Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli lapsen puolesta :/
30.05.2006 |
Tyttö täyttää kohta 3v ja on erittäin sosiaalinen ja vilkas lapsi.
Tykkäisi leikkiä muiden samaikäisten lasten kanssa, mutta hyvin usein kun tyttö kysyy toista lasta leikkimään, niin tämä toinen lapsi vaan ujostelee eikä sano sanaakaan (?)..
Tyttö tykkää myös jutella ja kysyy aina nimeä ja kertoo itsestään.
Oltiin tässä muutama päivä lentokoneessa tulossa suomeen ja takapenkillä sattui olemaan samanikäisiä tyttöjä kuin omanikin.
Lapseni kyseli kaikennäiöisiä asioita ja kertoi mitä oli ulkomailla tehnyt ym. ym. (papupata kun on). Koko kahden tunnin lennon aikana en kuullut kertaakaan, että nämä toiset lapset olisivat vastanneet lapseni kysymyksiin (suomalaisia olivat, ei johtunut siitä).
Usein huomaan myös sen, että näiden hiljaisten lapsien äidit ovat samanlaisia tuppisuita :(
Tämä lapseni " ignorointi" toisten lasten osalta saa oman lapseni usein itkemään ja suuttumaan, koska hän kokee, että hänestä ei tykätä :(
Mistäköhän löytäisi vähän villimpiä lapsia omalle tytölle leikkikaveriksi? :)
Kommentit (56)
lapsi kohtaamaan ja sietämään erilaisuuttaa sen sijaan, että vierasta lasta syyllistetään hänen omasta tempperamentistaan. Epäkohtelias käytös on asia erikseen, mutta ujous tai vilkkaus eivät automaattisesti vielä sitä ole.
Ja on kyllä erittäin sivistymätöntä tuo em. julkinen kommentointi, jolla täysin vieras ihminen pyritään nolamaan. Ei ole todellakaan mitään esimerkillistä käytöstä aikuisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänen puolestaan (jos toinen lapsi ei vastaa).
Lapsi ei siis kysele tyhmiä eikä mene suinpäin vieraan aikuisen eteen ja ala kyselemään henk. kohtaisia asioita.
Kyllä hänestä löytyy ujokin puoli jos huomaa jonkun aikuisen lähestyvän häntä yht´äkkiä. Näin :) ap
Miten olisi erilaisuuden hyväksyminen ja lapsen opettaminen omalla esimerkillä siihen, että saa olla lörpöttäjä tai tuppisuu ja silti yhtä tärkeä????
Minulla on sekä tuppisuu että lörpöttelevä lapsi. Kyllä lapset lopettaa sen höpöttämisen, jos alkaa tympiä toisen vastaamattomuus. Ei ole ikinä edes tullut mieleen, että voisin olla jotenkin pahoillani siitä, että joku lapsi ei vastaa meidän lörpöttelijälle. Eihän aikuisetkaan kaikki ole puheliaita. Miksi lasten pitäisi olla?
Ja ihan höpönhöpöä, että elämässä pärjää lörpöttelijät paremmin. Toki tietty sosiaalisuus on hyväksi, mutta ei mikään " avautuja" tarvitse olla. Minulla on hiljainen mies, joka on pärjännyt loistavasti elämässään. Oma firma ja hyvin pyörii.
Uskomatonta kommentointia aikuisilta ihmisiltä!
Kaikki on omia persooniaan, toiset vilkkaita, toiset ujoja. Hyvä, että meitä on erilaisia! Lapset on AITOJA eivätkä esitä muuta kuin ovat, niin kuin me mammat varmasti kaikki välillä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on uskomatonta, että KOLME VUOTIASTA lasta syyllistetään jo käytöshäiröistä. Jos lapsella ei ole kavereita normaalissa kaveripiirissä niin johan on kumma jos lapsi ei ole kiinnostunut ja kyselevä kun toinen lapsi tulee lähipiiriin.
Hyvin reilulla yleistyksellä missään maailmassa ei ole niin tuppisuisia lapsia kuin Suomessa - monta kertaa mietin mistä tämä johtuu, syyllistävätkö vanhemmat heidät jo lapsena ja kieltävät kaikesta? Esimerkiksi amerikassa pidetään kummallisena jos lapsi ei ole vilkas ja puhelias saati eteläisen euroopan lapset tai saati se ainoa lapsia Kiinassa.
Toki joukkoon mahtuu joitakin lapsia joilla on esim. ADHD, muttta tuskinpä tässä on siitä kyse.
Mutta kasvakoon kukat ja lapset kukin omalla tyylillään, minullakin on ollut hoidossa sekä puheliaita että tuppisuisia lapsia ja kaikista on tullut kunnon ihmisiä. Äidille vielä sanoisin, että älä tunne pahaa mieltä, oppimiskokemuksia nämäkin ovat lapselle, myös toisten aikuisten tiukkapipoisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttujen lapset ihan ok, mutta tuntemattomat kyselijät on moukkamaisia. Muutamia kertoja metrossa on on kyselty sitä sun tätä. Lasten vanhemmat ei edes kiellä, en mä ainakaan antaisi mennä lapsieni kyselemään tuikituntemattomilta ihmisiltä näiden elämästä. Mä haluan istua rauhassa työpäiväni jälkeen edes hetken, ennekuin menen tekemään sen toisen työn kotona.
Näinhän se on jurojen paratiisissa, Suomessa. Puheliaat luokitellaan sairaiksi ja vähitäänkin jonkunlaiseksi ongelmalapseksi samoin kuin ihmiset, jotka hymyilevät ja/tai tervehtivät tuntemattomia...
Get Real...Voisit muuten matkustella hieman enemmän maailmalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos lapsi kysyy lapselta ja äidiltä, voitteko leikkiä? Ja jos ei suomenkileinen äiti tai lapsi vastaa, niin kai mun on pakko jollain tapaa selittää lapselle, mitä varten nuo ihmiset eivät reagoineet. Kuulovamma on yksi mahdollisuus!!! Ei se ole edes haukkumista!!! Vaan arvailua
On rikkautta,emme aikuisetkaan ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin menen tuppisuuksi, jos joku tuntematon tulee yhtäkkiä jossain pälpättämään eteeni, vaikka ihan sosiaalinen olenkin. Kannattaisi varmaan sanoa lapsellesi, että ihan jo hyviin käytöstapoihin kuuluu, ettei vieraille mennä jaarittelemaan, varsinkaan jos se vastapuoli selvästi asiasta on vaivautunut. Eri asia on normaali tutustuminen, mutta ei saa olla hyökkäävä. Lapsesi voi jäädä yksinäiseksi tuollaisella käytöksellä, kun muut pelkäävät.
P. S. Kyllä munkin mielestä ne ylisuulaat lapset, joiden vanhemmat ei edes lasta yhtään kiellä, ovat ne kaikkein ärsyttävimmät lapset...
Ja miksi juuri näiden toisten lasten pitäisi muuttua? tai muuttaa tapojaan? Miksi sun lapsesi ei voisi vähän rauhoittua. Yritä nyt edes selittää lapsellesi, että kaikki eivät ole samanlaisia, toiset on vaan ujompia.
Mulla on kokemusta molemmista. Poika on ollut hölöttäjä, tyttö ujohko. Ikinä en oo kyllä mieltäni pahoittanut näiden luonteenpiirteiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" onneksi asutaan etelässä" Lentokoneen TAKAPENKILLÄ oli tuppisuu lapsia, suomalaisia tietysti ja paha mieli tuli Barbi Gabriella Auroran puolesta voi nyyh! Huhu, kun on säälittävää tai sitten vaan provo, ap:n takia toivon provoa. Ei mikään laki saisi (ei minkään maan) sallia noin tyhmiä aikuisia!
Esim. muutettiin uudelle asuinalueelle, ja törmäsin samalla kadulla asuvaan perheenäitiin. Ensimmäisellä kerralla hän selitti minulle kaiken, aivan kaiken heidän elämästään. Tuli ensinnäkin tosi vaivaantunut olo, kun en tuntenut tätä hlöä oikeesti, ja hän selittää minulle tosi " arkojakin" asioita. Tulipa tämä vain mieleen tätä ketjua lukiessa.
Ykskin pikkutyttö huus rattaista koko ajan, " tätii..tätii" . No mä sitten hymyilin sille ja vilkutinkin takaisin. Oltiin siis kaupan kassajonossa. En mä nyt silti koko ajan jaksa lirkutella, eikä edes mielenkiinto riitä sellaiseen. Tää tyttö huuteli sitä tätiä siinä sitten, mä annoin olla. Ihmetystä vaan herätti, kun äiti kertaakaan pyytänyt lastansa lopettamaan jo. Kiusallista ja ärsyttävää!
Ole ap tyytyväinen lapseesi. Kyllä hän vielä kavereita löytää!
" Mun kaverini on sellainen simppelinoloinen
hölöttävä kana, tunneihminen ja vähän bimbo. Hänen kaikki kolme lastaan ovat olleet syö ja nukkuu -tyyppisiä. Äidille on jäänyt paljon aikaa shoppailuun, kynsien lakkailuun ja puhelimessa räpättämiseen.
t. Kade tuttava"
Kyllä tämmöisiä maailmaan mahtuu! Ehkä ap ja ap:n lapsikin ovat edellämainituntyyppisiä :) Kia, että meitä on moneksi.