Miksi henkilökohtaisen avustajan paikkoja on niin paljon auki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä teitä avustajia, miksi valitatte töistä, mitä joudutte tekemään. Kai sitä palkkansa eteen pitää tehdä sitä, mitä pyydetään. Esim pesemään 5-henkisen perheen astiat. Eihän tuossa ole mitään outoa. Ja ihan normaalia myös, että toimii vammaisen käsinä ja jalkoina, kun vammainen ei itse pysty.

Mutta siksi en hakisi henkilökohtiswksi avustajaksi, että työaika on erittäin vaihteleva ja kamalan hankalaa saada koottua itselleen sellaiset päivät, että saa kunnolla rahaa. En jaksaisi koko ajan olla säätämässä siitä, milloin olen menossa.

Nimikin jo sanoo, että HENKILÖKOHTAINEN avustaja. Ei perheen piika. Yhteiskunnan ei tarvitse maksaa terveiden ihmisten passaamista.

Avustaja tekee sellaisia töitä, jotka avustettava tekisi ilman vammaansa.

Usein ne ovat kotitöitä, kaupassa käymistä, lasten auttamista läksyissä.

Henkilökohtaisen avustajan tehtävä ei ole määritellä mitkä työt kuuluvat muille perheenjäsenille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä teitä avustajia, miksi valitatte töistä, mitä joudutte tekemään. Kai sitä palkkansa eteen pitää tehdä sitä, mitä pyydetään. Esim pesemään 5-henkisen perheen astiat. Eihän tuossa ole mitään outoa. Ja ihan normaalia myös, että toimii vammaisen käsinä ja jalkoina, kun vammainen ei itse pysty.

Mutta siksi en hakisi henkilökohtiswksi avustajaksi, että työaika on erittäin vaihteleva ja kamalan hankalaa saada koottua itselleen sellaiset päivät, että saa kunnolla rahaa. En jaksaisi koko ajan olla säätämässä siitä, milloin olen menossa.

Nimikin jo sanoo, että HENKILÖKOHTAINEN avustaja. Ei perheen piika. Yhteiskunnan ei tarvitse maksaa terveiden ihmisten passaamista.

Avustaja tekee sellaisia töitä, jotka avustettava tekisi ilman vammaansa.

Usein ne ovat kotitöitä, kaupassa käymistä, lasten auttamista läksyissä.

Henkilökohtaisen avustajan tehtävä ei ole määritellä mitkä työt kuuluvat muille perheenjäsenille.

Ei asiakaskaan voi rajattomasti määritellä avustajan työnkuvaa ja nakittaa avustajalle ihan mitä tahansa. Sosiaalityöntekijä rajaa avustajan työtehtävät ja ne on aina määritelty palvelutarpeen arviossa tai asiakassuunnitelmassa.

Mulla on ollut kaksikin mukavaa avustettavaa, iäkkäitä rouvia. Jos joskus on kränää ollut, sitä on myöhemmin pyydetty anteeksi. Ja osasivat sanoa kiitos, kun toin ruuan ja vein kipot pois yms. Joskus sängystä vielä lopuksi on kuulunut kiitos.

Sitten on/oli yksi vähemmän mukava. Ei kiitä kai kertaakaan vuoron aikana ja haukkuu nuoret avustajat eikä ymmärrä sairaslomia lainkaan. Muutama vuosi aiemmin oli paljon mukavampi ja silloin hän saikin valita avustajansa. Nyt avustajat valitsevat jonkun muun kuin hänet. Karvakaveri on muttei sano sitä ilmoituksessaan, aikoo kai seuraavaksi hommata karenssin jollekin allergiselle. Ja ilmoitus on usein työkkärin sivulla! Viimeksi lähtiessäni sanoi jotain sängyssä maatessaan, kun moikkasin, ei ollut kiitos vaan jotain marinaa sekin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se piikominen ei rajoitu pelkästään avustettavaan, vaan jos on puoliso ja lapset niin sitten piiotaan myös heidän asioitaan. Voit joutua siivoamaan isoa taloa ja tiskaamaan viiden edestä, koska "kyllähän avustettava ne tekisi itse jos voisi". Puoliso ja lapsethan ei niitä voi tehdä.

Tätä ihmettelen. Jos avustettavalla on terve kumppani ja terve lukioikäinen lapsi miksi koko talon viikkosiivous, kaikkien pyykit ja jopa kissojen hiekkalaatikoiden pesut kuuluu avustajalle?

Ei tarvi olla edes ikäloppu, ollut kahdessa perheessä, jossa äiti tämä työnantaja. Koko muu perhe teettää kaiken ikävän tällä avustajalla. Kukaan lapsi tai terve mies ei ikinä vie koiraa aamulla, ei vie roskia edes viikonloppuna, ei tiskaa, lukioikäisille lapsillekin pitää pedata sängyt, lapset jättävät astiat pitkin kämppää ilmaisen piian korjattaviksi.

Työvuoroja ei saa selkeästi, sun yksityisasiat ja työsuhteeseen liittyvät yksityiset tiedot ja paperit lojuu pitkin poikin kaikenmaailman tuttavien nähtävissä. Vammaispalvelu pesee kätensä täysin, työntekijä ei saa sieltä mitään tukea. Pois pääset 3kk karenssin kautta.

Tullut aika hyvin jo selväksi näistä kokemuksista. Itselläni on ollut 3 avustettavaa, ja heistä yksi oli mt-ongelmainen ja pershäiriöinen, muut kaksi ihan normaaleja ihania ihmisiä. Toinen heisät on kuollut jo vuosia sitten, mikä edelleen kaihertaa silmää kun sitä miettii, niin ihana ihminen hän oli, ja niin isoa kasvua sain hänen kauttaan elämästä ja kuolemasta. Hänellä oli siis etenevä sairaus, johon kuolinkin, kun olimme muutaman vuoden olleet tekemisissä. Hän oli paljon ale 30v kuollessaan, minä häntä vanhempi.

Toinen näistä ihanista on myös aivan mahtava. En voi mitenkään käsittää sitä ilon ja naurun määrää, vaikka elämä ei olekaan ollut se kaikista helpoin vauvasta asti vammaisena.

Vierailija kirjoitti:

Monesti heillä on pinttyneet tavat. Kaikki pitää tapahtua kellon tarkasti ja niin kuin hän sanoo.

Hieno huomio se että kaikki pitää tehdä kuten vammainen työnantaja haluaa. Juuri itsemääräämisoikeus on henkilökohtaisen avun ydin. Jos (tässä tapauksessa) tätä ei tajua, ei sovi avustajaksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä teitä avustajia, miksi valitatte töistä, mitä joudutte tekemään. Kai sitä palkkansa eteen pitää tehdä sitä, mitä pyydetään. Esim pesemään 5-henkisen perheen astiat. Eihän tuossa ole mitään outoa. Ja ihan normaalia myös, että toimii vammaisen käsinä ja jalkoina, kun vammainen ei itse pysty.

Mutta siksi en hakisi henkilökohtiswksi avustajaksi, että työaika on erittäin vaihteleva ja kamalan hankalaa saada koottua itselleen sellaiset päivät, että saa kunnolla rahaa. En jaksaisi koko ajan olla säätämässä siitä, milloin olen menossa.

Nimikin jo sanoo, että HENKILÖKOHTAINEN avustaja. Ei perheen piika. Yhteiskunnan ei tarvitse maksaa terveiden ihmisten passaamista.

Avustaja tekee sellaisia töitä, jotka avustettava tekisi ilman vammaansa.

Usein ne ovat kotitöitä, kaupassa käymistä, lasten auttamista läksyissä.

Henkilökohtaisen avustajan tehtävä ei ole määritellä mitkä työt kuuluvat muille perheenjäsenille.

Ei asiakaskaan voi rajattomasti määritellä avustajan työnkuvaa ja nakittaa avustajalle ihan mitä tahansa. Sosiaalityöntekijä rajaa avustajan työtehtävät ja ne on aina määritelty palvelutarpeen arviossa tai asiakassuunnitelmassa.

Jos vammainen ihminen on työnantaja, hän itse määrittelee mitä työtehtäviin kuuluu. Ei kukaan muu. Kyse on herranen aika normaalista työsuhteesta. Niissä esimies kertoo, miten asiat hoidetaan. Vammainen ihminen on henkkarin esimies.

Vähän työelämätaitoja avustajille kiitos...

Tässäkin ketjussa on monia esimerkkejä ihmisistä jotka eivät ikinä sovi henkilökohtaiseksi avustajaksi. Ei voi työskennellä avustajana jos ei kunnioita vammaista työnantajaa eikä ymmärrä työelämän pelisääntöjä. Yksi pelisäännöistä on se ettei työntekijä määrää vaan työnantaja. Ei henkkareitten potkuja tai koeaikapurkuja tartte aina ihmetellä tai pahoitella.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on monia esimerkkejä ihmisistä jotka eivät ikinä sovi henkilökohtaiseksi avustajaksi. Ei voi työskennellä avustajana jos ei kunnioita vammaista työnantajaa eikä ymmärrä työelämän pelisääntöjä. Yksi pelisäännöistä on se ettei työntekijä määrää vaan työnantaja. Ei henkkareitten potkuja tai koeaikapurkuja tartte aina ihmetellä tai pahoitella.

Työntekijän ei kuitenkaan tarvitse suostua mihin tahansa, kuten ei missään muussakaan työssä.

Ei tarvitse olla tavoitettavissa 24/7, ei tarvitse kuunnella oman kehon arvostelua eikä muutakaan halukkumista, ei tarvitse hoitaa työnantajan seksuaalisia tarpeita. Tällaisten ”pikkuasioiden” pitäisi olla työnantajalle selviä, mutta eivät aina ole.

Itse kääntäisit katseen palvelun järjestäjään, laittavat aivovammaisen työnantajaksi ja työntekijä ko palkalla tuskin mikään psykologi. Avustajan työssä työntekijän kontolle lankeaa moni työnantajalle lain mukaan kuuluva asia järjestettäväksi.

Eräälläkin ta:lla ei ollut ikinä edes mustetta tulostimessa tms. Huutoa sai kuulla jatkuvasti, että hänen koti ei ole mikään toimisto eikä sairaala. Kelle nyt ei ilmainen piika kelpaisi, kunhan siitä ei ole mitään vaivaa.

Työsopimukseen kannattaa kirjata työnkuva mahdollisimman tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on monia esimerkkejä ihmisistä jotka eivät ikinä sovi henkilökohtaiseksi avustajaksi. Ei voi työskennellä avustajana jos ei kunnioita vammaista työnantajaa eikä ymmärrä työelämän pelisääntöjä. Yksi pelisäännöistä on se ettei työntekijä määrää vaan työnantaja. Ei henkkareitten potkuja tai koeaikapurkuja tartte aina ihmetellä tai pahoitella.

Työntekijän ei kuitenkaan tarvitse suostua mihin tahansa, kuten ei missään muussakaan työssä.

Ei tarvitse olla tavoitettavissa 24/7, ei tarvitse kuunnella oman kehon arvostelua eikä muutakaan halukkumista, ei tarvitse hoitaa työnantajan seksuaalisia tarpeita. Tällaisten ”pikkuasioiden” pitäisi olla työnantajalle selviä, mutta eivät aina ole.

Lakeja ja hyviä tapoja pitää tietenkin noudattaa kaikkien, myös työnantajien.

Tässä ketjussa nyt kuitenkin oli arvostelua muun muassa siitä, miksi vammainen työnantaja saa kertoa miten asiat tehdään. Tartuin siihen en asiattomuuksiin. Ihan kadulla kulkiessa voi nähdä miten avustajat yrittävät määräillä työnantajiaan tyyliin nyt mennään sinne tai tänne yms. tai kotona yritetään siivota omin luvin. Yhden tutun pyörätuoli työnnettiin omin luvin saunaan ”talteen” sillä seurauksella että vammainen ei päässyt liikkeelle omassa kodissaan. Ei nimittäin päässyt pois sängystä ja avustaja oli lähtenyt kotiin. Miten avustaja mahtoi onnistua?

Usein nää työnantajat eivät anna kunnon neuvoja, perästä päin kyllä haukutaan mikä meni pieleen. Ja sukulaisetkin käy kyttäämässä missä näkyy pölyä tai onko tiskit hyvin tiskattu jne. Saattaa tulla vaikka kommenttia, että "Sari kauhisteli kylässä käydessään, että onpas tv:n alusta pölyinen" ym.

Kuka normaali vieras tämmöistä huomauttelisi , ellei koko suku ja tuttavat olisi tietoisia että täällä on se yhteiskunnan kustantama piika. Viimeksi jopa välinelainaamossa huomautettiin, että avustajan ergonomialla ei ole mitään väliä kun uutta pyörätuolia haettiin. Että siinäkin näkee mitä sylkykuppeja me avustajat ollaan. Itse hoidan tän nykyisen homman, mutta sen jälkeen saavat ilmoitella, en ihmettele yhtään ettei kukaan halua lähteä tähän kuvioon.

Vammaisen itsemäärämisoikeudesta sen verran, että toinen ihminen ei voi henkisesti sopeutua olemaan toiselle robotti käskyläisenä eli käsinä, silminä, korvina,jalkoina ja siis orjana aivan 100%:sti halutulla tavalla. Avustettavan on ymmärrettävä tämä, vaikka olisi kuinka katkera siitä, että hänen oma kehonsa ei toimi! Käyn kusella, jos on hätä, minäkin! Teen vain asialliset tehtävät, enkä kuuntele jatkuvaa nalkutusta ja nipotusta! Sopeudu itse siihen, että tarvitset apua ja muista sanoa kiitos, olehyvä yms! Hyvä tapa on myös olla häiritsemättä tauoilla ja vapaajalla!

Vierailija kirjoitti:

Vammaisen itsemäärämisoikeudesta sen verran, että toinen ihminen ei voi henkisesti sopeutua olemaan toiselle robotti käskyläisenä eli käsinä, silminä, korvina,jalkoina ja siis orjana aivan 100%:sti halutulla tavalla. Avustettavan on ymmärrettävä tämä, vaikka olisi kuinka katkera siitä, että hänen oma kehonsa ei toimi! Käyn kusella, jos on hätä, minäkin! Teen vain asialliset tehtävät, enkä kuuntele jatkuvaa nalkutusta ja nipotusta! Sopeudu itse siihen, että tarvitset apua ja muista sanoa kiitos, olehyvä yms! Hyvä tapa on myös olla häiritsemättä tauoilla ja vapaajalla!

Avustaja nimen omaan tekee työtehtävät juuri niin kuin työnantaja ohjeistaa. Koska 1) työelämän pelisäännöt ja 2) vammaisen itsemääräämisoikeus. Työntekijä ei mieti mikä oli asiallinen tehtävä niin kauan kuin lakia ja hyviä tapoja noudatetaan. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää? Jankutus tulee siitä kun asioita ei tehdä niin kuin on sanottu.

Avustajan pitää ymmärtää ettei hän sano sitäkään onko vammainen katkera vai ei ja jos on, niin mistä syystä.

Avustajien perusvirhe eli jatkuva paremmintietäminen näkyy lainaamassani viestissä.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi jopa välinelainaamossa huomautettiin, että avustajan ergonomialla ei ole mitään väliä kun uutta pyörätuolia haettiin. Että siinäkin näkee mitä sylkykuppeja me avustajat ollaan.

Miten tämä liittyy asenteisiin, jos apuvälinelainaamon työntekijä on sitä mieltä että vammaisen apuvälineen käyttäjän hyvinvointi on ensisijainen asia. Kuka sitä apuvälinettä varsinaisesti käyttääkään, sinäkö vai apuvälineen käyttäjä. O.o apuväline on vammaisella 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammaisen itsemäärämisoikeudesta sen verran, että toinen ihminen ei voi henkisesti sopeutua olemaan toiselle robotti käskyläisenä eli käsinä, silminä, korvina,jalkoina ja siis orjana aivan 100%:sti halutulla tavalla. Avustettavan on ymmärrettävä tämä, vaikka olisi kuinka katkera siitä, että hänen oma kehonsa ei toimi! Käyn kusella, jos on hätä, minäkin! Teen vain asialliset tehtävät, enkä kuuntele jatkuvaa nalkutusta ja nipotusta! Sopeudu itse siihen, että tarvitset apua ja muista sanoa kiitos, olehyvä yms! Hyvä tapa on myös olla häiritsemättä tauoilla ja vapaajalla!

Avustaja nimen omaan tekee työtehtävät juuri niin kuin työnantaja ohjeistaa. Koska 1) työelämän pelisäännöt ja 2) vammaisen itsemääräämisoikeus. Työntekijä ei mieti mikä oli asiallinen tehtävä niin kauan kuin lakia ja hyviä tapoja noudatetaan. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää? Jankutus tulee siitä kun asioita ei tehdä niin kuin on sanottu.

Avustajan pitää ymmärtää ettei hän sano sitäkään onko vammainen katkera vai ei ja jos on, niin mistä syystä.

Avustajien perusvirhe eli jatkuva paremmintietäminen näkyy lainaamassani viestissä.

Luen lainaamaasi viestiä eri tavalla kuin sinä.

Nakutus ja nipotus, eli jatkuva arvostelu, ei ole työntekijän asiallista kohtelua.

Missään ei myöskään lue, että kirjoittaja sanoisi avustettavaa päin naamaa katkeraksi.

Työntekijällä on tietenkin oikeus vessataukoihin.

Jos työntekijää ei kohtele asiallisesti, hän lähtee. Seuraavan kanssa on aloitettava taas alusta.

Useimmat avustettavat ovat ihania ihmisiä...

heidän ”terveet” puolisonsa taas eivät. :(

Jo pian huomaa sen dynamiikan mikä taloudessa vallitsee: tämä terveempi puolisoista on usein ohjeistanut avustettavan puolisonsa käskemään ja kehottamaan hlökoht avustajan tekemään asioita oman mielensä mukaan. Siis niitä asioita, jotka olisivat terveen puolison tehtäviä. Avustaja saattaakin lopulta olla enemmän sen terveen perheenjäsenen avustaja eikä sen joka avustajaa oikeasti tarvitsisi.

Vammaisille uskotellaan, että maailma on 100% aurinkoinen paikka heille elää heti, kun on saanut avustajan. Näin ei ole. Vamma on ja pysyy ja avustajan kanssa on opittava tulemaan toimeen ilman kaunaa ja katkeruutta.

Kun mennään ulos, menen sinne minne avustettaja tahtoo ja olen huomaamattomana taka-alalla ja yritän toteuttaa toiveet pienestäkin vihjeestä, mutta kun ollaan kahdestaan neljään seinän sisällä, olen oma itseni, enkä säädä jokaista hengenvetoanikin avustettavan käskystä!

Avustajakoirillakin on välillä lepoaaikaa kesken työpäivän, koska eivät muuten suoriutusi ilolla vaativammasta asustamisesta! Vammaisen on siis tärkeää huomata, että avustaja tarvitsee myös henkistä vapautta tilanteissa, joissa sitä on helppo järjestää.

55.