Lue keskustelun säännöt.
Voiko vauvalle antaa liikaa rakkautta ja kehuja? Olen sekaisin vauvastani
20.09.2019 |
Minulla 6kk vauva ja mietin tässä, että voinko jotenkin olla liian rakastava ja antaa liikaa kehuja?
Olen aivan rakastunut pieneen ihanaan ja niin täydelliseen pienokaiseeni. En ole koskaan tuntenut vastaavaa! Kehun häntä päivittäin kymmeniä ja kymmeniä kertoja! Pidän paljon sylissä sekä annan paljon haleja ja suukkoja. Jankutan rakastan sinua,olet ihanin lausetta järjettömiä kertoja päivässä. En vain voi olla sanomatta ja haluamatta häntä!! Sydän sulaa joka kerta kun katson häntä. Herranenaika kehun jopa kun hän pieraisee😂
Mietin kuitenkin että voiko tälläisestä olla jotenkin haittaa? Tuleeko hänestä itsekäs tai muilta huomiota hakeva teini? Tai pitääkö itseään muita parempana? Tai jotain muuta...
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh.. Ehkä kannattaa välillä ottaa omaa aikaa, vaikka joku harrastus.
Miksi? Viihdyn vauvani kanssa varsin hyvin. Eikä ole väsymystäkään riesana. Enkä raaski oikein olla vielä erossa kuin max kauppa käynnin ajan hänestä. Vaikka isäkin osaa hoitaa
Koska se kuuluisa oma elämä on aika tärkeää. Vielä tulee päivä kun sen tajuat.
Lisäksi on myös hyvä, että lapsen isäkin saa viettää aikaa kahden kesken lapsen kanssa.Et sä ikävään kuole jos kerran tai kaksi viikossa käyt tunnin harrastamassa.
Eli koska ap rakastaa kovasti vauvaansa, on tämä kauhea ongelma, joka vaatii että ap:n on vietettävä omaa aikaa?
Itse huonon lapsen kokeneena sanon, että onnekkaita ovat ne lapset, joita rakastetaan ehdoitta jo pienestä pitäen.
Eli jos vanhempi ottaa myös omaa aikaa sun mielestä se tarkoittaa sitä, että ei rakasta lastaan ehdoitta? Noin kärjistettynä niin kuin sinäkin teit.
Jatkuvasti saa lukea kuinka äidit on loppuun palanut ja kuinka parisuhteet kärsii ja erotaan. Sitten kun ehdottaa, että äiti ottaisi myös omaa aikaa itselleen sekin on huono? Hyvä äiti saa myös olla nainen ja ihminen ei pelkkä äiti.
Vaan tässä äiti ei olekaan uupunut, vaan onnellinen. Ja siitä yritetään heti vääntää ongelma.
Ei vaan yritetään painottaa, että muistaa myös ottaa sitä omaa aikaa. Ettei sitten tulevaisuudessa tule niitä ongelmia.
Miksi kysyä täältä yhtään mitään jos ei saa vastata omasta mielipiteestä poikkeavaa?
Miksi sinä vastaat täällä, jos et hyväksy vastaväitteitä?
Onhan se tosi koomista, että kun meillä on kerrankin jaksava ja rakastava äiti, jolla ei ole ongelmia, aletaan taivastella miten hän on kohta ”uutisissa” jos ei ota ”omaa aikaa”.
Voi naamapalmu sun kanssa. Missä kohtaa sanoin että ap on kohta uutisissa? Sanoin, että uutisissa on juuri viime päivinä ollut juttua kuinka äidit on uupuneita. Ja sitähän tälläkin palstalla päivittäin itketään. Sen kerran kun kannustaa ottamaan oma aikaa sekin on paha.
Mutta sun kanssa on ihan turha vääntää, pysy ihmeessä 24/7 lapsesi kanssa. Ikävät päivät koittaa kun lapsi haluaakin olla omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pientä vauvaa ei voi kehua liikaa - maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen lapsi saisi alusta asti tietää olevansa vanhemmille rakas.
Eri asia on katteeton kehuminen sitten kun lapsi on leikki- ja kouluiässä. Jos kaikki palaute on tyyliin olet maailman kaunein/olet nero/olet niin paljon parempi kuin kukaan kavereistasi, siinä voi tulla lapselle ihan hirveät paineet, kun pitäisi pystyä tekemään vanhempien odotuksista totta. Myös kaverisuhteet voivat kärsiä, jos lapsi ottaa nämä puheet todesta ja kohtelee muita niiden mukaan. Lopulta itsetunto romuttuu, kun suuressa maailmassa huomaa olevansakin vanhempien pötypuheista huolimatta ihan tavallinen tyyppi. Tämän voin sanoa omakohtaisestakin kokemuksesta.
Siinä mielessä olisi hyvä, että vähän myöhemmässä vaiheessa vanhemmilla on omaakin elämää eikä unelmia tarvitse tavoitella lapsen kautta. Ylipäätään olisi parempi ylistää isomman lapsen sinnikkyyttä, yrittämistä, hyvää käytöstä ja itsestä huolehtimista, koska niihin lapsi pystyy paremmin itse vaikuttamaan kuin vaikka kauneuteen tai "nerouteen".
AP:n ei kuitenkaan tarvitse murehtia tätä vielä muutamaan vuoteen. Iloitse ihanasta vauvastasi :)
Kuule, kyllä se shit hits the fan kun tulee uhma. Silloin se lapsi on ihan saatanasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh.. Ehkä kannattaa välillä ottaa omaa aikaa, vaikka joku harrastus.
Miksi? Viihdyn vauvani kanssa varsin hyvin. Eikä ole väsymystäkään riesana. Enkä raaski oikein olla vielä erossa kuin max kauppa käynnin ajan hänestä. Vaikka isäkin osaa hoitaa
Koska se kuuluisa oma elämä on aika tärkeää. Vielä tulee päivä kun sen tajuat.
Lisäksi on myös hyvä, että lapsen isäkin saa viettää aikaa kahden kesken lapsen kanssa.Et sä ikävään kuole jos kerran tai kaksi viikossa käyt tunnin harrastamassa.
Eli koska ap rakastaa kovasti vauvaansa, on tämä kauhea ongelma, joka vaatii että ap:n on vietettävä omaa aikaa?
Itse huonon lapsen kokeneena sanon, että onnekkaita ovat ne lapset, joita rakastetaan ehdoitta jo pienestä pitäen.
Eli jos vanhempi ottaa myös omaa aikaa sun mielestä se tarkoittaa sitä, että ei rakasta lastaan ehdoitta? Noin kärjistettynä niin kuin sinäkin teit.
Jatkuvasti saa lukea kuinka äidit on loppuun palanut ja kuinka parisuhteet kärsii ja erotaan. Sitten kun ehdottaa, että äiti ottaisi myös omaa aikaa itselleen sekin on huono? Hyvä äiti saa myös olla nainen ja ihminen ei pelkkä äiti.
Vaan tässä äiti ei olekaan uupunut, vaan onnellinen. Ja siitä yritetään heti vääntää ongelma.
Ei vaan yritetään painottaa, että muistaa myös ottaa sitä omaa aikaa. Ettei sitten tulevaisuudessa tule niitä ongelmia.
Miksi kysyä täältä yhtään mitään jos ei saa vastata omasta mielipiteestä poikkeavaa?
Miksi sinä vastaat täällä, jos et hyväksy vastaväitteitä?
Onhan se tosi koomista, että kun meillä on kerrankin jaksava ja rakastava äiti, jolla ei ole ongelmia, aletaan taivastella miten hän on kohta ”uutisissa” jos ei ota ”omaa aikaa”.
Voi naamapalmu sun kanssa. Missä kohtaa sanoin että ap on kohta uutisissa? Sanoin, että uutisissa on juuri viime päivinä ollut juttua kuinka äidit on uupuneita. Ja sitähän tälläkin palstalla päivittäin itketään. Sen kerran kun kannustaa ottamaan oma aikaa sekin on paha.
Mutta sun kanssa on ihan turha vääntää, pysy ihmeessä 24/7 lapsesi kanssa. Ikävät päivät koittaa kun lapsi haluaakin olla omillaan.
Sitä otettiinkin seuraavaksi maalitauluksi minut. No kiitos vain keskustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista että se lapsi tarvitsee myös tavallista puhetta oppiakseen puhumaan, eli ei siis pelkkää lässyti lässyti läätä ja mussukka mömmöömmöö.
Täällä yksi mummu, joka on täydellisesti hurahtanut pojantyttäreensä, tyttö on nyt 10 kk. Miten ihminen osaakin olla niin suloinen, hauska, pehmeä ja ihana!? Voi sitä onnea, kun hän joskus syliini nukahtaa, en millään malttaisi viedä sänkyyn.
Samanlainen olin kun omat olivat pieniä, valvoin joskus yölläkin ja vain katselin ja kuuntelin tuhinaa. Ah sitä onnea, ei siinä tarvittu rahaa eikä tavaraa, vain ne lapset!
Miniäni on onneksi ihana ja fiksu ihminen, vaikka onkin vielä hoitovapaalla, pyytää usein minua hoitamaan, koska tietää kuinka tytön seurasta nautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kyllä se shit hits the fan kun tulee uhma. Silloin se lapsi on ihan saatanasta.
Kaksi lasta olen aikuiseksi kasvattanut ja sisaruksen lapsia läheltä seurannut, yhden sisaruksen yhdellä lapsella oli hiukan rajumpi uhma, muitten kanssa ei mitään ongelmaa. Otos on 15 lasta.
Tiedän tunteen. Olin myös varmaan aika rajoittunut keskustelukumppani lapsettomien sisarteni ja ystävieni mielestä kun lapsi oli pieni. Eivät kylläkään kommentoineet siitä, ja jossain vaiheessa tajusin että muustakin voi puhua vaikka tykkääkin vauvastasn yli kaiken. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh.. Ehkä kannattaa välillä ottaa omaa aikaa, vaikka joku harrastus.
Miksi? Viihdyn vauvani kanssa varsin hyvin. Eikä ole väsymystäkään riesana. Enkä raaski oikein olla vielä erossa kuin max kauppa käynnin ajan hänestä. Vaikka isäkin osaa hoitaa
Koska se kuuluisa oma elämä on aika tärkeää. Vielä tulee päivä kun sen tajuat.
Lisäksi on myös hyvä, että lapsen isäkin saa viettää aikaa kahden kesken lapsen kanssa.Et sä ikävään kuole jos kerran tai kaksi viikossa käyt tunnin harrastamassa.
Eli koska ap rakastaa kovasti vauvaansa, on tämä kauhea ongelma, joka vaatii että ap:n on vietettävä omaa aikaa?
Itse huonon lapsen kokeneena sanon, että onnekkaita ovat ne lapset, joita rakastetaan ehdoitta jo pienestä pitäen.
Eli jos vanhempi ottaa myös omaa aikaa sun mielestä se tarkoittaa sitä, että ei rakasta lastaan ehdoitta? Noin kärjistettynä niin kuin sinäkin teit.
Jatkuvasti saa lukea kuinka äidit on loppuun palanut ja kuinka parisuhteet kärsii ja erotaan. Sitten kun ehdottaa, että äiti ottaisi myös omaa aikaa itselleen sekin on huono? Hyvä äiti saa myös olla nainen ja ihminen ei pelkkä äiti.
Vaan tässä äiti ei olekaan uupunut, vaan onnellinen. Ja siitä yritetään heti vääntää ongelma.
Ei vaan yritetään painottaa, että muistaa myös ottaa sitä omaa aikaa. Ettei sitten tulevaisuudessa tule niitä ongelmia.
Miksi kysyä täältä yhtään mitään jos ei saa vastata omasta mielipiteestä poikkeavaa?
Miksi sinä vastaat täällä, jos et hyväksy vastaväitteitä?
Onhan se tosi koomista, että kun meillä on kerrankin jaksava ja rakastava äiti, jolla ei ole ongelmia, aletaan taivastella miten hän on kohta ”uutisissa” jos ei ota ”omaa aikaa”.
Voi naamapalmu sun kanssa. Missä kohtaa sanoin että ap on kohta uutisissa? Sanoin, että uutisissa on juuri viime päivinä ollut juttua kuinka äidit on uupuneita. Ja sitähän tälläkin palstalla päivittäin itketään. Sen kerran kun kannustaa ottamaan oma aikaa sekin on paha.
Mutta sun kanssa on ihan turha vääntää, pysy ihmeessä 24/7 lapsesi kanssa. Ikävät päivät koittaa kun lapsi haluaakin olla omillaan.
Sitä otettiinkin seuraavaksi maalitauluksi minut. No kiitos vain keskustelusta.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tuota kauheaa oman ajan ulinaa. Kun lapset olivat pieniä, heidän kanssaan oleminen oli minun omaa aikaani, kun ulkoilimme, minä elin omaa aikaani, kun leikin heidän kanssaan, sama juttu, kun söimme, omaa aikaa se oli, en luovuttanut minuuttani missään vaiheessa. Toki kävin kävelyllä yksinkin, mutta vain siksi, että sain liikuntaa tarpeeksi, samoin teki mieheni, teimme vuorotellen. Joskus lapset olivat isovanhemmillaan, koska näimme kuinka tärkeää lasten kanssa vietetty aika heille oli. Mistään en ole jäänyt paitsi, kun laoset asuivat kotona.
Sitä omaa aikaa on ollut nyt vuosikymmenet ja koskaan en ole ollut niin alavireinen, kun nyt kun aikaa on rajattomasti.
En minäkään koe tarvitsevani omaa aikaa juuri nyt. Olen siis tuo 7 kk:n äiti joka komppas ap:ta. Sanon kyllä kun omaa aikaa tahdon, nyt tuntuu vain että haluan pitää vauvan vierelläni 24/7 ja olen koko aikana ollut poissa vauvan luota muualla 30 min, kun kävin ostamassa tälle kylpyammeen (silloin kun syntyi, oletimme että ehditään, syntyikin 2 vkoa etuajassa) kun mies unohti sairaalassa ollessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kanssa kaipasin välillä omaa aikaa, ja samoin silloin kun oli kaksi pientä yhtä aikaa.
Mutta kun kolmas syntyi (isommat jo koulussa ja eskarissa) tuntui vauva niin luonnolliselta osalta minua, että yhtä hyvin olisin voinut kaivata omaa aikaa ilman yhtä omaa kättä tai jalkaa.
Vauva kyllä kasvoi taaperoksi ja oppi uhmaamaan, niin kuin isommatkin olivat oppineet. Mutta oli se vaan niin ihanaa niin kauan kun se oli oman pienen hetkensä lämpöpatterina siinä kantoliinassaan.
Hienoa, jos joku on jo esikoisensa kanssa siinä pisteessä, että pystyy nauttimaan vauva-ajasta ahdistumatta ollenkaan sen sitovuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kyllä se shit hits the fan kun tulee uhma. Silloin se lapsi on ihan saatanasta.
Kaksi lasta olen aikuiseksi kasvattanut ja sisaruksen lapsia läheltä seurannut, yhden sisaruksen yhdellä lapsella oli hiukan rajumpi uhma, muitten kanssa ei mitään ongelmaa. Otos on 15 lasta.
Ehkäpä sinulla oli hyvinnukkuvat pöllöpäät, minun on huonosti nukkuva jo kolmatta vuotta. Ei auttanut omaan huoneeseen siirtokaan vaan sieltä kello kolme taikka kello viisi herää huutaen. Eli nyt saan vielä vähemmän unta kuin nukuttiin perhepedissä kun kömpi itse viereen. Nyt joudun hakemaan koska ei nukahda itse, eikä tule meidän huoneeseen. huutaaaaaaaaaaaaaa vaan.
Tähän päälle vaateuhma, ei pöntölle uhma, ei lapasia, ei pipoa, ei takkia, ei päiväkotiin. jne ja sinne päiväkotiin pitäisi päästä ajoissa.
Niin mieli silloin tekisi jo huutaa itse kurkku suorana, eli KYLLÄ se lapsi voi olla aivan saatanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin mielestä meidän vauvan pierut on söpöintä ikinä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kyllä se shit hits the fan kun tulee uhma. Silloin se lapsi on ihan saatanasta.
Kaksi lasta olen aikuiseksi kasvattanut ja sisaruksen lapsia läheltä seurannut, yhden sisaruksen yhdellä lapsella oli hiukan rajumpi uhma, muitten kanssa ei mitään ongelmaa. Otos on 15 lasta.
Ehkäpä sinulla oli hyvinnukkuvat pöllöpäät, minun on huonosti nukkuva jo kolmatta vuotta. Ei auttanut omaan huoneeseen siirtokaan vaan sieltä kello kolme taikka kello viisi herää huutaen. Eli nyt saan vielä vähemmän unta kuin nukuttiin perhepedissä kun kömpi itse viereen. Nyt joudun hakemaan koska ei nukahda itse, eikä tule meidän huoneeseen. huutaaaaaaaaaaaaaa vaan.
Tähän päälle vaateuhma, ei pöntölle uhma, ei lapasia, ei pipoa, ei takkia, ei päiväkotiin. jne ja sinne päiväkotiin pitäisi päästä ajoissa.
Niin mieli silloin tekisi jo huutaa itse kurkku suorana, eli KYLLÄ se lapsi voi olla aivan saatanasta.
Pahinta on että tunnistan itsessäni halun jopa lyödä, mutta tämä on vain impulssi ja tunnistan sen aina enkä tee niin kuin tekisi mieli, sillä tiedän mitä se tarkoittaisi lapsen hyvinvoinnille ja kasvulle ja että se on kiellettyä.
Sen sijaan lähden pois tilanteesta (sisätiloissa) jos lähtee liiaksi hermo kiristymään.
Kyllä niistä löytyy tosi ärsyttäviä piirteitä myöhemmin joten älä huoli, jos nyt oot ihan jotain höttöä, se menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti tulee jos liikaa kehuu.
Ei vauva tule rakkaudesta narsistiksi. Ihan asia erikseen jos jotain 9-vuotiasta lasta vaikka koko ajan perusteettomasti kehutaan. Vauva ei voi saada liikaa rakkautta (ellei joku sitten sekoita rakkautta ja tukahduttamista, se on asia erikseen).
Tiedän yhden narsistin jonka koko perhe elää siinä samassa vinoumassa että tämä nuorin lapsi on jotain aivan ainutlaatuisen upeaa ja mahtavaa. Koko perhe siis pyörii hänen ympärillään, myös ne vanhemmat sisarukset. Edelleen kolmekymppisenä on täysin vanhempiensa pikkuvauva. Kuvittelee että kaikki muut ovat hänen palvelijoitaan, uskoo koko ajan olevansa joku etuoikeutettu. Pitkiä ihmissuhteita ei ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh.. Ehkä kannattaa välillä ottaa omaa aikaa, vaikka joku harrastus.
Miksi? Viihdyn vauvani kanssa varsin hyvin. Eikä ole väsymystäkään riesana. Enkä raaski oikein olla vielä erossa kuin max kauppa käynnin ajan hänestä. Vaikka isäkin osaa hoitaa
Koska se kuuluisa oma elämä on aika tärkeää. Vielä tulee päivä kun sen tajuat.
Lisäksi on myös hyvä, että lapsen isäkin saa viettää aikaa kahden kesken lapsen kanssa.Et sä ikävään kuole jos kerran tai kaksi viikossa käyt tunnin harrastamassa.
Eli koska ap rakastaa kovasti vauvaansa, on tämä kauhea ongelma, joka vaatii että ap:n on vietettävä omaa aikaa?
Itse huonon lapsen kokeneena sanon, että onnekkaita ovat ne lapset, joita rakastetaan ehdoitta jo pienestä pitäen.
Liika rakkaus on tukahduttavan ja vie tilaa isän ja vauvan suhteen kehittymisestä. Myös isälle pitää antaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kyllä se shit hits the fan kun tulee uhma. Silloin se lapsi on ihan saatanasta.
Kaksi lasta olen aikuiseksi kasvattanut ja sisaruksen lapsia läheltä seurannut, yhden sisaruksen yhdellä lapsella oli hiukan rajumpi uhma, muitten kanssa ei mitään ongelmaa. Otos on 15 lasta.
No voi, hellanlettas kun on ihanaa, ja teini-iässäkään kukaan ei kapinoinut yhtään. Teillä on aivan täydellinen perhe jossa kaikki negatiiviset asiat hävitetään taikka niitä ei ole olemassa.
Kun tuo on vaan niin hullu ajatus, että mitään ongelmia tällä hetkellä kokemattoman äidin pitäisi väkisin repiä itsensä irti vauvastaan, mikä ahdistaa sekä äitiä että vauvaa, jotta joskus tulevaisuudessa ei tulisi jotain ongelmia. Kyllä sitä ihan oikeasti ehtii sitten ottamaan sitä omaa aikaa, jos alkaa siltä tuntua että muumioituu kotiin ja pelkkä kotonaolo ahdistaa. Ei tarvitse etukäteen väkisin ottaa.
Eikä kaikki kauheasti tarvitse sitä omaa aikaa koskaan, riippuu persoonallisuudesta. Itse olen kahden lapsen äiti. Hoisin useamman vuoden lapsia kotona, enkä koskaan ottanut mitään "omaa aikaa ilman lapsia". En kaivannut sellaista yhtään eikä mitään ongelmia tullut. En ennen lapsiakaan harrastanut mitään kodin ulkopuolella. Töissäolo sitten on toki omaa aikaa ilman lapsia, mutta sen lisäksi en ole myöhemminkään koskaan tarvinnut erikseen mitään lapset hoitoon ja miehen kanssa kahden aikoja. Minusta on ihana olla perheenä yhdessä, en kaipaa mitään mitä en voisi tehdä koska lapset on samassa talossa.