Lapsen laaja-alaiset oppimidvaikeudet

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi sai ko. diagnoosin eskarissa/alaluokilla, en enää muista tarkkaan. Aloitti kuitenkin ihan normaalissa koulussa, nyt kutosella. Hyvä matikassa ja englannissa. Niistä tullu ysejä yleensä, tai jopa kymppejä.

Ei se diagnoosi ole mikään maailmanloppu. Meillä haasteita tuottaa ehkä eniten äidinkieli ja keskittyminen silloin, kun aihe ei ole mielenkiintoinen. On kuitenkin kiva kaveri muille ja viime vuonna sai stipendin reilusta koulukaveruudesta. Olin tippa linssissä.

Paljon on juostu terapioissa sun muissa. Tällä hetkellä ei käydä missään. Olen ihan luottavainen tulevaan.

Ei kyllä ikinä tuon diagnoosin omaava lapsi saa kiitettäviä. Älä anna turhaa toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö ei todellakaan ole sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kuten sanottu, ne tarkoittavat samaa kuin ennen heikkolahjaisuus, mikä puolestaan tarkoitti alhaista älykkyyttä.

Jos tuolla diagnoosilla menestyy hyvin koulussa, on diagnoosi ollut väärä.

Suurin osa laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivistä oppilaista on pienluokilla ja useimmilla on ainakin osa aineista yksilöllistetty.

Pienryhmissä saadaan usein paljon parempia arvosanoja kuin tavallisissa ryhmissä. Tukitoimin saavutettu seiska on yleensä ihan eri asia kuin ns. tavallisen oppilaan seiska. Tämä saa usein vanhemmat luulemaan, ettei ero muihin oppilaisiin ole suuri.

Jos koulussa onnistutaan opettamaan perusasiat ja ihmisellä on kuitenkin jotain taitoja ja vahvuuksia, voi elämä sujua normaalisti.

T. Opettaja

Höpö höpö. Esimerkiksi dysfasia aiheuttaa oppimisvaikeuksia, mutta ei ole älykkyyteen liittyvä diagnoosi.

Minua nuoremmalla serkkutytöllä on tuo dysfasia sekä lukihäiriö, adhd ja matematiikan oppimisvaikeudet. Lukihäiriö vaikutti hänellä eniten kielissä ja matematiikassa. Myös äidinkielessä, vaikka hän osasi olla luovakin. Opiskelee vielä toisen vuoden lähihoitajaksi ja aikoo suuntautua lasten pariin. Pääsi ensimmäisellä kerralla läpi lääkelaskutentit eli on siis mahdollista hakea opiskelemaan lähihoitajaksi tuolla taustalla, mutta se vaatii sen, että kykenee oppimaan opeteltavat asiat ja pärjää omillaan. On hyvin pärjännyt harjoitteluissa ja sai viimeksi kehuja hoivakodissa ollessaan siellä kesätöissä. Lukihäiriöön voi saada tukea antamalla mm. suulliset kokeet ja hitaan lukemisen takia enemmän aikaa. Tämä koskee myös yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa opiskelleita opiskelijoita, joilla on lukihäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi sai ko. diagnoosin eskarissa/alaluokilla, en enää muista tarkkaan. Aloitti kuitenkin ihan normaalissa koulussa, nyt kutosella. Hyvä matikassa ja englannissa. Niistä tullu ysejä yleensä, tai jopa kymppejä.

Ei se diagnoosi ole mikään maailmanloppu. Meillä haasteita tuottaa ehkä eniten äidinkieli ja keskittyminen silloin, kun aihe ei ole mielenkiintoinen. On kuitenkin kiva kaveri muille ja viime vuonna sai stipendin reilusta koulukaveruudesta. Olin tippa linssissä.

Paljon on juostu terapioissa sun muissa. Tällä hetkellä ei käydä missään. Olen ihan luottavainen tulevaan.

Ei kyllä ikinä tuon diagnoosin omaava lapsi saa kiitettäviä. Älä anna turhaa toivoa.

.

Tuossahan mainittiin lapsen olevan normaalissa koulussa. Heikkolahjaisena nyt ei edes kutosta tai seiskaa saisi normaalin opetuksen piirissä, vaan alimman hyväksytyn arvosanan, vitosen.

Voihan kyseisellä lapsella sitten olla adhd ja lukivaikeuksia. Onhan niitä vääriä diagnooseja mahdollista saada, vaikka tänä päivänä lääketieteen pitäisi olla kehittynyttä tietääkseen erilaisista oppimisvaikeuksista, heikkolahjaisuudesta, kehitysvammaista ja puheen tai tarkkaavaisuuden häiriöstä sekä erottaa, että nuo paitsi kehitysvammaisuus eivät vaikuta ihmisen älyllisen suorituskykyyn.

Meidän asperger lapsella on myös tuo diagnoosi. Hän on tietyllä tavalla hyvin älykäs, mutta joissakin asioissa ikätasosta jäljessä paljon. Tarvitsee paljon apua koulussa ja tulee luultavasti tarvitsemaan tukea myös aikuisena. Tuo diagnoosi voi sisältää monenlaista eikä kaikilla samaa. Ei se kerro varsinaisesti älykkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö ei todellakaan ole sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kuten sanottu, ne tarkoittavat samaa kuin ennen heikkolahjaisuus, mikä puolestaan tarkoitti alhaista älykkyyttä.

Jos tuolla diagnoosilla menestyy hyvin koulussa, on diagnoosi ollut väärä.

Suurin osa laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivistä oppilaista on pienluokilla ja useimmilla on ainakin osa aineista yksilöllistetty.

Pienryhmissä saadaan usein paljon parempia arvosanoja kuin tavallisissa ryhmissä. Tukitoimin saavutettu seiska on yleensä ihan eri asia kuin ns. tavallisen oppilaan seiska. Tämä saa usein vanhemmat luulemaan, ettei ero muihin oppilaisiin ole suuri.

Jos koulussa onnistutaan opettamaan perusasiat ja ihmisellä on kuitenkin jotain taitoja ja vahvuuksia, voi elämä sujua normaalisti.

T. Opettaja

Höpö höpö. Esimerkiksi dysfasia aiheuttaa oppimisvaikeuksia, mutta ei ole älykkyyteen liittyvä diagnoosi.

Sori mutta en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat. En puhunut dysfasiasta mitään. Se ei ole ollenkaan sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Täällä on ihmisillä pahasti käsitteet hakusessa.

Osa oppimisvaikeuksista on kapea-alaisia kuten lukihäiriö, dysfasia, dyskalkulia jne. Sitten on oppimista haittaavia neurologisia keskittymishäiriöitä kuten adhd. Nämä eivät sinänsä tarkoita alhaista älykkyyttä.

Sen sijaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa alhaista älykkyyttä. Mutta koska niin ei enää ole poliittisesti korrektia sanoa, käytetään tuota ilmeisesti harhaanjohtavaa termiä.

Tosin on ihan fakta, että melko usein, koskaan ei toki aina, nämä ongelmat ilmenevät kimarana. On siis oppilaita, joilla on alhainen älykkyys, lukihäiriö ja adhd jne.

Tietenkään nykyään ei koskaan sanota huoltajalle tai oppilaalle, että kyseessä on älyn puute. Sehän ei ole sopivaa. Siinä on se huono puoli, että sitten asianosaisetkaan eivät todella ymmärrä, mistä on kyse.

T. Opettaja

Kaipaan todella paljon niitä aikoja, jolloin saattoi sanoa vain ihan suoraan, että joku suoraan sanottuna hidas. :(

Tunnen henkilön, jolla alle kouluikäisenä oli papereissa maininta "heikkolahjainen". Kävi tavallisen peruskoulun, ammattikoulun ja ammattikorkean tekniselle alalle. Hyvin pärjää työelämässä. Töitä on varmasti tehnyt enempi kuin joku toinen, jolta kaikki sujuu tuosta vaan.

Älkää vanhemmat lannistuko diagnoosesta, vaan antakaa lapselle mahdollisuus edetä kykyjensä eikä lausuntojen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Tunnen henkilön, jolla alle kouluikäisenä oli papereissa maininta "heikkolahjainen". Kävi tavallisen peruskoulun, ammattikoulun ja ammattikorkean tekniselle alalle. Hyvin pärjää työelämässä. Töitä on varmasti tehnyt enempi kuin joku toinen, jolta kaikki sujuu tuosta vaan.

Älkää vanhemmat lannistuko diagnoosesta, vaan antakaa lapselle mahdollisuus edetä kykyjensä eikä lausuntojen mukaan

Minkä ikäinen hän mahtaa olla? Termiä heikkolahjaisuus ei ole käytetty vuosikymmeniin.

Ennen muinoin näitten tutkimusten kanssa ei ollut niin nökönnuukaa. Pelkkä heikko koulumenestys, käytösongelmat, huono sosiaalinen tausta tms. saattoi poikia vaikka mitä diagnooseja. Nykyään on toisin. Tutkimukset ovat kehittyneet. Harvemmin enää normaalilahjainen tulee leimatuksi heikoksi.

"Ujo ja arka tutussakin ympäristössä. Älyllisesti heikkotasoinen". Näin minua luonnehtivat. Opettajat. Kiitos, teille opettajat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen henkilön, jolla alle kouluikäisenä oli papereissa maininta "heikkolahjainen". Kävi tavallisen peruskoulun, ammattikoulun ja ammattikorkean tekniselle alalle. Hyvin pärjää työelämässä. Töitä on varmasti tehnyt enempi kuin joku toinen, jolta kaikki sujuu tuosta vaan.

Älkää vanhemmat lannistuko diagnoosesta, vaan antakaa lapselle mahdollisuus edetä kykyjensä eikä lausuntojen mukaan

Minkä ikäinen hän mahtaa olla? Termiä heikkolahjaisuus ei ole käytetty vuosikymmeniin.

Ennen muinoin näitten tutkimusten kanssa ei ollut niin nökönnuukaa. Pelkkä heikko koulumenestys, käytösongelmat, huono sosiaalinen tausta tms. saattoi poikia vaikka mitä diagnooseja. Nykyään on toisin. Tutkimukset ovat kehittyneet. Harvemmin enää normaalilahjainen tulee leimatuksi heikoksi.

30-vuotias.

En luota tåysillä nykyajankaan tutkimuksiin. Perusasioita saatetaan jättää tutkimatta tai saadaan virheelliset tulokset. Osaaminen voi olla kapea-alaista. Olen kokenut raskaaksi sen, että vanhempi joutuu olemaan joka alan asiantuntija, kun kokonaisuutta ei hallita. Olen moniongelmaisen lapsen vanhempi ja nähnyt sen, etteivät asiat ole selviä tai automaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen henkilön, jolla alle kouluikäisenä oli papereissa maininta "heikkolahjainen". Kävi tavallisen peruskoulun, ammattikoulun ja ammattikorkean tekniselle alalle. Hyvin pärjää työelämässä. Töitä on varmasti tehnyt enempi kuin joku toinen, jolta kaikki sujuu tuosta vaan.

Älkää vanhemmat lannistuko diagnoosesta, vaan antakaa lapselle mahdollisuus edetä kykyjensä eikä lausuntojen mukaan

Niin jos on tarkkaavaisuuden tai puheen häiriö, lukihäiriö, asperger yms. diagnosoitu, voi korkealle pääseminen olla mahdollista, jos vain kyvyt riittää. Esimerkkinä Walt Disneylla ja Ingvar Kampradilla oli lukihäiriö.

Kehitysvammaiset on nyt aina kehitysvammaisia ja pysyvät yhteiskunnan elätteinä. Me muut, jotka tarvitsemme tai olemme tarvinneet erityistä tukea, mutta pää toimii, tarvitsemme erilaisen polun erityisopetuksessa. Ei mitään harjaantumiskoulua, jossa opetellaan vielä yläkoulussakin palapelien tekoa ja yhteen- ja vähennyslaskuja. Tuon takia en minnekään erityisammattikouluun suostunut, koska siellä en olisi oppinut oikeita taitoja työelämää varten mitä taas tavallisessa ammattikoulussa olen oppinut enkä ole pelkkä aputyöntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan todella paljon niitä aikoja, jolloin saattoi sanoa vain ihan suoraan, että joku suoraan sanottuna hidas. :(

Mikä sinua estää sanomasta? Sano ihmeessä jos sinusta tuntuu siltä.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tosiaan tarkoittaa siis sitä, että on heikkolahjainen. Se ei tarkoita, ettei voi rakentaa itselleen ihan tyydyttävää ja onnellista elämää. Ei tarkoita, ettei voi pärjätä yksinkertaisessa työssä, luoda ihmissuhteita, toimia vanhempana, ystävänä, sisaruksena ja vaikka naapuruston ilopillerinä. Se ei silti poista sitä, että älykkyys on alhainen ja haasteita todennäköisesti tulee olemaan erityisesti tuolla työ-/opiskelurintamalla. Jotkut voi olla sosiaalisesti hyvinkin toimintakykyisiä ja pärjätä sillä. Lisäksi taustalla voi olla muita suojaavia tekijöitä, kuten ihmisen luontainen sopeutumiskyky ja vaikka hyvä perhe.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet muuttuu silloin tällöin lieväksi kehitysvammaksi teini-iässä. Kaikkia ei tutkita, mutta tyypillistä on, että ero ikätasoiseen suoriutumiseen repeää isommaksi murrosiässä, koska toisten aivot lähtee kehittymään loikkien ja toisen kehittyy omaan rauhalliseen tahtiin. Tässä vaiheessa usein haetaan sitä keva-diagnoosia. Niitä tulisi enemmänkin, jos tutkittaisiin, mutta jotkut vanhemmatkaan ei halua viedä keva-polille lastaan jatkotutkimuksiin, koska kokee sen olevan teinille liian raskasta tajuta, missä on tutkimuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se entinen "heikkolahjaisuus", eli älykkyyosamäärä merkittävästi keskivertoa alempi, usein 70-85. Valitettavasti tarkoittaa että nykymaailmassa selviäminen ei tule olemaan helppoa. 

Nykyään halutaan kaunistella asioita, ettei vain leimattaisi, joten sen takia puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Joku täällä kertoikin lukeneensa psykologin lausunnosta: "Prosessointinopeus erittäin heikkoa". Tiedä sitten, onko tuo totta mutta olisiko ihmekään, koska eihän ketään saa luokitella ja leimata. Mutta samalla kielletään, että on olemassa ihmisiä, jotka ei pärjää edes perusjutuissakaan.

Ok, eli olet sitä mieltä, että olisi hyvä luokitella tällaiset ihmiset ihan nollaksi. Että he ovat ihan itse aiheuttaneet neurologiset ongelmansa. Ja esimerkiksi sinulla on syytä tuntea suurta ylemmyyttä, kun olet niin pärjääjä. Miten sinä tykkäisit heitä leimata ja luokitella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö ei todellakaan ole sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kuten sanottu, ne tarkoittavat samaa kuin ennen heikkolahjaisuus, mikä puolestaan tarkoitti alhaista älykkyyttä.

Jos tuolla diagnoosilla menestyy hyvin koulussa, on diagnoosi ollut väärä.

Suurin osa laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivistä oppilaista on pienluokilla ja useimmilla on ainakin osa aineista yksilöllistetty.

Pienryhmissä saadaan usein paljon parempia arvosanoja kuin tavallisissa ryhmissä. Tukitoimin saavutettu seiska on yleensä ihan eri asia kuin ns. tavallisen oppilaan seiska. Tämä saa usein vanhemmat luulemaan, ettei ero muihin oppilaisiin ole suuri.

Jos koulussa onnistutaan opettamaan perusasiat ja ihmisellä on kuitenkin jotain taitoja ja vahvuuksia, voi elämä sujua normaalisti.

T. Opettaja

Höpö höpö. Esimerkiksi dysfasia aiheuttaa oppimisvaikeuksia, mutta ei ole älykkyyteen liittyvä diagnoosi.

Sori mutta en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat. En puhunut dysfasiasta mitään. Se ei ole ollenkaan sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Täällä on ihmisillä pahasti käsitteet hakusessa.

Osa oppimisvaikeuksista on kapea-alaisia kuten lukihäiriö, dysfasia, dyskalkulia jne. Sitten on oppimista haittaavia neurologisia keskittymishäiriöitä kuten adhd. Nämä eivät sinänsä tarkoita alhaista älykkyyttä.

Sen sijaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa alhaista älykkyyttä. Mutta koska niin ei enää ole poliittisesti korrektia sanoa, käytetään tuota ilmeisesti harhaanjohtavaa termiä.

Tosin on ihan fakta, että melko usein, koskaan ei toki aina, nämä ongelmat ilmenevät kimarana. On siis oppilaita, joilla on alhainen älykkyys, lukihäiriö ja adhd jne.

Tietenkään nykyään ei koskaan sanota huoltajalle tai oppilaalle, että kyseessä on älyn puute. Sehän ei ole sopivaa. Siinä on se huono puoli, että sitten asianosaisetkaan eivät todella ymmärrä, mistä on kyse.

T. Opettaja

Ei se tarkoita välttämättä alhaista älykkyyttä. Sinun pitäisi varmaan opiskella vähän enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tosiaan tarkoittaa siis sitä, että on heikkolahjainen. Se ei tarkoita, ettei voi rakentaa itselleen ihan tyydyttävää ja onnellista elämää. Ei tarkoita, ettei voi pärjätä yksinkertaisessa työssä, luoda ihmissuhteita, toimia vanhempana, ystävänä, sisaruksena ja vaikka naapuruston ilopillerinä. Se ei silti poista sitä, että älykkyys on alhainen ja haasteita todennäköisesti tulee olemaan erityisesti tuolla työ-/opiskelurintamalla. Jotkut voi olla sosiaalisesti hyvinkin toimintakykyisiä ja pärjätä sillä. Lisäksi taustalla voi olla muita suojaavia tekijöitä, kuten ihmisen luontainen sopeutumiskyky ja vaikka hyvä perhe.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet muuttuu silloin tällöin lieväksi kehitysvammaksi teini-iässä. Kaikkia ei tutkita, mutta tyypillistä on, että ero ikätasoiseen suoriutumiseen repeää isommaksi murrosiässä, koska toisten aivot lähtee kehittymään loikkien ja toisen kehittyy omaan rauhalliseen tahtiin. Tässä vaiheessa usein haetaan sitä keva-diagnoosia. Niitä tulisi enemmänkin, jos tutkittaisiin, mutta jotkut vanhemmatkaan ei halua viedä keva-polille lastaan jatkotutkimuksiin, koska kokee sen olevan teinille liian raskasta tajuta, missä on tutkimuksissa.

Ei se noin ole. Ei se tarkoita läheskään aina heikkoä älyllistä tasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö ei todellakaan ole sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kuten sanottu, ne tarkoittavat samaa kuin ennen heikkolahjaisuus, mikä puolestaan tarkoitti alhaista älykkyyttä.

Jos tuolla diagnoosilla menestyy hyvin koulussa, on diagnoosi ollut väärä.

Suurin osa laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivistä oppilaista on pienluokilla ja useimmilla on ainakin osa aineista yksilöllistetty.

Pienryhmissä saadaan usein paljon parempia arvosanoja kuin tavallisissa ryhmissä. Tukitoimin saavutettu seiska on yleensä ihan eri asia kuin ns. tavallisen oppilaan seiska. Tämä saa usein vanhemmat luulemaan, ettei ero muihin oppilaisiin ole suuri.

Jos koulussa onnistutaan opettamaan perusasiat ja ihmisellä on kuitenkin jotain taitoja ja vahvuuksia, voi elämä sujua normaalisti.

T. Opettaja

Höpö höpö. Esimerkiksi dysfasia aiheuttaa oppimisvaikeuksia, mutta ei ole älykkyyteen liittyvä diagnoosi.

Sori mutta en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat. En puhunut dysfasiasta mitään. Se ei ole ollenkaan sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Täällä on ihmisillä pahasti käsitteet hakusessa.

Osa oppimisvaikeuksista on kapea-alaisia kuten lukihäiriö, dysfasia, dyskalkulia jne. Sitten on oppimista haittaavia neurologisia keskittymishäiriöitä kuten adhd. Nämä eivät sinänsä tarkoita alhaista älykkyyttä.

Sen sijaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa alhaista älykkyyttä. Mutta koska niin ei enää ole poliittisesti korrektia sanoa, käytetään tuota ilmeisesti harhaanjohtavaa termiä.

Tosin on ihan fakta, että melko usein, koskaan ei toki aina, nämä ongelmat ilmenevät kimarana. On siis oppilaita, joilla on alhainen älykkyys, lukihäiriö ja adhd jne.

Tietenkään nykyään ei koskaan sanota huoltajalle tai oppilaalle, että kyseessä on älyn puute. Sehän ei ole sopivaa. Siinä on se huono puoli, että sitten asianosaisetkaan eivät todella ymmärrä, mistä on kyse.

T. Opettaja

Ei se tarkoita välttämättä alhaista älykkyyttä. Sinun pitäisi varmaan opiskella vähän enemmän.

Ihan oikeasti, kokeile itse vähän googlata termejä laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja heikkolahjaisuus. Esimerkiksi Wikipediassa on helppolukuinen artikkeli. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys eikä muutu lisäopiskelulla mihinkään. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet on yhtä kuin heikkolahjaisuus eli älykkyysosamäärä on 70-85.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö ei todellakaan ole sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kuten sanottu, ne tarkoittavat samaa kuin ennen heikkolahjaisuus, mikä puolestaan tarkoitti alhaista älykkyyttä.

Jos tuolla diagnoosilla menestyy hyvin koulussa, on diagnoosi ollut väärä.

Suurin osa laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivistä oppilaista on pienluokilla ja useimmilla on ainakin osa aineista yksilöllistetty.

Pienryhmissä saadaan usein paljon parempia arvosanoja kuin tavallisissa ryhmissä. Tukitoimin saavutettu seiska on yleensä ihan eri asia kuin ns. tavallisen oppilaan seiska. Tämä saa usein vanhemmat luulemaan, ettei ero muihin oppilaisiin ole suuri.

Jos koulussa onnistutaan opettamaan perusasiat ja ihmisellä on kuitenkin jotain taitoja ja vahvuuksia, voi elämä sujua normaalisti.

T. Opettaja

Höpö höpö. Esimerkiksi dysfasia aiheuttaa oppimisvaikeuksia, mutta ei ole älykkyyteen liittyvä diagnoosi.

Sori mutta en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat. En puhunut dysfasiasta mitään. Se ei ole ollenkaan sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Täällä on ihmisillä pahasti käsitteet hakusessa.

Osa oppimisvaikeuksista on kapea-alaisia kuten lukihäiriö, dysfasia, dyskalkulia jne. Sitten on oppimista haittaavia neurologisia keskittymishäiriöitä kuten adhd. Nämä eivät sinänsä tarkoita alhaista älykkyyttä.

Sen sijaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa alhaista älykkyyttä. Mutta koska niin ei enää ole poliittisesti korrektia sanoa, käytetään tuota ilmeisesti harhaanjohtavaa termiä.

Tosin on ihan fakta, että melko usein, koskaan ei toki aina, nämä ongelmat ilmenevät kimarana. On siis oppilaita, joilla on alhainen älykkyys, lukihäiriö ja adhd jne.

Tietenkään nykyään ei koskaan sanota huoltajalle tai oppilaalle, että kyseessä on älyn puute. Sehän ei ole sopivaa. Siinä on se huono puoli, että sitten asianosaisetkaan eivät todella ymmärrä, mistä on kyse.

T. Opettaja

Ei se tarkoita välttämättä alhaista älykkyyttä. Sinun pitäisi varmaan opiskella vähän enemmän.

Ihan oikeasti, kokeile itse vähän googlata termejä laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja heikkolahjaisuus. Esimerkiksi Wikipediassa on helppolukuinen artikkeli. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys eikä muutu lisäopiskelulla mihinkään. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet on yhtä kuin heikkolahjaisuus eli älykkyysosamäärä on 70-85.

Ei ole. 

Leimailijalle ja luokittelijalle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se entinen "heikkolahjaisuus", eli älykkyyosamäärä merkittävästi keskivertoa alempi, usein 70-85. Valitettavasti tarkoittaa että nykymaailmassa selviäminen ei tule olemaan helppoa. 

Nykyään halutaan kaunistella asioita, ettei vain leimattaisi, joten sen takia puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Joku täällä kertoikin lukeneensa psykologin lausunnosta: "Prosessointinopeus erittäin heikkoa". Tiedä sitten, onko tuo totta mutta olisiko ihmekään, koska eihän ketään saa luokitella ja leimata. Mutta samalla kielletään, että on olemassa ihmisiä, jotka ei pärjää edes perusjutuissakaan.

Ok, eli olet sitä mieltä, että olisi hyvä luokitella tällaiset ihmiset ihan nollaksi. Että he ovat ihan itse aiheuttaneet neurologiset ongelmansa. Ja esimerkiksi sinulla on syytä tuntea suurta ylemmyyttä, kun olet niin pärjääjä. Miten sinä tykkäisit heitä leimata ja luokitella?

Minusta tämä tasapäistäminen on haitallista hyvin heikoille oppilaille. Hieno ajatus, että kaikki on lahjakkaita jossakin, mutta todellisuus on toinen. On olemassa se toinen ääripää, jossa älykkyysosamäärä on 70-85, jolloin kyseessä on heikkolahjaisuus. Siis anteeksi, laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

He eivät ole tarpeeksi vammaisia saadakseen apua, vaikka käytännössä ovat tuen tarpeessa, mutta teoriassa terveitä. Jos älykkyysosamäärä on 65, saa kehitysvamma-diagnoosin, tuen asuntoon ja jopa tavalliselle työpaikalle. Myös työkyvyttömyyseläke tulee automaattisesti 16 vuotta täytettyään.

Poikien ja miesten keskuudessa heikkolahjaisuus on yleisintä älykkyyden jakautuessa ääripäihin, heikkolahjaisiin ja neroihin. Tämä selittänee myös heidän suuren riskin syrjäytymiselle, työttömyydelle ja rikoksille. Onko tämäkin fakta myös syrjintää, leimaamista yms.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tosiaan tarkoittaa siis sitä, että on heikkolahjainen. Se ei tarkoita, ettei voi rakentaa itselleen ihan tyydyttävää ja onnellista elämää. Ei tarkoita, ettei voi pärjätä yksinkertaisessa työssä, luoda ihmissuhteita, toimia vanhempana, ystävänä, sisaruksena ja vaikka naapuruston ilopillerinä. Se ei silti poista sitä, että älykkyys on alhainen ja haasteita todennäköisesti tulee olemaan erityisesti tuolla työ-/opiskelurintamalla. Jotkut voi olla sosiaalisesti hyvinkin toimintakykyisiä ja pärjätä sillä. Lisäksi taustalla voi olla muita suojaavia tekijöitä, kuten ihmisen luontainen sopeutumiskyky ja vaikka hyvä perhe.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet muuttuu silloin tällöin lieväksi kehitysvammaksi teini-iässä. Kaikkia ei tutkita, mutta tyypillistä on, että ero ikätasoiseen suoriutumiseen repeää isommaksi murrosiässä, koska toisten aivot lähtee kehittymään loikkien ja toisen kehittyy omaan rauhalliseen tahtiin. Tässä vaiheessa usein haetaan sitä keva-diagnoosia. Niitä tulisi enemmänkin, jos tutkittaisiin, mutta jotkut vanhemmatkaan ei halua viedä keva-polille lastaan jatkotutkimuksiin, koska kokee sen olevan teinille liian raskasta tajuta, missä on tutkimuksissa.

Ei se noin ole. Ei se tarkoita läheskään aina heikkoä älyllistä tasoa. 

Taidat sekoittaa laaja-alaiset oppimisvaikeudet johonkin kapea-alaiseen kuten lukihäiriön, matemaattisiin oppimisvaikeuksiin tai hahmotushäiriöön tai puheen tai tarkkaavaisuuden häiriöön. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet on vielä isompi vaikeus verrattuna puheen häiriöön tai matemaattisiin oppimisvaikeuksiin, joihin on vielä joitain tukitoimia olemassa ja voi pärjätä myöhemässä elämässä, jos vain kanttia riittää korkeakouluun saakka.