Lue keskustelun säännöt.
Puolison masennus
Ahdistunut
19.09.2019 |
Kuinka kauan jaksaisit seurata vierestä puolison masennusta?
Mikään ei auta. On ahdistunut ja riitelevä. Ei siivoa jälkiään. On sairaslomalla, makaa päivät kotona ja katsoo leffoja. Ei pääse ylös ahdingostaan eikä anna minun myöskään auttaa.
On ollut jo yli vuoden sairaslomalla ja lääkityksellä. Masennus on alkanut jo vuosia sitten.
Mulla on voimat lopussa ja toisen naaman näkeminen jo ärsyttää. En haluaisi häipyäkään kun toinen on oikeasti sairas. Mutta mä en oikein enää jaksa tätä.
Meillä on kouluikäisiä lapsia ja kasvatuserimielisyyksiä. Puoliso haluaa runnoa asiat läpi auktoriteetilla ja itse haluan olla enemmän vanhempi joka tukee lasta ja auttaa.
Tukijoukkoja ei ole. Perheneuvolan apu on jo ollut käytössä ja noin kerran kuussa tapaaminen.
Eli. Kuinka kauan jaksaisit itse ja mielestäsi pitäisi jaksaa?
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta. Meneekö joskus ohi vai onko epärealistinen toive?
Kommentit (15)
Oisko asumusero mitään? Masentunut myrkyttää ilmapiirin kotona, ei ole lapsillekaan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku yhteinen liikuntaharrastus, mieluummin ulkoilmassa, varmasti ainakin vähän auttaisi asiaa.
Ei sinulla ole oikein roolia puolison masennuksen suhteen muuta kuin ottaa suurempi vastuu asioiden hoitamisesta. Et voi vaikuttaa toipumiseen millään tavalla. Masennus on ikävä sairaus, mutta et sinä voi myöskään itseäsi uhrata mikäli et jaksa. Kouluikäiset lapset alkavat kärsimään kun voimasi loppuvat. Toki tukesi on tärkeää, mutta älä jää niin pitkäksi aikaa että kotielämä muuttuu helvetiksi. Puolisosi saattaa olla helpompi toipua myös jos pystyy viikot lepäämään ilman lapsia ja tapaamaan vaikkapa vain viikonloppuisin.
Kiitos, hyviä ja asiallisia kommentteja. Tuota väliaikaista asumiseroa olen varovasti jo miettinyt. Ilmapiiri alkaa olla melko myrkyttynyt.
Ap
Millainen tilanne on verrattuna entiseen, ennen sairastumista? Millainen mies silloin oli? Teittekö yhdessä juttuja, osallistuiko perheen pyörittämiseen jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko asumusero mitään? Masentunut myrkyttää ilmapiirin kotona, ei ole lapsillekaan hyvä.
Kokemuksesta sanon, että lasten on parempi, jos pysytte yhdessä.
Nimittäin lasten huoli kasvaa siitä masentuneesta vanhemmasta silloin kun se on yksinään.
Nyt lapset saa olla turvallisesti lapsia, kun he huomaavat, että sinä huolehdit myös masentuneesta.
Lasten on karmivaa olla siellä masentuneen luona ilman sua ja mylsbtoisalta jättää hänet yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko asumusero mitään? Masentunut myrkyttää ilmapiirin kotona, ei ole lapsillekaan hyvä.
Kokemuksesta sanon, että lasten on parempi, jos pysytte yhdessä.
Nimittäin lasten huoli kasvaa siitä masentuneesta vanhemmasta silloin kun se on yksinään.
Nyt lapset saa olla turvallisesti lapsia, kun he huomaavat, että sinä huolehdit myös masentuneesta.
Lasten on karmivaa olla siellä masentuneen luona ilman sua ja mylsbtoisalta jättää hänet yksin.
Hyvä pointti!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta sanon: Olen eri mieltä. Pahasti masentunut kumppani väsyttää koko perheen, lopulta tässä tapauksessa lopullisesti aapeenkin. Siten, että ap ei jaksa enää yrittää mitään suhteen ja kumppanin vuoksi. Masentuneelle paras tapa toipua on saada aikaa yksin rauhassa. Terapia ja elintapojen terveellistyttäminen on tärkeää. Väliaikainen asumusero voi olla aapeen perheelle paras ratkaisu.
Oon masentuneen kanssa pitkään seurustellut, ja lopulta minä, terve ihminen, väsähdin ja masennuin itsekin. Päädyimme eroon.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta sanon: Olen eri mieltä. Pahasti masentunut kumppani väsyttää koko perheen, lopulta tässä tapauksessa lopullisesti aapeenkin. Siten, että ap ei jaksa enää yrittää mitään suhteen ja kumppanin vuoksi. Masentuneelle paras tapa toipua on saada aikaa yksin rauhassa. Terapia ja elintapojen terveellistyttäminen on tärkeää. Väliaikainen asumusero voi olla aapeen perheelle paras ratkaisu.
Oon masentuneen kanssa pitkään seurustellut, ja lopulta minä, terve ihminen, väsähdin ja masennuin itsekin. Päädyimme eroon.
Tämä oli siis tuohon "kokemuksesta sanon"-kommenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta sanon: Olen eri mieltä. Pahasti masentunut kumppani väsyttää koko perheen, lopulta tässä tapauksessa lopullisesti aapeenkin. Siten, että ap ei jaksa enää yrittää mitään suhteen ja kumppanin vuoksi. Masentuneelle paras tapa toipua on saada aikaa yksin rauhassa. Terapia ja elintapojen terveellistyttäminen on tärkeää. Väliaikainen asumusero voi olla aapeen perheelle paras ratkaisu.
Oon masentuneen kanssa pitkään seurustellut, ja lopulta minä, terve ihminen, väsähdin ja masennuin itsekin. Päädyimme eroon.
Tätä omaa lopullista uupumista pelkään ja siksi mietin tuota väliaikaista asumuseroa. Mies voisi tulla kotiin kun haluaa ja jaksaa, esimerkiksi viikonloppuisin. Pitää selvittää saisiko kaupungilta apua lastenhoitoon sille ajalle. Jos kysymys olisi alkuun vaikka kuukaudesta. Töistä on hankala joustaa tässä kohtaa, kun talous on miinuksella jo pitkän sairasloman takia.
Ap
Itse olin masentuneena täysin jaksamaton. Jotenkin jaksoin raahautua aamupäivällä sohvalle makaamaan. Vaimo oli silloin hoitovapaalla kotona. Välillä jaksoin sohvalla maaten pelata hetken jotakin helppoa lautapeliä tai koota palapeliä nuorimman lapsemme kanssa. Näin meni pari kuukautta. Itsellä oli kuitenkin vahva halu yrittää päästä pohjalta ylöspäin.
Jossakin vaiheessa maalis-huhtikuun vaihteessa vaimo ehdotti että menisimme hiihtämään. Itse en jaksanut mistään juuri huolehtia, mutta vaimo laittoi sukset ja muut kuntoon ja ajoi meidät ladun varteen. Tämä sillä välin kun vanhemmat lapset olivat koulussa. Minä sitten seisoskelin sukset jalassa taaperomme kanssa (toki hissuksiin "hiihdimmekin") samaan aikaan vaimo sai hiihdellä omaan tahtiinsa. Pari viikkoa aurinkoisia kevätsäitä ulkona oli iso apu toipumiseen. Antoi uskoa, että kyllä tästä vielä noustaan.
Kyllä se silti toista vuotta vei, ennen kuin oikeasti jaksoi tehdä asioita edes jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä kokemuksia, miten sieltä masennuksen syövereistä pääsee ylös? Lääkitys on ja sairaslomaa yli vuosi. Satunnaisia lääkärikäyntejä siellä täällä. Kunnon terapiaa tuntuu olevan vaikea saada. Itse ajattelen, että noin pitkään (yli vuosi saikulla ja sitä ennen vuosia masentunut jo) jatkuneesta masennuksesta ei nousta ”ryhdistäytymällä”, eikä liikunnan lisäämisellä. Tarvitaan järeämpiä keinoja. Uskoisin, että terapiaan pääseekin tässä lähikuukausina.
Mutta kauanko sitten vielä kestää että helpottaa? Vai helpottaako?
Ap
Kiinnostaisi jos jollain vielä kokemuksia aiheesta. Muuttuiko puolison persoona yms. ennen kuin ymmärrettiin ,että masennus kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se yksin kiukuttelee. Sosialistit ovat juuri tuollaisia. Käyttävät liikaa päihteitä ja kaikki on muiden syy.