Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä oma rumuus?
15.09.2019 |
Kaipaisin neuvoja tähän. En kaipaa kauneusvinkkejä enkä mitään "jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista" -lässytystä. Haluan psykologisia vinkkejä oman rumuuden hyväksymiseen, kiitos.
Kommentit (345)
Yritän olla arvottamatta itseäni ulkonäköni kautta. Keskityn taitoihini ja lahjakkuusalueisiini, kehitän ja hion niitä huippuunsa. Saan niistä hyvää mieltä, onnistumisen kokemuksia ja itsetuntoa. Kukaan ei voi riistää tai kiistää taitojani, kasvoihini tai geeneihini tai ikääni en voi vaikuttaa. Pukeudun mielestäni kivasti ja kohtelen itseäni hyvin. Rumuus seuloo myös kapeakatseiset ääliöt nopeasti, oikeastaan se on siunaus.
Huom. Rumuus ei liity siihen ettei huolehdi itsestään. Treenattukin voi olla ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että enpä ainakaan aiheuta kenessäkään naisessa kateutta, eikä myöskään kenenkään mies varmasti haikaile minua. Tiedän, miten pahalta tuntuu, kun oma mies katselee muita, ja jotenkin oloa helpottaa ajatus, että kukaan nainen ei vuokseni joudu sitä tunnetta kokemaan. Ei varmasti myöskään ole hääppöistä olla kateuden kohde.
Onhan se noinkin. Toisaalta itse olen kokenut sellaista, että jotkut painostaan epävarmat tavisnaiset ovat koettaneet painaa minua alas ja yrittäneet nöyryyttää omituisilla tavoilla. Pienen miettimisen jälkeen totesin yllättyneenä, että kyse saattoi olla osittain kateudesta. Olen aina ollut hoikka (mutta rumakasvoinen), ja tämäkös joitakin naisia raivostuttaa. He eivät uskalla kiusata itseään kauniimpia hoikkia naisia, joten minunkaltaiseni butterface on helppo kiusaamisen kohde.
Olen törmännyt myös sellaiseen, että jotkut "kauniit ja suositut" naiset ovat selvästi kadehtineet joitain taitojani. Ovat sitten purkaneet mielipahaansa heittelemällä omituisia piikkejä ulkonäöstäni.
Ihmisiin tutustuminen on todella vaikeaa.
Täällä yksi ulkonäöstään todella epävarma hoikka, joka tietää joskus nuorempana käyttäytyneensä aika katkerasti ja loukkaavasti yhtään pulleampia kanssasisaria kohtaan. Olen aina vihannut ulkonäköäni ja pitänytkin hoikkuutta ainoana viehättävänä puolenani, olen jotenkin sen johdosta halunnut pitää itseäni pulleampia naisia parempana.
Onkin sitten melkoisesti ottanut itsetunnolle, kun joku painavampi on ollut miesten keskuudessa suositumpi tai minulle tärkeässä asiassa lahjakkaampi. Silloin olen saattanut sanoa, en suoraan ihmiselle itselleen, mutta selän takana, että onhan tuo ihan kauhean ruma läski. Se on ollut vain kateutta ja omaa pahaa oloani, kun hoikkuuteni on osoittautunut turhaksi ja itsetuntoni rapissut lattialle.
Oma epävarmuus ei koskaan ole peruste v-mäiselle käytökselle. Toivon että sinulla tuo käytös on rajoittunut nuoruuten etkä enää toimi samalla tavalla. Kokemuksesta tiedän kuinka mukava tunne sille "rumalle ja läskille" on, kun kuulee niitä juttuja, mitä selän takana on puhuttu. Vaikka kyllähän ne ajatukset pystyy käytöksestä jo naamatusten aavistamaan.
Tässä tapauksessa "läski" oli muuten bmi alle 18. Onneksi kohde ei ollut sellainen, jolla on heikko itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Pitäisi kai yrittää olla ajattelematta koko asiaa. Mutta jos hampaat irvessä keskityn kaikkeen muuhun ja sysään tämän itseäni häiritsevän asian syrjään, onko se oikeaa hyväksymistä...? Ehkäpä ei.
Idea on siis se, että sä teet jotain rakkaudesta lajiin. Et sen takia "ettet ajattelisi olevasi ruma". Mieti mistä asioista pidät ja mistä olet haaveillut, etsi itsellesi intohimo. Älä mieti asiaa ulkonäön kautta. Esim. Itse harrastan tanssia ja olen hyvä tanssimaan, eikä siinä ole ideana se että näyttäisin kauniilta, vaan hyvä tekniikka ja ilmaisu, notkeus. Ihmisen keho ja mieli kehittyy, tulos ei tule nopeasti. Mutta ilo siitä että oppii, kehittyy, on sitkeä ja rohkea, on palkitsevaa. Se ei sitoudu ulkonäköön.
Itse kirjoitin tänne jo yhden viestin, mutta unohdin sen seikan kertoa, että itselläni on paljon ollut dissosiaatiota ja epätodellista oloa. Koen siis välillä itsenikin epätodelliseksi ja en tavallaan "näe kunnolla" miltä näytän. Myös ympäristö tuntuu välillä epätodelliselta ja elämä menee silloin aika sumussa. Minua ollaan paljon kiusattu ja se palaute mitä esim ulkonäöstäni olen saanut on ollut hyvin ikävää, joten en osaa paljon ajatella miltä oikein näytän ja käsitys itsestä monesti todella kielteinen tai sitten sellainen etten pysty sitä "määrittämään" kunnolla. Välillä katson peiliin ja mietin, että näytänkö tuolta ja sitten esim valokuvissa tuntuu, että aina näytän oudolta.
Se on oikeastaan aika pelottavaa kun depersonalisaation oire on juuri tuo ettei aina tunnista itseään kunnolla ja minulla välillä tätä. Se ei kovin paljon haittaa silti elämääni, mutta vältän todellakin keskittymästä ulkonäkööni aika paljon, kun en tavallaan aina "hahmota" sitä ja peilikuva näyttää vieraalta. Uskon, että kiusaamisella on ollut vaikutusta näihin juttuihin ja tuo epätodellinen olo alkoi yläkoulussa ja on sitten tullut noita muitakin oireita. Myös oman painon hahmotus on vaikeaa ja pidin itseäni aika lihavana pitkään. Sitten yksi ihminen sanoi kuinka laiha olen ja mietin vaan, että hän ei varmaan näe kunnolla yms kun minua laihaksi sanoi. Sitten myöhemmin piti tilata yksi vaate ja itse ehdotin isompaa kokoa ja sanottiin, että se voi olla liian suuri ja mietin taas voinko todellakin olla niin pieni. Nyt tavallaan olen määrittänyt painoni sellaiseksi normaaliksi.
Oikeastaan olen tavallaan "tyhjä kuori" ulkonäköön liittyen ja se palaute mitä olen siitä saanut on ollut huonoa joten olen täyttänyt itseni sitten sillä huonolla arvostelulla, kun en ole muuta saanut. En siis todellakaan aina tiedä miltä näytän ja välillä tahtoisin kysyä joltakin ihmiseltä mitä hän näkee minussa ja millainen olen, että saisin jonkun käsityksen ja ehkä parempia kokemuksia. Sitä jää sellainen tyhjä olo jos pilkataan ja sitten ei tavallaan enää usko olevansa "hyvä" ihminen. Tahtoisi jonkun rakentavan palautteen muilta tai analyysin mitä jonkun mielestä ulkonäössäni on hyvää. Myös ikääni kohtaan tuli yksi hauska tilanne, kun kuulin eräiden miettivän minkä ikäinen olen. Tilanne oli aika epämukava, kun minun ei ollut tarkoitus kuulla sitä ja aika ikävästi muut puhuivat, mutta sitten kun oikeasti kuulin mitä he iäkseni sanoivat niin tuli sellainen tunne, että voinko oikeasti näyttää niin nuorelta. Nuori olen edelleen, mutta heidän mielestään olin kuin 20- vuotias, vaikka itsestä tuntuu, että näytän jo 30-vuotiaalta. Oikeasti olen siinä välissä.
Mulla on ruma naama ja ohuet hiukset. Olen saanut tosi paljon lisää itsetuntoa ja itseluottamusta urheilusta. Toki liikunnasta tulee hyvä olo, mutta myös ihan ulkonäöllisesti. Olen käynyt nyt salilla ja uimassa 5 vuotta aktiivisesti ja mielestäni mulla on nykyään hyvä kroppa. Olen saanut myös ulkopuolisilta kehuja että olen hyvässä kunnossa ja timmi, ja pukeudun kivasti. Se on auttanut tosi paljon itsetuntoani, että mussa on jotain mitä pidän kauniina (kroppa), vaikka naama onkin edelleen ruma ja hiukset ohuet. Suosittelen. Kropan hyvännäköisyyteen voi vaikuttaa itse paljon enemmän kuin kasvojen kauneuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ruma naama ja ohuet hiukset. Olen saanut tosi paljon lisää itsetuntoa ja itseluottamusta urheilusta. Toki liikunnasta tulee hyvä olo, mutta myös ihan ulkonäöllisesti. Olen käynyt nyt salilla ja uimassa 5 vuotta aktiivisesti ja mielestäni mulla on nykyään hyvä kroppa. Olen saanut myös ulkopuolisilta kehuja että olen hyvässä kunnossa ja timmi, ja pukeudun kivasti. Se on auttanut tosi paljon itsetuntoani, että mussa on jotain mitä pidän kauniina (kroppa), vaikka naama onkin edelleen ruma ja hiukset ohuet. Suosittelen. Kropan hyvännäköisyyteen voi vaikuttaa itse paljon enemmän kuin kasvojen kauneuteen.
Olen eri mieltä tuosta että kroppaan voisi vaikuttaa enemmän kuin naamaan. Jos perusrunko on kunnossa vartalosta saa treenaamalla nätin. Jos puolestaa vartalon mittasuhteet on pielessä, rasva jakautuu luontaisesti vääriin paikkoihin ja rinnat on rumat ketunnokat tai lapaset, kuntoilemalla on hyvin vähän tehtävissä.
Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä käytös saa ihmisen näyttämään kauniilta. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta totta se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ruma naama ja ohuet hiukset. Olen saanut tosi paljon lisää itsetuntoa ja itseluottamusta urheilusta. Toki liikunnasta tulee hyvä olo, mutta myös ihan ulkonäöllisesti. Olen käynyt nyt salilla ja uimassa 5 vuotta aktiivisesti ja mielestäni mulla on nykyään hyvä kroppa. Olen saanut myös ulkopuolisilta kehuja että olen hyvässä kunnossa ja timmi, ja pukeudun kivasti. Se on auttanut tosi paljon itsetuntoani, että mussa on jotain mitä pidän kauniina (kroppa), vaikka naama onkin edelleen ruma ja hiukset ohuet. Suosittelen. Kropan hyvännäköisyyteen voi vaikuttaa itse paljon enemmän kuin kasvojen kauneuteen.
Olen eri mieltä tuosta että kroppaan voisi vaikuttaa enemmän kuin naamaan. Jos perusrunko on kunnossa vartalosta saa treenaamalla nätin. Jos puolestaa vartalon mittasuhteet on pielessä, rasva jakautuu luontaisesti vääriin paikkoihin ja rinnat on rumat ketunnokat tai lapaset, kuntoilemalla on hyvin vähän tehtävissä.
Kai se sopiva paino ja lihaksikkuus voi antaa jonkinlaista itsevarmuutta, mutta ei se ainakaan minua muuttanut niin, että kukaan olisi huomannut kehua. Harrastin opiskeluaikana yhtä kamppailulajia 3-4 kertaa viikossa, kun innostuin siitä kovasti. Minä olen lyhyt ja reiteni ovat aina näyttäneet paksuilta suhteessa vartaloon, eikä se mihinkään urheilemisesta muuttunut. En myöskään tiedä, kuinka ankaraa rasvanpolttodieettiä ja reisien lähentäjien täsmätreenaamista olisi vaadittu, että jo teininä yläsisäreisiin muodostuneet rasvapahkurat olisivat hävinneet, luultavasti niille ei olisi ollut mitään tehtävissä (olin teininä alipainoinen, joten nuo eivät johtuneet ylipainosta). Leveään lantioon ja törröttäviin suoliluuharjanteisiin olisi auttanut ainoastaan kirurgia, mutta kirurgit eivät taida edes tehdä sellaisia korjauksia. Silikonitkin olisivat edelleen olleet tarpeen.
Useimmilla urheilu varmaan parantaa ryhtiä ja ulkonäköä, mutta ei välttämättä kaikilla. Minulla on aina ollut ripeä askel, suora ryhti, leveät hartiat ja lyhyyden luoma illuusio jämäkästä olemuksesta, joten liikunta ei vaikuttanut olemukseeni mitenkään huomattavasti. Nyt se kyllä vaikuttaisi sitä kautta, että ylipainoa on kertynyt vuosien myötä ja vartaloni suhteet näyttäisivät edes vähän paremmilta, jos mahan kohta ei olisi pallo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus tähän ongelmaan puuttuu vielä. Osaako kukaan vastata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole lihava läski, niin et ole ruma. Minä miehenä tuijotan kyllä useammin kroppaa, kuin naamaa.
M33
Niin, katsos kun sinä tuijottelet nätti- ja kauniskasvoisten naisten kroppia.
Minä olin nuorena hoikka ja hyväkroppainen. Sain jatkuvasti kuulla olevani ruma, koska naamani oli ruma.
Miksi ap:lla on noin alistuva suhtautuminen itseensä?
Ei tee psyykkeelle hyvää ajatella itseään rumana.
Minä keskityn ihmisten henkiseen voimaannuttamiseen ja se tarkoittaa sitä että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, oot hyvä just noin!
Kellä on oikeus määritellä kuka on ruma ja kuka ei? media syöttää meille sellaista p..askaa että jos et näytä Kim Kardashianilta niin et voi olla kaunis... media koittaa syöttää meille kauneus standardit mutta pakkoko on elää niiden mukaan!?
Määrittele itse itsesi kauniiksi, ulkoisesti ja sisäisesti, äläkä piittaa siitä jos joku toinen haukkuu sinua rumaksi. Ymmärrä että se on hänen tyhmyyttään, ei ole mitenkään fiksua käytöstä haukkua toista ihmistä rumaksi ja tyhmyys on hänen häpeänsä ei sinun.
Sun ei tarvii uskoa mitä muut sanoo. Rakenna vahva itsetunto. Sinä olet omalla tavallasi kaunis ja upea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:lla on noin alistuva suhtautuminen itseensä?
Ei tee psyykkeelle hyvää ajatella itseään rumana.
Minä keskityn ihmisten henkiseen voimaannuttamiseen ja se tarkoittaa sitä että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, oot hyvä just noin!
Kellä on oikeus määritellä kuka on ruma ja kuka ei? media syöttää meille sellaista p..askaa että jos et näytä Kim Kardashianilta niin et voi olla kaunis... media koittaa syöttää meille kauneus standardit mutta pakkoko on elää niiden mukaan!?
Määrittele itse itsesi kauniiksi, ulkoisesti ja sisäisesti, äläkä piittaa siitä jos joku toinen haukkuu sinua rumaksi. Ymmärrä että se on hänen tyhmyyttään, ei ole mitenkään fiksua käytöstä haukkua toista ihmistä rumaksi ja tyhmyys on hänen häpeänsä ei sinun.
Sun ei tarvii uskoa mitä muut sanoo. Rakenna vahva itsetunto. Sinä olet omalla tavallasi kaunis ja upea!
Kerro toki, miten se "itsensä hyväksyminen" käytännössä tapahtuu? Kerro samalla, miten vahva itsetunto rakennetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus tähän ongelmaan puuttuu vielä. Osaako kukaan vastata?
Niin. Parhaita neuvoja olivat nuo, joissa kehotettiin hankkimaan onnistumisen kokemuksia harrastuksista. Mutta yksikään ei ole kyennyt vastaamaan aloituksen kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:lla on noin alistuva suhtautuminen itseensä?
Ei tee psyykkeelle hyvää ajatella itseään rumana.
Minä keskityn ihmisten henkiseen voimaannuttamiseen ja se tarkoittaa sitä että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, oot hyvä just noin!
Kellä on oikeus määritellä kuka on ruma ja kuka ei? media syöttää meille sellaista p..askaa että jos et näytä Kim Kardashianilta niin et voi olla kaunis... media koittaa syöttää meille kauneus standardit mutta pakkoko on elää niiden mukaan!?
Määrittele itse itsesi kauniiksi, ulkoisesti ja sisäisesti, äläkä piittaa siitä jos joku toinen haukkuu sinua rumaksi. Ymmärrä että se on hänen tyhmyyttään, ei ole mitenkään fiksua käytöstä haukkua toista ihmistä rumaksi ja tyhmyys on hänen häpeänsä ei sinun.
Sun ei tarvii uskoa mitä muut sanoo. Rakenna vahva itsetunto. Sinä olet omalla tavallasi kaunis ja upea!
Kerro toki, miten se "itsensä hyväksyminen" käytännössä tapahtuu? Kerro samalla, miten vahva itsetunto rakennetaan.
Se tapahtuu olemalla armollinen itsellesi. Keskity enemmän siihen mitä hyviä puolia sinussa on, äläkä väitä ettei sinulla ole niitä ollenkaan, jokaisella on! On mullakin kehossani kohdat joista tykkään ja joista en. Tykkään mun silmistä, pienestä nenästä, rinnoista, leveästä lantiosta. En tykkää ohuista hiuksista, pallon muotoisesta päästä, lättäjaloista. Vahva itsetunto rakennetaan niin että tiedostat hyvät ja huonot puolesi, ymmärrät ettei kukaan ihminen ole täydellinen, rakastat itseäsi. Jos sinua on loukattu pahoin esimerkiksi kiusaamalla, sun täytyy olla äiti itsellesi ja rakastaa itseäsi ja hoivata itseäsi yhtä voimakkaasti kuin äiti lastaan vain siten voit eheytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä te luulisite sen kauneuden tuovan elämäänne?
Itse olen jo aikuinen nainen ja saan edelleen huomiota ulkönäköni takia. Drinkin tarjoajia löytyy ja hotellihuoneeseen kutsujia. Minua voisi monikin mies ilmeisesti panna, mutta jos en anna niin minut suljetaan pois kaiken huomion piiristä. Naisista sitten keski-ikäiset voivat kännipäissään minua kehua ja toinen ääripää on vanhat mummot kauppahallissa kalajonossa.
Eli mitä minulle jää tästä kauneudesta käteen? Pari ilmaista viinilasillista tai mummon poskelle tapusta eivät loppupeleissä ainakaan minua riitä lämmittämään kovin pitkäksi aikaa.Minä ainakin haluaisin vain sulautua massaan. Rumana sinua tuijotetaan ja kommentoidaan jatkuvasti. Lääkärissä ym. saa epäystävällistä palvelua. Puhumattakaan nyt jossain baareissa käydessä, kun känniset miehet haukkuvat vaikka et itse edes ota heihin mitään kontaktia.
Saan usein kehuja ulkoisesta olemuksestani. Minuakin tosin arvostellaan, tuijotetaan ja miehet haukkuvat. Kaikista ei vain pidetä. Kysymys ei ole välttämättä rumuudesta vaan muuten vain erilaisesta olemuksesta tms. Tuntuu että vieritätte kaiken rumuuden syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä te luulisite sen kauneuden tuovan elämäänne?
Itse olen jo aikuinen nainen ja saan edelleen huomiota ulkönäköni takia. Drinkin tarjoajia löytyy ja hotellihuoneeseen kutsujia. Minua voisi monikin mies ilmeisesti panna, mutta jos en anna niin minut suljetaan pois kaiken huomion piiristä. Naisista sitten keski-ikäiset voivat kännipäissään minua kehua ja toinen ääripää on vanhat mummot kauppahallissa kalajonossa.
Eli mitä minulle jää tästä kauneudesta käteen? Pari ilmaista viinilasillista tai mummon poskelle tapusta eivät loppupeleissä ainakaan minua riitä lämmittämään kovin pitkäksi aikaa.Minä ainakin haluaisin vain sulautua massaan. Rumana sinua tuijotetaan ja kommentoidaan jatkuvasti. Lääkärissä ym. saa epäystävällistä palvelua. Puhumattakaan nyt jossain baareissa käydessä, kun känniset miehet haukkuvat vaikka et itse edes ota heihin mitään kontaktia.
Saan usein kehuja ulkoisesta olemuksestani. Minuakin tosin arvostellaan, tuijotetaan ja miehet haukkuvat. Kaikista ei vain pidetä. Kysymys ei ole välttämättä rumuudesta vaan muuten vain erilaisesta olemuksesta tms. Tuntuu että vieritätte kaiken rumuuden syyksi.
Haukkuminen ei ole oikein, olipa syy mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä te luulisite sen kauneuden tuovan elämäänne?
Itse olen jo aikuinen nainen ja saan edelleen huomiota ulkönäköni takia. Drinkin tarjoajia löytyy ja hotellihuoneeseen kutsujia. Minua voisi monikin mies ilmeisesti panna, mutta jos en anna niin minut suljetaan pois kaiken huomion piiristä. Naisista sitten keski-ikäiset voivat kännipäissään minua kehua ja toinen ääripää on vanhat mummot kauppahallissa kalajonossa.
Eli mitä minulle jää tästä kauneudesta käteen? Pari ilmaista viinilasillista tai mummon poskelle tapusta eivät loppupeleissä ainakaan minua riitä lämmittämään kovin pitkäksi aikaa.Minä ainakin haluaisin vain sulautua massaan. Rumana sinua tuijotetaan ja kommentoidaan jatkuvasti. Lääkärissä ym. saa epäystävällistä palvelua. Puhumattakaan nyt jossain baareissa käydessä, kun känniset miehet haukkuvat vaikka et itse edes ota heihin mitään kontaktia.
Saan usein kehuja ulkoisesta olemuksestani. Minuakin tosin arvostellaan, tuijotetaan ja miehet haukkuvat. Kaikista ei vain pidetä. Kysymys ei ole välttämättä rumuudesta vaan muuten vain erilaisesta olemuksesta tms. Tuntuu että vieritätte kaiken rumuuden syyksi.
Haukkuminen ei ole oikein, olipa syy mikä tahansa.
Ei tokikaan, mutta kaikilla ei ole viisautta olla haukkumatta, tai yleensä olla kommentoimatta toisen ulkonäköä, oli se sitten tarkoitettu kehuksi tai haukuksi.
Olen sortunut itsekin samaan. Huomautin muuten ihan miellyttävän näköiselle ihmiselle jotain hampaista, ja tietysti hän otti sen loukkauksena.
Nykyään vältän kommentoimasta ulkonäköä, koska aina se ei ole ihmisen omaa syytä eikä ansiota.
Kun arvostaa itseään muiden asioiden takia, tämä yksi asia, kokemus omasta rumuudesta, kutistuu vähemmän merkitykselliseksi. Ei varsinaisesti tarvitse edes hyväksyäkään.