Lue keskustelun säännöt.
Ruuanlaittovuorojen jako
20.09.2019 |
Mitäpä sanoo av-raati tähän.
Ollaan kaksin asuva pariskunta, ei lapsia.Molemmat käy töissä. Mä syön työpaikalla lämpimän ruuan, mies vain eväitä ja vasta illalla lämpimän ruuan (tekee fyysistä työtä ja kokee että raskaampi ruoka päivällä hidastaisi työtehoa).
Asutaan omakotitaloa ja mies tekee enemmän ulkotöitä tai oikeastaan melkein kaikki. Mä laitan enemmän ruokaa, mutta mieskin laittaa kyllä.
Nyt mies on alkanut valittaa että koska hän tekee ulkotyöt, mun pitäisi tehdä nykyistäkin enemmän ruokaa. Että ei ole kiva tulla suoraan ulkotöiltä ruuanlaittoon. Mä taas koen niin että kaikki ruuanlaitto arkisin mitä teen on miehen takia, jos asuisin yksin kokkaisin vain viikonloppuisin.
Että mikäpä olisi reilua raadista?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
No mulle ois ok myös niin että arjen pyöritykseen liittyvät työt jaetaan puoliksi ja omaisuuden hoitaa se joka sen omistaakin. Vaan tässä tilanteessa vaikea jaotella, mikä työ mitäkin. -ap
Tuo erottelu ei tule toimimaan. Jos asuisitte kerrostalossa, niin silloin pystyisi helpommin erottelemaan ja laskemaan, mikä osuus tuloista on omaa, mikä osuus kotitöistä on kummallekin ja mikä osuus menoista kuuluu kellekin.
Jos ette näe elämäänne yhteisenä yrityksenä, niin tulee olemaan todella vaikeaa pitää parisuhde kasassa. Se voi olla hankalaa, jos kokee, että toisen ansainta on vain omaa puuhastelua. Miten kokisit, jos mies suhtautuisi työssäkäyntiisi samoin ja valittasi, kun et ole laittamassa ruokaa, kun olet töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
No mulle ois ok myös niin että arjen pyöritykseen liittyvät työt jaetaan puoliksi ja omaisuuden hoitaa se joka sen omistaakin. Vaan tässä tilanteessa vaikea jaotella, mikä työ mitäkin. -ap
Tuo erottelu ei tule toimimaan. Jos asuisitte kerrostalossa, niin silloin pystyisi helpommin erottelemaan ja laskemaan, mikä osuus tuloista on omaa, mikä osuus kotitöistä on kummallekin ja mikä osuus menoista kuuluu kellekin.
Jos ette näe elämäänne yhteisenä yrityksenä, niin tulee olemaan todella vaikeaa pitää parisuhde kasassa. Se voi olla hankalaa, jos kokee, että toisen ansainta on vain omaa puuhastelua. Miten kokisit, jos mies suhtautuisi työssäkäyntiisi samoin ja valittasi, kun et ole laittamassa ruokaa, kun olet töissä.
No jos olisin iltaan asti töissä niin ihan aiheesta valittaisi. -ap
Kylläpä tämä nyt kuulostaa siltä että tämän ap:n ei olisi kannattanut parisuhteeseen hankkiutua alunperinkään eikä ainakaan kertomuksen kaltaisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
No mulle ois ok myös niin että arjen pyöritykseen liittyvät työt jaetaan puoliksi ja omaisuuden hoitaa se joka sen omistaakin. Vaan tässä tilanteessa vaikea jaotella, mikä työ mitäkin. -ap
Tuo erottelu ei tule toimimaan. Jos asuisitte kerrostalossa, niin silloin pystyisi helpommin erottelemaan ja laskemaan, mikä osuus tuloista on omaa, mikä osuus kotitöistä on kummallekin ja mikä osuus menoista kuuluu kellekin.
Jos ette näe elämäänne yhteisenä yrityksenä, niin tulee olemaan todella vaikeaa pitää parisuhde kasassa. Se voi olla hankalaa, jos kokee, että toisen ansainta on vain omaa puuhastelua. Miten kokisit, jos mies suhtautuisi työssäkäyntiisi samoin ja valittasi, kun et ole laittamassa ruokaa, kun olet töissä.
No jos olisin iltaan asti töissä niin ihan aiheesta valittaisi. -ap
Mies on siis aamusta iltaan töissä paitsi silloin kun käy syömässä? Miten hän hoiti ruokahuollon ennen kuin muutit hänen luokseen?
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tämä nyt kuulostaa siltä että tämän ap:n ei olisi kannattanut parisuhteeseen hankkiutua alunperinkään eikä ainakaan kertomuksen kaltaisen miehen kanssa.
Mäkin olen alkanut miettiä että ehkä tätä ei saa toimimaan. Tosin luulen että aika harva muukaan nykynainen haluaisi tätä elämäntapaa.
Mies muuten on hyvä mies, mutta liian perinteinen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Meillä sama. Ostimme talon, yhdessä, jota laitetaan ja hoidetaan, yhdessä. Tuollainen eriyttely ja eri elämäntyylien yhteen väkisinsovittaminen ei vain toimi.
No miehen talo on siis tila. Mustakin olisi parempi jos voitaisiin omistaa yhdessä mutta tässä tilanteessa se ei oikein ole mahdollista. Oma asunto mulla on nyt vuokralla ja sikäli tuottamassa tuloa. -ap
Miksi se ei ole mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
No mulle ois ok myös niin että arjen pyöritykseen liittyvät työt jaetaan puoliksi ja omaisuuden hoitaa se joka sen omistaakin. Vaan tässä tilanteessa vaikea jaotella, mikä työ mitäkin. -ap
Tuo erottelu ei tule toimimaan. Jos asuisitte kerrostalossa, niin silloin pystyisi helpommin erottelemaan ja laskemaan, mikä osuus tuloista on omaa, mikä osuus kotitöistä on kummallekin ja mikä osuus menoista kuuluu kellekin.
Jos ette näe elämäänne yhteisenä yrityksenä, niin tulee olemaan todella vaikeaa pitää parisuhde kasassa. Se voi olla hankalaa, jos kokee, että toisen ansainta on vain omaa puuhastelua. Miten kokisit, jos mies suhtautuisi työssäkäyntiisi samoin ja valittasi, kun et ole laittamassa ruokaa, kun olet töissä.
No jos olisin iltaan asti töissä niin ihan aiheesta valittaisi. -ap
Mies on siis aamusta iltaan töissä paitsi silloin kun käy syömässä? Miten hän hoiti ruokahuollon ennen kuin muutit hänen luokseen?
Tekee muutakin kuin töitä. Paljon kaikkea. On perusluonteeltaan puuhakas ja tehokas.
Ennen teki ison satsin ruokaa kerralla ja söi sitä viikon. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
No mulle ois ok myös niin että arjen pyöritykseen liittyvät työt jaetaan puoliksi ja omaisuuden hoitaa se joka sen omistaakin. Vaan tässä tilanteessa vaikea jaotella, mikä työ mitäkin. -ap
Tuo erottelu ei tule toimimaan. Jos asuisitte kerrostalossa, niin silloin pystyisi helpommin erottelemaan ja laskemaan, mikä osuus tuloista on omaa, mikä osuus kotitöistä on kummallekin ja mikä osuus menoista kuuluu kellekin.
Jos ette näe elämäänne yhteisenä yrityksenä, niin tulee olemaan todella vaikeaa pitää parisuhde kasassa. Se voi olla hankalaa, jos kokee, että toisen ansainta on vain omaa puuhastelua. Miten kokisit, jos mies suhtautuisi työssäkäyntiisi samoin ja valittasi, kun et ole laittamassa ruokaa, kun olet töissä.
No jos olisin iltaan asti töissä niin ihan aiheesta valittaisi. -ap
Mies on siis aamusta iltaan töissä paitsi silloin kun käy syömässä? Miten hän hoiti ruokahuollon ennen kuin muutit hänen luokseen?
Tekee muutakin kuin töitä. Paljon kaikkea. On perusluonteeltaan puuhakas ja tehokas.
Ennen teki ison satsin ruokaa kerralla ja söi sitä viikon. -ap
Jostain syystä hän ei nyt halua toimia samoin? Kuinka kauan olet hänen talossa asunut ja onko työnjako ollut koko ajan sama? Keskustelitteko siitä vain ajautuiko työnjako vain perinteiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Meillä sama. Ostimme talon, yhdessä, jota laitetaan ja hoidetaan, yhdessä. Tuollainen eriyttely ja eri elämäntyylien yhteen väkisinsovittaminen ei vain toimi.
No miehen talo on siis tila. Mustakin olisi parempi jos voitaisiin omistaa yhdessä mutta tässä tilanteessa se ei oikein ole mahdollista. Oma asunto mulla on nyt vuokralla ja sikäli tuottamassa tuloa. -ap
Miksi se ei ole mahdollista?
Siis kyse toimivasta maa-ja metsätaloustilasta. Sellaisen pyörittäminen vaatii omaa osaamistaan, tunnetta ja halua jatkaa aiempien sukupolvien työtä. Ei se ole pelkkä torppa jossakin, joka tuosta vain ostetaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen alkanut miettiä että ehkä tätä ei saa toimimaan. Tosin luulen että aika harva muukaan nykynainen haluaisi tätä elämäntapaa.
Mies muuten on hyvä mies, mutta liian perinteinen. -ap
Jaa? Puhu kuule omasta puolestasi vaan, kyllä minä ja moni muu ottaisi tuollaisen miehen ja elämäntavan riemusta kiljuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen alkanut miettiä että ehkä tätä ei saa toimimaan. Tosin luulen että aika harva muukaan nykynainen haluaisi tätä elämäntapaa.
Mies muuten on hyvä mies, mutta liian perinteinen. -ap
Jaa? Puhu kuule omasta puolestasi vaan, kyllä minä ja moni muu ottaisi tuollaisen miehen ja elämäntavan riemusta kiljuen.
Puhu sinäkin omasta puolestasi.
-Se kerrostaloasuja, joka haluaa käyttää suurimman osan ajasta rentoutumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tämä nyt kuulostaa siltä että tämän ap:n ei olisi kannattanut parisuhteeseen hankkiutua alunperinkään eikä ainakaan kertomuksen kaltaisen miehen kanssa.
Mäkin olen alkanut miettiä että ehkä tätä ei saa toimimaan. Tosin luulen että aika harva muukaan nykynainen haluaisi tätä elämäntapaa.
Mies muuten on hyvä mies, mutta liian perinteinen. -ap
Mä uskon että olet oikeilla jäljillä tuossa. Ei parisuhteessa kuulu olla tuontyyppistä "riitaa". Veikkaan että miehellesi sopii maatalonemäntätyyppi paremmin kuin sinulle, ja että itsekin olisit onnellisempi muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
No mulle ois ok myös niin että arjen pyöritykseen liittyvät työt jaetaan puoliksi ja omaisuuden hoitaa se joka sen omistaakin. Vaan tässä tilanteessa vaikea jaotella, mikä työ mitäkin. -ap
Tuo erottelu ei tule toimimaan. Jos asuisitte kerrostalossa, niin silloin pystyisi helpommin erottelemaan ja laskemaan, mikä osuus tuloista on omaa, mikä osuus kotitöistä on kummallekin ja mikä osuus menoista kuuluu kellekin.
Jos ette näe elämäänne yhteisenä yrityksenä, niin tulee olemaan todella vaikeaa pitää parisuhde kasassa. Se voi olla hankalaa, jos kokee, että toisen ansainta on vain omaa puuhastelua. Miten kokisit, jos mies suhtautuisi työssäkäyntiisi samoin ja valittasi, kun et ole laittamassa ruokaa, kun olet töissä.
No jos olisin iltaan asti töissä niin ihan aiheesta valittaisi. -ap
Mies on siis aamusta iltaan töissä paitsi silloin kun käy syömässä? Miten hän hoiti ruokahuollon ennen kuin muutit hänen luokseen?
Tekee muutakin kuin töitä. Paljon kaikkea. On perusluonteeltaan puuhakas ja tehokas.
Ennen teki ison satsin ruokaa kerralla ja söi sitä viikon. -ap
Jostain syystä hän ei nyt halua toimia samoin? Kuinka kauan olet hänen talossa asunut ja onko työnjako ollut koko ajan sama? Keskustelitteko siitä vain ajautuiko työnjako vain perinteiseksi?
Sepä se. Luulisi että tämä olisi hänelle kuitenkin parannus verrattuna entiseen. Mut luulen että taustalla on just se äidin malli (äitinsä elämä pyöri kodinhoidon ja lasten ympärillä).
Kolme vuotta on asuttu yhdessä. Sen on tosin katkaissut muutama pidempi (1-2kk) kestänyt työkokemus ulkomaille mulla.
Alussa puhuttiin työnjaosta kyllä. Mutta tosiaan ulkotöiden teko yhdessä ei sujunut. Ja nyt kuukausi on ollut tätä valitusta ruoka-asioista. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen alkanut miettiä että ehkä tätä ei saa toimimaan. Tosin luulen että aika harva muukaan nykynainen haluaisi tätä elämäntapaa.
Mies muuten on hyvä mies, mutta liian perinteinen. -ap
Jaa? Puhu kuule omasta puolestasi vaan, kyllä minä ja moni muu ottaisi tuollaisen miehen ja elämäntavan riemusta kiljuen.
Noin mäkin ajattelin kun tavattiin. Ihmettelin miten niin hyvä mies on vapaana. Mut on mulle nyt valjennut ne puutteetkin. Ja suuressa linjassa fakta nyt on, että naiset muuttaa pois maalta ja miehet jää.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Meillä sama. Ostimme talon, yhdessä, jota laitetaan ja hoidetaan, yhdessä. Tuollainen eriyttely ja eri elämäntyylien yhteen väkisinsovittaminen ei vain toimi.
No miehen talo on siis tila. Mustakin olisi parempi jos voitaisiin omistaa yhdessä mutta tässä tilanteessa se ei oikein ole mahdollista. Oma asunto mulla on nyt vuokralla ja sikäli tuottamassa tuloa. -ap
Miksi se ei ole mahdollista?
Siis kyse toimivasta maa-ja metsätaloustilasta. Sellaisen pyörittäminen vaatii omaa osaamistaan, tunnetta ja halua jatkaa aiempien sukupolvien työtä. Ei se ole pelkkä torppa jossakin, joka tuosta vain ostetaan. -ap
Nyt onkin kinkkisempi kuvio. Kyse on miehen omaisuudesta, jossa molemmat asuu. Omaisuus karttuu miehelle. Hieman samaa, kuin jos nainen on kotiäitinä ja vastaa täysin kodista, ja mies sen varjolla pystyy luomaan uraansa. Eron sattuessa mies on vakaalla pohjalla, mutta nainen ei, koska mikään eläke ei kerry kotiäiteilystä, ja monen vuoden jälkeen on hankalampi paikka yrittää päästä töihin (tässä tietty se, että onko molemmat varmasti tahtoneet kyseistä elämätapaa, ja tiedostaneet riskit). Tai jos mies kuoleekin, ja kaikki on ollut miehen tulojen varassa.
Tuo on tosiaan myös elämäntapa, jossa arvot ei kohtaa. Sinulla kuitenkin on onneksi vuokralla oma asuntosi, joten tarpeen vaatiessa pääset kuiville. Mutta siis kärjistettynä sen voisi myös kääntää niin, että mies tekee ylitöitä, ja sen varjolla vaatii että sinä mahdollistat tämän, ja teet ruokaa. Vähän harmaata aluetta, että onko sinun sellaista tehtävä. Tuon voi helposti kääntää niin, että jos todella välität, niin kyllähän sitä toiselle ruokaa tekee. Vaan kyseessä on aikuinen mies, joka on selvinnyt tilanteesta ennenkin, ja nyt vaatii sinut mahdollistamaan tilannetta. Se minusta kuulostaa kieroutuneelta. Miksei mies itse voi tehdä kuin ennenkin, ja tehdä jättisatsia makaronilaatikkoa, josta syö? Miksi sinun pitää olla tekemässä sitä ruokaa joka arki-ilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
No mulle ois ok myös niin että arjen pyöritykseen liittyvät työt jaetaan puoliksi ja omaisuuden hoitaa se joka sen omistaakin. Vaan tässä tilanteessa vaikea jaotella, mikä työ mitäkin. -ap
Tuo erottelu ei tule toimimaan. Jos asuisitte kerrostalossa, niin silloin pystyisi helpommin erottelemaan ja laskemaan, mikä osuus tuloista on omaa, mikä osuus kotitöistä on kummallekin ja mikä osuus menoista kuuluu kellekin.
Jos ette näe elämäänne yhteisenä yrityksenä, niin tulee olemaan todella vaikeaa pitää parisuhde kasassa. Se voi olla hankalaa, jos kokee, että toisen ansainta on vain omaa puuhastelua. Miten kokisit, jos mies suhtautuisi työssäkäyntiisi samoin ja valittasi, kun et ole laittamassa ruokaa, kun olet töissä.
No jos olisin iltaan asti töissä niin ihan aiheesta valittaisi. -ap
Mies on siis aamusta iltaan töissä paitsi silloin kun käy syömässä? Miten hän hoiti ruokahuollon ennen kuin muutit hänen luokseen?
Tekee muutakin kuin töitä. Paljon kaikkea. On perusluonteeltaan puuhakas ja tehokas.
Ennen teki ison satsin ruokaa kerralla ja söi sitä viikon. -ap
Jostain syystä hän ei nyt halua toimia samoin? Kuinka kauan olet hänen talossa asunut ja onko työnjako ollut koko ajan sama? Keskustelitteko siitä vain ajautuiko työnjako vain perinteiseksi?
Sepä se. Luulisi että tämä olisi hänelle kuitenkin parannus verrattuna entiseen. Mut luulen että taustalla on just se äidin malli (äitinsä elämä pyöri kodinhoidon ja lasten ympärillä).
Kolme vuotta on asuttu yhdessä. Sen on tosin katkaissut muutama pidempi (1-2kk) kestänyt työkokemus ulkomaille mulla.
Alussa puhuttiin työnjaosta kyllä. Mutta tosiaan ulkotöiden teko yhdessä ei sujunut. Ja nyt kuukausi on ollut tätä valitusta ruoka-asioista. -ap
Siis työkomennus ulkomaille. Autocorrect...ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Meillä sama. Ostimme talon, yhdessä, jota laitetaan ja hoidetaan, yhdessä. Tuollainen eriyttely ja eri elämäntyylien yhteen väkisinsovittaminen ei vain toimi.
No miehen talo on siis tila. Mustakin olisi parempi jos voitaisiin omistaa yhdessä mutta tässä tilanteessa se ei oikein ole mahdollista. Oma asunto mulla on nyt vuokralla ja sikäli tuottamassa tuloa. -ap
Miksi se ei ole mahdollista?
Siis kyse toimivasta maa-ja metsätaloustilasta. Sellaisen pyörittäminen vaatii omaa osaamistaan, tunnetta ja halua jatkaa aiempien sukupolvien työtä. Ei se ole pelkkä torppa jossakin, joka tuosta vain ostetaan. -ap
Meillä esimerkiksi toimiva maatila on yhteinen omistuksellusesti vaikka se on vain toisen työ. Tottakai se on vaatinut keskusteluja miten tulot jaetaan. Käytönnössä niitä ei jaeta vaan kaikki tulot tulevat yhteiseen talouteen. Tietynlaista asennoitumista yhteinen talous toki vaatii ja toisaalta on minusta tärkeää keskustella asiat niin hyvin etukäteen että molemmat tietää mihin ryhtyvät.
Meillä työnjako on osin perinteinen, osin ei niin perinteinen. Ruuanlaiton osalta toimitaan niin että molemmat laittaa ruokaa. Itse haluan käyttää ruuanlaittoon aikaa, puoliso tekee lähinnä sen mikän on pakko. Vastaavasti taas on töitä josissa minä teen vain pakollisen kun mies haluaa tehdä asiat perusteellisemmin ja käyttää siihen aikaa.
Ihme meininkiä. Miksi et voisi laittaa ruokaa toiselle, jos hän kerran pyytää? Mulle kumppani ainakin on se tärkein, ja haluan helpottaa hänen elämäänsä niin paljon kuin vain voin. Sama toisin päin, hän tekee minun puolesta asioita, eikä meillä tule mieleenkään alkaa laskea kaikkia toiselle tehtyjä palveluita. Eihän se olisi pyyteetöntä rakkautta siinä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Meillä sama. Ostimme talon, yhdessä, jota laitetaan ja hoidetaan, yhdessä. Tuollainen eriyttely ja eri elämäntyylien yhteen väkisinsovittaminen ei vain toimi.
No miehen talo on siis tila. Mustakin olisi parempi jos voitaisiin omistaa yhdessä mutta tässä tilanteessa se ei oikein ole mahdollista. Oma asunto mulla on nyt vuokralla ja sikäli tuottamassa tuloa. -ap
Miksi se ei ole mahdollista?
Siis kyse toimivasta maa-ja metsätaloustilasta. Sellaisen pyörittäminen vaatii omaa osaamistaan, tunnetta ja halua jatkaa aiempien sukupolvien työtä. Ei se ole pelkkä torppa jossakin, joka tuosta vain ostetaan. -ap
Meillä esimerkiksi toimiva maatila on yhteinen omistuksellusesti vaikka se on vain toisen työ. Tottakai se on vaatinut keskusteluja miten tulot jaetaan. Käytönnössä niitä ei jaeta vaan kaikki tulot tulevat yhteiseen talouteen. Tietynlaista asennoitumista yhteinen talous toki vaatii ja toisaalta on minusta tärkeää keskustella asiat niin hyvin etukäteen että molemmat tietää mihin ryhtyvät.
Meillä työnjako on osin perinteinen, osin ei niin perinteinen. Ruuanlaiton osalta toimitaan niin että molemmat laittaa ruokaa. Itse haluan käyttää ruuanlaittoon aikaa, puoliso tekee lähinnä sen mikän on pakko. Vastaavasti taas on töitä josissa minä teen vain pakollisen kun mies haluaa tehdä asiat perusteellisemmin ja käyttää siihen aikaa.
Ookoo. Siirtyikö tila siis teille molemmille sukupolvenvaihdoksella?
Meillä mies on jo pidempään pyörittänyt sitä yksinään, tehnyt jo investoinnit ym. Ulkopuolelta jotenkin vaikea ollut tulla asumaan tilalle.
Ja onko sun oma tausta millainen? Eli tunsitko tuon elämänpiirin miten hyvin ennestään? -ap
No miehen talo on siis tila. Mustakin olisi parempi jos voitaisiin omistaa yhdessä mutta tässä tilanteessa se ei oikein ole mahdollista. Oma asunto mulla on nyt vuokralla ja sikäli tuottamassa tuloa. -ap