Miten ihmiset pesivät menneinä vuosikymmeninä vaatteitaan?

Vierailija kirjoitti:

Näitä hankalasti pestäviä muuntokuituja ja sekoitekankaita alkoi olla suht yleisesti tarjolla ihan normi-ihmistenkin vaatemateriaaliksi mitä pidemmälle 1900-lukua elettiin. Mulla on esim äitini rippimekko vuodelta -59 jota en uskalla ainakaan itse vesipesussa pestä kun en yhtään tiedä mitä ko. kangas on. Ihan koristeena roikkuu tosin, ettei ole tarvekaan. Ja paljon voi lukea vintagevaatteita käsittelevältä foorumilta varoituksia kun joku kysyy miten pestä joku vaate.

Ap

Muistan muuten nuoruudestani miten meidän äiti tuuletti KAIKEN (aikuisten työvaatteet, opettaja ja insinööri) käytön jälkeen parvekkeella ja sitten takaisin kaappiin. Ja joskus ehkä muutama kerta vuodessa haisteltiin ja tutkittiin ne vaatteet ja viikattiin pinoon pesulaan vietävät hameet ja paitapuserot ja jakut ja villavaatteeseen tosiaan vietiin kuivapesuun. Tämä siis 70-luvulla.

Valkopyykki keitettiin saunanpadassa.

Ihmettelin usein mummoni käsiä, kunnes kuulin että hän huuhteli suurperheensä pyykin talvisin avannossa. Vähemmästäkin menee kädet pilalle. Kyllä sitä pyykkiä pestiin ympäri vuoden.

Meillä vietiin talvella pyykki kuivumaan vintille ja oli mielenkiintoista seurata miten jää haihtui ja kivikovasta vaatteesta tuli pehmeä.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyllä 50-luvulla tuli ihan sähköiset pulsaattoripesukoneet. Mulla on toimiva mökillä, ja sillä pestään työvaatteita ja pudasta tulee.

Peritty anopilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyse on siitä miten ne saatiin puhtaaksi ilman että kutistuivat pilalle

Tuuletettiin.

Käytettiin sitä kreppimekkoa vain sen kylilläoloajan ja kotona jotain käytännöllisempiä.

Käsipyykkinä saunan jälkeen.

Ja oli paljon enemmän ok haista. Kun kaikki haisee niin sitä toisten hajua ei niin huomaa, ehkä? Sen takia me länsimaalaiset kiinnitämme huomiota muualta tulevien erilaiseen hajumaailmaan, joka heille on hajuton tai hyväntuoksuinen. Heidän mielestään me varmaan haisemme vastaavasti omituiselle.

1800-luvulla vielä käytännössä pestiin vaatteet ja lakanat vain kesäisin. Talvella tuuletettiin ja haistiin.

Jos minut vietäisiin nyt lapsuudenkotiini, vaikka 1970-luvulle, pyörtyisin varmaan siitä tupakanhajusta. Muistan hyvin, miten työlästä oli talvella kuivattaa jäisiä lakanoita. Joskus niitä oli pakko pestä silloinkin, ei ainakaan meillä ollut niin paljon lakanoita. Tosin ei niitä usein vaihdettukaan. Jäiset lakanat tuotiin välillä keittiöön kuivumaan; hellan yläpuolelle oli viritetty naru, jossa kuivattiin pyykkiä. Ei siihen kyllä paljoa mahtunut. Varmaankin myös saunaa hieman lämmitettiin ja vietiin sinne kuivumaan. Kun sitä lämmitettiin talvisin kissojakin varten.

O,in 60-luvun lopulla kodinkoneliikkeessä töissä ja ihan automaattikoneita oli myynnissä.

Itsellä Phiplis viisas ja paras kone ikinä. Toimi 20 v moitteettomasti.

Olisi toiminut pitempään,mutta ei mahtunut uuteen asuntoon.

Outoa, jos kaupunkioloissa 70-luvulla ei vähintään sitä pesutupaa koneineen kerrostalossa ollut.

Ennen käytettiin aina esiliinaa, pikkutytöstä lähtien ja myös koulussa, samoin töissä käytettiin yleisesti suojatakkeja, niin miehet kuin naiset. Ja ne kainaloiden hikilaput ...

Pyhävaatteet oli erikseen, niitä lähinnä tuuletettiin, sitten ehkä prässättiin raikkaiksi, siis mikä prässäystä kesti.

Nykyäänkin on hyvä suosia vanhaa tapaa suojata takin tai jakun kaulus huivilla tai kaulaliinalla, onhan se paljon helpompi pestä kuin koko vaate.

Tavallisten naisten pitkät hameet eivät muuten viistäneet maata, ainakin arkityössä käytettiin nilkkapituisia, ihan käytännöllisyyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Tosi monella meni kysymykseni pointti ohitse, muotoilin kai sen epäselvästi? Eli vanhat vaatteet kutistuvat tai menevät muutoin todella helposti pilalle vesipesussa, jopa paikallinen tahranpesu voi aiheuttaa ongelmia, väri lähtee tms. Aloin pohtimaan entisajan pyykkihuoltoa että miten se tapahtui. Nuo peittävät alusvaatteet suojasivat varmaan kyllä, mutta kyllähän ihmisille silloinkin tahroja kaiketi tuli vaikkapa ruokaa syödessä ihan kuin nykyäänkin. Ja vielä 1900-l alussa oli pitkät helmat jotka varmaan vähänkin kuraisemmalla kelillä tahraantuivat. Olikohan se sitten ihan arpapeliä, kun alkoi poistamaan jotain tahraa että mitä kankaalle käy.

Ap

Mistä tahroista puhut? En minä aikuinen ainakaan saa ruokatahroja vaatteisiini koskaan, tuskin olisi saanut 1800-luvullakaan, koska silloin käytettiin ruokaliinoja muutenkin kuin ruokailuvälineiden alustana. Keittiötöissä oli tietenkin peittävä esiliina! Ja se 1900-luvun alun kura oli ns. puhdasta likaa eli kuivaa vaate, harjaa kuivunut rapa pois ja kas - sehän on taas siisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyllä 50-luvulla tuli ihan sähköiset pulsaattoripesukoneet. Mulla on toimiva mökillä, ja sillä pestään työvaatteita ja pudasta tulee.

Peritty anopilta.

Koneet tuli, mutta ei todellakaan kaikille. Onhan nytkin hienoja konemalleja, mutta suurin osa pesee peruskoneella eli se 50 luvun kone oli luxusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyse on siitä miten ne saatiin puhtaaksi ilman että kutistuivat pilalle

Kangas kutistettiin ennen ompelua. Luonnonkuituja ei tarvinnut pestä kuin tahrojen takia, muuten riitti tuuletus. Kainaloissa oli ommeltuna suojat ja alusvaatteet peitti enemmän kuin nyt.

Esimerkiksi puuvillalle ja pellavalle ei todellakaan riitä tuuletus, vaan ne pitää pestä. Ja niin pitää villakin säännöllisin väliajoin, vaikka sille tuuletus auttaa pitkään.

Joo, kankaat yritettiin kutistaa valmiiksi ennen ompelua. Kaikille tätä ei voi tehdä (villa ja silkki esimerkiksi menevät siitä huonoiksi, eli sen voi tehdä lähinnä puuvillalle ja pellavalle.)

Eniten niitä yritettiin suojata alusvaatteilla ja esiliinoilla.

Kaikkein siirin vaikutus oli kuitnekin, ihan rehellisesti sanottuna, sillä että vaatteita vaan pidettiin paljon likaisempina kuin nykyään. Ihmiset haisivat. Vaatteet pinttyivät.

Tätä kaikkea miettiessään ymmärtää paremmin, miksi lastenkirjojen klassikoissa lapsille usein huudetaan jos he ovat "pilanneet" vaatteensa leikeissä rymytessään.

On täytynyt olla kovaa työtä pitää vauva tai taapero edes suht puhtaana ja kuivana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi monella meni kysymykseni pointti ohitse, muotoilin kai sen epäselvästi? Eli vanhat vaatteet kutistuvat tai menevät muutoin todella helposti pilalle vesipesussa, jopa paikallinen tahranpesu voi aiheuttaa ongelmia, väri lähtee tms. Aloin pohtimaan entisajan pyykkihuoltoa että miten se tapahtui. Nuo peittävät alusvaatteet suojasivat varmaan kyllä, mutta kyllähän ihmisille silloinkin tahroja kaiketi tuli vaikkapa ruokaa syödessä ihan kuin nykyäänkin. Ja vielä 1900-l alussa oli pitkät helmat jotka varmaan vähänkin kuraisemmalla kelillä tahraantuivat. Olikohan se sitten ihan arpapeliä, kun alkoi poistamaan jotain tahraa että mitä kankaalle käy.

Ap

Mistä tahroista puhut? En minä aikuinen ainakaan saa ruokatahroja vaatteisiini koskaan, tuskin olisi saanut 1800-luvullakaan, koska silloin käytettiin ruokaliinoja muutenkin kuin ruokailuvälineiden alustana. Keittiötöissä oli tietenkin peittävä esiliina! Ja se 1900-luvun alun kura oli ns. puhdasta likaa eli kuivaa vaate, harjaa kuivunut rapa pois ja kas - sehän on taas siisti.

Eikö sinulla tosiaan _ikinä_ tule ruokatahroja vaatteisiin? Melkoista :D

Minulla on mummoni hääpuku vaatekaapissa, 40-luvulta, mustaa rayonia eli viskoosia. Ei sitä tietenkään ole ikinä pesty. Siinä on kainaloissa irrotettavat hikilaput, jotka pestään erikseen. Ja muuten tietysti tuuletetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyse on siitä miten ne saatiin puhtaaksi ilman että kutistuivat pilalle

Kangas kutistettiin ennen ompelua. Luonnonkuituja ei tarvinnut pestä kuin tahrojen takia, muuten riitti tuuletus. Kainaloissa oli ommeltuna suojat ja alusvaatteet peitti enemmän kuin nyt.

Esimerkiksi puuvillalle ja pellavalle ei todellakaan riitä tuuletus, vaan ne pitää pestä. Ja niin pitää villakin säännöllisin väliajoin, vaikka sille tuuletus auttaa pitkään.

Joo, kankaat yritettiin kutistaa valmiiksi ennen ompelua. Kaikille tätä ei voi tehdä (villa ja silkki esimerkiksi menevät siitä huonoiksi, eli sen voi tehdä lähinnä puuvillalle ja pellavalle.)

Eniten niitä yritettiin suojata alusvaatteilla ja esiliinoilla.

Kaikkein siirin vaikutus oli kuitnekin, ihan rehellisesti sanottuna, sillä että vaatteita vaan pidettiin paljon likaisempina kuin nykyään. Ihmiset haisivat. Vaatteet pinttyivät.

Vaatteita kohdeltiin paljon paremmin koska ne olivat arvokkaita. Ns. pyhävaatteita pidettiin vain juhlapäivinä. Ei niissä rehkitty ja hikoiltu eikä todellakaan tiputeltu ruokaa päälle. Vaatteita huollettiin, tuuletettiin ja korjattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyllä 50-luvulla tuli ihan sähköiset pulsaattoripesukoneet. Mulla on toimiva mökillä, ja sillä pestään työvaatteita ja pudasta tulee.

Peritty anopilta.

Sitten kun olisi vielä ollut ne sähköt :)

Maaseudulla ei todellakaan ollut joka paikassa 50-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Tosi monella meni kysymykseni pointti ohitse, muotoilin kai sen epäselvästi? Eli vanhat vaatteet kutistuvat tai menevät muutoin todella helposti pilalle vesipesussa, jopa paikallinen tahranpesu voi aiheuttaa ongelmia, väri lähtee tms. Aloin pohtimaan entisajan pyykkihuoltoa että miten se tapahtui. Nuo peittävät alusvaatteet suojasivat varmaan kyllä, mutta kyllähän ihmisille silloinkin tahroja kaiketi tuli vaikkapa ruokaa syödessä ihan kuin nykyäänkin. Ja vielä 1900-l alussa oli pitkät helmat jotka varmaan vähänkin kuraisemmalla kelillä tahraantuivat. Olikohan se sitten ihan arpapeliä, kun alkoi poistamaan jotain tahraa että mitä kankaalle käy.

Ap

Haloo, 1900-luvun alussa ei ollut lähestulkoon käytössä mitään muuta kuin luonnonkuitua eli pellavaa ja puuvillaa. ja ne kankaat kutistettiin ennenkuin niistä tehtiin vaatteita. Ei mitään järkeä olisi ollut tehdä /teetättää vaatetta ja maksaa monen kuukauden palkka ja sitten se olisi kutistunut huonoksi.

Villavaatteita ei keitetty tietenkään, ja villakangas pestiin käsin.

Kotioloissa laitettiin essu heti päälle, joko puoli tai sitten sellainen joka yltää rinnuksille. Kokatessa varsinkin pidettiin essua.

Nylon ja nylonsukat tulivat vasta 1940 luvulla. Samoin muut muuntokuidut tulivat myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyllä 50-luvulla tuli ihan sähköiset pulsaattoripesukoneet. Mulla on toimiva mökillä, ja sillä pestään työvaatteita ja pudasta tulee.

Peritty anopilta.

Koneet tuli, mutta ei todellakaan kaikille. Onhan nytkin hienoja konemalleja, mutta suurin osa pesee peruskoneella eli se 50 luvun kone oli luxusta

Ei se nyt mitään luxusta ollut. Asuttiin rintamamiestaloalueella ja isot perheet ja isot velat ja kyllä lähes kaikkien kellaripesutuvissa oli pulsaattorikone ja erillinen pyykkilinko.

Köyhiä oltiin kaikki, mutta miehet alkoivat jo huomioida naisten jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Pyykkipadan jälkeen pyykkilaudalla suopa saippuana ja sitten pulsaattoripyykkikoneella.

Muistan myös lapsuudestani tuon tekniikan ihmeen eli pulsaattorikoneen. Päältä avonainen ja siellä pesuvedessä pyykit sitten pyörivät. Pesuohjelma toimi ihan oman silmämääräisen arvioinnin perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyykkipadan jälkeen pyykkilaudalla suopa saippuana ja sitten pulsaattoripyykkikoneella.

Muistan myös lapsuudestani tuon tekniikan ihmeen eli pulsaattorikoneen. Päältä avonainen ja siellä pesuvedessä pyykit sitten pyörivät. Pesuohjelma toimi ihan oman silmämääräisen arvioinnin perusteella.

Amerikkalaisilla on noita samantyyppisiä edelleen, eli pesukoneen rumpu pyörii vaakatasossa, ylhäältä auki. nykyään on vain kansi päällä ja automatisoituja. Semmoisiin on tippunut moni lapsi. Mitenhän hyvin moinen toimii noin pyykin puhtauden kanssa?

Löytyypä vielä pulsaattoreita Suomestakin. Halpa kone. Eli haluatko 50-luvulle, hanki tämä.

https://www.hobbyhall.fi/fi/koti-ja-keittio/kodinkoneet/pesukoneet-ja-k…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi monella meni kysymykseni pointti ohitse, muotoilin kai sen epäselvästi? Eli vanhat vaatteet kutistuvat tai menevät muutoin todella helposti pilalle vesipesussa, jopa paikallinen tahranpesu voi aiheuttaa ongelmia, väri lähtee tms. Aloin pohtimaan entisajan pyykkihuoltoa että miten se tapahtui. Nuo peittävät alusvaatteet suojasivat varmaan kyllä, mutta kyllähän ihmisille silloinkin tahroja kaiketi tuli vaikkapa ruokaa syödessä ihan kuin nykyäänkin. Ja vielä 1900-l alussa oli pitkät helmat jotka varmaan vähänkin kuraisemmalla kelillä tahraantuivat. Olikohan se sitten ihan arpapeliä, kun alkoi poistamaan jotain tahraa että mitä kankaalle käy.

Ap

Haloo, 1900-luvun alussa ei ollut lähestulkoon käytössä mitään muuta kuin luonnonkuitua eli pellavaa ja puuvillaa. ja ne kankaat kutistettiin ennenkuin niistä tehtiin vaatteita. Ei mitään järkeä olisi ollut tehdä /teetättää vaatetta ja maksaa monen kuukauden palkka ja sitten se olisi kutistunut huonoksi.

Villavaatteita ei keitetty tietenkään, ja villakangas pestiin käsin.

Kotioloissa laitettiin essu heti päälle, joko puoli tai sitten sellainen joka yltää rinnuksille. Kokatessa varsinkin pidettiin essua.

Nylon ja nylonsukat tulivat vasta 1940 luvulla. Samoin muut muuntokuidut tulivat myöhemmin.

Oli ihmisiä joilla oli varaa käyttää muutakin kuin pelkkää pellavaa ja puuvillaa, pointtini oli se miten (palvelusväki) selvisi niiden pesusta. Esim sametti ja nuo aikaisemmin mainitsemani koristepaljetit, vuosisadan alussa kehitettiin kai jo ekan kerran muuntokuitu rayon joka yleistyi nopeasti 20-luvulle tultaessa, kutistumiselle tosi arat kreppikankaat... mahtoi piikoja hermostuttaa kun puhdistivat emännän juhlapukuja kun sai pelätä ettei mene pilalle herkät materiaalit.

Ei niitä varmaan samalla lailla peseskeltykään kuin nykyään, todella harvoin jos ollenkaan ja parhaimpia varottiin enemmän.

Ap