Lue keskustelun säännöt.
Asutko vuokralla vai omistusasunnossa? Miksi? Mitä maksat siitä /kk?
11.09.2019 |
Asun vuokralla 700€/kk. Aion ostaa valmistuttuani oman asunnon toiselta pklta tai ulkosuomesta mutta nyt on tärkeintä että on jokin oma soppi.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asun ok-talossa, ei tarvitse naapurien ääniä kuunnella ja voi tehdä pienet ja isot rempat milloin haluaa ja ilman lupia
ei tämä juuri mitään maksa, tämä asuminen tässä
No ei se kyllä niin mene kaikki remontit saa tehdä ilman lupia.
No jos ei rakenna lisää neliöitä eikä muuta kylmiä tiloja lämpimiksi tai tee uusia märkätiloja, niin mitä lupia remppaan tarvii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kerrostaloyhtiön osakehuoneistossa, joka on minun ja aviopuolisoni, velaton osakehuoneisto! Vastikkeen suuruus on jotain alle 300 €/kk plus vesimaksu ja saunamaksut kahdelta hlö:ltä.
En maksa mitään, en itse asiassa ole koskaan joutunut maksamaan vuokraakaan missään, jossa olen asunut ennen avoliittoani ja nykyisin avioliitossa. Omistan kuitenkin yhteisestä asunto-osakkeestamme puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa, siksi että tällä kartuttaa omaisuutta. Asunto on Helsingin keskustassa, lainalyhennys 1000 e/kk ja vastike 50 e. Vastaava vuokra-asunto tältä alueelta on noin 1300 e/kk.
Vastike 50€, Helsingin keskusta. Älä naurata.
En naurata, yhtiö omistaa talosta asuntoja ja vuokraa niitä. Vuokratuloilla katetaan sitten kuluja. Mun kaverilla taas on vastike 0 e, asuu aivan ydinkeskustassa ja kivijalassa on liikkeitä.
Tuo pitää paikkansa. Siis olen törmännyt ilmiöön.
Mechelinink./ Caloniuksenkatu/ Yrjönkatu?
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/15063089
Tässä yksi Yrjönkadun asunto, jossa vastike 0 e (sis. veden).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suoraan sanoen ymmärrä miksi suomalaisilla on pakkomielle ostaa oma asunto.
Varsinkin jos tulot eivät ole kovin suuret. Silloin asutaan suhteessa varoihin liian hyvässä ja isossa asunnossa, mutta maksetaan joka kuukausi pienistä tuloista lainaa ja vielä vastiketta. Kituutetaan vuodesta toiseen ja asunnon tasokin lisää kuluja.
Sitten kun laina saadaan maksettua voikin olla että kuollaan. Perijöille, jos sellaisia on, mätkähtää perintöverot ja jää käsiin asunto, jota he eivät halua, tai joka alkaa olla rempan tarpeessa tai sijatisee alueella jossa se ei mene kaupaksi tai jota ei saa edes vuokralle säällisellä summalla.
Asukkaiden kannalta olisi fiksumpaa käyttää rahaa johonkin päivittäiseen mukavaan asiaan kuten matkoihin. Perijöiden kannalta olisi fiksumpaa säästää suoraa rahaa vaikkapa henkivakuutussäästöihin (jonka perijä saa verottomana ja heti).
Näitä omistusasujien kuluja kun vertaa keskimääräiseen vuokratasoon, niin tuolta argumentiltasi katoaa pohja. Suurin osa näyttää asuvan omassa asunnossa edullisemmin tai samaan hintaan kuussa kuin mitä joutuisi maksamaan vastaavasta vuokra-asunnosta, vaikka maksaa sekä yhtiövastiketta että lyhennystä ja korkoja. Ja tuskinpa sitä ihmisten omistusasunto on yhtään sen isompi kuin millaisen vuokra-asunnon he tarvitsisivat mielestään. Harva suomalainen kuitenkaan jenkkityyliin kaipaa työhuonetta, vierashuonetta, toista olohuonetta ja lapsille erillistä leikkitilaa, vaan asumismuodosta riippumatta niitä huoneita on juurin sen verran kuin asujille tarvitaan. Vähän väkisin väännetyltä tuntuvat siis nuo perustelusi.
Kyllä minun kokemukseni mukaan harva muuttaa vuokra-asunnosta kovin paljon pienempään tai heikompitasoiseen omistusasuntoon, monet vielä yleensä ostavat isomman ja paremman asunnon. Eli sitä tarkoitinkin että eletään "liian hyvässä" suhteessa tuloihin. Siinä missä ennen vanhaan lapsilla oli yhteinen huone, nyt pitää jokaisella olla oma huone eli lapsiperheet ottavat usein aika suuren asunnon, ehkä liian suuren taloudelliseen tilanteeseen katsoen. Ennen myös muutettiin ensin vähän isompaan, vasta myöhemmin sitä suurempaan - nykyään halutaan muuttaa heti kaksiosta kartanoon.
Pk-seudulla vuokrataso on toki yleisesti korkea, joten täällä todella omistusasuminen voikin tulla edullisemmaksi, jos muutetaan vapaiden markkinoiden vuokratalosta omaan (kohtuullisen kokoiseen) kerrostaloasuntoon lähiöön (tai jopa naapurikuntiin).
Mutta kun useimmat ostavat omakotitalon, jotka ovat tällä seudulla normaalia huimasti kalliimpia, niin ei tilanne ole yleensä kovin edullinen, jos ajatellaan kuukausittaisia asumismenoja. Ei ole vain laina + korot, vaan remontit, piha ylläpitokulut, lämmityskulut, kiinteistövero, yms. Helsingissä kiinteistövero omakotitalosta on jo lähes 2000 e vuodessa. Nämähän ovat kaikki kuluja joita kerrostalossa vuokralla- asuva ei maksa.
Mutta ymmärrän, että moni joka on ottanut valtavan lainan omistusasuntoa vastaan, haluaa ajatella toimineensa järkevästi vaikkei näin välttämättä olisi. Asian voi toki tarkistaa laskemalla ne todelliset kuukausittaiset asumismenot, joita vuokra-asunnossa ei maksaisi, ja sitten saa realistisemman käsityksen siitä miten paljon omistusasuminen todella maksaa.
Olihan oletuksia ja yleistyksiä. Niitä omakotitaloja ei vuokrattavaksi kovin suurta valikoimaa ole, joten ostettavahan se on jos sellaisen nimenomaan haluaa ja pystyy hankkimaan, aika kaukaa haettu verrokki siis joku kerrostaloluukku vaikka miten tulisi halvemmaksi, jos se vaan ei ole sopiva vaihtoehto. Vuokralaisuus ei myöskään ole mikään suoja yli varojensa elämiseltä, on sitä elämässä muitakin rahareikiä kuin just asuminen. Moni valitsee kerralla sen isomman siksikin kun enää ei asuta perityissä asumuksissa sukupolvitolkulla, niin nousseet omistusasunnon vaihtamiseen liittyvät kustannukset hirvittävät, ja kahden asunnon loukku tarkoittaa nykyisin estettä lainalle, silloin ”ennen” niin ei välttämättä ollut.
Mikä oli oletus ja yleistys?
Lähes kaikki: ostetaan liian iso, Ostetaan liian kallis, ostetaan talo ja sekin etteikö myös vuokralainen maksaisi mistään noista muista asumiseen liittyvistä kustannuksista.
Eli kun sua ei miellyttänyt ne ovat "yleistyksiä" :)
Ei sulla näytä mitään faktoja olevan noita vastaan, paitsi sun omat käsitykset. Mutta ehkä sulla on sellaisia tuttavia jotka jatkuvasti ovat vuokralla yli 1000 e/kk monen huoneen asunnoissa ja muuttavat sieltä sitten omistusyksiöön.
Mä en ole tuollaista vielä nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa, siksi että tällä kartuttaa omaisuutta. Asunto on Helsingin keskustassa, lainalyhennys 1000 e/kk ja vastike 50 e. Vastaava vuokra-asunto tältä alueelta on noin 1300 e/kk.
Vastike 50€, Helsingin keskusta. Älä naurata.
En naurata, yhtiö omistaa talosta asuntoja ja vuokraa niitä. Vuokratuloilla katetaan sitten kuluja. Mun kaverilla taas on vastike 0 e, asuu aivan ydinkeskustassa ja kivijalassa on liikkeitä.
Tuo pitää paikkansa. Siis olen törmännyt ilmiöön.
Onhan noitakin varmaan, mutta tuskin yleisiä varsinkaan vanhoissa taloissa. Enemmänkin siellä joudutaan remontoimaan vanhaa taloa, asentamaan hissejä sun muuta, ja sepä tulee kalliiksi asukkaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asun ok-talossa, ei tarvitse naapurien ääniä kuunnella ja voi tehdä pienet ja isot rempat milloin haluaa ja ilman lupia
ei tämä juuri mitään maksa, tämä asuminen tässä
No ei se kyllä niin mene kaikki remontit saa tehdä ilman lupia.
No jos ei rakenna lisää neliöitä eikä muuta kylmiä tiloja lämpimiksi tai tee uusia märkätiloja, niin mitä lupia remppaan tarvii?
Talon ulkonäköä ei kai kaava-alueella saa muuttaa ilman rakennuslupaa tai toimenpideilmoitusta, muuten saa huseerata ihan vapaasti.
Omassa okt:ssa isohkossa yliopistokaupungissa melko lähellä keskustaa. Haluan asua ilman seinänaapureita ja on että tilaa riittävästi. Asumiskulut n. 200e/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suoraan sanoen ymmärrä miksi suomalaisilla on pakkomielle ostaa oma asunto.
Varsinkin jos tulot eivät ole kovin suuret. Silloin asutaan suhteessa varoihin liian hyvässä ja isossa asunnossa, mutta maksetaan joka kuukausi pienistä tuloista lainaa ja vielä vastiketta. Kituutetaan vuodesta toiseen ja asunnon tasokin lisää kuluja.
Sitten kun laina saadaan maksettua voikin olla että kuollaan. Perijöille, jos sellaisia on, mätkähtää perintöverot ja jää käsiin asunto, jota he eivät halua, tai joka alkaa olla rempan tarpeessa tai sijatisee alueella jossa se ei mene kaupaksi tai jota ei saa edes vuokralle säällisellä summalla.
Asukkaiden kannalta olisi fiksumpaa käyttää rahaa johonkin päivittäiseen mukavaan asiaan kuten matkoihin. Perijöiden kannalta olisi fiksumpaa säästää suoraa rahaa vaikkapa henkivakuutussäästöihin (jonka perijä saa verottomana ja heti).
Näitä omistusasujien kuluja kun vertaa keskimääräiseen vuokratasoon, niin tuolta argumentiltasi katoaa pohja. Suurin osa näyttää asuvan omassa asunnossa edullisemmin tai samaan hintaan kuussa kuin mitä joutuisi maksamaan vastaavasta vuokra-asunnosta, vaikka maksaa sekä yhtiövastiketta että lyhennystä ja korkoja. Ja tuskinpa sitä ihmisten omistusasunto on yhtään sen isompi kuin millaisen vuokra-asunnon he tarvitsisivat mielestään. Harva suomalainen kuitenkaan jenkkityyliin kaipaa työhuonetta, vierashuonetta, toista olohuonetta ja lapsille erillistä leikkitilaa, vaan asumismuodosta riippumatta niitä huoneita on juurin sen verran kuin asujille tarvitaan. Vähän väkisin väännetyltä tuntuvat siis nuo perustelusi.
Kyllä minun kokemukseni mukaan harva muuttaa vuokra-asunnosta kovin paljon pienempään tai heikompitasoiseen omistusasuntoon, monet vielä yleensä ostavat isomman ja paremman asunnon. Eli sitä tarkoitinkin että eletään "liian hyvässä" suhteessa tuloihin. Siinä missä ennen vanhaan lapsilla oli yhteinen huone, nyt pitää jokaisella olla oma huone eli lapsiperheet ottavat usein aika suuren asunnon, ehkä liian suuren taloudelliseen tilanteeseen katsoen. Ennen myös muutettiin ensin vähän isompaan, vasta myöhemmin sitä suurempaan - nykyään halutaan muuttaa heti kaksiosta kartanoon.
Pk-seudulla vuokrataso on toki yleisesti korkea, joten täällä todella omistusasuminen voikin tulla edullisemmaksi, jos muutetaan vapaiden markkinoiden vuokratalosta omaan (kohtuullisen kokoiseen) kerrostaloasuntoon lähiöön (tai jopa naapurikuntiin).
Mutta kun useimmat ostavat omakotitalon, jotka ovat tällä seudulla normaalia huimasti kalliimpia, niin ei tilanne ole yleensä kovin edullinen, jos ajatellaan kuukausittaisia asumismenoja. Ei ole vain laina + korot, vaan remontit, piha ylläpitokulut, lämmityskulut, kiinteistövero, yms. Helsingissä kiinteistövero omakotitalosta on jo lähes 2000 e vuodessa. Nämähän ovat kaikki kuluja joita kerrostalossa vuokralla- asuva ei maksa.
Mutta ymmärrän, että moni joka on ottanut valtavan lainan omistusasuntoa vastaan, haluaa ajatella toimineensa järkevästi vaikkei näin välttämättä olisi. Asian voi toki tarkistaa laskemalla ne todelliset kuukausittaiset asumismenot, joita vuokra-asunnossa ei maksaisi, ja sitten saa realistisemman käsityksen siitä miten paljon omistusasuminen todella maksaa.
Vuokra-asuja maksaa aina nuo mainitsemasi kulut + omistajan voiton ja veron. Kerrostalossa ei voi säästää tekemällä esim pihatöitä itse.
Meillä kyllä meni vuosituhannen asuntobuumissa muutama vuosi kun etsittiin asuntoa jossa nuo kulut olisi järkevällä tasolla. Meillä esim talo paperilla vm 1979 ja kiinteistövero sen mukaan.
Aiempi 240/kk.
Niin toki vuokra-asuja maksaa ym. kuluja osittain vuokrassa, mutta enimmäkseen vain jos asunto on vapailta markkinoilta.
Eli otetaan kaksi henkilöä, joilla sama palkkatulo vaikkapa 1500 euroa käteen kuussa. Toisella on edullinen vuokra-asunto Helsingissä, sanotaan vaikka 500-600 e, ja toisella on omistusasunto jossa kuukausimenot 1100 e, niin toisaalta omistusasunnon omistaja luultavasti voi 20 vuoden päästä vielä myydä asunnon jonkunlaisella voitolla, mutta joutuu siihen asti elämään aika kituliasta elämää. Sen sijaan vuokra-asuja elää mukavammin ja säästää joka kuukausi rahaa, jonka sijoittaa, joten hänellä voi olla myös 20 vuoden päästä suunnilleen asunnon hintaa vastaava summa pankissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suoraan sanoen ymmärrä miksi suomalaisilla on pakkomielle ostaa oma asunto.
Varsinkin jos tulot eivät ole kovin suuret. Silloin asutaan suhteessa varoihin liian hyvässä ja isossa asunnossa, mutta maksetaan joka kuukausi pienistä tuloista lainaa ja vielä vastiketta. Kituutetaan vuodesta toiseen ja asunnon tasokin lisää kuluja.
Sitten kun laina saadaan maksettua voikin olla että kuollaan. Perijöille, jos sellaisia on, mätkähtää perintöverot ja jää käsiin asunto, jota he eivät halua, tai joka alkaa olla rempan tarpeessa tai sijatisee alueella jossa se ei mene kaupaksi tai jota ei saa edes vuokralle säällisellä summalla.
Asukkaiden kannalta olisi fiksumpaa käyttää rahaa johonkin päivittäiseen mukavaan asiaan kuten matkoihin. Perijöiden kannalta olisi fiksumpaa säästää suoraa rahaa vaikkapa henkivakuutussäästöihin (jonka perijä saa verottomana ja heti).
Näitä omistusasujien kuluja kun vertaa keskimääräiseen vuokratasoon, niin tuolta argumentiltasi katoaa pohja. Suurin osa näyttää asuvan omassa asunnossa edullisemmin tai samaan hintaan kuussa kuin mitä joutuisi maksamaan vastaavasta vuokra-asunnosta, vaikka maksaa sekä yhtiövastiketta että lyhennystä ja korkoja. Ja tuskinpa sitä ihmisten omistusasunto on yhtään sen isompi kuin millaisen vuokra-asunnon he tarvitsisivat mielestään. Harva suomalainen kuitenkaan jenkkityyliin kaipaa työhuonetta, vierashuonetta, toista olohuonetta ja lapsille erillistä leikkitilaa, vaan asumismuodosta riippumatta niitä huoneita on juurin sen verran kuin asujille tarvitaan. Vähän väkisin väännetyltä tuntuvat siis nuo perustelusi.
Kyllä minun kokemukseni mukaan harva muuttaa vuokra-asunnosta kovin paljon pienempään tai heikompitasoiseen omistusasuntoon, monet vielä yleensä ostavat isomman ja paremman asunnon. Eli sitä tarkoitinkin että eletään "liian hyvässä" suhteessa tuloihin. Siinä missä ennen vanhaan lapsilla oli yhteinen huone, nyt pitää jokaisella olla oma huone eli lapsiperheet ottavat usein aika suuren asunnon, ehkä liian suuren taloudelliseen tilanteeseen katsoen. Ennen myös muutettiin ensin vähän isompaan, vasta myöhemmin sitä suurempaan - nykyään halutaan muuttaa heti kaksiosta kartanoon.
Pk-seudulla vuokrataso on toki yleisesti korkea, joten täällä todella omistusasuminen voikin tulla edullisemmaksi, jos muutetaan vapaiden markkinoiden vuokratalosta omaan (kohtuullisen kokoiseen) kerrostaloasuntoon lähiöön (tai jopa naapurikuntiin).
Mutta kun useimmat ostavat omakotitalon, jotka ovat tällä seudulla normaalia huimasti kalliimpia, niin ei tilanne ole yleensä kovin edullinen, jos ajatellaan kuukausittaisia asumismenoja. Ei ole vain laina + korot, vaan remontit, piha ylläpitokulut, lämmityskulut, kiinteistövero, yms. Helsingissä kiinteistövero omakotitalosta on jo lähes 2000 e vuodessa. Nämähän ovat kaikki kuluja joita kerrostalossa vuokralla- asuva ei maksa.
Mutta ymmärrän, että moni joka on ottanut valtavan lainan omistusasuntoa vastaan, haluaa ajatella toimineensa järkevästi vaikkei näin välttämättä olisi. Asian voi toki tarkistaa laskemalla ne todelliset kuukausittaiset asumismenot, joita vuokra-asunnossa ei maksaisi, ja sitten saa realistisemman käsityksen siitä miten paljon omistusasuminen todella maksaa.
Olihan oletuksia ja yleistyksiä. Niitä omakotitaloja ei vuokrattavaksi kovin suurta valikoimaa ole, joten ostettavahan se on jos sellaisen nimenomaan haluaa ja pystyy hankkimaan, aika kaukaa haettu verrokki siis joku kerrostaloluukku vaikka miten tulisi halvemmaksi, jos se vaan ei ole sopiva vaihtoehto. Vuokralaisuus ei myöskään ole mikään suoja yli varojensa elämiseltä, on sitä elämässä muitakin rahareikiä kuin just asuminen. Moni valitsee kerralla sen isomman siksikin kun enää ei asuta perityissä asumuksissa sukupolvitolkulla, niin nousseet omistusasunnon vaihtamiseen liittyvät kustannukset hirvittävät, ja kahden asunnon loukku tarkoittaa nykyisin estettä lainalle, silloin ”ennen” niin ei välttämättä ollut.
Mikä oli oletus ja yleistys?
Lähes kaikki: ostetaan liian iso, Ostetaan liian kallis, ostetaan talo ja sekin etteikö myös vuokralainen maksaisi mistään noista muista asumiseen liittyvistä kustannuksista.
Eli kun sua ei miellyttänyt ne ovat "yleistyksiä" :)
Ei sulla näytä mitään faktoja olevan noita vastaan, paitsi sun omat käsitykset. Mutta ehkä sulla on sellaisia tuttavia jotka jatkuvasti ovat vuokralla yli 1000 e/kk monen huoneen asunnoissa ja muuttavat sieltä sitten omistusyksiöön.
Mä en ole tuollaista vielä nähnyt.
Minähän vastasin sulle jo pitkän viestin faktoja, sulla sen sijaan ei tainnut tuota viestiäsi järkevämpää sanottavaa olla, joten en ihan tajua miksi vaivauduit edes kirjoittamaan. Äsken öyhötit vielä omakotitaloista ja nyt sitten tonnin vuokrista niin eihän tosta saa selvääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun unelmieni talossa. Ihanassa omakotitalossa, jota olen remontoinut mieleisekseni. Lainanlyhennykset +korko 750 e/kk vielä muutaman vuoden ajan. Sen jälkeen enää ylläpitokulut muutaman satasen. Tästä paratiisista en aio muuttaa minnekään. Oma rauha, satoisa puutarha, reilusti tilaa. En halua enää ikinä kerrostaloon. Tässä täydellisessä kodissa olemme saaneet asua jo 13 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa, siksi että tällä kartuttaa omaisuutta. Asunto on Helsingin keskustassa, lainalyhennys 1000 e/kk ja vastike 50 e. Vastaava vuokra-asunto tältä alueelta on noin 1300 e/kk.
Vastike 50€, Helsingin keskusta. Älä naurata.
En naurata, yhtiö omistaa talosta asuntoja ja vuokraa niitä. Vuokratuloilla katetaan sitten kuluja. Mun kaverilla taas on vastike 0 e, asuu aivan ydinkeskustassa ja kivijalassa on liikkeitä.
Tuo pitää paikkansa. Siis olen törmännyt ilmiöön.
Mechelinink./ Caloniuksenkatu/ Yrjönkatu?
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/15063089
Tässä yksi Yrjönkadun asunto, jossa vastike 0 e (sis. veden).
Nä siinähän on todella niitä kalliita liikehuoneistoja kivijalassa. Toki jos tuohon lainan ottaisi (ja saisi) 20 vuodeksi niin kuukaudessa lainaa joutuisi lyhentämään varmaan 4 000 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suoraan sanoen ymmärrä miksi suomalaisilla on pakkomielle ostaa oma asunto.
Varsinkin jos tulot eivät ole kovin suuret. Silloin asutaan suhteessa varoihin liian hyvässä ja isossa asunnossa, mutta maksetaan joka kuukausi pienistä tuloista lainaa ja vielä vastiketta. Kituutetaan vuodesta toiseen ja asunnon tasokin lisää kuluja.
Sitten kun laina saadaan maksettua voikin olla että kuollaan. Perijöille, jos sellaisia on, mätkähtää perintöverot ja jää käsiin asunto, jota he eivät halua, tai joka alkaa olla rempan tarpeessa tai sijatisee alueella jossa se ei mene kaupaksi tai jota ei saa edes vuokralle säällisellä summalla.
Asukkaiden kannalta olisi fiksumpaa käyttää rahaa johonkin päivittäiseen mukavaan asiaan kuten matkoihin. Perijöiden kannalta olisi fiksumpaa säästää suoraa rahaa vaikkapa henkivakuutussäästöihin (jonka perijä saa verottomana ja heti).
Näitä omistusasujien kuluja kun vertaa keskimääräiseen vuokratasoon, niin tuolta argumentiltasi katoaa pohja. Suurin osa näyttää asuvan omassa asunnossa edullisemmin tai samaan hintaan kuussa kuin mitä joutuisi maksamaan vastaavasta vuokra-asunnosta, vaikka maksaa sekä yhtiövastiketta että lyhennystä ja korkoja. Ja tuskinpa sitä ihmisten omistusasunto on yhtään sen isompi kuin millaisen vuokra-asunnon he tarvitsisivat mielestään. Harva suomalainen kuitenkaan jenkkityyliin kaipaa työhuonetta, vierashuonetta, toista olohuonetta ja lapsille erillistä leikkitilaa, vaan asumismuodosta riippumatta niitä huoneita on juurin sen verran kuin asujille tarvitaan. Vähän väkisin väännetyltä tuntuvat siis nuo perustelusi.
Kyllä minun kokemukseni mukaan harva muuttaa vuokra-asunnosta kovin paljon pienempään tai heikompitasoiseen omistusasuntoon, monet vielä yleensä ostavat isomman ja paremman asunnon. Eli sitä tarkoitinkin että eletään "liian hyvässä" suhteessa tuloihin. Siinä missä ennen vanhaan lapsilla oli yhteinen huone, nyt pitää jokaisella olla oma huone eli lapsiperheet ottavat usein aika suuren asunnon, ehkä liian suuren taloudelliseen tilanteeseen katsoen. Ennen myös muutettiin ensin vähän isompaan, vasta myöhemmin sitä suurempaan - nykyään halutaan muuttaa heti kaksiosta kartanoon.
Pk-seudulla vuokrataso on toki yleisesti korkea, joten täällä todella omistusasuminen voikin tulla edullisemmaksi, jos muutetaan vapaiden markkinoiden vuokratalosta omaan (kohtuullisen kokoiseen) kerrostaloasuntoon lähiöön (tai jopa naapurikuntiin).
Mutta kun useimmat ostavat omakotitalon, jotka ovat tällä seudulla normaalia huimasti kalliimpia, niin ei tilanne ole yleensä kovin edullinen, jos ajatellaan kuukausittaisia asumismenoja. Ei ole vain laina + korot, vaan remontit, piha ylläpitokulut, lämmityskulut, kiinteistövero, yms. Helsingissä kiinteistövero omakotitalosta on jo lähes 2000 e vuodessa. Nämähän ovat kaikki kuluja joita kerrostalossa vuokralla- asuva ei maksa.
Mutta ymmärrän, että moni joka on ottanut valtavan lainan omistusasuntoa vastaan, haluaa ajatella toimineensa järkevästi vaikkei näin välttämättä olisi. Asian voi toki tarkistaa laskemalla ne todelliset kuukausittaiset asumismenot, joita vuokra-asunnossa ei maksaisi, ja sitten saa realistisemman käsityksen siitä miten paljon omistusasuminen todella maksaa.
Olihan oletuksia ja yleistyksiä. Niitä omakotitaloja ei vuokrattavaksi kovin suurta valikoimaa ole, joten ostettavahan se on jos sellaisen nimenomaan haluaa ja pystyy hankkimaan, aika kaukaa haettu verrokki siis joku kerrostaloluukku vaikka miten tulisi halvemmaksi, jos se vaan ei ole sopiva vaihtoehto. Vuokralaisuus ei myöskään ole mikään suoja yli varojensa elämiseltä, on sitä elämässä muitakin rahareikiä kuin just asuminen. Moni valitsee kerralla sen isomman siksikin kun enää ei asuta perityissä asumuksissa sukupolvitolkulla, niin nousseet omistusasunnon vaihtamiseen liittyvät kustannukset hirvittävät, ja kahden asunnon loukku tarkoittaa nykyisin estettä lainalle, silloin ”ennen” niin ei välttämättä ollut.
Mikä oli oletus ja yleistys?
Lähes kaikki: ostetaan liian iso, Ostetaan liian kallis, ostetaan talo ja sekin etteikö myös vuokralainen maksaisi mistään noista muista asumiseen liittyvistä kustannuksista.
Eli kun sua ei miellyttänyt ne ovat "yleistyksiä" :)
Ei sulla näytä mitään faktoja olevan noita vastaan, paitsi sun omat käsitykset. Mutta ehkä sulla on sellaisia tuttavia jotka jatkuvasti ovat vuokralla yli 1000 e/kk monen huoneen asunnoissa ja muuttavat sieltä sitten omistusyksiöön.
Mä en ole tuollaista vielä nähnyt.
Minähän vastasin sulle jo pitkän viestin faktoja, sulla sen sijaan ei tainnut tuota viestiäsi järkevämpää sanottavaa olla, joten en ihan tajua miksi vaivauduit edes kirjoittamaan. Äsken öyhötit vielä omakotitaloista ja nyt sitten tonnin vuokrista niin eihän tosta saa selvääkään.
Miten tuosta ei saa selvää?
Kuinka monta esimerkkiä tunnet, joissa joku on muuttanut isosta ja kalliista vuokra-asunnosta omistusyksiöön?
Jos et tunne sellaista tapausta, kuten en minäkään, sittenhän minun "yleistykseni" pitää kutinsa.
Jos taas tunnet valtavasti noin toiminutta porukkaa, sitten minun yleistykseni meni pieleen.
Miten joku voisi olla selvempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suoraan sanoen ymmärrä miksi suomalaisilla on pakkomielle ostaa oma asunto.
Varsinkin jos tulot eivät ole kovin suuret. Silloin asutaan suhteessa varoihin liian hyvässä ja isossa asunnossa, mutta maksetaan joka kuukausi pienistä tuloista lainaa ja vielä vastiketta. Kituutetaan vuodesta toiseen ja asunnon tasokin lisää kuluja.
Sitten kun laina saadaan maksettua voikin olla että kuollaan. Perijöille, jos sellaisia on, mätkähtää perintöverot ja jää käsiin asunto, jota he eivät halua, tai joka alkaa olla rempan tarpeessa tai sijatisee alueella jossa se ei mene kaupaksi tai jota ei saa edes vuokralle säällisellä summalla.
Asukkaiden kannalta olisi fiksumpaa käyttää rahaa johonkin päivittäiseen mukavaan asiaan kuten matkoihin. Perijöiden kannalta olisi fiksumpaa säästää suoraa rahaa vaikkapa henkivakuutussäästöihin (jonka perijä saa verottomana ja heti).
Näitä omistusasujien kuluja kun vertaa keskimääräiseen vuokratasoon, niin tuolta argumentiltasi katoaa pohja. Suurin osa näyttää asuvan omassa asunnossa edullisemmin tai samaan hintaan kuussa kuin mitä joutuisi maksamaan vastaavasta vuokra-asunnosta, vaikka maksaa sekä yhtiövastiketta että lyhennystä ja korkoja. Ja tuskinpa sitä ihmisten omistusasunto on yhtään sen isompi kuin millaisen vuokra-asunnon he tarvitsisivat mielestään. Harva suomalainen kuitenkaan jenkkityyliin kaipaa työhuonetta, vierashuonetta, toista olohuonetta ja lapsille erillistä leikkitilaa, vaan asumismuodosta riippumatta niitä huoneita on juurin sen verran kuin asujille tarvitaan. Vähän väkisin väännetyltä tuntuvat siis nuo perustelusi.
Kyllä minun kokemukseni mukaan harva muuttaa vuokra-asunnosta kovin paljon pienempään tai heikompitasoiseen omistusasuntoon, monet vielä yleensä ostavat isomman ja paremman asunnon. Eli sitä tarkoitinkin että eletään "liian hyvässä" suhteessa tuloihin. Siinä missä ennen vanhaan lapsilla oli yhteinen huone, nyt pitää jokaisella olla oma huone eli lapsiperheet ottavat usein aika suuren asunnon, ehkä liian suuren taloudelliseen tilanteeseen katsoen. Ennen myös muutettiin ensin vähän isompaan, vasta myöhemmin sitä suurempaan - nykyään halutaan muuttaa heti kaksiosta kartanoon.
Pk-seudulla vuokrataso on toki yleisesti korkea, joten täällä todella omistusasuminen voikin tulla edullisemmaksi, jos muutetaan vapaiden markkinoiden vuokratalosta omaan (kohtuullisen kokoiseen) kerrostaloasuntoon lähiöön (tai jopa naapurikuntiin).
Mutta kun useimmat ostavat omakotitalon, jotka ovat tällä seudulla normaalia huimasti kalliimpia, niin ei tilanne ole yleensä kovin edullinen, jos ajatellaan kuukausittaisia asumismenoja. Ei ole vain laina + korot, vaan remontit, piha ylläpitokulut, lämmityskulut, kiinteistövero, yms. Helsingissä kiinteistövero omakotitalosta on jo lähes 2000 e vuodessa. Nämähän ovat kaikki kuluja joita kerrostalossa vuokralla- asuva ei maksa.
Mutta ymmärrän, että moni joka on ottanut valtavan lainan omistusasuntoa vastaan, haluaa ajatella toimineensa järkevästi vaikkei näin välttämättä olisi. Asian voi toki tarkistaa laskemalla ne todelliset kuukausittaiset asumismenot, joita vuokra-asunnossa ei maksaisi, ja sitten saa realistisemman käsityksen siitä miten paljon omistusasuminen todella maksaa.
Olihan oletuksia ja yleistyksiä. Niitä omakotitaloja ei vuokrattavaksi kovin suurta valikoimaa ole, joten ostettavahan se on jos sellaisen nimenomaan haluaa ja pystyy hankkimaan, aika kaukaa haettu verrokki siis joku kerrostaloluukku vaikka miten tulisi halvemmaksi, jos se vaan ei ole sopiva vaihtoehto. Vuokralaisuus ei myöskään ole mikään suoja yli varojensa elämiseltä, on sitä elämässä muitakin rahareikiä kuin just asuminen. Moni valitsee kerralla sen isomman siksikin kun enää ei asuta perityissä asumuksissa sukupolvitolkulla, niin nousseet omistusasunnon vaihtamiseen liittyvät kustannukset hirvittävät, ja kahden asunnon loukku tarkoittaa nykyisin estettä lainalle, silloin ”ennen” niin ei välttämättä ollut.
Mikä oli oletus ja yleistys?
Lähes kaikki: ostetaan liian iso, Ostetaan liian kallis, ostetaan talo ja sekin etteikö myös vuokralainen maksaisi mistään noista muista asumiseen liittyvistä kustannuksista.
Eli kun sua ei miellyttänyt ne ovat "yleistyksiä" :)
Ei sulla näytä mitään faktoja olevan noita vastaan, paitsi sun omat käsitykset. Mutta ehkä sulla on sellaisia tuttavia jotka jatkuvasti ovat vuokralla yli 1000 e/kk monen huoneen asunnoissa ja muuttavat sieltä sitten omistusyksiöön.
Mä en ole tuollaista vielä nähnyt.
Minähän vastasin sulle jo pitkän viestin faktoja, sulla sen sijaan ei tainnut tuota viestiäsi järkevämpää sanottavaa olla, joten en ihan tajua miksi vaivauduit edes kirjoittamaan. Äsken öyhötit vielä omakotitaloista ja nyt sitten tonnin vuokrista niin eihän tosta saa selvääkään.
Miten tuosta ei saa selvää?
Kuinka monta esimerkkiä tunnet, joissa joku on muuttanut isosta ja kalliista vuokra-asunnosta omistusyksiöön?
Jos et tunne sellaista tapausta, kuten en minäkään, sittenhän minun "yleistykseni" pitää kutinsa.
Jos taas tunnet valtavasti noin toiminutta porukkaa, sitten minun yleistykseni meni pieleen.
Miten joku voisi olla selvempää.
Siis mihin ihmeeseen tuo nyt liittyy? Olen minäkin muuttanut isommasta/kalliimmasta vuokrakämpästä omistusyksiöön, mitähän kummallista siinä mahtaa olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun omakotitalossa perheeni kanssa. Lainanlyhennys 560e/kk (joka puoliksi miehen kanssa). Pari kertaa vuodessa lyhennetään lainaa isommalla könttäsummalla.
Haluttiin oma koti ja pihaa. Parisen vuotta nyt tässä asuttu. Sitä ennen rempallaan olevassa kertostalokolmiossa vuokra 760e/kk ja huonompi sijainti kuin nyt. En kaipaa yhtään vuokra-aikoja. Keskisuuri yliopistokaupunki.
Rivitalossa Helsingin lähiössä. Laina plus yhtiövastike 750e kuussa ja mies maksaa saman. Parhaita ratkaisuja ikinä muuttaa mahdollisimman aikaisin omaan asuntoon ainakin täällä pääkaupungissa kun asunnosta pääsee helposti eroon tarvittaessa.
Omistusasunnossa, koska se on taloudellisesti kannattavampaa. Parisataa menee kuussa. Omakotitalo Jyväskylässä.
Vierailija kirjoitti:
Asun omistusasunnossa, 97 neliötä ja keskustaan 2km. Lainaan menee 1000€/kk ja vastike on 410€, autopaikka 100€.
Palaan vielä tähän ketjuun kun tulin katsoneeksi mitä vastaava vuokrakämppä maksaisi. Viereisestä korttelista meidän kämppää vastaava asunto (kaksikerroksinen asunto, sauna ja kaksi parveketta) maksaisi. Vuokra on 2315€/kk ja asunnossa on laminaattilattiat! En ikinä suostuisi tuollaiseen ankeutukseen, ettei ole parkettia. Jossain vuokra-asunnoissa on jopa muovilattiat, mutta uudemmissa laminaatit. Silti - miksi vuokra-asujia pannaan näin halvalla että kiskotaan kauheita vuokria ja asunnossa on kuitenkin halvat pintamateriaalit? Varmaan keittiön työtasokin on jotain laminaattia.
Omassa kerrostalo-osakkeessa Tampereen keskustassa, lainaa vielä makselen useita vuosia. Ei kannata pienipalkkaisen työssäkäyvän vuokralla asua, kun mitään ei vuokran jälkeen sijoituksiin jäisi, nyt kertyy omaisuutta pikkuhiljaa.
Vuokralla, 300 kuussa (opiskelija-asunto).
Aion kyllä ostaa oman valmistuttuani.
En kummassakaan, tai siis on tämä vuokra-asunto, mutta päävuokralainen antaa asua ilman kustannuksia.