Miksi masennun ajankulusta kertovista elokuvista?

En ole pahemmin mikään Adam Sandler-fani, mutta katsoin juuri tämän Klik-elokuvan jossa tyyppi saa ihmekaukosäätimen jolla voi kelata elämäänsä eteenpäin tai palata menneisyyden "kohtauksiin". Kaukosäädin alkaa hyppimään itsekseen miehen elämää eteenpäin ja lopulta tämä huomaa elämänsä menneen ohi ja kaikki on päin honkia. Hyvä elokuva Sandleriksi, sai tipan linssiin, mutta jotenkin myös niin hiton masentava että tavallaan kadun katsoneeni. Aivan sama juttu kaikenlaisten tällaisten ajan kulusta ja vanhenemisesta kertovien elokuvien kanssa. Mikähän tähän voisi olla syynä? Normaalisti en mitenkään murehdi ajankulua tai vanhenemistani, mutta tällaiset elokuvat alkaa ahdistamaan.