Mitä teidän nuoruudessanne paheksuttiin ja mihin sukupolveen kuulut?

Lisäksi halutaan elää muutakin elämää, eikä mennä työ edellä... ja mihin se on johtanut? Kaikki hyvä pitäisi tulla ilman todellista vastuuta.

Katso yle areneelta rintamäkeläisiä. Samat ongelmat silloin oli kuin nytkin. 

Paheksuttiin nuorten käyttäytymistä, samaten holtitonta elämää viettäviä ja lainrikkojia. 

Kaikkea erilaista piti paheksua, syntynyt 1958.

Koko pieni kaupunki kuhisi, kun tuli kaupunkiin tuli ensimmäinen tummaihoinen.

Aloittaja, olet vielä liian nuori puhumaan työelämästä. Idealismia, mikä kyllä murenee - kun aikasi tahkoa väännät.

Paheksuttiin vanhempia, jotka antoivat lastensa lukea sarjakuvalehtiä.

Ne olivat ihan s**tanasta. Järjestettiin kaikenlaisia tilaisuuksia ja infoja niistä.

Paheksuttiin kaikenlaista laiskuutta. Piti olla ahkera, työteliäs, elää elämää vaatimattomasti ja nuhteettomasti aravalainaa maksellen.

- 60-luvulla syntynyt

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, olet vielä liian nuori puhumaan työelämästä. Idealismia, mikä kyllä murenee - kun aikasi tahkoa väännät.

Tätä pahoin pelkään. Mutta onko olemassa nuorta sukupolvea joka ei kerran olisi ollut idealisti? Mihin se idealismi katoaa, sinnekö kun vanhat jäärät hokevat näitä totuuksia kunnes luovutat ja alat elää sitä sisällötöntä elämää ja toivot vaan päivittäin kuolemaa työmatkalla?

Siis mitä, olet syntynyt 90-luvulla ja sinulla pitäisi olla jo jotain kokemusta jostain elämästä ja varsinkin työelämästä?

Kasva hetki ja kerro sitten mielipiteitäsi.

1970 -luku oli hyvin eriytynyttä. Punaisessa työläiskodissa paheksuttiin erilaisia asioita kuin porvariskodissa. Yhteisesti paheksuttiin rikkinäisiä perheitä, sosiaalituen saajia, kunnan vuokra-asunnoissa asuvia, juoppoja ja hörhöjä. 

Vierailija kirjoitti:

1970 -luku oli hyvin eriytynyttä. Punaisessa työläiskodissa paheksuttiin erilaisia asioita kuin porvariskodissa. Yhteisesti paheksuttiin rikkinäisiä perheitä, sosiaalituen saajia, kunnan vuokra-asunnoissa asuvia, juoppoja ja hörhöjä. 

Kunnan apua hävettiin suuresti, mutta ei mielestäni paheksuttu.

Pikkukaupungissa elettiin 70-luvulla vaatimattomasti ja paheksuttiin leveilyä ja "herroja". Espoon hienostoalueilla nuoriso ylenkatsoi köyhiä ja vaatimattomia, käytiin skimbaaamassa alpeilla hiihtolomilla. Suomen sisällä elämä oli jo silloin hyvin erilaista. No, Espoonkin sisällä, mutta pk-seudulta uima-allastaloista ei ollut kuin tunnin ajo ihmisten koteihin, joissa ei ollut edes juoksevaa vettä.

Olin nuori 90-luvulla, mutta ei nyt äkkiä tule mieleen mitä silloin olisi paheksuttu.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, olet syntynyt 90-luvulla ja sinulla pitäisi olla jo jotain kokemusta jostain elämästä ja varsinkin työelämästä?

Kasva hetki ja kerro sitten mielipiteitäsi.

Jos on syntynyt vaikka 1990, niin onhan sitten jo melkein kolmekymppinen.

Historiikkia: Oulussa oppikoululaiset ja amikset kulkivat eri puolilla katua 1960 -luvun lopussa. Paheksuntaa kai tämäkin?

Vierailija kirjoitti:

Katso yle areneelta rintamäkeläisiä. Samat ongelmat silloin oli kuin nytkin. 

Siis että paheksutaan sotaveteraaneja?

Olen syntynyt 80-luvulla ja elänyt nuoruuteni pahimman laman aikaan. Omassa ystäväpiirissäni paheksuttiin juppiutta ja epäaitoutta. Kuuntelimme grungea, kyseenalaistimme aika paljon vanhempien arvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, olet syntynyt 90-luvulla ja sinulla pitäisi olla jo jotain kokemusta jostain elämästä ja varsinkin työelämästä?

Kasva hetki ja kerro sitten mielipiteitäsi.

Hauskaa että ehkä kymmenes kommentti ja keskustelua käydään jo samoilla argumenteilla kuin sukupolvien välisissä keskusteluissa yleensä. Kokemus on aina kokemus, jollain on enemmän kokemusta kuin toisella. Syöpää ei tarvitse sairastaa 20 vuotta ennenkuin saa puhua kokemuksistaan, mutta työelämästä ei tiedä mitään ennenkuin lähentelee eläkeikää ja siihen saakka tulisikin olla hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Olin nuori 90-luvulla, mutta ei nyt äkkiä tule mieleen mitä silloin olisi paheksuttu.

Ei mullekaan. Samaa ikää oon. Työtä arvostettiin, koska laman jälkeen sitä ei ollut.

Jos jotain, niin sossun asiakkaita paheksuttiin. Se asia ei kyllä ole muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuori 90-luvulla, mutta ei nyt äkkiä tule mieleen mitä silloin olisi paheksuttu.

Sama täällä. Olen käsittääkseni X ja Y-sukupolvien välimaastoon syntynyt. Minun nuoruuttani leimasi pyrkimys suvaitsevaisuuteen, antaa kaikkien kukkien kukkia -asenne. Homous tosin oli joidenkin mielestä vielä epäilyttävää, saati transihmiset. Edellisen sukupolven kulutusjuhlaa kritisoitiin. Oli tärkeää löytää oma polkunsa ja tehdä juuri sitä mitä haluaa elämässä. Raha ei ollut niin tärkeää, tai tällaista ainakin minulle toitotettiin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, olet vielä liian nuori puhumaan työelämästä. Idealismia, mikä kyllä murenee - kun aikasi tahkoa väännät.

Takerrutte täysin väärään asiaan tässä keskustelunavauksessa. Kyse oli siitä, miten y-sukupolven ihmiset hyvin usein ajattelevat ja miten se aiheuttaa pahennusta. Ja valitsinpa vielä hyvän esimerkin, sillä se näyttää herättävän tunteita, kuten tästäkin vastauksesta paistaa läpi. Ideana oli saada kuulla muiden nuoruuden kokemuksia siitä, millaista toimintaa arvosteltiin ja mistä puhuttiin selän takana. Tai vaikkapa mitkä ajatukset tyrmättiin toteamalla, ettet tiedä vielä mistään mitään!