Pettävän miehen käräyttäminen vaimolle

Mietin joskus samaa, tosin kyseessä työkaverit ja vaimo vain etäisesti tuttu. En kertonut mutta joku muu oli vaimolle lopulta kertonut, eikä vaimo ollut uskonut. Todella surullista. Suhde oli lopulta ihan kaikkien tiedossa ja juorut levisi työyhteisön ulkopuolelle. En tiedä jatkuuko vielä ja sulkeeko vaimo edelleen silmänsä. Tosin heillä on uudehko, hieno talo ja lapsia, ei siitä noin vain lähdetä nostelemaan. Hiton sika kuitenkin koko äijä. Itsehän haluaisin tietää heti jos oma mies pettää.

Jos olisin Ap ottaisin yhteyttä miehen vaimoon ja varmistaisin että onko heillä vapaa suhde. Kysyisin että onkos se sun miehes vapaata riistaa kun paneskelee jo kaveriani ja itseänikin kiinnostaisi kokeilla. Samalla ehdottaisin kolmen/neljänkimppaa ja yhdessä kahvitteluja jossa olisi kaikki mukana sulassa sovussa!

Asia ei kuulu sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on keskustelu jatkunut eilen hyvinkin vilkkaana. :D En todellakaan jaksa vastata kaikkiin minulle osoitettuihin lainauksiin, mutta muutaman asian voisin kuitenkin nyt tehdä selväksi.

1. Meillä ei todellakaan koulussa opiskella mitään oikein/väärin skenaarioita siitä, kuuluuko petetylle puolisolle kertoa vai ei. Sen takia pidän aika hassuna, että täällä monet epäilevät minun opiskelevan psykologiaa/vaativat tutkimustuloksia (:D) tai kommentoivat että vielä on paljon opittavaa. Minä toin koulutukseni esille siksi, että joku usemmassa kommentissaan kertoi "pappien, terapeuttien ja muiden ihmisten kanssa työskentelevien" olevan sitä mieltä että ei saa kertoa. Siksi kerroin olevani pian psykologi ja sitä mieltä että ehdottomasti kertoisin. Koulutukseni ei muuten liity tähän asiaan mitenkään. Olisin asiasta samaa mieltä vaikka opiskelisin leipuriksi.

2. Sille joka jatkuvasti tivaa, että miksi ottaisin oikeudekseni tehdä valinnan kertoa vaimolle, kun en voi tietää haluaako vaimo tietää vai ei. Tähän ei voi sanoa muuta kuin että myös kertomatta jättäminen on valinta. Sinulla on tietoa joka vaikuttaa toisen ihmisen elämään, mutta valitset pitää sen omana tietonasi. Jos vaimolle kerrotaan, hän saa tietää miehensä pettävän ja voi sitten tehdä oman valintansa sen suhteen, mitä tiedolla tekee. Jos vaimolle ei kerrota, hän jatkaa uskottomassa suhteessa jonka ehkä kuvittelee olevan uskollinen. Molemmat toimintavat siis vaikuttavat hänen elämäänsä. On omasta arvopohjasta kiinni, kumman valinnan tekee. Elämässä tehdään paljon muitakin tällaisia valintoja.

3. Niille jotka sanovat että asia on miehen ja vaimon välinen eikä siihen saa puuttua: puuttumista on myös vaikeneminen. Sinä puutut toisten elämään olemalla jakamatta tietoa, joka on oleellista heidän parisuhteensa kannalta. Lisäksi asia ei ole vaimon ja miehen välinen, ellei vaimo tiedä asiasta. Eikä myöskään siksi, että sinä tiedät siitä. Ulkopuoliset ihmiset eivät tiedä asioita jotka ovat oikeasti pariskunnan välisiä.

Vaikka tämä yksi kommentoija teki kaikkensa saadakseen minut näyttämään hölmöltä ja itsekkäältä ja teki selväksi että valintani on väärä, se ei tee hänen valinnastaan oikeaa. Tässä asiassa ei ole oikeita ja vääriä vastauksia, kuten ei monessa muussakaan asiassa. Minä tekisin valinnan kertoa, koska haluaisin että itselleni kerrottaisiin, ja pidän sitä oikeana tapana toimia. Joku muu tekee valinnan olla kertomatta, sillä ei halua että itselleen kerrottaisiin, ja pitää sitä oikeana tapana toimia. Siitä voidaan vääntää maailman tappiin asti kumpi on oikea tapa toimia, eikä yhteisymmärrykseen päästä koskaan. Nämä ovat arvovalintoja, jotka jokainen tekee itse omassa päässään. Molemmat ratkaisut ovat yhtä oikein ja yhtä väärin samaan aikaan.

P.S. Vielä sille, joka kyseli että olenko sitä mieltä, että miehen puhelimen saa tutkia mikäli epäilee pettämisestä. En ymmärrä mistä moinen tuli edes mieleesi, mutta ei, se ei ole oikein. Tämä ei ole pelkästään arvomaailmaan liittyvä kysymys; puhelimen tutkiminen on yksiselitteisesti laitonta.

Huh, tulipas avauduttua. Mutta tehdään me erilaiset ihmiset jatkossakin erilaisia valintoja elämissämme; erilaisuus todellakin on rikkaus vaikka se kliseinen sanonta onkin.

/18

Oletetaan, että olet kuin oletkin psykologianopiskelija. Miten aiot suhtautua ahdistuneeseen potilaaseen, joka on pilannut parin kolmen ihmisen ihmissuhteet ja elämäntilanteen tuppaamalla ulkopuolisena nimettömänä järjestelemään tilannetta oman mielensä mukaan?

Vinkki: tee omasta keskustelupalstakäyttäytymisestäsi aihe jollekin oppitunnille. Opettajallasi ja muilla opiskelijoilla voi olla mielenkiintoisia ajatuksia siitä, miten sinä perustelet mielipiteesi itsellesi ja muille. Jotakin ammattietiikastakin saattaa tulla esille.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin Ap ottaisin yhteyttä miehen vaimoon ja varmistaisin että onko heillä vapaa suhde. Kysyisin että onkos se sun miehes vapaata riistaa kun paneskelee jo kaveriani ja itseänikin kiinnostaisi kokeilla. Samalla ehdottaisin kolmen/neljänkimppaa ja yhdessä kahvitteluja jossa olisi kaikki mukana sulassa sovussa!

Oletko keskustellut miehen kanssa tuosta ajatuksesta kolmen ja neljän kimpasta. En oikein usko että hänelle sopisi, mutta ota toki asia puheeksi hänen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on keskustelu jatkunut eilen hyvinkin vilkkaana. :D En todellakaan jaksa vastata kaikkiin minulle osoitettuihin lainauksiin, mutta muutaman asian voisin kuitenkin nyt tehdä selväksi.

1. Meillä ei todellakaan koulussa opiskella mitään oikein/väärin skenaarioita siitä, kuuluuko petetylle puolisolle kertoa vai ei. Sen takia pidän aika hassuna, että täällä monet epäilevät minun opiskelevan psykologiaa/vaativat tutkimustuloksia (:D) tai kommentoivat että vielä on paljon opittavaa. Minä toin koulutukseni esille siksi, että joku usemmassa kommentissaan kertoi "pappien, terapeuttien ja muiden ihmisten kanssa työskentelevien" olevan sitä mieltä että ei saa kertoa. Siksi kerroin olevani pian psykologi ja sitä mieltä että ehdottomasti kertoisin. Koulutukseni ei muuten liity tähän asiaan mitenkään. Olisin asiasta samaa mieltä vaikka opiskelisin leipuriksi.

2. Sille joka jatkuvasti tivaa, että miksi ottaisin oikeudekseni tehdä valinnan kertoa vaimolle, kun en voi tietää haluaako vaimo tietää vai ei. Tähän ei voi sanoa muuta kuin että myös kertomatta jättäminen on valinta. Sinulla on tietoa joka vaikuttaa toisen ihmisen elämään, mutta valitset pitää sen omana tietonasi. Jos vaimolle kerrotaan, hän saa tietää miehensä pettävän ja voi sitten tehdä oman valintansa sen suhteen, mitä tiedolla tekee. Jos vaimolle ei kerrota, hän jatkaa uskottomassa suhteessa jonka ehkä kuvittelee olevan uskollinen. Molemmat toimintavat siis vaikuttavat hänen elämäänsä. On omasta arvopohjasta kiinni, kumman valinnan tekee. Elämässä tehdään paljon muitakin tällaisia valintoja.

3. Niille jotka sanovat että asia on miehen ja vaimon välinen eikä siihen saa puuttua: puuttumista on myös vaikeneminen. Sinä puutut toisten elämään olemalla jakamatta tietoa, joka on oleellista heidän parisuhteensa kannalta. Lisäksi asia ei ole vaimon ja miehen välinen, ellei vaimo tiedä asiasta. Eikä myöskään siksi, että sinä tiedät siitä. Ulkopuoliset ihmiset eivät tiedä asioita jotka ovat oikeasti pariskunnan välisiä.

Vaikka tämä yksi kommentoija teki kaikkensa saadakseen minut näyttämään hölmöltä ja itsekkäältä ja teki selväksi että valintani on väärä, se ei tee hänen valinnastaan oikeaa. Tässä asiassa ei ole oikeita ja vääriä vastauksia, kuten ei monessa muussakaan asiassa. Minä tekisin valinnan kertoa, koska haluaisin että itselleni kerrottaisiin, ja pidän sitä oikeana tapana toimia. Joku muu tekee valinnan olla kertomatta, sillä ei halua että itselleen kerrottaisiin, ja pitää sitä oikeana tapana toimia. Siitä voidaan vääntää maailman tappiin asti kumpi on oikea tapa toimia, eikä yhteisymmärrykseen päästä koskaan. Nämä ovat arvovalintoja, jotka jokainen tekee itse omassa päässään. Molemmat ratkaisut ovat yhtä oikein ja yhtä väärin samaan aikaan.

P.S. Vielä sille, joka kyseli että olenko sitä mieltä, että miehen puhelimen saa tutkia mikäli epäilee pettämisestä. En ymmärrä mistä moinen tuli edes mieleesi, mutta ei, se ei ole oikein. Tämä ei ole pelkästään arvomaailmaan liittyvä kysymys; puhelimen tutkiminen on yksiselitteisesti laitonta.

Huh, tulipas avauduttua. Mutta tehdään me erilaiset ihmiset jatkossakin erilaisia valintoja elämissämme; erilaisuus todellakin on rikkaus vaikka se kliseinen sanonta onkin.

/18

Oletetaan, että olet kuin oletkin psykologianopiskelija. Miten aiot suhtautua ahdistuneeseen potilaaseen, joka on pilannut parin kolmen ihmisen ihmissuhteet ja elämäntilanteen tuppaamalla ulkopuolisena nimettömänä järjestelemään tilannetta oman mielensä mukaan?

Vinkki: tee omasta keskustelupalstakäyttäytymisestäsi aihe jollekin oppitunnille. Opettajallasi ja muilla opiskelijoilla voi olla mielenkiintoisia ajatuksia siitä, miten sinä perustelet mielipiteesi itsellesi ja muille. Jotakin ammattietiikastakin saattaa tulla esille.

Suhtautuisin samoin kuin ihmiseen, joka on juuri saanut tietää puolisonsa vuosia kestäneestä salasuhteesta, josta monet tiesivät eikä kukaan kertonut. Eli kuuntelemalla ja antamalla vinkkejä tunteiden käsittelyyn.

Jälkimmäistä osaa kommentistasi en ihan tajunnut. Meillä psykologeilla on, kuten kaikilla muillakin, oikeus osallistua mielipidekeskusteluun vauvapalstalla. :D Kuten koitin tuossa edellisessä kommentissani teroittaa, tuleva ammattini ei liity tähän keskusteluun tai edes mielipiteisiini mitenkään. Minä en kommentoi psykologina vaan omana itsenäni. En ole töissä (olisi kyllä siistiä jos tästä saisi palkkaa). Mitään ammattietiikan vastaista ei siis ole tapahtunut, ja vaikka olisi, sillä ei olisi merkitystä koska tämä ei ole työtä.

/18

Vierailija kirjoitti:

Mietin joskus samaa, tosin kyseessä työkaverit ja vaimo vain etäisesti tuttu. En kertonut mutta joku muu oli vaimolle lopulta kertonut, eikä vaimo ollut uskonut. Todella surullista. Suhde oli lopulta ihan kaikkien tiedossa ja juorut levisi työyhteisön ulkopuolelle. En tiedä jatkuuko vielä ja sulkeeko vaimo edelleen silmänsä. Tosin heillä on uudehko, hieno talo ja lapsia, ei siitä noin vain lähdetä nostelemaan. Hiton sika kuitenkin koko äijä. Itsehän haluaisin tietää heti jos oma mies pettää.

Mistä sinä tiedät uskooko vaimo vai ei? Raportoiko hän todella jälkikäteen asiasta jollekin? Miksi hänen ei saisi olla uskomatta? Mitä surullista siinä on? Itse pidän surullisempana sitä että sinä vatvot asiaa edelleen, kun vaimo ei toiminutkaan niin kuin sinä olisit toiminut tai niin kuin esim. ilmiantaja ilmeisesti olisi toivonut.

Ehditkö vatvomiselta hoitaa omaa parisuhdettasi? Vai odototko että muut ovat selvillä sen tilasta sinua paremmin ja raportoivat asiasta tarvittaessa myös sinulle?

Mä ja mieheni. Ollaan oltu ikämme yhdessä ja meillä vain muutama tuttava. Liikumme suurimman osan ajasta yksin ja joskus yhdessä. Olen värjännyt hiukseni ja huomaan ihmisten tulevan katsomaan lähempää meitä. Kuvittelevatko he mieheni vaihtaneen vaimonsa? Mulle on aivan yhdentekevää mitä muut ihmiset luulevat, sillä en välitä heistä. Kumpa he tietäisivät kaikki jutut, joita heidän selän takana kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä ja mieheni. Ollaan oltu ikämme yhdessä ja meillä vain muutama tuttava. Liikumme suurimman osan ajasta yksin ja joskus yhdessä. Olen värjännyt hiukseni ja huomaan ihmisten tulevan katsomaan lähempää meitä. Kuvittelevatko he mieheni vaihtaneen vaimonsa? Mulle on aivan yhdentekevää mitä muut ihmiset luulevat, sillä en välitä heistä. Kumpa he tietäisivät kaikki jutut, joita heidän selän takana kerrotaan.

Ihminen, joka tukkansa värjättyään alkaa tarkkailla ihmisten reaktioita oletuksena että he luulevat miehensä vaihtaneen vaimoa, on aika jäävi sanomaan että muiden luulot ovat yhdentekeviä. Ihan näin ohiksena. :D

/18

Miksi perheen pää rikkoo perheen arvoja? Miksi se joka saa suhteessa erivapauksia on aina mies? Miksi miehen sukunimi? Miksi aina poikalapsi saa kaiken edun?

Näette että miehet ovat KAKSINAAMAISIA ja pettävät teitä mennen tullen. Miksi kannatte näiden nimiä, toopet? Raukat!

Jättäkää sukunimihullun kommentit kokonaan huomiotta. Muuten ketju lähtee poistoon. Se on pilannut kiinnostavia keskusteluja ennenkin mölinällään.

/18

Öö. Mitä ulkopuoliset on määrittelemään kenenkään toisen suhteen huonoutta? 

Se, että toisella tai peräti molemmilla on avioliiton ulkopuolinen seksisuhde, voi hyvinkin pelastaa koko avioliiton. Lapsilla pysyy koti ja vanhemmat, arki rullaa mukavasti ja puolisot on parhaita ystäviä. Seksiäkin silti on, vaikka sitä ei enää parhaan ystävän kanssa haluakaan.

Ette te voi määrätä, mikä on kenellekin sopiva elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on keskustelu jatkunut eilen hyvinkin vilkkaana. :D En todellakaan jaksa vastata kaikkiin minulle osoitettuihin lainauksiin, mutta muutaman asian voisin kuitenkin nyt tehdä selväksi.

1. Meillä ei todellakaan koulussa opiskella mitään oikein/väärin skenaarioita siitä, kuuluuko petetylle puolisolle kertoa vai ei. Sen takia pidän aika hassuna, että täällä monet epäilevät minun opiskelevan psykologiaa/vaativat tutkimustuloksia (:D) tai kommentoivat että vielä on paljon opittavaa. Minä toin koulutukseni esille siksi, että joku usemmassa kommentissaan kertoi "pappien, terapeuttien ja muiden ihmisten kanssa työskentelevien" olevan sitä mieltä että ei saa kertoa. Siksi kerroin olevani pian psykologi ja sitä mieltä että ehdottomasti kertoisin. Koulutukseni ei muuten liity tähän asiaan mitenkään. Olisin asiasta samaa mieltä vaikka opiskelisin leipuriksi.

2. Sille joka jatkuvasti tivaa, että miksi ottaisin oikeudekseni tehdä valinnan kertoa vaimolle, kun en voi tietää haluaako vaimo tietää vai ei. Tähän ei voi sanoa muuta kuin että myös kertomatta jättäminen on valinta. Sinulla on tietoa joka vaikuttaa toisen ihmisen elämään, mutta valitset pitää sen omana tietonasi. Jos vaimolle kerrotaan, hän saa tietää miehensä pettävän ja voi sitten tehdä oman valintansa sen suhteen, mitä tiedolla tekee. Jos vaimolle ei kerrota, hän jatkaa uskottomassa suhteessa jonka ehkä kuvittelee olevan uskollinen. Molemmat toimintavat siis vaikuttavat hänen elämäänsä. On omasta arvopohjasta kiinni, kumman valinnan tekee. Elämässä tehdään paljon muitakin tällaisia valintoja.

3. Niille jotka sanovat että asia on miehen ja vaimon välinen eikä siihen saa puuttua: puuttumista on myös vaikeneminen. Sinä puutut toisten elämään olemalla jakamatta tietoa, joka on oleellista heidän parisuhteensa kannalta. Lisäksi asia ei ole vaimon ja miehen välinen, ellei vaimo tiedä asiasta. Eikä myöskään siksi, että sinä tiedät siitä. Ulkopuoliset ihmiset eivät tiedä asioita jotka ovat oikeasti pariskunnan välisiä.

Vaikka tämä yksi kommentoija teki kaikkensa saadakseen minut näyttämään hölmöltä ja itsekkäältä ja teki selväksi että valintani on väärä, se ei tee hänen valinnastaan oikeaa. Tässä asiassa ei ole oikeita ja vääriä vastauksia, kuten ei monessa muussakaan asiassa. Minä tekisin valinnan kertoa, koska haluaisin että itselleni kerrottaisiin, ja pidän sitä oikeana tapana toimia. Joku muu tekee valinnan olla kertomatta, sillä ei halua että itselleen kerrottaisiin, ja pitää sitä oikeana tapana toimia. Siitä voidaan vääntää maailman tappiin asti kumpi on oikea tapa toimia, eikä yhteisymmärrykseen päästä koskaan. Nämä ovat arvovalintoja, jotka jokainen tekee itse omassa päässään. Molemmat ratkaisut ovat yhtä oikein ja yhtä väärin samaan aikaan.

P.S. Vielä sille, joka kyseli että olenko sitä mieltä, että miehen puhelimen saa tutkia mikäli epäilee pettämisestä. En ymmärrä mistä moinen tuli edes mieleesi, mutta ei, se ei ole oikein. Tämä ei ole pelkästään arvomaailmaan liittyvä kysymys; puhelimen tutkiminen on yksiselitteisesti laitonta.

Huh, tulipas avauduttua. Mutta tehdään me erilaiset ihmiset jatkossakin erilaisia valintoja elämissämme; erilaisuus todellakin on rikkaus vaikka se kliseinen sanonta onkin.

/18

Oletetaan, että olet kuin oletkin psykologianopiskelija. Miten aiot suhtautua ahdistuneeseen potilaaseen, joka on pilannut parin kolmen ihmisen ihmissuhteet ja elämäntilanteen tuppaamalla ulkopuolisena nimettömänä järjestelemään tilannetta oman mielensä mukaan?

Vinkki: tee omasta keskustelupalstakäyttäytymisestäsi aihe jollekin oppitunnille. Opettajallasi ja muilla opiskelijoilla voi olla mielenkiintoisia ajatuksia siitä, miten sinä perustelet mielipiteesi itsellesi ja muille. Jotakin ammattietiikastakin saattaa tulla esille.

Suhtautuisin samoin kuin ihmiseen, joka on juuri saanut tietää puolisonsa vuosia kestäneestä salasuhteesta, josta monet tiesivät eikä kukaan kertonut. Eli kuuntelemalla ja antamalla vinkkejä tunteiden käsittelyyn.

Jälkimmäistä osaa kommentistasi en ihan tajunnut. Meillä psykologeilla on, kuten kaikilla muillakin, oikeus osallistua mielipidekeskusteluun vauvapalstalla. :D Kuten koitin tuossa edellisessä kommentissani teroittaa, tuleva ammattini ei liity tähän keskusteluun tai edes mielipiteisiini mitenkään. Minä en kommentoi psykologina vaan omana itsenäni. En ole töissä (olisi kyllä siistiä jos tästä saisi palkkaa). Mitään ammattietiikan vastaista ei siis ole tapahtunut, ja vaikka olisi, sillä ei olisi merkitystä koska tämä ei ole työtä.

/18

Tuleva ammattisi liittyy oikein hyvin tähän keskusteluun heti, kun sinä sen mainitset.

Sinulla on vielä hyvin paljon opittavaa - muun muassa se, että suoraan kysymykseen on vastattava suoraan, vaikka kysymys olisikin epämieluisa. 

Vierailija kirjoitti:

Öö. Mitä ulkopuoliset on määrittelemään kenenkään toisen suhteen huonoutta? 

Se, että toisella tai peräti molemmilla on avioliiton ulkopuolinen seksisuhde, voi hyvinkin pelastaa koko avioliiton. Lapsilla pysyy koti ja vanhemmat, arki rullaa mukavasti ja puolisot on parhaita ystäviä. Seksiäkin silti on, vaikka sitä ei enää parhaan ystävän kanssa haluakaan.

Ette te voi määrätä, mikä on kenellekin sopiva elämä.

Silloin kun nainen on suhteen voittaja, niin tullaan kyllä määräämään miten asiat on. Yhteiskunta on aina määrännyt naisen nimen, naisen aseman, naisen pukeutumisen, naisen lapsiluvun, sen minkä sukupuolista lapsia nainen saa synnyttää ja kaikki tietää kumpaa on suosittu. Poikia totta kai.

Aina kun pari valitsee miehen edun ja vapaiden, se on muka täysin oma asia. Jos pari valitsee naisen nimen, hyökkää koko suku vihkipappia myöten valinnan kimppuun.

Kovin valikoivaa tämä heteroiden vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset täällä vastustaa ap:n aietta kertoa vaimoille suhteesta sillä perusteella, että mies puhuu kuitenkin totta ja heillä on avoin suhde? Koska mitä se sitten haittaa, jos ap kertoo vaimolle? Vaimo kohauttaa olkiaan ja sanoo "ookei", no harm done. 

Tosin, jos avoin suhde on valetta, ap saa varautua saamaan kakkaa niskaansa, koska yleensä viestintuojat "ammutaan". 

Ehkä siksi, että tälläisiä ihimiä pidetään oman egonsa nostattijana jotka luulee olevansa suhteessa muita parempia ihmisiä ja siten oikeutettuja puuttumaan muiden elämään. 

Ehkä myös siksi, että jos nainen on sokea miehensä käytökselle siitä pitääkin sakottaa.

Ehkä myös siksi, että jokaisen tulee saadaa tehdä omat virheensä myös tämän ystävän kenenkään siihen puuttumatta. Kun nyt kuitenkaan ei ole kenenkään hengestä kyse.

Alla lainaus, jonka jälkeen sen suomennos:

"Ehkä siksi, että tälläisiä ihimiä pidetään oman egonsa nostattijana jotka luulee olevansa suhteessa muita parempia ihmisiä ja siten oikeutettuja puuttumaan muiden elämään."

= ...joita he eivät ole, koska kaikkihan pettää, minkä tiedän siitä, kun itsekin petän.

"Ehkä myös siksi, että jos nainen on sokea miehensä käytökselle siitä pitääkin sakottaa."

= Toivon, ettei kukaan kerro miehelle/vaimolle.

"Ehkä myös siksi, että jokaisen tulee saadaa tehdä omat virheensä myös tämän ystävän kenenkään siihen puuttumatta. Kun nyt kuitenkaan ei ole kenenkään hengestä kyse."

= Haluan jatkaa tätä vielä ainakin hetken. Eikä tää nyt niin väärin edes ole.

Jos haluatte sotkeutua muiden ihmisten elämään, sotkeutukaa vain, mutta omalla nimellänne. Se on aikuisten tapa ratkaista asiat ja jokaiselle osapuolelle reilua.

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää sukunimihullun kommentit kokonaan huomiotta. Muuten ketju lähtee poistoon. Se on pilannut kiinnostavia keskusteluja ennenkin mölinällään.

/18

Miksi mies ei käytä vapauttaan naisen nimeen? Eikö se olisi miesten velvollisuus, hehän ovat pakottaneet nimeään koko historian ajan? Miehen nimi on edelleen pakko valtaosassa maailmaa.

Miehet pettää teitä mennen tullen, ja te väitätte että naiset on kaksinaamaisia? Kukas kääntää nimenne teitä vastaan? No MIEHET. Mitäs eroa on isän ja appiukon nimellä? Miehet toivoo poikaa ISÄN nimeä jatkamaan, eikä appiukon nimeä jatkamaan.

Miehet rikkoo kaikkia perhearvoja ja silti annatte näille ylioikeuksia perheessä?

Itse suosittelen käräyttämistä vaimolle. En todellakaan usko että miehellä lupa moiseen ja jos on niin mitä haittaa siitä on jos mainitset asiasta vaimolle? Sillähän se selviää, onko lupa vai ei.

Itse olisin toivonut, että joku olisi sanonut edes jotain silloin kun mieheni (nykyinen ex) petti minua odottaessani toista lastamme.

Kaikki tiesivät, mutta kukaan ei sanonut mitään.

Kun aloin epäillä, niin sain itse tonkia tiedon esille ja samalla katkesivat myös muutamat ystävyyssuhteet kun sain tietää, että he olivat kokoajan tienneet.

Ei tietenkään aina ole hyvä tunkea nokkaansa muiden asioihin, mutta joskus se on oikea tapa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluatte sotkeutua muiden ihmisten elämään, sotkeutukaa vain, mutta omalla nimellänne. Se on aikuisten tapa ratkaista asiat ja jokaiselle osapuolelle reilua.

Aina kun miehen etu ja vapaus toteutuu,se on muka yksityisasia. Jos suhteen pettäjä on nainen, niin tapahtuu Kreikka-gate. Silloin kyllä kaikkia kiinnostaa puuttua YKSITYISASIOIHIN.

HETEROT on niihin tekopyhiä. Kun miehen nimi ja miehen vapaus valitaan, se on jalo vapaa valinta johon kukaan ei saa heittää kommenttia. Jos naisen nimi ja naisen pettäminen valitaan, silloin saa kyllä taivuttaa, arvostella, uhkailla ja jahdata.

Se on oikeasti jännä, että kun nainen pettää niin sitä saa riepotella, levittää kaikkialle nettiin, naista saa uhkailla, häpäistä, hänen koko perheensä vedetään asiaan mukaan. Silloin yksityiseen puuttuminen onnistuu oikein hyvin. Suoranainen vaino on ok, kunhan NAISEN saa ruotuun.

Miehet on vapaita, naisia saa ojentaa ja heidän seksuaalisuuttaan ohjata yhteiskunnan toimesta. Ihania miehenne ovat.