Lue keskustelun säännöt.
Ruuanlaittovuorojen jako
20.09.2019 |
Mitäpä sanoo av-raati tähän.
Ollaan kaksin asuva pariskunta, ei lapsia.Molemmat käy töissä. Mä syön työpaikalla lämpimän ruuan, mies vain eväitä ja vasta illalla lämpimän ruuan (tekee fyysistä työtä ja kokee että raskaampi ruoka päivällä hidastaisi työtehoa).
Asutaan omakotitaloa ja mies tekee enemmän ulkotöitä tai oikeastaan melkein kaikki. Mä laitan enemmän ruokaa, mutta mieskin laittaa kyllä.
Nyt mies on alkanut valittaa että koska hän tekee ulkotyöt, mun pitäisi tehdä nykyistäkin enemmän ruokaa. Että ei ole kiva tulla suoraan ulkotöiltä ruuanlaittoon. Mä taas koen niin että kaikki ruuanlaitto arkisin mitä teen on miehen takia, jos asuisin yksin kokkaisin vain viikonloppuisin.
Että mikäpä olisi reilua raadista?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme meininkiä. Miksi et voisi laittaa ruokaa toiselle, jos hän kerran pyytää? Mulle kumppani ainakin on se tärkein, ja haluan helpottaa hänen elämäänsä niin paljon kuin vain voin. Sama toisin päin, hän tekee minun puolesta asioita, eikä meillä tule mieleenkään alkaa laskea kaikkia toiselle tehtyjä palveluita. Eihän se olisi pyyteetöntä rakkautta siinä kohtaa.
No mä en ole nainen jonka elämä pyörii miehen ja kodin ympärillä. Mulla on omat intohimot ja jutut myös. Kuten on miehelläkin. -ap
Tuon takia en ainakaan itse voisi kuvitella muuttavani miehen omistamaan taloon tai miehen yksin omistamalle tilalle. Jos esim. talon omistaminen yhdessä ei ole mahdollista etsisin kyllä jonkun muun ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Meillä sama. Ostimme talon, yhdessä, jota laitetaan ja hoidetaan, yhdessä. Tuollainen eriyttely ja eri elämäntyylien yhteen väkisinsovittaminen ei vain toimi.
No miehen talo on siis tila. Mustakin olisi parempi jos voitaisiin omistaa yhdessä mutta tässä tilanteessa se ei oikein ole mahdollista. Oma asunto mulla on nyt vuokralla ja sikäli tuottamassa tuloa. -ap
Miksi se ei ole mahdollista?
Siis kyse toimivasta maa-ja metsätaloustilasta. Sellaisen pyörittäminen vaatii omaa osaamistaan, tunnetta ja halua jatkaa aiempien sukupolvien työtä. Ei se ole pelkkä torppa jossakin, joka tuosta vain ostetaan. -ap
Meillä esimerkiksi toimiva maatila on yhteinen omistuksellusesti vaikka se on vain toisen työ. Tottakai se on vaatinut keskusteluja miten tulot jaetaan. Käytönnössä niitä ei jaeta vaan kaikki tulot tulevat yhteiseen talouteen. Tietynlaista asennoitumista yhteinen talous toki vaatii ja toisaalta on minusta tärkeää keskustella asiat niin hyvin etukäteen että molemmat tietää mihin ryhtyvät.
Meillä työnjako on osin perinteinen, osin ei niin perinteinen. Ruuanlaiton osalta toimitaan niin että molemmat laittaa ruokaa. Itse haluan käyttää ruuanlaittoon aikaa, puoliso tekee lähinnä sen mikän on pakko. Vastaavasti taas on töitä josissa minä teen vain pakollisen kun mies haluaa tehdä asiat perusteellisemmin ja käyttää siihen aikaa.Ookoo. Siirtyikö tila siis teille molemmille sukupolvenvaihdoksella?
Meillä mies on jo pidempään pyörittänyt sitä yksinään, tehnyt jo investoinnit ym. Ulkopuolelta jotenkin vaikea ollut tulla asumaan tilalle.
Ja onko sun oma tausta millainen? Eli tunsitko tuon elämänpiirin miten hyvin ennestään? -ap
Se tosiaan helpottaa tilannetta että tiesimme kyllä mihin ryhdymme. Molempien lapsuuden perheessä on ollut maatila ja ne tietyt "perinteetkin" on tuttuja. Tosin oikeastihan niitä yleistettäviä perinteitä ei juurikaan ole vaan eri perheissä maallakin on toimittu eri tavalla. Samoin on meidän lapsuuden perheiden osalta, ei voi yleistää että molemmissa olisi toimittu samalla tavalla.
Maatilaa on osin peritty, osin hankittu sukupolvenvaihos ehdoilla, osin investointeja on tehty muilla ehdoilla.
En tiedä.
En ymmärrä mitään tarkkaa tasajakoa asioiden suhteen muutenkaan. Se tekee, joka ensin ehtii. Tilanteet ja jaksaminen voi vaihdella. Entäs, kun tuleekin joku muuttuja eikä toinen oikeasti voi toteuttaa sitä vuoroaan? Jääkö homma tekemättä vai tuleeko riita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Meillä sama. Ostimme talon, yhdessä, jota laitetaan ja hoidetaan, yhdessä. Tuollainen eriyttely ja eri elämäntyylien yhteen väkisinsovittaminen ei vain toimi.
No miehen talo on siis tila. Mustakin olisi parempi jos voitaisiin omistaa yhdessä mutta tässä tilanteessa se ei oikein ole mahdollista. Oma asunto mulla on nyt vuokralla ja sikäli tuottamassa tuloa. -ap
Miksi se ei ole mahdollista?
Siis kyse toimivasta maa-ja metsätaloustilasta. Sellaisen pyörittäminen vaatii omaa osaamistaan, tunnetta ja halua jatkaa aiempien sukupolvien työtä. Ei se ole pelkkä torppa jossakin, joka tuosta vain ostetaan. -ap
Meillä esimerkiksi toimiva maatila on yhteinen omistuksellusesti vaikka se on vain toisen työ. Tottakai se on vaatinut keskusteluja miten tulot jaetaan. Käytönnössä niitä ei jaeta vaan kaikki tulot tulevat yhteiseen talouteen. Tietynlaista asennoitumista yhteinen talous toki vaatii ja toisaalta on minusta tärkeää keskustella asiat niin hyvin etukäteen että molemmat tietää mihin ryhtyvät.
Meillä työnjako on osin perinteinen, osin ei niin perinteinen. Ruuanlaiton osalta toimitaan niin että molemmat laittaa ruokaa. Itse haluan käyttää ruuanlaittoon aikaa, puoliso tekee lähinnä sen mikän on pakko. Vastaavasti taas on töitä josissa minä teen vain pakollisen kun mies haluaa tehdä asiat perusteellisemmin ja käyttää siihen aikaa.Ookoo. Siirtyikö tila siis teille molemmille sukupolvenvaihdoksella?
Meillä mies on jo pidempään pyörittänyt sitä yksinään, tehnyt jo investoinnit ym. Ulkopuolelta jotenkin vaikea ollut tulla asumaan tilalle.
Ja onko sun oma tausta millainen? Eli tunsitko tuon elämänpiirin miten hyvin ennestään? -ap
Se tosiaan helpottaa tilannetta että tiesimme kyllä mihin ryhdymme. Molempien lapsuuden perheessä on ollut maatila ja ne tietyt "perinteetkin" on tuttuja. Tosin oikeastihan niitä yleistettäviä perinteitä ei juurikaan ole vaan eri perheissä maallakin on toimittu eri tavalla. Samoin on meidän lapsuuden perheiden osalta, ei voi yleistää että molemmissa olisi toimittu samalla tavalla.
Maatilaa on osin peritty, osin hankittu sukupolvenvaihos ehdoilla, osin investointeja on tehty muilla ehdoilla.
Mullekaan tuo maailma ei täysin vieras ollut. Toinen vanhemmista kotoisin tilalta joka edelleen toiminnassa ja suvulla. Mutta molemmat vanhemmat tosiaan saivat elantonsa palkkatyöstä ja omistivat ja hankkivat kaiken puoliksi. Itse sitten vielä irtaannuin siitäkin elämäntavasta kauemmaksi. Ehkä en realistisesti ajatellut tätä elämäntapaa vaan joidenkin mummolanostalgioiden läpi. Ja mieskin tosiaan aluksi vaikutti vähemmän perinteiseltä kuin mitä on. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme meininkiä. Miksi et voisi laittaa ruokaa toiselle, jos hän kerran pyytää? Mulle kumppani ainakin on se tärkein, ja haluan helpottaa hänen elämäänsä niin paljon kuin vain voin. Sama toisin päin, hän tekee minun puolesta asioita, eikä meillä tule mieleenkään alkaa laskea kaikkia toiselle tehtyjä palveluita. Eihän se olisi pyyteetöntä rakkautta siinä kohtaa.
No mä en ole nainen jonka elämä pyörii miehen ja kodin ympärillä. Mulla on omat intohimot ja jutut myös. Kuten on miehelläkin. -ap
Ei munkaan elämäni "pyöri miehen ympärillä", mutta toki teen hänelle ruokaa, niin kuin koko perheellekin. Yksi tunti safkan laittoa noin joka toinen päivä ei ole mikään uhraus eikä tarkoita, etteikö mulla olisi omia intohimoja tai harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme meininkiä. Miksi et voisi laittaa ruokaa toiselle, jos hän kerran pyytää? Mulle kumppani ainakin on se tärkein, ja haluan helpottaa hänen elämäänsä niin paljon kuin vain voin. Sama toisin päin, hän tekee minun puolesta asioita, eikä meillä tule mieleenkään alkaa laskea kaikkia toiselle tehtyjä palveluita. Eihän se olisi pyyteetöntä rakkautta siinä kohtaa.
No mä en ole nainen jonka elämä pyörii miehen ja kodin ympärillä. Mulla on omat intohimot ja jutut myös. Kuten on miehelläkin. -ap
Ei munkaan elämäni "pyöri miehen ympärillä", mutta toki teen hänelle ruokaa, niin kuin koko perheellekin. Yksi tunti safkan laittoa noin joka toinen päivä ei ole mikään uhraus eikä tarkoita, etteikö mulla olisi omia intohimoja tai harrastuksia.
Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit, että teen kyllä ruokaa. Mies vaan haluaisi minun tekevän enemmän . -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Miten sinä siis kerrytätä hänen omaisuuttaan tehdessäsi hänelle ruokaa, jota siis itsekin voit syödä, esim. kerran viikossa?
En tekisi ruokaa läheskään näin usein jos asuisin yksin.
Ei se omaisuus ruokaalaittamalla kerry :D
Muttaongelmahan tässä onkin se että mies kerryttää omaisuuttaan omalla toiminnallaan, ei se kuka laittaa ruokaa.
Mutta mies ei saa vaatis että mä laitan ruokaa silloin kun hän hoitaa omaisuuttaan. Se on mun omaa aikaa. -ap
Eli metsästä ja klapeista tulevia tuloja ei käytetä ollenkaan teidän yhteisiin menoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastihan tämän palstan otsikko on "Eiks niin että meidän kannattaisi erota?"
Aika monta ratkaisuehdotusta on ketjussa annettu, mutta ap:n kommentti kaikkeen on Ei. Ei käy. En halua. Eli olet jo päättänyt, että tämä on ylitsepääsemätön ja ratkaisematon ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Miten sinä siis kerrytätä hänen omaisuuttaan tehdessäsi hänelle ruokaa, jota siis itsekin voit syödä, esim. kerran viikossa?
En tekisi ruokaa läheskään näin usein jos asuisin yksin.
Ei se omaisuus ruokaalaittamalla kerry :D
Muttaongelmahan tässä onkin se että mies kerryttää omaisuuttaan omalla toiminnallaan, ei se kuka laittaa ruokaa.
Mutta mies ei saa vaatis että mä laitan ruokaa silloin kun hän hoitaa omaisuuttaan. Se on mun omaa aikaa. -ap
Eli metsästä ja klapeista tulevia tuloja ei käytetä ollenkaan teidän yhteisiin menoihin?
Käytetään, kyllähän sen kerroin. Mutta niin käytetään myös mun palkkatuloja . Vaan kun ajankäytöllisesti näitä on vaikea verrata, koska miehen elämänpiiri ei samalla tavalla jakaannu työhön, kotitöihin ja harrastuksiin kuin normaalia palkkatyötä tekevillä. .-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Meillä sama. Ostimme talon, yhdessä, jota laitetaan ja hoidetaan, yhdessä. Tuollainen eriyttely ja eri elämäntyylien yhteen väkisinsovittaminen ei vain toimi.
No miehen talo on siis tila. Mustakin olisi parempi jos voitaisiin omistaa yhdessä mutta tässä tilanteessa se ei oikein ole mahdollista. Oma asunto mulla on nyt vuokralla ja sikäli tuottamassa tuloa. -ap
Miksi se ei ole mahdollista?
Siis kyse toimivasta maa-ja metsätaloustilasta. Sellaisen pyörittäminen vaatii omaa osaamistaan, tunnetta ja halua jatkaa aiempien sukupolvien työtä. Ei se ole pelkkä torppa jossakin, joka tuosta vain ostetaan. -ap
Meillä esimerkiksi toimiva maatila on yhteinen omistuksellusesti vaikka se on vain toisen työ. Tottakai se on vaatinut keskusteluja miten tulot jaetaan. Käytönnössä niitä ei jaeta vaan kaikki tulot tulevat yhteiseen talouteen. Tietynlaista asennoitumista yhteinen talous toki vaatii ja toisaalta on minusta tärkeää keskustella asiat niin hyvin etukäteen että molemmat tietää mihin ryhtyvät.
Meillä työnjako on osin perinteinen, osin ei niin perinteinen. Ruuanlaiton osalta toimitaan niin että molemmat laittaa ruokaa. Itse haluan käyttää ruuanlaittoon aikaa, puoliso tekee lähinnä sen mikän on pakko. Vastaavasti taas on töitä josissa minä teen vain pakollisen kun mies haluaa tehdä asiat perusteellisemmin ja käyttää siihen aikaa.Ookoo. Siirtyikö tila siis teille molemmille sukupolvenvaihdoksella?
Meillä mies on jo pidempään pyörittänyt sitä yksinään, tehnyt jo investoinnit ym. Ulkopuolelta jotenkin vaikea ollut tulla asumaan tilalle.
Ja onko sun oma tausta millainen? Eli tunsitko tuon elämänpiirin miten hyvin ennestään? -ap
Se tosiaan helpottaa tilannetta että tiesimme kyllä mihin ryhdymme. Molempien lapsuuden perheessä on ollut maatila ja ne tietyt "perinteetkin" on tuttuja. Tosin oikeastihan niitä yleistettäviä perinteitä ei juurikaan ole vaan eri perheissä maallakin on toimittu eri tavalla. Samoin on meidän lapsuuden perheiden osalta, ei voi yleistää että molemmissa olisi toimittu samalla tavalla.
Maatilaa on osin peritty, osin hankittu sukupolvenvaihos ehdoilla, osin investointeja on tehty muilla ehdoilla.Mullekaan tuo maailma ei täysin vieras ollut. Toinen vanhemmista kotoisin tilalta joka edelleen toiminnassa ja suvulla. Mutta molemmat vanhemmat tosiaan saivat elantonsa palkkatyöstä ja omistivat ja hankkivat kaiken puoliksi. Itse sitten vielä irtaannuin siitäkin elämäntavasta kauemmaksi. Ehkä en realistisesti ajatellut tätä elämäntapaa vaan joidenkin mummolanostalgioiden läpi. Ja mieskin tosiaan aluksi vaikutti vähemmän perinteiseltä kuin mitä on. -ap
Jos meillä mentäisiin mummonostalgian mukaan työnjako vosi olla joko miehen isovanhempien jolloin mies tosiaan hoitaa maatilan ja vaimo kodin. Tila omistettiin yhdessä. Jos taas mentäisiin minun mummonostalgiani mukaan nainen hoitaisi tilan, mies tekesi töitä tilan ulkopuolella esim. tehden urakointia. Tilan tulot olisi yhteisiä, lisäksi mies saisi tuloja omista töistään. Isovanhemmat olivat syntyneet 1910-20-luvuilla joten elämä meidän yhdessä omistamalla tilalla ei kyllä muistuta enää kumpaakaan nostalgiaa. Eikä sekään tullut yllätyksen kummallekaan että nykyaikaisella tilalla tarvitaan toisenlaisia ratkaisuja mitä tehtiin satavuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan tämän palstan otsikko on "Eiks niin että meidän kannattaisi erota?"
Aika monta ratkaisuehdotusta on ketjussa annettu, mutta ap:n kommentti kaikkeen on Ei. Ei käy. En halua. Eli olet jo päättänyt, että tämä on ylitsepääsemätön ja ratkaisematon ongelma.
Mielestäni en ole muita ehdotuksia tyrmännyt kuin sen että mukisematta ottaisin ruuanlaiton kokonaan hoitaakseni. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Miten sinä siis kerrytätä hänen omaisuuttaan tehdessäsi hänelle ruokaa, jota siis itsekin voit syödä, esim. kerran viikossa?
En tekisi ruokaa läheskään näin usein jos asuisin yksin.
Ei se omaisuus ruokaalaittamalla kerry :D
Muttaongelmahan tässä onkin se että mies kerryttää omaisuuttaan omalla toiminnallaan, ei se kuka laittaa ruokaa.
Mutta mies ei saa vaatis että mä laitan ruokaa silloin kun hän hoitaa omaisuuttaan. Se on mun omaa aikaa. -ap
Eli metsästä ja klapeista tulevia tuloja ei käytetä ollenkaan teidän yhteisiin menoihin?
Käytetään, kyllähän sen kerroin. Mutta niin käytetään myös mun palkkatuloja . Vaan kun ajankäytöllisesti näitä on vaikea verrata, koska miehen elämänpiiri ei samalla tavalla jakaannu työhön, kotitöihin ja harrastuksiin kuin normaalia palkkatyötä tekevillä. .-ap
Arvostaisit miestä joka käy palkkatöissä, mutta jostain syystä valitsit kuitenkin miehen jolla on maatilayritys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan tämän palstan otsikko on "Eiks niin että meidän kannattaisi erota?"
Aika monta ratkaisuehdotusta on ketjussa annettu, mutta ap:n kommentti kaikkeen on Ei. Ei käy. En halua. Eli olet jo päättänyt, että tämä on ylitsepääsemätön ja ratkaisematon ongelma.
Mielestäni en ole muita ehdotuksia tyrmännyt kuin sen että mukisematta ottaisin ruuanlaiton kokonaan hoitaakseni. -ap
Pihatöihin osallistumisen, miehen kanssa keskustelemisen, helppojen perusruokien valmistamisen useammaksi päiväksi, tilan omistussuhteiden uusjaon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Miten sinä siis kerrytätä hänen omaisuuttaan tehdessäsi hänelle ruokaa, jota siis itsekin voit syödä, esim. kerran viikossa?
En tekisi ruokaa läheskään näin usein jos asuisin yksin.
Ei se omaisuus ruokaalaittamalla kerry :D
Muttaongelmahan tässä onkin se että mies kerryttää omaisuuttaan omalla toiminnallaan, ei se kuka laittaa ruokaa.
Mutta mies ei saa vaatis että mä laitan ruokaa silloin kun hän hoitaa omaisuuttaan. Se on mun omaa aikaa. -ap
Eli metsästä ja klapeista tulevia tuloja ei käytetä ollenkaan teidän yhteisiin menoihin?
Käytetään, kyllähän sen kerroin. Mutta niin käytetään myös mun palkkatuloja . Vaan kun ajankäytöllisesti näitä on vaikea verrata, koska miehen elämänpiiri ei samalla tavalla jakaannu työhön, kotitöihin ja harrastuksiin kuin normaalia palkkatyötä tekevillä. .-ap
Miksi sitten puhut tuossa omaisuuden kerryttämisestä ja hoitamisesta, kun yhtä lailla on kyse käyttörahan tienaamisesta yhteiseen kassaan. Josta siis sinäkin hyödyt.
No, se on käynyt selväksi, että et sovellu tuohon elämäntyyliin ja teidän on parempi erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan tämän palstan otsikko on "Eiks niin että meidän kannattaisi erota?"
Aika monta ratkaisuehdotusta on ketjussa annettu, mutta ap:n kommentti kaikkeen on Ei. Ei käy. En halua. Eli olet jo päättänyt, että tämä on ylitsepääsemätön ja ratkaisematon ongelma.
Mielestäni en ole muita ehdotuksia tyrmännyt kuin sen että mukisematta ottaisin ruuanlaiton kokonaan hoitaakseni. -ap
Pihatöihin osallistumisen, miehen kanssa keskustelemisen, helppojen perusruokien valmistamisen useammaksi päiväksi, tilan omistussuhteiden uusjaon...
Noista tyrmäsin vain helppojen perusruokien valmistamisesta vastuun ottamista itselleni. Muita en tyrmännyt, vaikka näin niissä toki haasteita. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Miten sinä siis kerrytätä hänen omaisuuttaan tehdessäsi hänelle ruokaa, jota siis itsekin voit syödä, esim. kerran viikossa?
En tekisi ruokaa läheskään näin usein jos asuisin yksin.
Ei se omaisuus ruokaalaittamalla kerry :D
Muttaongelmahan tässä onkin se että mies kerryttää omaisuuttaan omalla toiminnallaan, ei se kuka laittaa ruokaa.
Mutta mies ei saa vaatis että mä laitan ruokaa silloin kun hän hoitaa omaisuuttaan. Se on mun omaa aikaa. -ap
Eli metsästä ja klapeista tulevia tuloja ei käytetä ollenkaan teidän yhteisiin menoihin?
Käytetään, kyllähän sen kerroin. Mutta niin käytetään myös mun palkkatuloja . Vaan kun ajankäytöllisesti näitä on vaikea verrata, koska miehen elämänpiiri ei samalla tavalla jakaannu työhön, kotitöihin ja harrastuksiin kuin normaalia palkkatyötä tekevillä. .-ap
Miksi sitten puhut tuossa omaisuuden kerryttämisestä ja hoitamisesta, kun yhtä lailla on kyse käyttörahan tienaamisesta yhteiseen kassaan. Josta siis sinäkin hyödyt.
No, se on käynyt selväksi, että et sovellu tuohon elämäntyyliin ja teidän on parempi erota.
Osaatko lukea? Käyttörahan tienaamaan on samalla omaisuuden hoitoa (polttopuut tulee metsistä jotka muutenkin pitäisi harventaa ja se metsä on omaisuutta jonka arvo hoitamalla kasvaa). Jopa mä olen tämän verran metsätaloudesta oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme meininkiä. Miksi et voisi laittaa ruokaa toiselle, jos hän kerran pyytää? Mulle kumppani ainakin on se tärkein, ja haluan helpottaa hänen elämäänsä niin paljon kuin vain voin. Sama toisin päin, hän tekee minun puolesta asioita, eikä meillä tule mieleenkään alkaa laskea kaikkia toiselle tehtyjä palveluita. Eihän se olisi pyyteetöntä rakkautta siinä kohtaa.
No mä en ole nainen jonka elämä pyörii miehen ja kodin ympärillä. Mulla on omat intohimot ja jutut myös. Kuten on miehelläkin. -ap
Ei munkaan elämäni "pyöri miehen ympärillä", mutta toki teen hänelle ruokaa, niin kuin koko perheellekin. Yksi tunti safkan laittoa noin joka toinen päivä ei ole mikään uhraus eikä tarkoita, etteikö mulla olisi omia intohimoja tai harrastuksia.
Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit, että teen kyllä ruokaa. Mies vaan haluaisi minun tekevän enemmän . -ap
Luin kyllä ihan koko ketjun enkä edelleenkään tajua ongelmaasi. Tee kerralla enemmän ja pakasta osa. Joku ruoan laitto ei tunnu olevan se varsinainen ongelmasi vai kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Ihme meininkiä. Miksi et voisi laittaa ruokaa toiselle, jos hän kerran pyytää? Mulle kumppani ainakin on se tärkein, ja haluan helpottaa hänen elämäänsä niin paljon kuin vain voin. Sama toisin päin, hän tekee minun puolesta asioita, eikä meillä tule mieleenkään alkaa laskea kaikkia toiselle tehtyjä palveluita. Eihän se olisi pyyteetöntä rakkautta siinä kohtaa.
Erikoista. Sinun mielestäsi pyyteetön rakkaus osoitetaan ruinaamalla rakastetulta palvelua jatkuvalla syötöllä. Kynnysmaton filosofiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme meininkiä. Miksi et voisi laittaa ruokaa toiselle, jos hän kerran pyytää? Mulle kumppani ainakin on se tärkein, ja haluan helpottaa hänen elämäänsä niin paljon kuin vain voin. Sama toisin päin, hän tekee minun puolesta asioita, eikä meillä tule mieleenkään alkaa laskea kaikkia toiselle tehtyjä palveluita. Eihän se olisi pyyteetöntä rakkautta siinä kohtaa.
No mä en ole nainen jonka elämä pyörii miehen ja kodin ympärillä. Mulla on omat intohimot ja jutut myös. Kuten on miehelläkin. -ap
Ei munkaan elämäni "pyöri miehen ympärillä", mutta toki teen hänelle ruokaa, niin kuin koko perheellekin. Yksi tunti safkan laittoa noin joka toinen päivä ei ole mikään uhraus eikä tarkoita, etteikö mulla olisi omia intohimoja tai harrastuksia.
Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit, että teen kyllä ruokaa. Mies vaan haluaisi minun tekevän enemmän . -ap
Luin kyllä ihan koko ketjun enkä edelleenkään tajua ongelmaasi. Tee kerralla enemmän ja pakasta osa. Joku ruoan laitto ei tunnu olevan se varsinainen ongelmasi vai kuinka?
Pointti on se, että minä en ole enkä halua olla nainen joka ottaa yksin ruuanlaiton vastuulleen. Nyt molemmat tekee ruokaa, minä enemmän ja silti mies valittaa. Toki muitakin ongelmia on. -ap
No mä en ole nainen jonka elämä pyörii miehen ja kodin ympärillä. Mulla on omat intohimot ja jutut myös. Kuten on miehelläkin. -ap