Lue keskustelun säännöt.
Ruuanlaittovuorojen jako
20.09.2019 |
Mitäpä sanoo av-raati tähän.
Ollaan kaksin asuva pariskunta, ei lapsia.Molemmat käy töissä. Mä syön työpaikalla lämpimän ruuan, mies vain eväitä ja vasta illalla lämpimän ruuan (tekee fyysistä työtä ja kokee että raskaampi ruoka päivällä hidastaisi työtehoa).
Asutaan omakotitaloa ja mies tekee enemmän ulkotöitä tai oikeastaan melkein kaikki. Mä laitan enemmän ruokaa, mutta mieskin laittaa kyllä.
Nyt mies on alkanut valittaa että koska hän tekee ulkotyöt, mun pitäisi tehdä nykyistäkin enemmän ruokaa. Että ei ole kiva tulla suoraan ulkotöiltä ruuanlaittoon. Mä taas koen niin että kaikki ruuanlaitto arkisin mitä teen on miehen takia, jos asuisin yksin kokkaisin vain viikonloppuisin.
Että mikäpä olisi reilua raadista?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
No tässähän se tulikin. Ap onkin vain sellainen ns. työrajoitteinen eli vähän niin kuin laiskanpulskea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Miten sinä siis kerrytätä hänen omaisuuttaan tehdessäsi hänelle ruokaa, jota siis itsekin voit syödä, esim. kerran viikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nalkutaks sä niin paljon, että mies on mielummin yksin rentoutumassa siellä klapihommissa vai mikä juttu...
Nalkutuksen hoitaa mies. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Miten sinä siis kerrytätä hänen omaisuuttaan tehdessäsi hänelle ruokaa, jota siis itsekin voit syödä, esim. kerran viikossa?
En tekisi ruokaa läheskään näin usein jos asuisin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
No miks ihmeessä et tee vähän isompia satseja ruokaa arkisin, helposti saa tehtyä kahdelle hengelle kahden päivän ruuat kerralla. Jos teet kuitnekin mielelläs ruokaa 2-3 arkipäivänä niin siinähän on arkipäivät jo syöty. SItten viikoloppuna teette yhdessä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä on parempi, että lähdet menemään ja elelette omissa oloissanne. Ei tuo yhteispeliltä oikein vaikuta, on vain minä ja minä eikä me.
Yhteispeliin kuuluu kyllä minusta myös se molempien oikeudenmukaiseksi kokema työnjako. -ap
Onko joku syy, ja jos on niin mikä, siihen että sinä et voi näitä ulkotöitä tehdä? Entä mikä syy on sile että ette voi tehdä sekä ulkohommia että ruuanlaittoa yhdessä?
No kuten aiemmin kerroin mies ei ota mua mukaan ulkohommiin eikä halua niitä neuvoa. Osin tekee niitä myös aikana jolloin en ole paikalla ja osana muita töitänsä.
Mieshän on kaikkinensa hirmu työteliäs, sitä en kiistä. Vaan kun suuri osa töistä on ihan niitä hänen omia juttujaan. Mä taas tykkäisin rennommasta elämästä. -ap
Eli sinua närästääkin se että miehellä on niin paljon omia juttuja. Ruuanteolla kiristäminen ei tuo toivottua lopputulosta, tai näpäyttely, tai että yrität kautta rantojen vihjailla ja opettaa miestäsi. Puhukaa suoraan. sano mitä sinä haluat suhteeltanne.
Eikun se että hän odottaa minulta samaa työteliäisyyttä. Mä teen siis ihan mielelläni ruokaa parina kolmena arki-iltana, olipa hän sitten omilla tai yhteisillä töillä. Ja nyt syksyllä olen sitten tosiaan myös keitellyt hilloja, poiminut ja kuivannut sieniä, säilönyt marjoja jne. Mutta todellakaan en halua noihin juttuihin käyttää kaikkea aikaa.
Nyt siis tilanne on ollut se että jos oon viettänyt iltaani kirjaa lukien, piirtäen, valokuvaten jne. ,mies on ollut myrtyneenä kun olen vain ottanut rennosti ja hän joutuu itse just sinä iltana kokkaamaan.
Tämä on muuten paha. Se on arvomaailmaongelma, jota ei niin vain ratkaista. Mies saattaa olla sellainen, että on tottunut että aina puuhastellaan ja touhuillaan ja pitää olla liikkeessä, ja nainen taas tykkää rennommasta elämästä, että jää aikaa viihteelle ja harrastuksille ja rentoutumiselle. Asutte nyt enemmän miehen mieleisessä arvomaailmassa, omakotitalossa jossa riittää paljon hommaa. Minä asun mieheni kanssa kerrostalossa, juuri sen takia, koska kumpikin haluaa enemmän aikaa rentoutumiseen, ja mahdollisimman vähän aikaa kodin puunaukseen, pihatöihin ja ruuanlaittoon. Ruuanlaittokin on harrastuspainotteista molemmilla, ja hifistellään uusia erilaisia reseptejä yhdessä, kun sille jää hyvin aikaa kaikelta muulta.
Meillä sama. Ostimme talon, yhdessä, jota laitetaan ja hoidetaan, yhdessä. Tuollainen eriyttely ja eri elämäntyylien yhteen väkisinsovittaminen ei vain toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Miten sinä siis kerrytätä hänen omaisuuttaan tehdessäsi hänelle ruokaa, jota siis itsekin voit syödä, esim. kerran viikossa?
En tekisi ruokaa läheskään näin usein jos asuisin yksin.
Ei se omaisuus ruokaalaittamalla kerry :D
Muttaongelmahan tässä onkin se että mies kerryttää omaisuuttaan omalla toiminnallaan, ei se kuka laittaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman ne ulkotyöt on? Jos mies tekee ne koska sinä niin haluat olisi ehkä reilua että tekisit ruuat. Jos taas mies tekee koska haluaa ne tehdä ei mielestäni ole reilua vaatia sinua tekemään ruokia joita et halua tehdä. Siinä tapauksessa mies saisi tehdä ruokansa sinä omasi.
Mä en vaadi miestä tekemään mitään, mutta osa on selkeästi sellaisia jotka pitää tehdä ja jotka on yhteiseksi hyödyksi (kuten polttopuiden teko ja kuskailu, talvella auraus ja nyt syksyllä sit fiksailee sitä aurauskalustoa kuntoon) ja osa enemmän miehen omia juttuja. Siitä syystä olen tehnyt ylipäänsä joskus arkisin ruokaa kun osa miehen ulkona tekemistä jutuista tulee yhteiseksi hyödyksi.
Tee sinä ne polttopuut ja auraukset. Tai muuttakaa kerrostaloon, jossa ei ole noita pihahommia.
No suoraan sanottuna en osaa. Ja mä voisin asuakin kerrostalossa, mutta mies ei. Ap
Et osaa aurata lumia?! Tökkäät kolan maahan ja työnnät eteenpäin. Ja polttopuiden hakkaaminen on mitä mainiointa arkiliikuntaa, toki siinä kannattaa lähteä varovaisesti, ettei sulla oo se kirves polvessa pystyssä, jos oot noin uusavuton.
No tuollleen osaisin. Mutta auraus siis tapahtuu traktorilla (pitkä pihatie, asutaan haja-asutusalueella) ja klapit tekee traktoriin kytketyllä klapikoneella. Ja puiden teko siis meillä alkaa siis ihan siitä että mies kaataa ne. -ap
Onkohan sinulla nyt ollenkaan realistista käsitystä siitä mitä kaikkea miehesi tekee yhteisen hyvänne eteen? Jos meillä aurattaisiin traktorilla piha ja puiden hommaaminen aloitettaisiin puunkaatamisella, niin kyllä mies olisi tekemäni ruuan ansainnut viimeistä murua myöten.
No puiden teossa on kyllä sekin että mies tekee samalla puita myös myyntiin. Ja samalla kun ottaa polttopuuta metsästä hoitaa myös metsää, josta myöhemmin saa tuloja. Eli nämä kotityöt, harrastaminen, tulonhankita ja omaisuuden hoito on aika vaikeasti toisistaan erotettavissa.
Toki tuloistakin osa tulee yhteiseksi hyödyksi, mutta niinhän on tilanne myös mun palkjatyötulojen osalta, että osa menee yhtyeisiin kuluihin ja osa itselle. -ap
Närästäisikö sinua oikeasti tässä kuviossa kuitenkin se, että mies viilettää puuhommissa, ja sinä haluaisit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan vaikkapa romanttista elokuvaa katsellen, ja kynttilän valossa rakastellen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
No mulle ois ok myös niin että arjen pyöritykseen liittyvät työt jaetaan puoliksi ja omaisuuden hoitaa se joka sen omistaakin. Vaan tässä tilanteessa vaikea jaotella, mikä työ mitäkin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Nalkutaks sä niin paljon, että mies on mielummin yksin rentoutumassa siellä klapihommissa vai mikä juttu...
Tuo ei tullut minun mieleeni, mutta kiinnitin huomion siihen, ettei mies halua ap:ta mukaan pihahommiin. Ei ole kiva tehdä töitä, jos toinen valittaa vieressä. Olisiko jostain tällaisesta kyse?
Kyllä se niin pitää mennä, että arjen työt jaetaan ja jos mies tekee puuhommia sivubisneksenä, niin ne eivät kyllä ole niitä arjen hommia , vaan miehen omaa puuhastelua itsensä hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Miten sinä siis kerrytätä hänen omaisuuttaan tehdessäsi hänelle ruokaa, jota siis itsekin voit syödä, esim. kerran viikossa?
En tekisi ruokaa läheskään näin usein jos asuisin yksin.
Ei se omaisuus ruokaalaittamalla kerry :D
Muttaongelmahan tässä onkin se että mies kerryttää omaisuuttaan omalla toiminnallaan, ei se kuka laittaa ruokaa.
Mutta mies ei saa vaatis että mä laitan ruokaa silloin kun hän hoitaa omaisuuttaan. Se on mun omaa aikaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka hoitaa siivoukset? Onko niitä pihatöitä tosissaan joka päivälle niin paljoa? Syötkö sinä illalla ollenkaan, vai onko ruoka vain miehelle illaksi tai evääksi? Meillä minä syön enemmän päivällä, joten en syö illalla juurikaan, jolloin mies tekee vain itselleen ruuan. Eväitä saatan kokkailla miehelle muuten vaan, mutta tämä ei ole mikään olettama, että se on minun tehtävä.
Jos sinä hoidat suurimman osan siivouksista, niin mielestäni mies saisi itse huolehtia ruuastaan, myös siinäkin tilanteessa, vaikka sinäkin söisit sitä illalla.
"yhyy, siivoaminen"
Onko palstamammoilla mitään muuta elämää kuin palstalla makaaminen ja siivoaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä, että on suhde hieman hataralla pohjalla, mikäli tarvii alkaa miettimään, että mikä eroteltaisiin yhteiseksi hyväksi, mikä tulon hankinnaksi ja mikä miehen omaksi puuhasteluksi.
Kerro toki lisää. Mun mielestä hyvin monissa perheissä mies yksin kerryttää omaisuuttaan ja nainen mahdollistaa sen pyörittämällä arjen.
Mä en ole sellainen nainen ja kerroin sen miehelle jo aivan alussa. -ap
Etkö? Kukas sen talon ja metsän omistaa? Jos mies saa siitä rahat omaa käyttöönsä niin ei se metsä silloin yhteinen ole. Tuskin sitten talokaan, jos on vieressä. Olisko nyt niin kuitenkin, että se asia mikä sua ärsyttää, on se että miehen omaisuus karttuu koko ajan ja sinun hupenee. Ruuanlaitto on vain se viimeinen pisara.
Mies omistaa talon ja metsän. Mulla on kyllä omaakin omaisuutta joka ihan tuottaa tulojakin, mutta sen hoito on erillään tästä yhteisestä arjesta. Ap
Aa, eli oikein me arvattiin, harmistus ei tulekaan ruuanlaitosta vaan siitä että teillä ei ole yhteistä elämää, vaan miehen talo, ja metsä. Muuta omaan kämppään, voi sitä seurustella niinkin. Tai hommaa mies joka pitää samanlaisesta elämästä kuin sinäkin. Ruuanlaitto on vain viimeinen pisara.
No mulle ois ok myös niin että arjen pyöritykseen liittyvät työt jaetaan puoliksi ja omaisuuden hoitaa se joka sen omistaakin. Vaan tässä tilanteessa vaikea jaotella, mikä työ mitäkin. -ap
Siis tässähän sä olet ihan oikeassa. Aloitus vaan hämää. Olisit kirjoittanut heti että mies vaatii sinua tekemään hänelle ruokaa että miehelle jää enemmän aikaa ja jaksamista tehdä itselleen rahaa. Noin. Nythän koko kuvio on ihan nauettava kohdaltasi, enkä minäkään tekisi ruokaa miehelle että hän voisi siitä säästyneellä ajalla tehdä ITSELLEEN rahaa. Eri asia olisi jos raha tulisi meille molemmille.
Vinkki: Kannattaa aina kertoa heti se oikea tilanne, eikä venyttää useita sivuja ennen kuin kertoo. Näin ollen vastauksetkin onvat osuvampia.
Nalkutaks sä niin paljon, että mies on mielummin yksin rentoutumassa siellä klapihommissa vai mikä juttu...