Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä oma rumuus?
15.09.2019 |
Kaipaisin neuvoja tähän. En kaipaa kauneusvinkkejä enkä mitään "jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista" -lässytystä. Haluan psykologisia vinkkejä oman rumuuden hyväksymiseen, kiitos.
Kommentit (345)
Onhan se tietysti mukavaa, kun ihmiset, jotka eivät ymmärrä ruman ihmisen ahdistusta, yrittävät olla kannustavia - jos se kannustaminen on vilpitöntä. Tosiasia kuitenkin on, että tuollainen kannustaminen ei muuta ruman ihmisen elämää miksikään. Rumuus pysyy ja siitä joutuu kärsimään monella tavalla. Jos on oikeasti ruma, ei sitä millään poppaskonsteilla auteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä asiassa taida muu auttaa kuin löytää erilaisia coping-mekanismeja fyysiselle rumuudelle. Harrastuksia, ammattitaitoa, hyviä sosiaalisia suhteita, sisäistä kauneutta yms., kaikkea mikä vie huomion ainakin hetkeksi pois epäviehättävyydestä ja vahvistaa itsetuntoa.
Ainoa oikea tapa on opetella hyväksymään itsesi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Et pääse itseäsi karkuun. Älä välitä ilkeistä kommenteista ja muista arvostaa itseäsi. Arvosta myös muita samalla tavalla, meistä jokainen on juuri sellainen kuin on ja se on täysin ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta omaan napaan tuijottaminen ja suuntaa ajatuksesi muualle. Keskity muihin asioihin kuin ulkonäkösi miettimiseen. Hanki kivoja harrastuksia. Niissä ei ole ulkonäöllä merkitystä.
Mitä jos joutuu kohtaamaan ulkonäön takia huonoa kohtelua niin työelämässä kuin muuallakin? Tavallisen näköiset ihmiset eivät ymmärrä rumien murheita.
Aina löytyy syitä ja selityksiä. Stop niille ja eläkää sitä elämäänne vain rauhassa. Ette saa kaikkia koskaan olemaan kanssanne samaa mieltä tai pitämään teistä joten turha nähdä vaivaa ihan kaikesta ja kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti mukavaa, kun ihmiset, jotka eivät ymmärrä ruman ihmisen ahdistusta, yrittävät olla kannustavia - jos se kannustaminen on vilpitöntä. Tosiasia kuitenkin on, että tuollainen kannustaminen ei muuta ruman ihmisen elämää miksikään. Rumuus pysyy ja siitä joutuu kärsimään monella tavalla. Jos on oikeasti ruma, ei sitä millään poppaskonsteilla auteta.
No miksi muiden pitäisi sitten vain kannustaa? Ottakaa itse se vastuu. Miksi haluat ajatella että olet ruma? Ajattele että olet persoonallinen, olet omannäköinen ja se kuuluu olla juuri niin. Siihen ei auta kenenkään mielipiteet tai tukeminen.
Minulla ainut keino on hoitaa omaa ulkonäköä parempaan kuntoon. Toki lähtökohtien ollessa heikot se vie aikaa ja voimia niin paljon, että on muun elämän kanssa jatkuvassa ristiriidassa. Mutta voin sanoa että tulokset ovat hyvät ja mieltä ylentävät, eli ainakin oma mielenterveys paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä asiassa taida muu auttaa kuin löytää erilaisia coping-mekanismeja fyysiselle rumuudelle. Harrastuksia, ammattitaitoa, hyviä sosiaalisia suhteita, sisäistä kauneutta yms., kaikkea mikä vie huomion ainakin hetkeksi pois epäviehättävyydestä ja vahvistaa itsetuntoa.
Keskittymällä juurikin oikeisiin asioihin auttaa, ulkonäkö on se mitä se on. Elämän tarkoitus onkin elää ja nauttia elämästä eikä omasta kuvajaisesta varsinaisesti. Siitäkin saa nauttia siltikin ja olla minkä näköinen tahansa.
Ja onnea muuten siitä, että olet onnistunut säilyttämään tämän ketjun näin kauan, että Ilmeisesti sen poistaminen ei enää ole mahdollista! :) Yleensä rumuus on täällä kielletty puheenaihe, kuten kaikki heikkojen ja köyhien ja alaspainettujen ihmisten ongelmat. Täällä jyrää vahvat ja kiusaajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tai ehkä vain kiusaajat. En usko että täällä juurikaan ketkään oikeasti vahvat ihmiset kirjoittelevat, osa vain yrittää esiintyä sellaisina, vaikka itse ovat suurimpia tukien ja avustusten nostajia.
Mä hyväksyin sen jo nuorena kun opiskelin yliopistolla. Teininä rumuuteni, ja siitä seurannut pilkka, oli kauhea taakka ja ahdistuksen paikka. Mutta kun menin yliopistolle, siellä kukaan ei enää pilkannut, ja lisäksi olin sen verran kiinnostunut opiskelualastani, että keskityin siihen ja koko ulkonäköjuttu ikään kuin unohtui. Mun sisäiseksi ajatukseksi siitä vakiintui, että en minä ulkonäöllä koreile, mutta on maailmassa tärkeämpiäkin asioita, ei haittaa.
Asiaa on auttanut myös, että mä olen löytänyt aikuisella iällä miesseuraa ihan hyvin, rumuudesta huolimatta. Opiskeluaikana löytyi eka poikakaveri, samaa alaa opiskellut mies. Se juttu loppui, kun kyllästyin miehen aina vaan jatkuvaan rajuun biletykseen, minä kun olisin halunnut jo elää rauhallisempaa elämää. Opintojen jälkeen löytyi erään nettipalstan livetapaamisesta seuraava. Ei meistäkään paria tullut, vuosi kokeiltiin mutta oltiin liian erilaisia. Mutta sitten kun olin 32, työpaikalle tuli viereiseen työpisteeseen kiinnostava, älykäs mies, jonka kanssa juttu luisti. Meistä tuli sitten lopulta aviopari ja ollaan oltu jo 18 vuotta naimisissa.
En mä koe että rumuuteni olisi mitenkään vaikuttanut mun elämään. Opintoihin se ei vaikuttanut, olen löytänyt miehen ja saanut 2 lasta, työssäni ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä vain osaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitä luonnetta. Vaikka olisit ruma, voit olla karismaattinen, hauska, älykäs, lämmin, rakastettava, ystävällinenyms. Ja mikä parasta nämä asiat eivät rapistu iän myötä, toisin kuin ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
...tai ehkä vain kiusaajat. En usko että täällä juurikaan ketkään oikeasti vahvat ihmiset kirjoittelevat, osa vain yrittää esiintyä sellaisina, vaikka itse ovat suurimpia tukien ja avustusten nostajia.
No heti yksi tässä ja olen ylle jo kommentoinut usemmankin asiallisen kommentin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole millään tavalla itse syypää geeneihisi. Eikä myöskään universumi pyöri pelkästään sinun ympärillä. Nyt vaan pää pois pe seestä ja alat elämään niillä korteilla, mitkä sulle on annettu. Käytä energiaa niihin asioihin mihin voit vaikuttaa ja hyväksyt ne asiat sellaisenaan mihin et voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta omaan napaan tuijottaminen ja suuntaa ajatuksesi muualle. Keskity muihin asioihin kuin ulkonäkösi miettimiseen. Hanki kivoja harrastuksia. Niissä ei ole ulkonäöllä merkitystä.
Mitä jos joutuu kohtaamaan ulkonäön takia huonoa kohtelua niin työelämässä kuin muuallakin? Tavallisen näköiset ihmiset eivät ymmärrä rumien murheita.
Näinpä juuri asia on. Perustin aiheesta vähän aikaa sitten ketjun jossa sanoin että mielestäni rumien pitäisi saada tukea valtiolta siinä missä muidenkin kärsivien. Heidän kärsimyksensä ei ole yhtään vähäisempää kuin monista sairauksista kärsivien kuten masentuneiden burnoutissa olevien yms. Kokemuksesta tiedän että rumuudesta usein seuraa montaa muutakin ongelmaa, välillä tuntuu että lähes KAIKKI ongelmat juontavat juurensa siitä. Yksinäisyys, työttömyys, köyhyys yms yms. Noidankehä. Onneksi Jumala on erikoistunut auttamaan köyhiä ja heikkoja hänen puoleensa täytyy vain osata kääntyä. Se ei silti välttämättä poista kaikkia ongelmia tässä maailmassa, vaikka sisäisen ilon ja rauhan antaakin. Ei tarvi kerätä veroja minun puolestani erikseen tätä varten, vaan jaetaan paremmin ne verot jotka nyt jo kerätään. Ehtiipähän sitten vähän satsata ulkonäköönsä, kun ei tarvi joka päivä käydä töissä kiusattavana.
Vierailija kirjoitti:
Et ole millään tavalla itse syypää geeneihisi. Eikä myöskään universumi pyöri pelkästään sinun ympärillä. Nyt vaan pää pois pe seestä ja alat elämään niillä korteilla, mitkä sulle on annettu. Käytä energiaa niihin asioihin mihin voit vaikuttaa ja hyväksyt ne asiat sellaisenaan mihin et voi vaikuttaa.
Hyväksytkö itse riemumielin kaiken mahdollisen paskan itseäsi kohtaan vain siksi, että et voi sille yhtään mitään??? Tottakai yhteiskuntamme epäkohdista on oikeus keskustella! Keskustelulla on ennenkin saatu paljon hyvää aikaan joten miksi ei tässä kohden???...
Tuleeko kidutuskammioonkin joutunut ihminen onnelliseksi kun päättää vain hyväksyä tilanteen siksi, että ei voi sille mitään, kun palaa tulen liekeissä?
Vierailija kirjoitti:
Kehitä luonnetta. Vaikka olisit ruma, voit olla karismaattinen, hauska, älykäs, lämmin, rakastettava, ystävällinenyms. Ja mikä parasta nämä asiat eivät rapistu iän myötä, toisin kuin ulkonäkö.
Tuo kaikki on todella vaikeaa, jos on ruman ulkonäkönsä takia vihattu ja alas painettu, eikä kukaan halua olla sinun kaverisi ja on siksi äärettömän heikko itseluottamus.
Tiedän siitä, että kun itse pistin oman ulkonäköni kuntoon, niin asemani yhteiskunnassa muuttui 100% ja minusta tuli hauska ja karismaattinen ihminen, mitä en ennen rumana ollut. KAIKKI muuttui. On naurettavaa, miten paljon ihmisen asema yhteiskunnassamme on kiinni ulkonäöstä, mutta niin se vain on.
Mitä jos joutuu kohtaamaan ulkonäön takia huonoa kohtelua niin työelämässä kuin muuallakin? Tavallisen näköiset ihmiset eivät ymmärrä rumien murheita.