Lue keskustelun säännöt.
"Haukkumaton" koira kerrostaloon? Itselle lenkkikaveriksi ja lapselle seuraksi
19.09.2019 |
Mitä ehdottaisitte?
Tärkein ominaisuus olisi se, että koira ei juuri pidä meteliä/hauku, jotteivat naapurit häiriinny.
Muuten meillä tarjota 90 m2 tilaa, kaksi aikuista lenkittämään, ja 12-vuotias kaveria kaipaamaan.
Koiran pitäisi myös viihtyä yksinäänkin, kun olemme töissä ja lapsi koulussa.
Kiitollinen vinkeistä!
Kommentit (39)
Tuollaiset ominaisuudet eivät ole koirille myötäsyntyisiä vaan koulutuksen tulos. Lähes kaikki koirat potevat nuorena eroahdistusta mutta omistajan toiminta ratkaisee, oppiiko koira jäämään rauhallisesti yksin.
On tietysti haukkuherkkiä rotuja joita ei kannata valita kerrostaloon.
Heikko hermorakenne liittyy usein pahaan eroahdistukseen, mutta sitä on vaikea nähdä pikkupennusta. Omistaja voi myös itse luoda eroahdistuksen koiralleen paapomalla liikaa ja laiminlyömällä koulutuksen.
Itse olen harrastanut vinttikoiria ja ne ovat kyllä yleensä hyvähermoisia ja rauhallisia ja sopivat kerrostaloelämään mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ku lapsena kaverin perhe otti basenjin koska on "haukkumaton" koira. Eihän se haukkunut mutta muuten ehkä kantavaäänisin eläin jonka olen kohdannut. <3
Kouluttamalla mikä vaan koira oppii olemaan kerrostalossakin. Vaadittavan vaivan määrää voi toki vähentää ottamalla suht rauhallisen rodun edustajan ja olla pentuaikana erityisen sitoutunut kouluttamiseen. Sitten helpottaa.
Tuttavallani on kiinanharjakoita ja se ei hauku ollenkaan. Tarvitsee vain vaatetuksen. Aivan ihana luonne ja kaikki ihmiset kelpuuttaa rapsuttajiksi niin ettei valikoi. Sopii kerrostaloon pieneenkin asuntoon. Kylmillä säillä ei viihdy pitkään ulkona.
Ibizan podenco tai galgo Espanjasta . Esim auringon koirien - kautta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat eivät viihdy yksinään koko päivää. Mun basenjin kaveri kuoli ja se oli silminnähden surullinen ja masentunut, ennenkuin adoptoitiin uusi koira. Basenjitkin voi ulvoa pitkin päivää, vaikka se rotu onkin "haukkumaton". Suosittelisin sisäkissaa teille koiran sijasta. Tai marsuja, frettejä, chichillaa, pupua tms. vähemmän äänekästä lemmikkiä.
Tärkeimmät asiat:
1. ei haukkuherkkää rotua
2. yksinolon opettaminen huolellisesti, aloittaa ihan siitä että muutamaksi sekunniksi oven taakse ja takaisin ennen kuin koira ehtii vinkua/haukkua, aikaa pidennetään aina sen mukaan mitä koira malttaa olla hiljaa. Takaisin ei saa tulla silloin kun koira metelöi.
3. jos koira haukkuu turhia niin helpoin keino päästä siitä eroon on opettaa koiralle käskystä haukkuminen
Mutta kissaa tai muuta sisälemmikkiä minäkin suosittelisin, koira kärsii liiallisesta yksinolosta vaikka olisikin sen ajan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirat eivät viihdy yksinään koko päivää. Mun basenjin kaveri kuoli ja se oli silminnähden surullinen ja masentunut, ennenkuin adoptoitiin uusi koira. Basenjitkin voi ulvoa pitkin päivää, vaikka se rotu onkin "haukkumaton". Suosittelisin sisäkissaa teille koiran sijasta. Tai marsuja, frettejä, chichillaa, pupua tms. vähemmän äänekästä lemmikkiä.
Ei tarvitsekaan koko päivää olla yksinään, joka päivä ei ollenkaan (olemme vuorotyöläisiä, toinen voi olla aamuvuorossa, toinen iltavuorossa, toki usein samoja vuoroja).
Kissaa ei voi ottaa, allergian vuoksi. Koiralle ei reagoi. Ja ehdottomasti haluaisin itse ulkoilukaverin.
Kiinanharjakoira kiinnostaa, joku vinkkasi siitä! Täytynee perehtyä rotuun ja ylipäätään koirankoulutukseen.
Itselläni ei ole koiraa koskaan ollut, (miehellä joskus nuoruudessaan kyllä) ...mutta jostainhan se on aloitettava!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat eivät viihdy yksinään koko päivää. Mun basenjin kaveri kuoli ja se oli silminnähden surullinen ja masentunut, ennenkuin adoptoitiin uusi koira. Basenjitkin voi ulvoa pitkin päivää, vaikka se rotu onkin "haukkumaton". Suosittelisin sisäkissaa teille koiran sijasta. Tai marsuja, frettejä, chichillaa, pupua tms. vähemmän äänekästä lemmikkiä.
Ei tarvitsekaan koko päivää olla yksinään, joka päivä ei ollenkaan (olemme vuorotyöläisiä, toinen voi olla aamuvuorossa, toinen iltavuorossa, toki usein samoja vuoroja).
Kissaa ei voi ottaa, allergian vuoksi. Koiralle ei reagoi. Ja ehdottomasti haluaisin itse ulkoilukaverin.
Kiinanharjakoira kiinnostaa, joku vinkkasi siitä! Täytynee perehtyä rotuun ja ylipäätään koirankoulutukseen.
Itselläni ei ole koiraa koskaan ollut, (miehellä joskus nuoruudessaan kyllä) ...mutta jostainhan se on aloitettava!Ap
Kaikki kiinanharjakoirat jotka tiedän ovat olleet hyvin haukkuherkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ominaisuudet eivät ole koirille myötäsyntyisiä vaan koulutuksen tulos. Lähes kaikki koirat potevat nuorena eroahdistusta mutta omistajan toiminta ratkaisee, oppiiko koira jäämään rauhallisesti yksin.
On tietysti haukkuherkkiä rotuja joita ei kannata valita kerrostaloon.
Heikko hermorakenne liittyy usein pahaan eroahdistukseen, mutta sitä on vaikea nähdä pikkupennusta. Omistaja voi myös itse luoda eroahdistuksen koiralleen paapomalla liikaa ja laiminlyömällä koulutuksen.
Itse olen harrastanut vinttikoiria ja ne ovat kyllä yleensä hyvähermoisia ja rauhallisia ja sopivat kerrostaloelämään mainiosti.
Naapurillani oli kaksi vinttikoira, haukkuivat aina yksin ollessaan. Eli koko päivän. Olin silloin vuorotyössä, niin oli pakko muuttaa pois.
Shiba ei juurikaan hauku. Päästelee kyllä muunlaisia, välillä huvittaviakin ääniä. Mutta aika hiljainen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun olin lapsesi ikäinen 12 v.halusin koiran lemmikiksi ja kaveriksi. Sain koiran.Sitten tuli ikää itselle 4 vuotta lisää ja alkoi muut asiat kiinnostaa 16 vuotiaana.Vanhemmille jäi koira,koska en pystynyt sitä ottamaan mukaan opiskelijan asuntoon. Kävin kuitenkin koiraa katsomassa vanhemmillani.Kannattaa miettiä asiaa tuoltakin kantilta,tänä päivänä näen asian toisin ja aikuisena ollut oma koira kun vastuuta tullut ja ammatti opiskeltu.
Lapsen koulupäivä on aika lyhyt, joten jos on varmaa että hän tulee suoraan koulusta kotiin, yksinolo ei ole mahdottoman pitkä tervepäiselle koiralle. Parasta olisi tietysti saada pentu kotiin juuri kesäloman alkaessa, jolloin ihan pientä pentua ei tarvitsisi alkuun jättää pitkiksi ajoiksi yksin. Yksinolon harjoitteluun ja muuhunkin pennun koulutukseen löytyy hyviä ohjeita esim. Tuire Kaimion kirjoista. Kannattaa hankkia kirja jo ennen pennun hankintaa.
Jos teillä ei ennen ole ollut koiraa, katselkaa keskikokoisia tai pienehköjä seurakoirarotuja. Noin 20-kiloinen on vielä sopiva lapsenkin talutettavaksi, isomman kanssa voi olla hankalampaa. Ihan minikoiraakaan en suosittele, koska niistä harvoin saa hyviä lenkkikavereita.
Minulla ja lähipiirilläni on hyviä kokemuksia esim. vehnäterrieristä, vesikoirista (tosin jotkut näistä voivat olla hankaliakin), cockerspanielista ja valkoisesta länsiylämaanterrieristä (tällä yksilöllä on ihana luonne mutta allergioita). Toisaalta, oli rotu mikä tahansa, koiran luonne ratkaisee paljon ja tietysti se, miten hyvin sitä ohjaa toimimaan halutulla tavalla heti pennusta saakka.
Koira tuo koko perheeseen valtavasti iloa ja positiivisuutta. Se yleensä vaikuttaa suotuisasti omistajiensa terveyteen. Nuorelle koira on hyvä kaveri: siltä saa ja siihen voi kohdistaa hellyyttä silloinkin kun on muuten kiukkuinen koko maailmalle.
Varautua pitää siihen, että aluksi joutuu itse opettelemaan uusia rutiineja ja näkemään vaivaa. Jos on tottunut olemaan paljon sisällä, voi jokailtainen ja -aamuinen ulkoilu alkaa rasittaa, koska koiralla on tarpeensa huolimatta siitä, oletko kiireinen, sairas tai uupunut pitkästä työpäivästä. Rahanmenoa tulee varmasti. Koiralla voi olla sairauksia tai allergioita ja eläinlääkärit laskuttavat paljon joka käynnistä. Vakuutus on silloin toki iso apu, mutta nekin maksavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bolognese ja spanielit (ei kuitenkaan tipsua) ovat tupaneet olemaan hyvin hiljaisia.
Meillä cockerspanieli. Hyvin sopeutunut kerrostaloon.
Haukkumaton koira loikoilee päivät pitkät haukkumatolla.
Tiibetinspanieli on hyvä lapsiperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen koulupäivä on aika lyhyt, joten jos on varmaa että hän tulee suoraan koulusta kotiin, yksinolo ei ole mahdottoman pitkä tervepäiselle koiralle. Parasta olisi tietysti saada pentu kotiin juuri kesäloman alkaessa, jolloin ihan pientä pentua ei tarvitsisi alkuun jättää pitkiksi ajoiksi yksin. Yksinolon harjoitteluun ja muuhunkin pennun koulutukseen löytyy hyviä ohjeita esim. Tuire Kaimion kirjoista. Kannattaa hankkia kirja jo ennen pennun hankintaa.
Jos teillä ei ennen ole ollut koiraa, katselkaa keskikokoisia tai pienehköjä seurakoirarotuja. Noin 20-kiloinen on vielä sopiva lapsenkin talutettavaksi, isomman kanssa voi olla hankalampaa. Ihan minikoiraakaan en suosittele, koska niistä harvoin saa hyviä lenkkikavereita.
Minulla ja lähipiirilläni on hyviä kokemuksia esim. vehnäterrieristä, vesikoirista (tosin jotkut näistä voivat olla hankaliakin), cockerspanielista ja valkoisesta länsiylämaanterrieristä (tällä yksilöllä on ihana luonne mutta allergioita). Toisaalta, oli rotu mikä tahansa, koiran luonne ratkaisee paljon ja tietysti se, miten hyvin sitä ohjaa toimimaan halutulla tavalla heti pennusta saakka.
Koira tuo koko perheeseen valtavasti iloa ja positiivisuutta. Se yleensä vaikuttaa suotuisasti omistajiensa terveyteen. Nuorelle koira on hyvä kaveri: siltä saa ja siihen voi kohdistaa hellyyttä silloinkin kun on muuten kiukkuinen koko maailmalle.
Varautua pitää siihen, että aluksi joutuu itse opettelemaan uusia rutiineja ja näkemään vaivaa. Jos on tottunut olemaan paljon sisällä, voi jokailtainen ja -aamuinen ulkoilu alkaa rasittaa, koska koiralla on tarpeensa huolimatta siitä, oletko kiireinen, sairas tai uupunut pitkästä työpäivästä. Rahanmenoa tulee varmasti. Koiralla voi olla sairauksia tai allergioita ja eläinlääkärit laskuttavat paljon joka käynnistä. Vakuutus on silloin toki iso apu, mutta nekin maksavat.
Heti alkuun se nimenomaan pitää alkaa totuttaa yksinoloon. Ongelmia tulee, jos pentuaikana tottuu siihen, että joku on aina kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tiibetinspanieli on hyvä lapsiperheeseen.
Sehän onkin. Ainoa vaan et tipsu voi haukkua koska se on alkujaan jalostettu siihen haukkumiseen, jotta tämä pystyi ilmoittamaan suurille tiibetinmastifeille mikäli ne näkivät jonkun uhan.
Pieni koiranpentu voi haukkua aluksi eroahdistustaan. Oma koirani jonka otin keskenkasvuisena ei aluksi haukkunut, mutta alkoi teini-iässä protestoimaan - sain tavan kitkettyä. Minkään rodun kanssa et voi olla varma, että ei ikinä hauku. Mutta haukkumisesta voi siis opettaa eroon.
Rotuasiat jätän muille:)