HS: Ratsastustallit pulassa. Ratsastajat liian lihavia.

jatkoa

Täytyy myös muistaa se, että kaikki hevosen omistajatkaan eivät ole mitään kevyitä ja joskus ratsastusopekin vähän liiankin painava. Tämän vuoksi en aina syyttäisi sitä, joka käy esim sen tunnin viikossa ratsastamassa. Monet ratsastajat ovat lapsia ja niinpä välillä hevosilla kevytkin kuorma. Itse ainakin muistan, kun menin sellaisella 170 cm hevosella niin tuntui kuin olisin ollut joku lapsi sen selässä, vaikka painoinkin 65 kiloa. Oli niin vahva hevonen muutenkin. Ratsastuskoulujen pitäisi kyllä ostaa isompiakin hevosia. En silti todellakaan tarkoita, että kannattaisin sitä, että on ylipainoinen, mutta kyllä hevosrotuja on niin paljon, että jonkinlainen vahvempi tapaus kyllä löytyisi. Ihmisiä on muutenkin isokoisia ja senkin vuoksi joskus ihmettelen miksi on aina niin pieniä hevosia. Sekin talli missä kävin tuntuu vaan pienentävän "hevoskantaansa", vaikka tiedän sen, että siellä käy paljon aikuisia. Itse myös juuri tykkään isoista hevosista muutenkin. Ja juuri ne varusteet ovat todella tärkeitä sekä se, että hevonen saisi monipuolista liikuntaa, mutta tämä ei aina ratsastuskouluissa toteudu. Itseä melkein eniten harmittaa se kuinka "tylsää" puurtamista se hevosten elämä monesti ratsastuskouluissa on. Liikaa tunteja monesti ja niin paljon niiden pitää siellä sietää kaikkea. Jotkut eivät esim tykkää hypätä ja silti niitä pakotetaan. Lisäksi on paljon kilpailuja, leirejä ja kursseja vielä siihen päälle.

Itsekään en silti sano, että olisin mikään paras ratsastaja, mutta aina ajatellut silti hevosen parasta. Eräänkin kerran opettaja sanoi, että pitäisi hypätä rata ja sanoin etten halua, kun tiesin kuinka epävarma olisin. En ollut hypännyt pitkään aikaan ja mietin, että se olisi väärin jos "möhlisin" jotain ja hevonen kärsisi. Sain silti tästä päätöksestä paljon arvostelua, koska hevonen olisi kuulemma halunnut hypätä ja minä tein väärin, kun en hypännyt. Tuli jotenkin paha mieli, kun en siis ollut varma ja ajattelin etten ainakaan satuta hevosta jos en tee sellaista mitä en osaa. Oli siis tunti ja luki, että hypätään ja olin todella vähän hypännyt ja lähinnä paria estettä ja niinpä en suostunut mitään rataa menemään. Olin aika surkea tuon jälkeen ja mietin teinkö väärin. Odottelin siis sen aikaa ja kävelin hevosen kanssa, kun muut hyppäsivät. Muutenkin meidän ryhmässä oli pari sellaista todella rohkeaa ihmistä, jotka tekivät mitä vaan ja itse mieluummin sellainen harkitseva. Ajattelin aina etten halua koskaan loukata hevosta. Muutenkin tuolla oli aina aika kiire ja tunnit myöhässä ja sitten sattui vaaratilanteita jos esim jäi satulavyö kiristämättä yms. Opettaja ei aina keskittynyt asiaan ja sanoi minunkin vyöni olevan ihan tarpeeksi piukka, mutta sitten se ei ollutkaan ja meinasi käydä huonosti. Näiden syiden takia olen miettinyt ette halua enää käydä ratsastamassa. Kävin lapsena sellaisella harrastetallilla ja siellä leppoisempi meno sekä sai tehdä itsenäisemmin eri juttuja ja hoitaa hevosia. Siellä oikeastaan opin enemmän käytännön taitoja. Olen muutenkin sellainen joka tykkää hoitaa ja sekään ei usein ollut mahdollista ainakaan tuossa ratsastuskoulussa. Kiitos jos joku jaksaa lukea tämänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, no miten miehet sitten saavat ratsastaa vaikka ovat järjestään yli 80 kg? Niin, tämähän koskee taas vain naisia.

Missä todellisuudessa (kilpa)ratsastajamiehet on järjestään yli 80 kiloisia?! Nopea googletus ja esim Martin Fuchs 184 cm/71 kiloa eikä ole mitenkään erikoisen hoikka vaan ihan normipainoinen mies. 

Olipa laihannäköinen poika. Hänen kädessä ei kyllä moottorisaha kauaa pysyisi.

Todennäköisesti jaksaisi pitää moottorisahaa kädessään pidempään kuin moni ylipainoinen, joka on laiminlyönyt peruskuntoharjoittelun. Maailmanluokan ratsastajallakin pitää olla hyvä peruskunto ja sillä pärjää metsähommissakin pitkälle, jos vertailukohdaksi otetaan tyypillinen keskikehon rakenntaja, joka puuskuttaa kuin höyryveturi jo palstalle siirryttäessä.

Ratsastuskouluilla ei kyllä ole mitään velvollisuutta ostaa yhtään mitään. Mitä järkeä pitää isoa hevosta muutamaa asiakasta varten? Aika moni noista tosi isoista on myöskin ihan muuta tarkoitusta kuin ratsastusta varten jalostettu eivätkä ole kummoisia ratsuja.

Kuten joku totesi, ratsastaminen ei ole mikään kansalaisoikeus. Eläimen hyvinvointi pitää muistaa. Jos on sitten niin, että jää joltain ratsastukset väliin, niin se on voi voi. Ihan tosi, vaikkapa yli 100 kg on naiselle ihan huikea paino - joo, ei sitä varmasti liikuntakyvytön ole, mutta vähän pitäisi järki päätä pakottaa ja keksiä joku muu laji kuin elävän eläimen selässä ryskiminen. Kyllä maailmassa liikuntamuotoja riittää.

Kyllä, ratsastuskoululla ei ole velvollisuutta. Yleensä yritykset kuitenkin tuppaavat tarjoamaan sellaisia tuotteita ja palveluita, joille on kysyntää. Toki kuvio ei ole ihan niin yksinkertainen, koska myös maksuhalukkuutta täytyy löytyä jne.

Vierailija kirjoitti:

jatkoa

Täytyy myös muistaa se, että kaikki hevosen omistajatkaan eivät ole mitään kevyitä ja joskus ratsastusopekin vähän liiankin painava. Tämän vuoksi en aina syyttäisi sitä, joka käy esim sen tunnin viikossa ratsastamassa. Monet ratsastajat ovat lapsia ja niinpä välillä hevosilla kevytkin kuorma. Itse ainakin muistan, kun menin sellaisella 170 cm hevosella niin tuntui kuin olisin ollut joku lapsi sen selässä, vaikka painoinkin 65 kiloa. Oli niin vahva hevonen muutenkin. Ratsastuskoulujen pitäisi kyllä ostaa isompiakin hevosia. En silti todellakaan tarkoita, että kannattaisin sitä, että on ylipainoinen, mutta kyllä hevosrotuja on niin paljon, että jonkinlainen vahvempi tapaus kyllä löytyisi. Ihmisiä on muutenkin isokoisia ja senkin vuoksi joskus ihmettelen miksi on aina niin pieniä hevosia. Sekin talli missä kävin tuntuu vaan pienentävän "hevoskantaansa", vaikka tiedän sen, että siellä käy paljon aikuisia. Itse myös juuri tykkään isoista hevosista muutenkin. Ja juuri ne varusteet ovat todella tärkeitä sekä se, että hevonen saisi monipuolista liikuntaa, mutta tämä ei aina ratsastuskouluissa toteudu. Itseä melkein eniten harmittaa se kuinka "tylsää" puurtamista se hevosten elämä monesti ratsastuskouluissa on. Liikaa tunteja monesti ja niin paljon niiden pitää siellä sietää kaikkea. Jotkut eivät esim tykkää hypätä ja silti niitä pakotetaan. Lisäksi on paljon kilpailuja, leirejä ja kursseja vielä siihen päälle.

Itsekään en silti sano, että olisin mikään paras ratsastaja, mutta aina ajatellut silti hevosen parasta. Eräänkin kerran opettaja sanoi, että pitäisi hypätä rata ja sanoin etten halua, kun tiesin kuinka epävarma olisin. En ollut hypännyt pitkään aikaan ja mietin, että se olisi väärin jos "möhlisin" jotain ja hevonen kärsisi. Sain silti tästä päätöksestä paljon arvostelua, koska hevonen olisi kuulemma halunnut hypätä ja minä tein väärin, kun en hypännyt. Tuli jotenkin paha mieli, kun en siis ollut varma ja ajattelin etten ainakaan satuta hevosta jos en tee sellaista mitä en osaa. Oli siis tunti ja luki, että hypätään ja olin todella vähän hypännyt ja lähinnä paria estettä ja niinpä en suostunut mitään rataa menemään. Olin aika surkea tuon jälkeen ja mietin teinkö väärin. Odottelin siis sen aikaa ja kävelin hevosen kanssa, kun muut hyppäsivät. Muutenkin meidän ryhmässä oli pari sellaista todella rohkeaa ihmistä, jotka tekivät mitä vaan ja itse mieluummin sellainen harkitseva. Ajattelin aina etten halua koskaan loukata hevosta. Muutenkin tuolla oli aina aika kiire ja tunnit myöhässä ja sitten sattui vaaratilanteita jos esim jäi satulavyö kiristämättä yms. Opettaja ei aina keskittynyt asiaan ja sanoi minunkin vyöni olevan ihan tarpeeksi piukka, mutta sitten se ei ollutkaan ja meinasi käydä huonosti. Näiden syiden takia olen miettinyt ette halua enää käydä ratsastamassa. Kävin lapsena sellaisella harrastetallilla ja siellä leppoisempi meno sekä sai tehdä itsenäisemmin eri juttuja ja hoitaa hevosia. Siellä oikeastaan opin enemmän käytännön taitoja. Olen muutenkin sellainen joka tykkää hoitaa ja sekään ei usein ollut mahdollista ainakaan tuossa ratsastuskoulussa. Kiitos jos joku jaksaa lukea tämänkin.

Se on sinänsä yksi lysti mitä se ratsastusope painaa, se kun kuitenkin seisoo ne tunnit ihan omilla jaloillaan. Ja siinä kai se tarve painorajoille onkin, että kun enää ei ole tuntiakaan ilman niitä turhan tuhteja joten ne samat vahvimmat hevoset on jatkuvasti liian raskaan taakan alla. Ei vaan kerran kaksi viikossa kuten aikaisemmin. Toki niillä vähän pienemmilläkin hevosilla on jatkuvasti aiempaa painavampia ratsastajia (lapset ja nuoretkin on entistä tuhdimpia) joten se kokonaisrasitus kasvaa ja kertaantuu.

Niinhän sitä ylipainoisella ihmisellä itselläänkin hajoaa aikaa myöten nilkat, polvet ja lonkat vaikka ensin ei tuntuisikaan missään. Ylipainoinen eläinkin kärsii samoista ongelmista ja sitähän pidetäänkin eläinrääkkäyksenä että syöttää lemmikkinsä pullukaksi. Sen sijaan normipainoiselle hevoselle tuntuu olevan ihan ok aiheuttaa vastaavaa kipua (viimeistään tulevaisuudessa) , koska ylipainoisen pitää saada ratsastaa kuten normipainoisten ja sitä paitsi muutenkin sillä on ihan kurja elämä ratsastuskouluhevosena.

Eipä siinä mitään. Laitetaan kärryt perään, niin hevoset jaksavat tuhdimpiakin prinsessoja.

Menee jo ihan offtopiciksi, mutta kertokaa nyt mulle joku, miksi täytyy puhua "höyryveturin lailla puuskuttamisesta" tai "hevosen selässä ryskyttämisestä", kun puhutaan lihavista tai huonokuntoisista ihmisistä? Miksei voi vaan puhua hengästymisestä ja vaikkapa hevosen selän rasittamisesta? Kuvitteletteko te, että pilkallinen puhe menee jotenkin paremmin perille?

Myönnetään, että tuo jälkimmäinen ärsyttää osittain sen takia, että siinä viitattiin viestiin, jossa oli juuri sanottu, ettei satakiloisen kannata aloittaa liikuntaharrastustaan hevosen selästä, ikään kuin ko. viestissä olisi jotenkin puolusteltu lihavan oikeutta ratsastamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Täh? Ratsastus on ollut alunperin miesten hommaa, enkä millään usko, että entisajan sotilaat varusteineen painoivat alle 80 kg.

Niillä olikin jykevät, työhevostyyppiset hevoset. Siis jos nyt ihan jotain ritareita haarniskoineen meinaat. Ja ihmiset olivat ennen pienikokoisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsalainen Ridsport lehti vertasi taannoin brittiläistä, japanilaista ja amerikkalaista tutkimusta. Brittitutkimuksen perusteella hevosen selässä ei saisi olla enempää kuin 10 prosenttia sen omasta painosta, satulan paino pois lukien. Jos hevonen siis painaisi 500-600kg voisi ratsastaja painavimmillaan olla vain 60 kiloinen. Tutkimuksessa todettiin, että vain viisi prosenttia tutkimukseen osallistuneista ratsastajista oli riittävän kevyitä hevoselleen.

Jos ihminen pystyy kantamaan rinkkaa, joka on 50% hänen painostaan, niin ihmettelen millä logiikalla lihaksikas hevonen on paljon heikompi?

Se että eläin pystyy johonkin, ei tarkoita että se olisi hyväksi sen terveydelle tai että olisi tarkoituksenmukaista kuormittaa sitä sillä tavalla jatkuvasti. Kyllähän ne hevoset esim. tukkimetsässä tai muissa hommissa rehkivät aikoinaan voimiensa äärirajoilla, mutta ei se niille hyväksi ollut.

Kyllähän ihmisillekin syntyy ajan myötä työperäisiä rasitusvammoja selkään, polviin, ranteisiin tai olkapäihin eikä edes ole mitenkään harvinaista. Päinvastoin! Huono ergonomia, raskas työ, lopputulos kipuja, särkyjä, ennenaikaisia eläkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jatkoa

Täytyy myös muistaa se, että kaikki hevosen omistajatkaan eivät ole mitään kevyitä ja joskus ratsastusopekin vähän liiankin painava. Tämän vuoksi en aina syyttäisi sitä, joka käy esim sen tunnin viikossa ratsastamassa. Monet ratsastajat ovat lapsia ja niinpä välillä hevosilla kevytkin kuorma. Itse ainakin muistan, kun menin sellaisella 170 cm hevosella niin tuntui kuin olisin ollut joku lapsi sen selässä, vaikka painoinkin 65 kiloa. Oli niin vahva hevonen muutenkin. Ratsastuskoulujen pitäisi kyllä ostaa isompiakin hevosia. En silti todellakaan tarkoita, että kannattaisin sitä, että on ylipainoinen, mutta kyllä hevosrotuja on niin paljon, että jonkinlainen vahvempi tapaus kyllä löytyisi. Ihmisiä on muutenkin isokoisia ja senkin vuoksi joskus ihmettelen miksi on aina niin pieniä hevosia. Sekin talli missä kävin tuntuu vaan pienentävän "hevoskantaansa", vaikka tiedän sen, että siellä käy paljon aikuisia. Itse myös juuri tykkään isoista hevosista muutenkin. Ja juuri ne varusteet ovat todella tärkeitä sekä se, että hevonen saisi monipuolista liikuntaa, mutta tämä ei aina ratsastuskouluissa toteudu. Itseä melkein eniten harmittaa se kuinka "tylsää" puurtamista se hevosten elämä monesti ratsastuskouluissa on. Liikaa tunteja monesti ja niin paljon niiden pitää siellä sietää kaikkea. Jotkut eivät esim tykkää hypätä ja silti niitä pakotetaan. Lisäksi on paljon kilpailuja, leirejä ja kursseja vielä siihen päälle.

Itsekään en silti sano, että olisin mikään paras ratsastaja, mutta aina ajatellut silti hevosen parasta. Eräänkin kerran opettaja sanoi, että pitäisi hypätä rata ja sanoin etten halua, kun tiesin kuinka epävarma olisin. En ollut hypännyt pitkään aikaan ja mietin, että se olisi väärin jos "möhlisin" jotain ja hevonen kärsisi. Sain silti tästä päätöksestä paljon arvostelua, koska hevonen olisi kuulemma halunnut hypätä ja minä tein väärin, kun en hypännyt. Tuli jotenkin paha mieli, kun en siis ollut varma ja ajattelin etten ainakaan satuta hevosta jos en tee sellaista mitä en osaa. Oli siis tunti ja luki, että hypätään ja olin todella vähän hypännyt ja lähinnä paria estettä ja niinpä en suostunut mitään rataa menemään. Olin aika surkea tuon jälkeen ja mietin teinkö väärin. Odottelin siis sen aikaa ja kävelin hevosen kanssa, kun muut hyppäsivät. Muutenkin meidän ryhmässä oli pari sellaista todella rohkeaa ihmistä, jotka tekivät mitä vaan ja itse mieluummin sellainen harkitseva. Ajattelin aina etten halua koskaan loukata hevosta. Muutenkin tuolla oli aina aika kiire ja tunnit myöhässä ja sitten sattui vaaratilanteita jos esim jäi satulavyö kiristämättä yms. Opettaja ei aina keskittynyt asiaan ja sanoi minunkin vyöni olevan ihan tarpeeksi piukka, mutta sitten se ei ollutkaan ja meinasi käydä huonosti. Näiden syiden takia olen miettinyt ette halua enää käydä ratsastamassa. Kävin lapsena sellaisella harrastetallilla ja siellä leppoisempi meno sekä sai tehdä itsenäisemmin eri juttuja ja hoitaa hevosia. Siellä oikeastaan opin enemmän käytännön taitoja. Olen muutenkin sellainen joka tykkää hoitaa ja sekään ei usein ollut mahdollista ainakaan tuossa ratsastuskoulussa. Kiitos jos joku jaksaa lukea tämänkin.

Se on sinänsä yksi lysti mitä se ratsastusope painaa, se kun kuitenkin seisoo ne tunnit ihan omilla jaloillaan. Ja siinä kai se tarve painorajoille onkin, että kun enää ei ole tuntiakaan ilman niitä turhan tuhteja joten ne samat vahvimmat hevoset on jatkuvasti liian raskaan taakan alla. Ei vaan kerran kaksi viikossa kuten aikaisemmin. Toki niillä vähän pienemmilläkin hevosilla on jatkuvasti aiempaa painavampia ratsastajia (lapset ja nuoretkin on entistä tuhdimpia) joten se kokonaisrasitus kasvaa ja kertaantuu.

Niinhän sitä ylipainoisella ihmisellä itselläänkin hajoaa aikaa myöten nilkat, polvet ja lonkat vaikka ensin ei tuntuisikaan missään. Ylipainoinen eläinkin kärsii samoista ongelmista ja sitähän pidetäänkin eläinrääkkäyksenä että syöttää lemmikkinsä pullukaksi. Sen sijaan normipainoiselle hevoselle tuntuu olevan ihan ok aiheuttaa vastaavaa kipua (viimeistään tulevaisuudessa) , koska ylipainoisen pitää saada ratsastaa kuten normipainoisten ja sitä paitsi muutenkin sillä on ihan kurja elämä ratsastuskouluhevosena.

Tähän omaan viestiini pitää sanoa se, että tässä tapauksessa omistaja/ opettaja kilpaili itsekin hevosilla ja ratsasti muutenkin paljon. Sen vuoksi hän antoi huonon esimerkin olemalla itsekin tuhdimpi. Tässä ratsastuskoulussa oli kyllä aika vähän noita todella ylipainoisia ja enemmän näin juuri sitä, että poneilla ratsasti liian pitkiä tai painavia nuoria. Vaikea asia silti todellakin ja kannatan kyllä itsekin sitä, että paino otetaan huomioon. Joku kirjoitti, ettei tallien ole tehtävä hommata isoja hevosia, mutta itse näen taas asian toisin ja uskon, että parempi olisi muutenkin monipuolinen hevosvalikoima, että esim pidemmilläkin ihmisillä olisi enemmän vaihtoehtoja. Olen monesti todistanut sitäkin, että joku yli 180 cm pitkä nainen ei meinaa löytää sopivaa hevosta, vaikka muuten ihan normipainoinen olisikin. Isoilla hevosilla voi oikeastaan ratsastaa myös nuoremmatkin ihmiset ja itsekin jätin oikeastaan ponit väliin. Tämän takia omassa tapauksessa tykkäsin mennä hevosilla. Onhan Suomessa sitten erikseen niitä talleja joissa paljon poneja. Usein silti kisohevosetkin ovat niitä isompi kokoisia. Itsekin pidän esm puoliverisiä todella monipuolisina ratsuina joilla voi mennä melkein kuka vaan. Hevosen luonne tosin ratkaisee paljon, mutta tuntihevoset usein rauhallisia. Itsekin olin senverran iso kuitenkin ( 174 cm ja silloin 65kg) , että oli mukavempaa todellakin mennä sellaisella hevosella, joka oli varmasti sellainen joku jaksoi kantaa. Pitää vielä muuten mainita ne varusteet ja yleisesti se hevosten kuormitus niissä ratsastuskouluissa. On paljon kilpailuja myös. Nämäkin vaikuttavat paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmiset on jotenkin täysin sokeita sille miten p!run paljon 80 tai vaikka 100 kiloa on. Tai kuinka kaukana se on normaalipainosta kun 165cm nainen painaa 80 kiloa tai 180 senttinen mies 100 kiloa. Näitä vielä kehdataan selitellä painavilla, treenatuilla lihaksilla. Että tottahan sitä painoa on enempi kun on voimaa, ei tosiaan ole mitään läskiä nämä +15-20 kiloa. Juu ei ole ei.

Harvinaisen totta. Naisten painolle saa hyvän verrokin siitä, että esimerkiksi nyrkkeilijä Ewa Wahlström on 168cm ja painaa (Wikipedian mukaan) 59 kiloa. Fitness -ammattilainen Pauliina Teittinen on 172cm ja paino kisakauden kohdasta riippuen 66-71kg. Nyttemmin lopettanut EM-tason painonnostaja ja painonnoston seitsenkertainen Suomen mestari Jenni Puputti painoi aktiiviaikoinaan 58 kg eikä kuvista päätellen nykyäänkään paljoa enempää.

Wahlström ottelee painoluokassa, jossa ennen kisaa 5% painonpudotusta pidetään terveellisenä eli oletettavaa on, ettei tämä kisakauden ulkopuolella painoa paljoa enempää. 5% tuosta 59 kilosta on 2.9 kiloa. Ja Wahlströmilla tosiaan on sitä lihasta. Näistä tosiaan saa hyvän verrokin sille, kuinka iso oikeasti on se keskimittainen ja 80-kiloinen nainen. Se ei ole "vähän pullean" paino. Jos 160-170cm nainen painaa 80 kiloa pelkällä treenatulla lihaksella niin saa olla aikamoinen DDR-mörssäri.

Aamen.

Tämä on herkkä aihe, tietenkin, mutta ei ratsastus ole ainoa laji tai asia, joissa paino ja sen realiteetit voivat tulla vastaan. Minulle kehopositiivisuus merkitsee sitä, että olen sinut pottunenäni, raskausarpien ja kosteassa ilmanalassa kaikesta muotoilusta huolimatta lampaanpehvaksi muuttuvan tukkani kanssa enkä koe niistä jotain "yhyy, en näytä Cosmopolitanin kansikuvamallilta" -huonommuutta. Moni ikävä kyllä sekoittaa kehopositiivisuuden epäterveidenkin asioiden selittelyyn tai jopa ihannointiin. Ei sellainen silmissäni mitenkään erilaista kuin joku pro ana -meininki, vaan kertoo ihan samalla tapaa vinoutuneesta suhteesta omaan kroppaan ja ruokaan. Eikä se ole huonon ihmisen merkki, se on vain vähän apua ja reality checkiä tarvitsevan ihmisen merkki, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no nyt kun hevosten hyvinvointi on niin tärkeää niin voitaisiinko niiden elintasoa oikeasti alkaa nostamaan ihan oikeasti :)) mm poistamalla pikkulasten alkeiskurssit joilla ei opita mitään ja ne vaan potkii ponejaan ja kaikkea muuta mukavaa :)

Jos tiedät, että potkii poneja niin olethan ilmoittanut yrittäjälle. Meiltä ainakin lentäisi pihalle välittömästi.

Ja miksiköhän alapeukut tähän kommenttiin? Onko ponien potkiminen joidenkin mielestä ok? Voi v***u mitä porukkaa.

No mulle kehopositiivisuus on sitä, että voi olla kaunis/haluttava/ muuta positiivista, vaikka on lihava. Että sussa on itseäsi miellyttäviä piirteitä, vaikka oletkin ylipainoinen. Että sulla on oikeus olla olemassa ja haluta elämältä asioita, vaikka oletkin ylipainoinen. Ei sitä, että lihavuus on kaunista, ihannoitavaa, tai tavoiteltavaa. Mutta tätä eroa on tietysti vähän vaikea nähdä, jos ei ole koskaan joutunut asian kanssa taistelemaan.

Tämä ei nyt kyllä yhtään ole enää keskustelun otsikon alla. Eikä tarkoita sitä, että kehopositiivisuuden nimissä mulla pitää olla oikeus ratsastaa huolimatta siitä, mitä se tekee eläimelle. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että huolimatta ylipainostani mullakin on oikeus kokea olevani arvokas ihminen.

[/quote]

Meinaat ihan tosissasi että lähes TONNIN painoinen hevonen kärsii vaikka 110kg ihmisestä selässään?[/quote]

Painan 50kiloa ja jos joudun kantamaan viiden kilon ostokset prismasta kotiin (30min) niin kyllähän sen pystyn tekemään, mutta ei se kivaakaan ole.

Ratsastustunti kestää sen tunnin yleensä ja ratsastuskouluissa hevoset saattaa joutua kiertämään sitä ympyrää jopa 3 tuntia putkeen kuutena päivänä viikossa ! Ratsastuskouluissa sunnuntai on yleensä vapaa ja vuodessa ainoastaan heinäkuu lomaa. Ei kovin kiva elämä :/ siksi en enää harrastakaan ratsastusta ! Vaikka kaipaankin hevosia ja ratsastusta, mutta en ole itsekäs (enää).

Vierailija kirjoitti:

Meinaat ihan tosissasi että lähes TONNIN painoinen hevonen kärsii vaikka 110kg ihmisestä selässään?

Painan 50kiloa ja jos joudun kantamaan viiden kilon ostokset prismasta kotiin (30min) niin kyllähän sen pystyn tekemään, mutta ei se kivaakaan ole.

Ratsastustunti kestää sen tunnin yleensä ja ratsastuskouluissa hevoset saattaa joutua kiertämään sitä ympyrää jopa 3 tuntia putkeen kuutena päivänä viikossa ! Ratsastuskouluissa sunnuntai on yleensä vapaa ja vuodessa ainoastaan heinäkuu lomaa. Ei kovin kiva elämä :/ siksi en enää harrastakaan ratsastusta ! Vaikka kaipaankin hevosia ja ratsastusta, mutta en ole itsekäs (enää).

Ainiin jatkan vielä, että ainoastaan todella suuret hevoset painaa sen 1000 kiloa. Suomenhevonen painaa varmaan noin 500kiloa. Eli minä 50kiloinen olen 10% sen painosta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö voitaisi keskustella laajemminkin ratsastushevosten hyvinvoinnista? Ovatko ne onnellisia duunissaan?

Monet tuntihevoset tekevät aivan liian pitkää päivää. Lisäksi monesti ovat nitä halpoja ja halvalla ylläpidettäviä poneja. Tallit ovat ahneita.

Nyt ongelma näyttää olevan, ettei näillä halvoilla hepoilla enää voi tehdä businesta aikusratsastajien keskuudessa, koska ratsastajat painavat liikaa. Joku tolkku pitäisi tuntiheppojen hyväksikäytölle olla, enemmän hevosia ja sopivampia ratsastajille.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen ketju ja asenne ihmisillä. "Mulla on oikeus satuttaa eläintä, koska minun kiloni kannan ylpeydellä muista välittämättä" rivien välistä luettuna.

Surullinen ketju ja asenne todellakin sinun kaltaisillasi ihmisillä, jotka haukutte ylipainoisia ja luette rivien välistä ilkeyttänne ihan omianne. Häpeäisitte.

t. normaalipainoinen, oman hevosenkin omistava ja painorajoja kannattava ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko nähnyt näitä lihavia ratsastajia? Mä en ole. Talleilla käy vain yksi lihava tyttö ja hänellä on oma hevonen.

Täällä keskustelevat eivät ole itse ratsastajia, joten täältä ei asiallisia vastauksia saa. HS:n jutun mukaan ylipainoiset ovat talleilla ongelma.

On Ongelma vain koska hevosta ei saa rääkätä(pitää tunteja) yhtä paljon kuin normaali painoinen ratsastaisi. Suurin osa talleista ei välitä hevosista pätkääkään.. tunteja ilman lepoa.

Juurikin näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsalainen Ridsport lehti vertasi taannoin brittiläistä, japanilaista ja amerikkalaista tutkimusta. Brittitutkimuksen perusteella hevosen selässä ei saisi olla enempää kuin 10 prosenttia sen omasta painosta, satulan paino pois lukien. Jos hevonen siis painaisi 500-600kg voisi ratsastaja painavimmillaan olla vain 60 kiloinen. Tutkimuksessa todettiin, että vain viisi prosenttia tutkimukseen osallistuneista ratsastajista oli riittävän kevyitä hevoselleen.

Epäilen, että se ympyrän kiertäminen edes kevyt pikkulapsi selässä, ei ole hevoselle ollenkaan mieluisaa ja terveellistä.

Jos ihminen pystyy kantamaan rinkkaa, joka on 50% hänen painostaan, niin ihmettelen millä logiikalla lihaksikas hevonen on paljon heikompi?

Se että eläin pystyy johonkin, ei tarkoita että se olisi hyväksi sen terveydelle tai että olisi tarkoituksenmukaista kuormittaa sitä sillä tavalla jatkuvasti. Kyllähän ne hevoset esim. tukkimetsässä tai muissa hommissa rehkivät aikoinaan voimiensa äärirajoilla, mutta ei se niille hyväksi ollut.