Kaverin käytös aiheesta kirjat ärsyttää

Vierailija kirjoitti:

Minusta sinun tulisi miettiä omalla kohdalla vahvasti sitä, miksi sinulla on noin huono itsetunto ja epävarmuus. Jo kirjavalintasi kertovat siitä. Jos valitset luettavaksi ainoastaan klassikkoja, kertoo se siitä, että et luota omaan kykyysi tunnistaa hyvä kirja.  Tarvitset luettavaksi jonkun sellaisen kirjan, joka on jo valmiiksi "hyväksi" todettu. Valitettavasti jäät paljosta paitsi. Se, että kirja on klassikko, ei välttämättä kerro mitään sen "hyvyydestä". Varsinkin historiallisten kalssikoiden ollessa kysessä, kertoo se ainoastaan kyseisen ajan arvoista ja arvostuksista. Tai suurien filosofien kohdalla valtarakenteiden pinnan alla muhineista ajatuksista.

Toki kuuluu yleissivistykseen tuntea historiaa ja myös klassikko kirjallisuutta, mutta yhtälailla nykyajan tuntemus ja uusien aarteiden löytäminen on osa kirjallisuuden ihanuuksia.

Ja olit sinä mitä mieltä tahansa fantasiakirjallisuus on osa nykyajan perintöä. Jos vain annat sille mahdollilsuuden tulet huomaamaan sen sisällön kaikkea muuta kuin hötöksi.

T. Filosofiaa pääaineenaan opiskellut ja kaikenlaista kirjallisuutta rakastava lukutoukka

Niin, ap:han tosiaan idikoi lukevansa ainoastaan klassikoita, erityisesti lauseessa "itse luen pääasiassa klassikoita ja muutenkin vanhoja kirjoja". Tälle olkiukollehan oli sitten hyvä perustaa tuo psykoanalyysi siitä miten vika onkin ap:ssa. Lisäksi voisit lakata esittämästä täysiä epätotuuksia, kun tosiasia on että tällä hetkellä todella iso osuus uudesta fantasiakirjallisuudesta on varsin surkeaa.

Lisäksi argumenttisi siitä, miten historialliset klassikot ovat sitä vain siksi että olivat suosittuja omana aikanaan on kyllä niin sakeaa huttua että voisit tästedes pidättäytyä keskustelemasta´kirjallisuuden historiasta kokonaan. Kyllä ne kirjat jotka nykyään klassikoiksi lasketaan on testattu joka aikakaudella kirjoitusajankohdastaan nykypäivään, ja joka kierroksella ne on hyväksi havaittu.

Valtaosa kaikkina aikakausina kirjoitetuista kirjoista ym. joutuvat hyvin pikaisesti unohdettujen teosten romukoppaan (siis sinne, minne iso osa tämän nykyisen fantasiabuuminkin tuotoksista ovat matkalla) ja ainoastaan se mikä siitä massasta kestää aikaa jää elämään. Ne joita me kutsumme klassikoiksi ovat juurikin näitä helmiä, jotka jaksavat kiinnostaa aikakaudesta toiseen. Arvaa vain, kuinka monta näytelmäkirjailijaa Shakespearenkin aikaan oli, ja mieti sitten kuinka moni heistä enää muistetaan.