ollut mitään perhe-elämää vaikka ollaankin ihan normaalisti naimisissa ja asutaan samassa kodissa. Lapsen synnyttyä mies alkoi ottamaan jokaiselle päivälle työvuoroja (välillä vain kahden tunnin työvuoron, mutta matkoihin menee aikaa ja jää sinne rupattelemaan työkavereiden kanssa) tai jos on vapaapäivällä niin sopii siihen aina jonkun projektin, että menee auttamaan isäänsä ja äitiään heidän omakotitalolle tms. kaveria raksalle. Joka päivä tämän yli kaksi vuotta. Eli me emme tee enää yhtään mitään yhdessä, koskaan, perheenä kaikki kolme.
Mitä ihmettä tämä oikein on? Onko muillakin tällaista? Ja älkää tulko sanomaan, että miehen pitää tienata perheelle elanto, koska nuo kahden tunnin työvuorot on rahan kannalta ihan tyhjän kanssa ja kun on auttamassa isäänsä ja äitiään tai kavereitaan niin ei saa niistä tietenkään mitään rahaa. Kun asiasta ollaan juteltu, niin mies aina lupaa että tehdään vaan kaikkea perheenä, mutta mikään ei muutu vaikka kuinka asiasta puhutaan. Aina nuo "isän kanssa pihatöitä" tms. on kuulemma aivan pakko vain tehdä. Ja siis on kyllä oikeasti siellä missä sanoo olevansa, koska appivanhempani usein puhuu minulle noista asioista mitä tekevät yhdessä ja meillä on myös molempien kännyköissä sellainen että näemme missä toisen kännykkä on eli tiedän missä mies on ja on siellä missä sanookin ja saan hänet aina kiinni (emme ole mustasukkaisia emmekä vakoile toisiamme vaan se paikannus on ihan käytännön syistä kätevä).
Kommentit (56)
Eikö tuo nyt ole aika selvää mitä mies ajattelee perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme ollet yhdessä jo lähes 25 v ja lapset ovat teinejä. Ei tuo lasten isous ole mitenkään lisännyt "perhe-elämää". Sitä ei ole, paitsi jokavuotiset lomamatkat. Minä ja lapset teemme kaikenlaista, mies on ihan erillinen, vaikka täällä asuukin.
Haittaako tilanne sinua? Entä miestäsi? Ap
Haittaako teidän (ap:n) tilanne miestäsi? Uskooko tilanteen muuttuvan myöhemmin?
En tiedä. Luultavasti haittaa hänen ajatuksissaan mutta käytännössä ei haittaa. Luulen että uskoo tilanteen muuttuvan kun lapsi on iso. Minä taas en usko siihen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee vanhemmilleen, miksi ette lapsen kanssa lähde mukaan? Luulisi, että isovanhemmistakin olisi kiva nähdä lapsenlasta. Vaikka mies leikkelisi pensaita isänsä kanssa, voisitte te olla anopin kanssa sisällä tai sitten miesten kanssa ulkona. Meillä ainakin isovanhemmat ihmettelisivät, jos mies olisi yksin mennyt, kun lapset olivat pieniä, vaikka auttelemaan olisi mennytkin.
Joskus menemme mutta yleensä emme koska en viihdy siellä. Mies tekee siellä kaikkia talon töitä ja pihatöitä joiden lähelle ei voi lasta viedä koska ei lapsi voi osallistua kun on vaikka moottorisaha jne esillä siinä. Itse en niin välitä anopin seurasta. Eikä se kuitenkaan olisi minun ja miehen ja lapsemme yhdessäoloa kun mies on isänsä kanssa vaikka talon katolla ja minä ja anoppi ja lapsi sisällä. Viihdyn paljon paremmin vaikka kaksin lapsen kanssa kotona kuin siellä odottaen että mies saa hommat valmiiksi tai sitten menen lapsen kanssa leikkipuistoon tai jonnekin kaverille tms. Ap
Vierailija kirjoitti:
Se ei halua olla kotona.
On se kotona kyllä ja joka ilta lapsen nukahdettua se on aina kotona ja viettää aikaa kanssani. Mutta emme tee perheenä mitään kun mies on pois siihen kellonaikaan kun voisi. Ap
Minulla oli tuollainen mies. Otin eron. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen meni niin, että mies näki lasta vain pari tuntia viikoittain. Sitten alkoivat yhden yön vierailut harvakseltaan ja nekin keskeytyi, jos lapsi kiukutteli.
Olin todella vihainen, mutta ajattelin lasta. Ajattelin, että parempi se on tuntea isä edes jotenkin kuin olla tuntematta. Onneksi olin pitkäpinnainen, koska nyt, vuosien jälkeen isä on petrannut ja viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Heillä on jopa läheiset välit. Jos olisimme jatkaneet perheenä, minä olisin katkeroitunut eikä isä varmaankaan olisi herännyt vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen mies. Otin eron. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen meni niin, että mies näki lasta vain pari tuntia viikoittain. Sitten alkoivat yhden yön vierailut harvakseltaan ja nekin keskeytyi, jos lapsi kiukutteli.
Olin todella vihainen, mutta ajattelin lasta. Ajattelin, että parempi se on tuntea isä edes jotenkin kuin olla tuntematta. Onneksi olin pitkäpinnainen, koska nyt, vuosien jälkeen isä on petrannut ja viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Heillä on jopa läheiset välit. Jos olisimme jatkaneet perheenä, minä olisin katkeroitunut eikä isä varmaankaan olisi herännyt vastuuseen.
Selvisikö sinulle koskaan, että miksi se exäsi oli tuollainen? Eikö sitä vain kiinnostanut yhtään?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä tapahtuu, jos sanot että ei onnistu. Ollaan sovittu ja nyt tehdään näin. Että ilmoittaa, ettei sovi tänään työjuttu. Aika kurjaa, jos laittaa työt ja omat vanhempansa oman perheen edelle jatkuvasti :(
Ei se ihan oikeasti voi niitä sovittuja töitä perua jos käsken. Sen kyllä ymmärrän. Ongelma on se että se sopii esim. joka lauantaille ja sunnuntaille kahden tunnin työvuorot (plus matkat, plus rupattelutunnit työkavereiden kanssa eli on tunteja sillä työreissullaan). Luulen, että sitä ei vain kiinnosta sen perhe :( . Ap
Voitko puhua miehen kanssa suoraan tästä asiasta ja mainita, että mielestäsi miehesi antaa itsestään sellaisen kuvan, ettei ole kiinnostunut omasta perheestään. Yllättyykö tuosta kommentista vai ei. Toiseksi voi mainita lupausten pitämisestä, nehän eivät ole pitäneet. Jos itse lupaat miehellesi, etkä pitäisi lupausta, niin mitä siitä seuraisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei häntä kiinnosta perhe-elämä. Liiku yksin, käy lapsen kanssa eri paikoissa. Tai järjestä lapselle hoitaja ja tee jotain yksin. Näin toimin. Tosin erosimme kymmenen aviovuoden jälkeen. Nykyisen miehen kanssa olen ollut kuusi vuotta. Hänellä ei ole lapsia. Alussa jo sovimme, että minä en lisää lapsia tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä tapahtuu, jos sanot että ei onnistu. Ollaan sovittu ja nyt tehdään näin. Että ilmoittaa, ettei sovi tänään työjuttu. Aika kurjaa, jos laittaa työt ja omat vanhempansa oman perheen edelle jatkuvasti :(
Ei se ihan oikeasti voi niitä sovittuja töitä perua jos käsken. Sen kyllä ymmärrän. Ongelma on se että se sopii esim. joka lauantaille ja sunnuntaille kahden tunnin työvuorot (plus matkat, plus rupattelutunnit työkavereiden kanssa eli on tunteja sillä työreissullaan). Luulen, että sitä ei vain kiinnosta sen perhe :( . Ap
Voitko puhua miehen kanssa suoraan tästä asiasta ja mainita, että mielestäsi miehesi antaa itsestään sellaisen kuvan, ettei ole kiinnostunut omasta perheestään. Yllättyykö tuosta kommentista vai ei. Toiseksi voi mainita lupausten pitämisestä, nehän eivät ole pitäneet. Jos itse lupaat miehellesi, etkä pitäisi lupausta, niin mitä siitä seuraisi?
Olen molemmista jo sanonut. Loukkaantui kun sanon, että minun mielestä sitä ei vain kiinnosta. Ja peruuntuneisiin asioihin kun olen sanonut että ne on lupausten rikkomista niin vastaa, että "joo mutta töihin on pakko mennä kun on pakko mennä". Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei häntä kiinnosta perhe-elämä. Liiku yksin, käy lapsen kanssa eri paikoissa. Tai järjestä lapselle hoitaja ja tee jotain yksin. Näin toimin. Tosin erosimme kymmenen aviovuoden jälkeen. Nykyisen miehen kanssa olen ollut kuusi vuotta. Hänellä ei ole lapsia. Alussa jo sovimme, että minä en lisää lapsia tee.
Niin ajattelen, että miestä ei vain kiinnosta perhe-elämä. Ja käynkin joka päivä lapsen kanssa paikoissa ja vietän aikaa lapsen kanssa kaksin. Miestä kiinnostaa kyllä parisuhdeaika minun kanssa lapsen mentyä illalla nukkumaan, mutta minua taas ei enää se niin paljon kiinnosta koska miestä ei kiinnosta perhe-aika. Tai vietämme sitä kyllä joka ilta mutta minun kiinnostus miestä ja parisuhdetta kohtaan katoaa koska mies ei vietä kanssamme koskaan aikaa perheenä. Ap
Minkälainen mies on silloin kun on kotona? Leikkiikö lapsen kanssa, jutteleeko, osallistuuko kotona ollessaan perhe-elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies on silloin kun on kotona? Leikkiikö lapsen kanssa, jutteleeko, osallistuuko kotona ollessaan perhe-elämään?
Ei osallistu vaan valittaa metelistä ja häiriöstä, kotitöitä tekee kyllä mutta vasta lapsen mentyä nukkumaan jotta "saa rauhassa tehdä". On lapsen kanssa kun itse lähden ulos, mutta ei niin että olisimme kolmisin. En tiedä miten viettää aikaa lapsen kanssa kun on kaksin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies on silloin kun on kotona? Leikkiikö lapsen kanssa, jutteleeko, osallistuuko kotona ollessaan perhe-elämään?
Ei osallistu vaan valittaa metelistä ja häiriöstä, kotitöitä tekee kyllä mutta vasta lapsen mentyä nukkumaan jotta "saa rauhassa tehdä". On lapsen kanssa kun itse lähden ulos, mutta ei niin että olisimme kolmisin. En tiedä miten viettää aikaa lapsen kanssa kun on kaksin. Ap
Ensimmäisenä itsellänikin tuli mieleen, että ei ole tottunut parissa vuodessa lapsiperheen elämään ja häiriintyy metelistä ja muusta, jonka takia pakenee tilannetta päivittäin muuhun toimintaan. Kova kovaa vastaan, ennen eropäätöksen kypsyttelyä. Paljon rajoja tuollaiselle miehelle naisen suunnalta, ei joustoa, ei sormien läpi katsomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään mies lähde puistoon, vaunulenkille tai oikeastaan minnekkään. Aina on jotain muuta tai sit ei vaan jaksa. Jos jankkaan et tahdon hänet mukaan niin sitten kiukkuisena lähtee ja makaa loppuillan sängyssä katsomassa leffaa kuulokkeet päässä. On vissiin niin rankkaa olla oman lapsen kanssa. :( Meillä myöskin vajaa 2v mutta miehellä ennestään isompiakin lapsia. Ei tee niidenkään kanssa mitään vaan ne vaan ovat täällä kun ovat. Ärsyttää. Ennen yhteistä lasta touhuttiin kaikenlaista myös noitten isompien kanssa. Nyt kun on yhteinen niin mies olettaa, ett minä huolehdin myös hänen lastensa viihdyttämisestä. Lapset ei koskaan pyydä isältä mitään vaikka minä en olisi paikalla. Kun tulen kotiin niin heti ovelle tullaan huikkaamaan, et "on nälkä/tylsää/jne" vaik isin seurassa on oltu ihan hissukseen. Ja meillä mies sitten vielä suuttuu jos suunnittelen jotain menoa pojan kanssa viikonlopulle. Kun hän olis halunnut viettää pojan kanssa aikaa eli olla hänen kanssaan 5min ja olla loppuajan yksin ulkona tupakalla. Huoh. En tosiaankaan aio häntä jatkossa mukaan kysellä, viettäköön aikaa yksin. Enkä varsinkaan aio toista lasta hankkia vaikka mies jostain käsittämättömästä syystä vielä haluaisikin!!
Jättäisin tällaisen miehen välittömästi. Maailma on täynnä läsnäolevia ja ihania miehiä. Miksi kärsit tällaisen ääliön kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies on silloin kun on kotona? Leikkiikö lapsen kanssa, jutteleeko, osallistuuko kotona ollessaan perhe-elämään?
Ei osallistu vaan valittaa metelistä ja häiriöstä, kotitöitä tekee kyllä mutta vasta lapsen mentyä nukkumaan jotta "saa rauhassa tehdä". On lapsen kanssa kun itse lähden ulos, mutta ei niin että olisimme kolmisin. En tiedä miten viettää aikaa lapsen kanssa kun on kaksin. Ap
Ensimmäisenä itsellänikin tuli mieleen, että ei ole tottunut parissa vuodessa lapsiperheen elämään ja häiriintyy metelistä ja muusta, jonka takia pakenee tilannetta päivittäin muuhun toimintaan. Kova kovaa vastaan, ennen eropäätöksen kypsyttelyä. Paljon rajoja tuollaiselle miehelle naisen suunnalta, ei joustoa, ei sormien läpi katsomista.
Ja aina sanotaan, että toisen tulee kelvata sellaisena kuin on.
En minä ainakaan ala miestäni kasvattamaan ja käytöstapoja opettamaan, se ei kertakaikkiaan ole minun tehtäväni puolisona. Täältä löytyy siis samanlainen mies, joka ei osallistu kuin omiin juttuihinsa yksinään. Esikoisemme on nyt 4v, eikä tilanne ole parantunut yhtään vuosien vieriessä. Lapsetkaan eivät halua olla isänsä kanssa, huutavat mieluummin minulta apua talon toispuolelta kuin vieressä istuvalta isältään. On esikoinen kesällä hakenut minut pihatöistä sisällekin, kun isä olikin mennyt nukkumaan ja jättänyt 4v ja 2v lapsemme keskenään. En todellakaan uskalla lähteä mihinkään omille menoilleni ja jättää lapsia isänsä hoivaan. Sovin menoni isovanhempien kanssa, heihin voin luottaa.
En usko, että miehen ryhtiliike enää auttaisi tilannetta. Jahka saan koulusta valmistumispaperit, hommaan samaan nippuun eropaperitkin. Ei tuo mies aivan täysin hyödytön ole, tekee se ruokaa ehkä kerran viikossa, joka sekin tuntuu jo helpotukselta koulun, läksyjen, kotitöiden ja lasten kesken revetessä.
Alue: Aihe vapaa
Se ei halua olla kotona.