Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pettämisen jälkeinen syyllisyydentunne.
N.28
12.09.2019 |
Nyt on kulunut 2 kuukautta jo siitä, kun petin miestäni ulkomaanmatkalla toisen miehen kanssa. Kyseessä oli silloisen lomareissun pituinen romanssi paikallisen miehen kanssa, joka lyöttäytyi ensimmäiseni iltana ystäväni ja minun seuraan paikallisessa baariravintolassa. Seksikertoja oli useita, hotellilla. Siitä ei sen enempää, mutta vähän astetta pahempi luottamuksen pettäminen, kuin joku humalainen hairahdus.
Kerroin miehelleni palattuani, en heti, mutta muutaman päivän jälkeen että oli käynyt ikävä vahinko reissulla. Keskustelimme muutaman päivän ja mieheni lähti hetkeksi yhteisestä asunnostamme ystävänsä luokse asumaan ja puimaan jatkoa ja tunteitaan tapahtunutta kohtaan. Hän päätyi lopulta siihen, että haluaa silti yrittää ja antaa anteeksi minulle. Olemme sen koomin jatkaneet normaalia parisuhde-elämää ja yhdessä oloa, mutta en pääse syyllisyydentunteesta eroon. Seksi tuntuu oudolta, ja yritän miellyttää ja kunnioittaa miestäni kaikin tavoin. Se tuntuu keinotekoiselta, jotenkin pahalta. Tuntuu että vaikka rakastan häntä, kaikki tunteenosoitukseni näyttävät bluffilta ja lopulta päädyn itsekin uskomaan tuon käsityksen. Miten päästä eteenpäin, onko aika vain se parantaja tässä? Parisuhdeterapiaan ei ole oikein aikaa (tai omalla opiskelijabudjetilla rahaa) ja en tiedä mitä mieheni edes ajattelisi siitä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele moraalimussuttajia, ap. Noin puolet ihmisistä pettää jossain vaiheessa elämäänsä. Av:lla tosin ei kukaan koskaan ikinä, ja pettäminen on täällä lähestulkoon rikos ihmisyyttä vastaan. Paljon pahempi kuin murha.
Sinä olet kämmännyt kunnolla, ja tiedät sen itsekin. Olet kuitenkin ottanut vastuun teostasi selkä suorassa ja kertonut miehellesi. Olet antanut hänelle mahdollisuuden arvioida tilanteen ja halutessaan päättää suhteen. Hän on valinnut antaa anteeksi ja pysyä rinnallasi. Se vaatii kanttia, ja sitä häneltä ilmeisesti löytyy.
Nyt tärkeintä on se, että annat itsellesi anteeksi. Siinä auttaa nimenomaan aika. Tapahuma on vielä liian lähellä, mutta ajan myötä siitä tulee hiukan kivulias muisto josta opit uutta itsestäsi. Muista, että kaikki mokaavat joskus, eikä sinun mokasi ollut edes pahin mahdollinen. Kukaan ei esim. kuollut tai joutunut linnaan. Yksi parisuhde vaurioitui, mutta te selviätte kyllä mikäli tahtoa riittää.
Tsemppiä molemmille, keskittykää hyvään.
Kiitos niin paljon. Tämä kyllä lohdutti, ja uskon että ajan kanssa hitaasti taplaten asiat voivat vielä palata ennalleen. Päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N.28 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi ihmeessä tuo piti miehelle kertoa? Olisit ottanut opiksesi ihan itseksesi.
Olen siinä käsityksessä, että suhteen kuuluu perustua rehellisyyteen. Olisiko ollut parempi jos olisin jättänyt vain itselleni pohdittavaksi tämän jutun ja sitten käyttäytynyt oudosti kun mieheni joutuisi arvuutella mistä outo käytökseni johtuu? Koin ainoaksi vaihtoehdoksi sen, että kerroin.
Miksi pitää käyttäytyä oudosti?
En itse kertonut ja se oli ainoa järkevä päätös. Tapahtuneesta on nyt yhdeksän vuotta, liittoni toimii hyvin eikä kukaan ole käyttäytynyt oudosti. Elämä jatkuu. Turha on lisätä toisen taakkaa. Voin vain kuvitella, miten paljon vaikeampaa kaikilla olisi ollut, jos olisin mennyt möläyttämään asian. Ihan itse nuolin haavani ja parempi niin.
N.28 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi ihmeessä tuo piti miehelle kertoa? Olisit ottanut opiksesi ihan itseksesi.
Olen siinä käsityksessä, että suhteen kuuluu perustua rehellisyyteen. Olisiko ollut parempi jos olisin jättänyt vain itselleni pohdittavaksi tämän jutun ja sitten käyttäytynyt oudosti kun mieheni joutuisi arvuutella mistä outo käytökseni johtuu? Koin ainoaksi vaihtoehdoksi sen, että kerroin.
Kertominen on itsekästä. Oma olosi paranee, mutta asetat toiselle anteeksi antamisen taakan, joka on hyvin raskas kantaa.
Alue: Aihe vapaa
Korjaan sinua:
Vain valittaminen on kiellettyä. Haaveilu sallittua, tuulettaminen sallittua, go for it giiiiirl...
AV:lla saa unelmoida pettämisestä, nautiskella siitä fantasiana, tavoitella sen ihanan tyypin huomiota, antaa mennä ja ottaa jarrut pois, "nauttia siitä maailman parhaasta tunteesta". Periaate: iloon ja kihelmöintiin vastataan innostuksella.
Mutta jos se on tapahtunut ja kaduttaa ja purkaa syyllisyyttään, niin silloin lynkataan. Ja jos on itse tullut petetyksi ja purkaa suruaan, niin silloin sanotaan että jätä se sika. Joka tapauksessa vastaus on ettei tuosta enää mitään voi tulla. Periaate: suruun ja pahaanoloon vastataan vihamielisyydellä.
Sitten taas jos siitä on jo vuosia, ja on aloittanut pysyvän suhteen sen kanssa jonka kanssa aluksi oli salasuhde ja pettäninen, silloin aplodeerataan kuinka rohkeaa oli lähteä huonosta suhteesta ja hypätä tuohon uuteen tuntemattomaan. Periaate: onnen löytämiseen vastataan onnittelemalla.
Ei tässä mitään poikkileikkaavaa moraalia ole. Ainoastaan tunnereaktioita.
Moraalista olisi ajatella johdonmukaisesti niin että pettäminen on kipeä asia ja sitä tulisi välttää. Suuri osa sen kuitenkin hyväksyy, kunhan ei itse tule petetyksi.
*periaatteen rikkovat periaatteelliset pessimistit jotka näkevät kaikessa huonoa.