Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilla ei ole mitään perhe-elämää enää vaikka on yhdessä?
21.09.2019 |
Meillä on kaksivuotias lapsi. Ennen hänen syntymää teimme monta kertaa viikossa ja aina viikonloppuisin miehen kanssa kaikenlaista yhdessä. Käytiin syömässä ulkona, leffassa, ruokakaupassa, kiertelemässä muita kauppoja, erilaisilla pienillä matkoilla, patikoimassa tai muuten vain ajelulla tai kiertelemässä kaupungilla tms. Lapsen syntymän jälkeen eli yli kahteen vuoteen meillä ei ole enää ollut mitään perhe-elämää vaikka ollaankin ihan normaalisti naimisissa ja asutaan samassa kodissa. Lapsen synnyttyä mies alkoi ottamaan jokaiselle päivälle työvuoroja (välillä vain kahden tunnin työvuoron, mutta matkoihin menee aikaa ja jää sinne rupattelemaan työkavereiden kanssa) tai jos on vapaapäivällä niin sopii siihen aina jonkun projektin, että menee auttamaan isäänsä ja äitiään heidän omakotitalolle tms. kaveria raksalle. Joka päivä tämän yli kaksi vuotta. Eli me emme tee enää yhtään mitään yhdessä, koskaan, perheenä kaikki kolme.
Mitä ihmettä tämä oikein on? Onko muillakin tällaista? Ja älkää tulko sanomaan, että miehen pitää tienata perheelle elanto, koska nuo kahden tunnin työvuorot on rahan kannalta ihan tyhjän kanssa ja kun on auttamassa isäänsä ja äitiään tai kavereitaan niin ei saa niistä tietenkään mitään rahaa. Kun asiasta ollaan juteltu, niin mies aina lupaa että tehdään vaan kaikkea perheenä, mutta mikään ei muutu vaikka kuinka asiasta puhutaan. Aina nuo "isän kanssa pihatöitä" tms. on kuulemma aivan pakko vain tehdä. Ja siis on kyllä oikeasti siellä missä sanoo olevansa, koska appivanhempani usein puhuu minulle noista asioista mitä tekevät yhdessä ja meillä on myös molempien kännyköissä sellainen että näemme missä toisen kännykkä on eli tiedän missä mies on ja on siellä missä sanookin ja saan hänet aina kiinni (emme ole mustasukkaisia emmekä vakoile toisiamme vaan se paikannus on ihan käytännön syistä kätevä).
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme ollet yhdessä jo lähes 25 v ja lapset ovat teinejä. Ei tuo lasten isous ole mitenkään lisännyt "perhe-elämää". Sitä ei ole, paitsi jokavuotiset lomamatkat. Minä ja lapset teemme kaikenlaista, mies on ihan erillinen, vaikka täällä asuukin.
Haittaako tilanne sinua? Entä miestäsi? Ap
Minua ainakin haittaa. Miehestä en tiedä. Lapset ovat niin tottuneet tähän, että eivät enää huomioi isäänsä juurikaan. Yritän kyllä aina sanoa, että hei laitattehan noi viesti wa:ssa "perhe"-ryhmään, eikä vaan "äiti ja lapset" -ryhmään, jotta iskälläkin on tietoa heidän asioistaan. Aina tulevat viestit kuitenkin vain minulle.
Eli isä on täysin ulkopuolinen kaikesta teidän perheessä. Myös lasten mielestä, lapset ei enää edes odota isältä mitään. Luulisi tämän haittaavan miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala olla lapsen kanssa pitkiä aikoja poissa kotoa iltaisin ja viikonloppuisin. Voit kutsua miehen mukaan, mutta se ei ole välttämätöntä. Sitten kun sinulla on kivaa kerrottavaa ruskan väreistä, herkullisista ruuista ja hauskoista sattumuksista, ja mies joutuu nököttämään yksin talossa silloin tällöin, niin ehkä sinunkin seurasi arvo kohoaa. Älä elä miehesi kautta äläkä lukittaudu kotiin, älä tee itsestäsi kiinteästi kalustoon kuuluvaa itsestäänselvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ala olla lapsen kanssa pitkiä aikoja poissa kotoa iltaisin ja viikonloppuisin. Voit kutsua miehen mukaan, mutta se ei ole välttämätöntä. Sitten kun sinulla on kivaa kerrottavaa ruskan väreistä, herkullisista ruuista ja hauskoista sattumuksista, ja mies joutuu nököttämään yksin talossa silloin tällöin, niin ehkä sinunkin seurasi arvo kohoaa. Älä elä miehesi kautta äläkä lukittaudu kotiin, älä tee itsestäsi kiinteästi kalustoon kuuluvaa itsestäänselvyyttä.
?
En minä ole lukittautunut kotiin vaan joka päivä teen lapsen kanssa juttuja ja käyn paikoissa. Ja iltaisin aina ääneen lapsen kanssa muistellaan mitä tänään nähtiin ja koettiin eli mies kuulee kyllä vierestä niitä juttuja koko ajan. Miten minä muka elän mieheni kautta, jos haluan että tekisimme välillä asioita koko perhe yhdessä? Ihan normaalia se olisi.
Itsestäänselvyys olen miehelle, jos hän minua sellaisena pitää. En minä voi siihen vaikuttaa muuten kuin ottamalla ero.
Ap
Eipä paljon ainakaan minua kiinnosta retket vaimon ja lapsen kanssa kun se on yhtä huutoa vain (vaimo ei onneksi huuda).
Vanha kunnon "mies näyttää todellisen luontonsa, kun lapsi on syntynyt" -case. Haluttu perillinen on saatu valheellisella käytöksellä ja nyt voi keskittyä elämään vain itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet lisääntynyt keskenkasvuisen ja itsekeskeisen miehen kanssa, joka kenties ajan mittaan kasvaa henkisesti.
Ihan itse päätät jäätkö odottelemaan tätä kasvua.
Vierailija kirjoitti:
Vanha kunnon "mies näyttää todellisen luontonsa, kun lapsi on syntynyt" -case. Haluttu perillinen on saatu valheellisella käytöksellä ja nyt voi keskittyä elämään vain itselleen.
Näköjään. Arvaa v*tuttaako? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei varmaan kaipaa sellaista perhe-aikaa että ajellaan huvikseen ympäriinsä ja käydään kaupoilla notkumassa. Tai ravintolaan kaksivuotiaan ehdoilla... En minäkään välitä sellaisesta. T. Huono äiti
Se nyt vaan on hauskempi tehdä omia projekteja kuin vetelehtiä vaimon ja vauvan kanssa kotona tai jossain typerässä puistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala olla lapsen kanssa pitkiä aikoja poissa kotoa iltaisin ja viikonloppuisin. Voit kutsua miehen mukaan, mutta se ei ole välttämätöntä. Sitten kun sinulla on kivaa kerrottavaa ruskan väreistä, herkullisista ruuista ja hauskoista sattumuksista, ja mies joutuu nököttämään yksin talossa silloin tällöin, niin ehkä sinunkin seurasi arvo kohoaa. Älä elä miehesi kautta äläkä lukittaudu kotiin, älä tee itsestäsi kiinteästi kalustoon kuuluvaa itsestäänselvyyttä.
a. miksi kukaan jaksaisi alkaa tuollaiseen näytelmään.
b. miksi kukaan mies jäisi katselemaan tuollaista pelleilyä.
Mies ei kenties uskalla puhua rehellisesti. Ymmärtääköhän itsekään ettei häntä oikeasti kiinnosta. Teot puhuu enemmän kuin sanat. Ei ole reilua että toinen hoitaa lapsen haastavimmat vuodet, ja toinen hyppää kelkkaan vasta kun alkuvalmistelut on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin saitte lapsen olitte pariskunta. Kun lapsi syntyi, teistä tuli perhe.
Se nyt vain on sellainen asia, että lapset ovat kuin pallo jalassa. Ei siinä enää mitään yhteisiä, niistä mukuloista erillisiä harrastuksia, voi olla kuin se perhe. Yhteinen lapsivapaa harrastusaika koittaa taas sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa. Elämä muuttuu täysin, kun lapsia tulee. Mutta vain ihanammaksi!
T. 6:den isä
Ei meilläkään mies lähde puistoon, vaunulenkille tai oikeastaan minnekkään. Aina on jotain muuta tai sit ei vaan jaksa. Jos jankkaan et tahdon hänet mukaan niin sitten kiukkuisena lähtee ja makaa loppuillan sängyssä katsomassa leffaa kuulokkeet päässä. On vissiin niin rankkaa olla oman lapsen kanssa. :( Meillä myöskin vajaa 2v mutta miehellä ennestään isompiakin lapsia. Ei tee niidenkään kanssa mitään vaan ne vaan ovat täällä kun ovat. Ärsyttää. Ennen yhteistä lasta touhuttiin kaikenlaista myös noitten isompien kanssa. Nyt kun on yhteinen niin mies olettaa, ett minä huolehdin myös hänen lastensa viihdyttämisestä. Lapset ei koskaan pyydä isältä mitään vaikka minä en olisi paikalla. Kun tulen kotiin niin heti ovelle tullaan huikkaamaan, et "on nälkä/tylsää/jne" vaik isin seurassa on oltu ihan hissukseen. Ja meillä mies sitten vielä suuttuu jos suunnittelen jotain menoa pojan kanssa viikonlopulle. Kun hän olis halunnut viettää pojan kanssa aikaa eli olla hänen kanssaan 5min ja olla loppuajan yksin ulkona tupakalla. Huoh. En tosiaankaan aio häntä jatkossa mukaan kysellä, viettäköön aikaa yksin. Enkä varsinkaan aio toista lasta hankkia vaikka mies jostain käsittämättömästä syystä vielä haluaisikin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kenties uskalla puhua rehellisesti. Ymmärtääköhän itsekään ettei häntä oikeasti kiinnosta. Teot puhuu enemmän kuin sanat. Ei ole reilua että toinen hoitaa lapsen haastavimmat vuodet, ja toinen hyppää kelkkaan vasta kun alkuvalmistelut on tehty.
Mä en kyllä löisi vetoa sen puolesta, että mies hyppäisi kelkkaan edes alkuvalmistelujen jälkeen. Olin niin innoissani, kun poikamme innostui laskettelusta kouluikäisenä. Isänsä kun on himolaskettelija. Siinäpä isälle ja pojalle mukavaa yhteistä tekemistä. Mitä luulette, haluaako himolaskettelija viettää aikaa jossain aloitteljalle tai keskinkertaiselle laskettelijalle sopivassa rinteessä poikansa kanssa? Ei. Minä sitten olen täysin taidottomana yrittänyt selvitä kahden lapsen kanssa rinteessä, vaikka inhoan laskettelua yli kaiken. Nyt sentään (poika 16 v) saattavat mennä samalla kyydillä rinteeseen, pojalla toki kaveri mukana seurana. Isä laskettelee yksin.
Kun lapset eivät ole tottuneet tekemään mitään isänsä kanssa, niin eiväthän he tee. Varsinkin kun isä ei ole yhtään halukas tinkimään omista kiinnostuksenkohteistaan. Esim. minä käyn säännöllisesti syömässä kaksin kummankin lapsen kanssa ravintolassa. Lapsi päättää ruokapaikan, tämä olisi isälle hirvitys. Ihan älytömän kivaa "laatuaikaa". Eikä haittaa, vaikka se "ravintola" olisi Mäkki.
T. Se teinien äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme ollet yhdessä jo lähes 25 v ja lapset ovat teinejä. Ei tuo lasten isous ole mitenkään lisännyt "perhe-elämää". Sitä ei ole, paitsi jokavuotiset lomamatkat. Minä ja lapset teemme kaikenlaista, mies on ihan erillinen, vaikka täällä asuukin.
Haittaako tilanne sinua? Entä miestäsi? Ap
Haittaako teidän (ap:n) tilanne miestäsi? Uskooko tilanteen muuttuvan myöhemmin?
Miksei mies ota lasta mummolaan mukaan???
Ja mä oon valittanut ku Ei ikinä tehdä mitään, eikä ikinä mennä mihinkään. Sillai dramaattisesti. Siis. Ennen muksua tehtiin kaikenlaista pariskuntana. Pitkälle kävelylle, pyörälenkille, salille ellei muuta. Edes sitä. Muksun kanssa metsäretkiä viikonloppuisin, pyöräretkiä (muksu istuu kyydissä, kirjastoon, joskus salille. Vauva-aikana tehtiin monen tunnin kävelylenkkei, myöhemmin juostiin mukula rattaissa. Mut enivei, kaikki tehdään yhdessä. Ulkomaillakin käyty kaks kertaa, ja kaks risteilyä, siis neljään vuoteen. Kaks vuotta on liian pitkä aika olla tekemättä mitään yhdessä. Arkena eri, silloin ei kyl oikeen mitään jaksa kehittää, vaikka yhdessä silloinkin kotona ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme ollet yhdessä jo lähes 25 v ja lapset ovat teinejä. Ei tuo lasten isous ole mitenkään lisännyt "perhe-elämää". Sitä ei ole, paitsi jokavuotiset lomamatkat. Minä ja lapset teemme kaikenlaista, mies on ihan erillinen, vaikka täällä asuukin.
Meilläkin mies tavallaan ulkoisti itsensä perheestä. Kesäisin kyllä reissailtiin koko perheen voimin paljonkin, mutta siinäkin mies oli lähinnä "kuskina" eikä oikein muuten osallistunut mihinkään.
Nyt lapset ovat jo isoja ja pois kotoa, mutta sillä seurauksella, että kaikki pitävät yhteyttä lähinnä minuun. Kaikki asiat menee minun kautta.
Miesten ei kannattaisi ulkoistaa itseään perheestä, sillä se kostautuu myöhemmin. Lapsista ei tule miehelle läheisiä, eikä isästä lapsille.
Kaksi vuotiaan kanssa voi jo tehdä kaiken laista. Kuten käydä patikoimassa pieniä matkoja/tehdä pieniä luontoretkiä, käydä kesäisin kotieläinpihoissa ym. Miehen pitäisi olla enemmän lapsensa kanssa ja tutustua tähän kunnolla, niin , että miehellä olisi työpäivän päätteeksi kiire takaisin lapsen luo ja viikonloppuisin hän haluasi viettää aikaa nimenomaan lapsensa ja perheensä kanssa.
Mies selvästi vierastaa omaa lastaan.
Jos mies lähtee vanhemmilleen, miksi ette lapsen kanssa lähde mukaan? Luulisi, että isovanhemmistakin olisi kiva nähdä lapsenlasta. Vaikka mies leikkelisi pensaita isänsä kanssa, voisitte te olla anopin kanssa sisällä tai sitten miesten kanssa ulkona. Meillä ainakin isovanhemmat ihmettelisivät, jos mies olisi yksin mennyt, kun lapset olivat pieniä, vaikka auttelemaan olisi mennytkin.
Alue: Aihe vapaa
Minua ainakin haittaa. Miehestä en tiedä. Lapset ovat niin tottuneet tähän, että eivät enää huomioi isäänsä juurikaan. Yritän kyllä aina sanoa, että hei laitattehan noi viesti wa:ssa "perhe"-ryhmään, eikä vaan "äiti ja lapset" -ryhmään, jotta iskälläkin on tietoa heidän asioistaan. Aina tulevat viestit kuitenkin vain minulle.