Onko sulla sitä että kaverit ovat kahdenkesken mukavia, mutta muiden läsnäollessa ja isossa porukassa eivät noteeraa?

Vierailija kirjoitti:

Enkä siis ole mitenkään hiirulainenkaan, vaan iloinen, puhelias, vitsailen ja saan ihmiset nauramaan. Olen kiinnostunut muista jne.

Annan usein hyvän ensivaikutelman, mut jossain vaiheessa se porukan pomo ikäänkuin näkee lävitseni, ja alkaa kääntää muita hienovaraisesti mua vastaan.

Mietin mitä teen väärin...

Osaan jonkin verran liehakoidakin. :D

Mut tuntuu ettei mikään tehoa. Olen yrittänyt olla kaikkea.

En ole poikkeavan näköinen, pukeudun kivasti jne.

Se tässä hassua onkin että olen yhtä hyvä tai huono kuin ne, jotka huolitaan porukkaan.

Ap

Onko tämä mainitsemasi porukan pomo sama henkilö kuin aloituksessasi tarkoittamasi kaveri, joka  kahden kesken ollessanne on sulle kuin hyväkin ystävä? Vai ovatko nämä kaksi eri henkilöä?

Joo, tällaisia teeskentelijöitä varsinkin opiskelijamaailmassa on tullut tavattua. Kahden kesken lässytetään eli ts., jos ei ole muuta seuraa, niin minäkin satun kelpaamaan.Jos on koko porukka kasassa, niin yksin saa olla. Mutta anna olla, kun sitten opiskelujen päätyttyä tällaisiin paskakasoihin törmää, niin sitten kyllä muka tullaan juttelemaan, että ”Mitä sulle kuuluu?” Etc. Juoruilevat typerykset haluaisivat niin tietää, että ”Kuinka huonosti sillä nyt meneekään.” Muutamalle olen antanut takaisin ja sanonut ”Anteeksi, mutta kuka olet, en tunne sinua?” Hah, sitten loukkaantuneena siirtyvät takavasemmalle ja se on kyllä tuollaisille niljakkeille täysin oikein. Pitäisköhän niille ladata eteen koko kadehdittava totuuspaketti, että ”Joo, ei minun tarvitse enää töitä etsiskellä eikä töihin raahautua, sain sen verran ison perinnön.” Onneksi on paljon läheisiä, joten en ole riippuvainen teennäisten ihmisten seurasta.

Hanki elämä!