Miten ihmiset pesivät menneinä vuosikymmeninä vaatteitaan?

Alusvaatteet olivat ainakin peittävämpiä ja suojasivat vaatetta hieltä ja ihorasvalta

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyse on siitä miten ne saatiin puhtaaksi ilman että kutistuivat pilalle

Joo niitä ei elektronisia pyykinpesukoneita oli.

Talvella pestiin avannossakin. Vaatteita myös harjattiin lumessa.

Lipeällä. Keitettiin jossain ulkosaunassa. Pesin juuri lipeää sisältävällä "kodin putkimiehellä" kylppärin pinttyneet seinät. Sain paheksuntaa osakseni. Puhdasta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyse on siitä miten ne saatiin puhtaaksi ilman että kutistuivat pilalle

Kangas kutistettiin ennen ompelua. Luonnonkuituja ei tarvinnut pestä kuin tahrojen takia, muuten riitti tuuletus. Kainaloissa oli ommeltuna suojat ja alusvaatteet peitti enemmän kuin nyt.

En usko, että 1900-luvun alkupuolen muuntokuituja on kauheasti pesty. Kainaloissa oli puuvillaiset vaihdettavat hikilaput.

Olen ostanut Globe Hopelta vanhoista deadstock-kankaista tehtyjä vaatteita. Yksi venäläinen patjanpäällysviskoosi 1950-luvulta tuntuu kestävän pesua ja pitoa ikuisesti, kun taas saman ikäluokan suomalainen sekoite meni heti pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyse on siitä miten ne saatiin puhtaaksi ilman että kutistuivat pilalle

Tuuletettiin.

Käytettiin sitä kreppimekkoa vain sen kylilläoloajan ja kotona jotain käytännöllisempiä.

Käsipyykkinä saunan jälkeen.

Ja oli paljon enemmän ok haista. Kun kaikki haisee niin sitä toisten hajua ei niin huomaa, ehkä? Sen takia me länsimaalaiset kiinnitämme huomiota muualta tulevien erilaiseen hajumaailmaan, joka heille on hajuton tai hyväntuoksuinen. Heidän mielestään me varmaan haisemme vastaavasti omituiselle.

1800-luvulla vielä käytännössä pestiin vaatteet ja lakanat vain kesäisin. Talvella tuuletettiin ja haistiin.

Pyykkipadan jälkeen pyykkilaudalla suopa saippuana ja sitten pulsaattoripyykkikoneella.

Kerran vuodessa pestiin.

1970 luvulla, äitini pesi vaatteet ulkosaunassa, käsin. Minä lapsena huuhtelin pyykkejä pihalla saavissa.

Tosi monella meni kysymykseni pointti ohitse, muotoilin kai sen epäselvästi? Eli vanhat vaatteet kutistuvat tai menevät muutoin todella helposti pilalle vesipesussa, jopa paikallinen tahranpesu voi aiheuttaa ongelmia, väri lähtee tms. Aloin pohtimaan entisajan pyykkihuoltoa että miten se tapahtui. Nuo peittävät alusvaatteet suojasivat varmaan kyllä, mutta kyllähän ihmisille silloinkin tahroja kaiketi tuli vaikkapa ruokaa syödessä ihan kuin nykyäänkin. Ja vielä 1900-l alussa oli pitkät helmat jotka varmaan vähänkin kuraisemmalla kelillä tahraantuivat. Olikohan se sitten ihan arpapeliä, kun alkoi poistamaan jotain tahraa että mitä kankaalle käy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tosi monella meni kysymykseni pointti ohitse, muotoilin kai sen epäselvästi? Eli vanhat vaatteet kutistuvat tai menevät muutoin todella helposti pilalle vesipesussa, jopa paikallinen tahranpesu voi aiheuttaa ongelmia, väri lähtee tms. Aloin pohtimaan entisajan pyykkihuoltoa että miten se tapahtui. Nuo peittävät alusvaatteet suojasivat varmaan kyllä, mutta kyllähän ihmisille silloinkin tahroja kaiketi tuli vaikkapa ruokaa syödessä ihan kuin nykyäänkin. Ja vielä 1900-l alussa oli pitkät helmat jotka varmaan vähänkin kuraisemmalla kelillä tahraantuivat. Olikohan se sitten ihan arpapeliä, kun alkoi poistamaan jotain tahraa että mitä kankaalle käy.

Ap

Siis millä tavalla vanhat kankaat menivät muka pilalle vesipesussa? Eiköhän ne kankaat sen värinlähdön ja kutistumisen vuoksi pesty ennen vaatteeksi ompelua ja tuskin mitään silkkipukuja päivät pääksytysten käytettiin, jos sellaisia nyt ylipäätään oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi monella meni kysymykseni pointti ohitse, muotoilin kai sen epäselvästi? Eli vanhat vaatteet kutistuvat tai menevät muutoin todella helposti pilalle vesipesussa, jopa paikallinen tahranpesu voi aiheuttaa ongelmia, väri lähtee tms. Aloin pohtimaan entisajan pyykkihuoltoa että miten se tapahtui. Nuo peittävät alusvaatteet suojasivat varmaan kyllä, mutta kyllähän ihmisille silloinkin tahroja kaiketi tuli vaikkapa ruokaa syödessä ihan kuin nykyäänkin. Ja vielä 1900-l alussa oli pitkät helmat jotka varmaan vähänkin kuraisemmalla kelillä tahraantuivat. Olikohan se sitten ihan arpapeliä, kun alkoi poistamaan jotain tahraa että mitä kankaalle käy.

Ap

Siis millä tavalla vanhat kankaat menivät muka pilalle vesipesussa? Eiköhän ne kankaat sen värinlähdön ja kutistumisen vuoksi pesty ennen vaatteeksi ompelua ja tuskin mitään silkkipukuja päivät pääksytysten käytettiin, jos sellaisia nyt ylipäätään oli.

Kutistuvat pääasiassa. Ja kyllä joillakin oli niitä silkkipukujakin, missä saattoi olla koristeena vaikkapa sellaisia paljetteja jotka sulavat vedessä, miten niitä puhdistettiin? Ap

Ehkä ap ei tarkoita mummojen navettamekkoja vaan juuri jotain silkkimekkoja, korsetteja, turkissomisteisia villaviittoja ym. aristokraattien muotia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet keitettiin melko usein isossa padassa. Myös lipeää käytettiin. Saatettiin pestä huiluttaen myös juoksevassa koskessa. Nyrkkipyykki vadissa tai pyykkilautaa käyttäen oli myös yleistä. Eikös käsinveivattavat pyykinpesukoneet tulleet n. 50-luvulla?

Kyse on siitä miten ne saatiin puhtaaksi ilman että kutistuivat pilalle

Tuuletettiin.

Käytettiin sitä kreppimekkoa vain sen kylilläoloajan ja kotona jotain käytännöllisempiä.

Käsipyykkinä saunan jälkeen.

Ja oli paljon enemmän ok haista. Kun kaikki haisee niin sitä toisten hajua ei niin huomaa, ehkä? Sen takia me länsimaalaiset kiinnitämme huomiota muualta tulevien erilaiseen hajumaailmaan, joka heille on hajuton tai hyväntuoksuinen. Heidän mielestään me varmaan haisemme vastaavasti omituiselle.

1800-luvulla vielä käytännössä pestiin vaatteet ja lakanat vain kesäisin. Talvella tuuletettiin ja haistiin.

Jos minut vietäisiin nyt lapsuudenkotiini, vaikka 1970-luvulle, pyörtyisin varmaan siitä tupakanhajusta. Muistan hyvin, miten työlästä oli talvella kuivattaa jäisiä lakanoita. Joskus niitä oli pakko pestä silloinkin, ei ainakaan meillä ollut niin paljon lakanoita. Tosin ei niitä usein vaihdettukaan. Jäiset lakanat tuotiin välillä keittiöön kuivumaan; hellan yläpuolelle oli viritetty naru, jossa kuivattiin pyykkiä. Ei siihen kyllä paljoa mahtunut. Varmaankin myös saunaa hieman lämmitettiin ja vietiin sinne kuivumaan. Kun sitä lämmitettiin talvisin kissojakin varten.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap ei tarkoita mummojen navettamekkoja vaan juuri jotain silkkimekkoja, korsetteja, turkissomisteisia villaviittoja ym. aristokraattien muotia?

Niitä ei pesty.

Eikä käytetty ’kun laitettiin ruokaa’.

Aristokraatti ei juoksennellu kuraisella kylönraitilla.

Vertauksen vuoksi: Marie Antoinetten ajan Ranskan hovin naisten hiuslaitteissa saattoi historioitsijoiden mukaan jopa majailla hiiriä.

Se oli ’puhtauden standardi’ 🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap ei tarkoita mummojen navettamekkoja vaan juuri jotain silkkimekkoja, korsetteja, turkissomisteisia villaviittoja ym. aristokraattien muotia?

Niitä ei pesty.

Eikä käytetty ’kun laitettiin ruokaa’.

Aristokraatti ei juoksennellu kuraisella kylönraitilla.

Vertauksen vuoksi: Marie Antoinetten ajan Ranskan hovin naisten hiuslaitteissa saattoi historioitsijoiden mukaan jopa majailla hiiriä.

Se oli ’puhtauden standardi’ 🤮

Puhuin ruuan syömisestä, en laittamisesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap ei tarkoita mummojen navettamekkoja vaan juuri jotain silkkimekkoja, korsetteja, turkissomisteisia villaviittoja ym. aristokraattien muotia?

Niitä ei pesty.

Eikä käytetty ’kun laitettiin ruokaa’.

Aristokraatti ei juoksennellu kuraisella kylönraitilla.

Vertauksen vuoksi: Marie Antoinetten ajan Ranskan hovin naisten hiuslaitteissa saattoi historioitsijoiden mukaan jopa majailla hiiriä.

Se oli ’puhtauden standardi’ 🤮

Puhuin ruuan syömisestä, en laittamisesta. Ap

Sen vuoksi lainausmerkit. Eli niitä hepeneitä ei käytetty / käyttävät eivät ’tehneet’ mitään.

Syödessä käytettiin kankaisia ruokaliinoja ja toisaalta, jos oli varaa siihen turkishärpäkkeeseen niin vaurautta oli niin paljon, ettei juurikaan haitannut jos jotain tärveltyi (piiat kyllä ompelivat uusia)

Näitä hankalasti pestäviä muuntokuituja ja sekoitekankaita alkoi olla suht yleisesti tarjolla ihan normi-ihmistenkin vaatemateriaaliksi mitä pidemmälle 1900-lukua elettiin. Mulla on esim äitini rippimekko vuodelta -59 jota en uskalla ainakaan itse vesipesussa pestä kun en yhtään tiedä mitä ko. kangas on. Ihan koristeena roikkuu tosin, ettei ole tarvekaan. Ja paljon voi lukea vintagevaatteita käsittelevältä foorumilta varoituksia kun joku kysyy miten pestä joku vaate.

Ap