Lue keskustelun säännöt.
Lapseni täytti 18. Ei se huolehtiminen ole on/Off. Katson perään vielä muutaman vuoden.
20.09.2019 |
Ei mikään yhdessä päivässä ihmisessä muutu. Lisäksi se on kiinni ihmisestä.
Aivot kehittyvät 24 - vuotiaaksi. An anna hänelle kaikkia valtuuksia vielä.
Esim ei omia avaimi mökkiin, vaan täytyy ensin neuvotella mun kanssa, keitä sinne kutsuu jne.
En anna myöskään häntä varten säästämääni pientä (8000) pesämunaa vielä.
Aion myös tuputtaa neuvojani.
Myös lukion sujumista seuraan edelleen Wilmassa.
Lisäksi olen huolissani, jos on bilettämässä. Kyselen, voiko hyvin ja missä on ja tarjoudun hakemaan.
Entä te muut nuorten äidit?
(Itse juuri nuorena olleet eivät osaa hahmottaa tätä aikuisen kannalta)
Kommentit (64)
Lapselleen pitää antaa vapaus. Huolehtiminen ei saa olla tukahduttamista.
T. 17-vuotiaan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ei halua huolehtia? Ei kiinnosta? = huono äiti?
Mä tein niin että jo aikaisemmin aloin valmistella lastani siihen itsenäisyyteen. Sillä ajatuksella että kun on 18, pärjää.
Enkä tehnyt sitä siksi, että itsellä olisi ollut hirveä hinku päästä vanhemmuuden vastuista. Päinvastoin olen kyllä tuki ja turva edelleen, jos tahtovat.
Vaan kun lapsi on 18-vuotias, hänellä on oikeus olla itsenäinen. Joku voi toki halutakin olla vielä lapsi, mutta toinen repii väkisin itsensä vapauteen, jos vanhempi ei sitä tahtoisi sallia. Ja epäkypsä 18-vuotias voi kyllä sillä vapaudella sössiä elämänsä pahasta..Siksi on parempi valmistella lapsi vapauteen.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa lukiolaiset valittaa, kun ovat täysi-ikäisiä ja silti huoltajan pitää kuitata poissaolot :)
Huolehtiminen ei lopu koskaan ja hyvä niin.
Mä itse tein kyllä niin että menin keskustelemaan rehtorin kanssa siitä ettei täysi-ikäiseltä voi vaatia vanhempien kuittausta poissa olalle ja pakkohan niiden oli kohdallani siitä luopua.
No joitain laillisia asioita taitaa olla esteenä, esim. Wilma, ja ovatko säästämäsi rahat sinun vai hänen nimillä ja oletko itse huomannut niiden saamiseen ehtoa laittaa?
Sanoisin kuitenkin, että jos et osoita hiljalleen luottavasi niin et välttämättä ikinä saa hyvää suhdetta aikuiseen lapseesi. Jos aiot noin kohdella häntä 24-vuotiaaksi asti, niin et saa välttämättä ikinä kokea teidän suhteen muuttumista tasavertaiseksi ystävyyssuhteeksi ja tämä todellakin voi tulla esteeksi aikanaan esim. lastenlasten elämään osallistumiselle, jos sellaisia siunaantuu.
Mielestäni on ihan normaalia kuitenkin vielä huolehtia ja neuvoa 18-vuotiasta, mutta jos unohtaa sen tosiasian että hän on aikuinen ihminen yhteiskunnan ja lain edessä, niin voi myös menettää lapsensa helposti. Ja johonkin on myös vedettävä raja, on normaalia soittaa lauantai aamuna 18-vuotiaalle onko päässyt kotiin, mutta miten luulet teidän välien käyvän ja hänen oman itseluottamuksensa, jos teet sitä vielä 23-vuotiaalle? Tuon ikäinen saattaa jo valmistua opettajaksi. Mietihän jos oman lapsesi lastentarhanopettajalle tai luokanopettajaksi äiti soittelisi onko päässyt baarista kotiin? Aivan, jos haluaa kypsiä aikuisia niin kyllä heitä pitää kypsinä kohdellakin jossain pisteessä. Jos lasta kohtelee ikuisesti lapsena, niin hänestä tulee itseään toteuttava ennuste ajan kanssa.
Mökkisi avaimia sinun ei täydy antaa koskaan. Hän on aikuinen ja se on sinun omaisuutta. Mökkiä lainatessa hän pyytää lupaa siihen, ihan niin kuin kuka tahansa muukin aikuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia huolehtia vielä aikuisesta lapsestaan kuin rajoittaa hänen elämäänsä. Esimerkiksi tuosta wilma-asiasta et päätä sinä vaan nuori saa itse päättää antaako sinulle oikeudet päästä sinne. Monet lukiot poistavat vanhemman wilmaoikeuden automaattisesti kun nuori täyttää 18. Nuoren on erikseen ilmaistava koululla että ei tarvitse poistaa sinun oikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla ole sinne Wilmaan enää mitään asiaa. Ja jätä ne neuvotkin tuputtamatta, jooko. Biletyksistäänkin on itse vastuussa, älä nolaa häntä.
Siinä vaiheessa nuori on aikuinen, kun vanhempien höpsö käytös ei nolaa häntä vaan lämpimän ajatuksen, voi äitiä ja sanat, pärjään kyllä turha huoles on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on nyt 26-vuotias. Juuri päättyi monen vuoden suhde hänellä, ja edelleen/taas huolehdin hänestä.
Äitini, 83 v, on edelleen huolissaan meistä lapsistaan, nyt yli viisikymppisiä kaikki.
Ei se huolehtiminen lapsista lakkaa koskaan, jos heitä rakastaa.
Huolehtiminen ei lakkaa, mutta käytös muuttuu väistämättä. Ei 26-vuotiaalle voi enää huolta osoittaa samalla tavalla kuin 16-vuotiaalle, saati 50-vuotiaalle. Huolehtiminen muuttuu sellaiseksi ystävyydenomaiseksi, vaikka rakkaus on äidin rakkautta, niin kyllä se suhde aikuiseen lapseen muuttuu niin ettei hänelle esimerkiksi voi soittaa vain huolen vuoksi mihin kellonaikaan vaan (ellei ole joku oikea syy). Tavallaan siihen suhteeseen tulee samanlaiset rajat, mitä lähimpien ystävieni kanssa on olemassa.
Ja vaikka kuinka rakastaa ja huolehtii, niin pitää hyväksyä ne rajat, jotka oma lapsi luo elämänsä ja yksityisyytensä ympärille. Tämä alkaa mielestäni jo teini-iässä, joten suurin osa vanhemmista oppii kyllä kunnioittamaan lapsensa yksityisyyttä jo siinä vaiheessa. Sitä huomaakin, että toinen on jo lähes aikuinen eikä minulla ole oikeutta kysyä häneltä ihan mitä tahansa. Sehän ei toki tarkoita etteikö rakastaisi ja olisi huolissaankin.
Luin vain aloittajan ajatukset. Olet mielestäni hyvä äiti. Kyllä lapsesta on syytä huolehtia ja pyrkiä vaikuttamaan hänen valintoihinsa, että ne olisivat hyvät ja koko elämä hyvä. Ei todellakaan kannata antaa lapsen viettää "bileitä" kotona tai mökillä. Joukossa tuppaa aina olemaan mätämunia jotka tahraavat koko porukan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitähän ihmettä. Oma äitini huolehtii ja pyrkii auttamaan ja neuvomaan minua edelleen. Olen 48-vuotias nainen, terve työssä käyvä opettaja, jonka elämänhallinnassa ei ole mitään vikaa.
18-vuotias on käytännössä lapsi, joka lainkin mukaan on oikeutettu erityiseen apuun ja suojeluun. Huoltajan vastuu esimerkiksi kouluttautumisen tukemiseen taloudellisesti jatkuu. Kaikki oikeudet ja velvollisuudet koskevat itse asiassa vasta 25-vuotiasta.
Mutta kuten sanottu, äidin huoli ei lopu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
No mitähän ihmettä. Oma äitini huolehtii ja pyrkii auttamaan ja neuvomaan minua edelleen. Olen 48-vuotias nainen, terve työssä käyvä opettaja, jonka elämänhallinnassa ei ole mitään vikaa.
18-vuotias on käytännössä lapsi, joka lainkin mukaan on oikeutettu erityiseen apuun ja suojeluun. Huoltajan vastuu esimerkiksi kouluttautumisen tukemiseen taloudellisesti jatkuu. Kaikki oikeudet ja velvollisuudet koskevat itse asiassa vasta 25-vuotiasta.
Mutta kuten sanottu, äidin huoli ei lopu koskaan.
Tässä oli kyllä niin paljon faktavirheitä, että siitä syystä alapeukku.
Sikäli kyllä ymmärrän, että huoli 18-vuotiaasta on vielä kova ja kyllä se saa vielä noina vuosina näkyä vuorovaikutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivot kehittyy 25v asti, pikkukorjaus.
Juuu, omat lapseni ovat 16v ja esikoinen ensikuussa 18v ja taatusti huolehdin heistä tuon "maagisen" 18v päivänkin jälkeen, se on sitä vanhemmuutta, huolehtiminen vain muuttaa hieman muotoaan ja samalla annettava tilaa ja omaa rauhaa.
Tiedän jo, että aion viedä kotoa pois muuttaneelle opiskelevalla lapselleni ruokakassin viikottain, lihaa, kalaa, hevi-osastoa ja sitten mm d-vitamiinit, kalaöljyn ja maitohappobakt koska tiedän ettei hän itse niihin rahojaan siinä vaiheessa laita.
Sitten tietysti muu huolehtiminen ja mielenkiinto, mutta tosiaan niin ettei hän ahdistu tms, helpommin ehkä sanottu kuin tehty itseni tuntien, mutta eipä voi mitään, se koulu minun on käytävä oman pääni sisällä (ja miehelle avautuen).
Mitä Wilmaan tulee niin meillä ainakin nyt taas lukuvuoden alettua tuli se opiskelijan perustietolomake kotiin ja 18v päivän jälkeen ei käyttöoikeutta automatic siihen ole. Toki ne tunnukset on jne ja yleisesti pääsee katsomaan, mutta ei kaikkea mahdollista tietoa ellei täysi-ikäinen nuori siihen ns lupaa anna.
Vanhemmuus on ikuinen "huoli" ja huolehtiminen, se loppuu omalta osaltani vasta haudassa levätessäni. Ja sen jälkeenkin toivon heitä suojelevani ym.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa lukiolaiset valittaa, kun ovat täysi-ikäisiä ja silti huoltajan pitää kuitata poissaolot :)
Huolehtiminen ei lopu koskaan ja hyvä niin.
Jos vanhemmat ei kuittaa täysi-ikäisen poissaoloja, täytyy hankkia lääkärintodistus. Eihän töistäkään saa olla pois ihan vaan omalla luvalla sen takia, että on täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33 tässä ja noista lukiolaisen poissaoloista sen verran, että lukio-opiskelu on nuorelle täysin vapaaehtoista, siihen ei ns velvoita mikään. Täten ei myöskään mitään lääkärintodistuksia tarvitse esittää, jos on sairaana tai vaikkapa jokin meno, kuten hammaslääkäri tms, keskellä päivää.
Yo-kirjoituspäivänä jos on sairaana niin siitä kannattaa/pitää toimittaa lääkärintod rehtorille joka toimittaa sen sitten ylioppilaslautakunnalle, mutta muuten ei.
~33~
Vierailija kirjoitti:
33 tässä ja noista lukiolaisen poissaoloista sen verran, että lukio-opiskelu on nuorelle täysin vapaaehtoista, siihen ei ns velvoita mikään. Täten ei myöskään mitään lääkärintodistuksia tarvitse esittää, jos on sairaana tai vaikkapa jokin meno, kuten hammaslääkäri tms, keskellä päivää.
Yo-kirjoituspäivänä jos on sairaana niin siitä kannattaa/pitää toimittaa lääkärintod rehtorille joka toimittaa sen sitten ylioppilaslautakunnalle, mutta muuten ei.~33~
On vapaaehtoista, mutta jos on joltakin kurssilta pois liian monta tuntia ilman lääkärintodistusta, kurssi keskeytyy.
Lukion ope
Musta täytyy ottaa huomioon sekin, asuuko nuori vielä kotona. Mulla on asunnon omistajana mielestäni oikeus asettaa sääntöjä sille, miten mun asunnossa käyttäydytään (esim. arkiöinä nukutaan eikä toikkaroida humalassa sisään keskellä yötä). Nuori saa täyden vapauden tulla ja mennä miten tykkää sitten kun hankkii itselleen oman asunnon. Jos asuu ilmaiseksi kotona ja nauttii melko toimivasta ruoka- ja pyykkihuollosta, täytyy elää niin kuin perheessä eletään, ei niin kuin jossain opiskelijasolussa.
Äitini ei ole lopettanut huolehtimista vieläkään. Olen viisikymppinen ja äidin silmissä ikuinen pikkulapsi.
Se on todella raskasta.
Siksi en ole hänen kanssaan tekemisissä kuin pakolliset sukulaisvierailut enkä kerro hänelle mitään omia asioitani. Heti jos hän saa tietää jotain, niin aloittaa hirveän hämmentämisen ja opettamisen. Ei sellaista jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
33 tässä ja noista lukiolaisen poissaoloista sen verran, että lukio-opiskelu on nuorelle täysin vapaaehtoista, siihen ei ns velvoita mikään. Täten ei myöskään mitään lääkärintodistuksia tarvitse esittää, jos on sairaana tai vaikkapa jokin meno, kuten hammaslääkäri tms, keskellä päivää.
Yo-kirjoituspäivänä jos on sairaana niin siitä kannattaa/pitää toimittaa lääkärintod rehtorille joka toimittaa sen sitten ylioppilaslautakunnalle, mutta muuten ei.~33~
On vapaaehtoista, mutta jos on joltakin kurssilta pois liian monta tuntia ilman lääkärintodistusta, kurssi keskeytyy.
Lukion ope
Mutta siitäpä ei nyt ollutkaan kysymys, siis siitä keskeytyykö kurssi tai pitääkö se uusia tietyn poissaolomäärän täytyttyä. Tarkkaavaisuutta opelle siihen mistä puhutaan ja mihin kommentoi.
~33, yläkoulun erit.ope~
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla ole sinne Wilmaan enää mitään asiaa. Ja jätä ne neuvotkin tuputtamatta, jooko. Biletyksistäänkin on itse vastuussa, älä nolaa häntä.
Siinä vaiheessa nuori on aikuinen, kun vanhempien höpsö käytös ei nolaa häntä vaan lämpimän ajatuksen, voi äitiä ja sanat, pärjään kyllä turha huoles on.
Minua kyllä nolotti silloin, kun päästin äitini seuraamaan lapseni harrastukseen liittyvää esiintymistä ja äitini ryntäsi ohjaajan luokse selittämään lapsen asioita ja järjestelemään harrastukseen liittyviä asioita. Äitini ei tunne ohjaajaa eikä ole koskaan harrastanut itse kyseistä asiaa. Hänelle vaan on tärkeää että pääsee järjestelemään lapsen asioita ylitseni.
Sekin tuntuu nololta kun sukujuhlassa äitini kohtelee minua kuin olisin lapseni hoitaja ja hän olisi lapsen äiti. Jakaa komentoja siitä mitä ja miten lasta tulisi syöttää, hössöttää vaatteista ja käskee lisätä tai vähentää, neuvoo vaipan vaihtamisessa suurielkeisesti ja äänekkäästi.
En ole lapsiäiti, vaan kolmekymppinen nainen, joka on hoitanut lapsia myös ennen oman lapsen saamista.
Kannattais pikkusen löysätä liekaa, jos meinaat, että tulee pärjäämään elämässä. Ei ole ollut tuohon ikään yötä pois kotoa, niinkö? Voi hyvänen aika sentään.