Jännitätkö asiakaspalvelutilanteita, kun olet asiakas?

En

En!

Eikä mun lapsetkaan. Tuli uusperheessä kummallinen tilanne, kun miehen poika sai viallisen tuotteen (11v.)

Sanoin sitten, että menee vain palauttamaan ja saa uuden tilalle. Ei uskaltanut mennä. Menin sitten mukaan harjoittelumielessä. 

Joku nyt ajattelee varmaan, että isän tehtävä. Sattui olemaan poissa viikon ja minusta oli oikein hyvä, että saatoin osoittaa asian helppouden. 

Olen huomannut, että tämä aikuinen mieskin vähän jännittää, jos pitää soittaa jotain virastoasiaa tms. 

Lisää?

Olen toisinaan varuillani, sillä eritoten nuoremmat miehet voivat vähän kukkoilla. 

Up

Eikö kukaan oikeasti jännää esmes johonkin asiakaspalveluun soittamista?

Kyllä, ja ihmettelen asiaa kun itsekin työskentelen asiakaspalvelussa, enkä jännitä tilanteita niin päin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja ihmettelen asiaa kun itsekin työskentelen asiakaspalvelussa, enkä jännitä tilanteita niin päin.

Miksi et jännitä ollessasi itse aspa? Mitä ajattelet, miten suhtaudut?

Nuorempana joo. Mutta silloin jännitin aina kaikkea. Olin jatkuvassa jännitystilassa, stressitilassa. Taustalla oli paljon lapsuudentraumoja jne. En osannut rentoutua kenenkään seurassa, en yksinkään. Ihmiset luulivat että olin ujo ja kiltti, mutta oikeasti olin kauhuissani. Joten en sitten tiedä onko sillä kauheasti merkitystä että jännitin kaiken muun lisäksi myös asiakaspalvelijoita tavatessani. Mutta siis jos asiakaspalvelijan kanssa tuli jotain ikäviä tilanteita niin otin siitä itseeni, siis satutin tunteeni.

Nykyään jännitän kaikin puolin vähemmän, koska traumaterapiani vihdoin viimein toimi edes osittain. Joten en jännitä asiakaspalvelutilanteita myöskään. Ja jos asiakaspalvelutilanteissa tulee ikävyyksiä niin en ota itseeni. Olen myös huomannut että asiakaspalvelijatkin ovat ihmisiä ihan niinkuin minä ja sinä. Ja olen huomannut että todella monilla ihmisillä - myös asiakaspalvelijoilla - on surkeat sosiaaliset taidot ja surkea kyky hallita itseään ja tunteitaan. Jos jokin menee eri tavalla kuin mihin ihmiset ovat tottuneet niin he välittömästi reagoivat kiukustumalla. He eivät mihinkään muuhun reaktioon pysty kuin kiukustumiseen. Sairasta. Nykyään en anna tuon vaikuttaa itseeni.

Mutta siis, nykyään kun menen asiakaspalvelutilanteisiin niin jo ennalta ajattelen asiani läpi mahdollisimman hyvin, teen "sosiaalisen toimintasuunnitelman". En mene sosiaalisiin tilanteisiin tuntemattomien tai asiakaspalvelijoiden kanssa ilman suunnitelmaa. Suunnitelman turvin osaan sitten asiakaspalvelijalle esittää asiani mahdollisimman selkeästi, rauhallisesti ja asiallisesti. Usein toimii ok. Toisinaan asiakaspalvelija alkaa kaikesta huolimatta kiukutella. Hohhoijaa. Milloin asiakaspalvelijat aikuistuvat? No, en jää asiaa märehtimään vaan hoidan asiani loppuun ja häivyn. Ensi kerralla yritän kenties parantaa toimintasuunnitelmaani jotta asiakaspalvelija ei taas kiukustuisi.

Kunpa ihmiset osaisivat hoitaa asiat ilman kiukuttelua, mutta ei se näköjään onnistu. Emme osaa viihtyä yhdessä.

Jos on täysin uudenlainen asiakaspalvelutilanne, saatan hieman jännittää, mutta aika nopeasti se helpottaa, jos on ystävällinen asiakaspalvelija.

Jännitän, ihan sama onko se puhelimen välityksellä vaiko kasvotusten, jännitän niin paljon että en välillä saa edes henkeä ja ajatukset kulkee ihan minne sattuu. 

Eniten tuota pelkoa/jännitystä on jos satun menemään johonkin liikkeeseen kiireaikana ja on paljon ihmisiä ympärillä, hiljaisena aikana se ei ole niin paha, vaikka epämiellyttävää silti..

Todellakin!

Pyrin välttämään mahdollisimman paljon ja suosimaan itsepalvelua.

Olen nähnyt useamman kerran eri yhteyksissä, kun aspat naureskellen morkkaavat asiakkaita.

Jännitän kaikkia sosiaalisia tilanteita tuntemattomien ihmisten kanssa.

Jännitän. Se on hassua miten puhelimessa asioidessa jännittää se hälytysäänen kuuntelu ja puhelun aloittaminen eniten. Sitten kun keskustelun saa käyntiin, niin ei se niin paha olekaan. Jännityksestä huolimatta tykkään kuitenkin vähän haastaa itseäni sosiaalisilla tilanteilla.