Paha mieli lapsen puolesta :/

Ja samanlaisia jöröjukkia ovat vanhemmat. Suomessa on ihania ihmisiä:)

t. itse lapsena ujo (valitettavasti en ole itse siihen voinut vaikuttaa kun vasta aikuisena)

Kyllä lapsen pitää tulla toimeen myös muiden ehdoilla.



Itseäni ärsyttävät tällaiset " kyläluudat" , jotka tulevat juttuun kaikkien kanssa liiankin hyvin. Muutama kysymys tai pieni keskustelu esim. lentokoneessa tai bussissa on ok, mutta kyllä jokaisella, aikusella ja lapsella, pitää olla oikeus olla rauhassa.



Itse matkustin kerran junalla koiranpentumme kanssa. No tietysti suloinen pentu houkutteli paikalle vaunun toisesta päästä pikkutytön. Tyttö sai silittää koiraa, kerroin rodusta, hoidosta jne ystävällisesti. Tyttö kuitenkin vain jäi viereeni istumaan (mieheni paikka, mutta hän istui toisaalla, jotta olisin mahtunut nukkumaan ;) ja kyselemään ja silittämään koiraa. Välillä hän kävi raportoimassa kaiken isälleen. Tällä välin olin saanut pennun nukkumaan (tarvitsee unta yhtä paljon kuin ihmisvauvakin). Tyttö tuli takaisin ja sain kieltää monesti häntä silittämästä koiraa. Myös juttu jatkui ja kysymykset kiersivät luuppia. Lopulta tyttö luovutti, mutta matka-ajasta oli kulunut noin kaksi tuntia, jonka olin ajatellut käyttää itsekin nukkumiseen.



Keskustelu vieraiden kanssa on ok tiettyyn rajaan asti, mutta kyllä lapsenkin pitäisi ymmärtää sosiaalista kontekstia sen verran, että eivät ole häiriöksi muille. Voi olla, että tällainen sosiaalinen taito opitaan kotona ja jos lapsi saa aina huomiota, kun haluaa, voi hänen olla vaikea ymmärtää passiivisia ihmisiä. Mielestäni tietynlainen ujous on hyväksi, että ei esim. lähde vieraiden mukaan.

Jotenkin tuntuu että täällä Suomessa, missä perinteisesti ollaan sulkeutuneita, toisaalta ihannoidaan liikaa sellaista vilkasta käytöstä.

Eikö pitäisi olla siinäkin asiassa kultainen keskitie?

Jopa aikuiset tuntevat tälläistä lasta kohtaan ärtymystä. Kyllä pieni lapsikin tuntee ahdistusta, kun ihan tuntematon tunkee väkisten seuraan.

Vaikka olisi kuinka sosiaalinen lapsi, silti voi sillekin opetaa käytöstapoja.

seurasin yhden noin viisivuotiaan tytön touhuja. Tämä tyttö kulki toisen tytön perässä ja jankutti: Oletko sä Liisa, olitko sä täällä eilen, leikittiinkö me yhdessä, leikitkö sä Maijan kanssa, muistatko, mä olen Maija... ja tätä loputtomiin. Toinen tyttö kulki eteenpäin ja kokeili eri telineitä ja tää jankuttaja seurasi ja tunki sen eteen ja melkein suuhun. Toinen tyttö oli ihan hätää kärsimässä tämän " sosiaalisen" Maijan kanssa.

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti myös aikuiset, jotka ei vastaa mitään tollasen pienen jutusteluun tai kyselyyn, vaan suunnilleen katsovat toiseen suuntaan, ettei vaan tarvis vastata. Moukkamaista!

Vierailija:

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti myös aikuiset, jotka ei vastaa mitään tollasen pienen jutusteluun tai kyselyyn, vaan suunnilleen katsovat toiseen suuntaan, ettei vaan tarvis vastata. Moukkamaista!

Mä vastaan jos olen leikkipuistossa. Toisin on kaupat, liikennevälineet ym. en mä ole mikään leikittäjä tai pelle hermanni jonka tehtävä on pitää seuraa yliuteliaille lapsille.

kuin astua ovesta ulos, niin pihalla oleva tyttö alkaa tykittämään kysymyksillä. Ennen kuin pääsen 20 metrin matkan autooni turvaan, olen kuullut varmaan 15 kysymystä.. jos sama tyttö on vielä silloin pihalla kun tulen töistä,niin kieltämättä ketuttaa ja välillä kävelenkin suoraan kotiin sanomatta sille sanaakaan. Näyttää varmaan töykeältä, mutta kun ei aina jaksa sitä! Ne hiljaiset lapset on kaikkein mukavimpia kun ne ei uskalla häiritä:)

Tietysti puhuu vain omia juttujaan koko ajan. Minä en oikein tuollaista jaksa, eikä pienemmät lapsenikaan.

Mikä sun nimi on? mistä sä tuut? missä sä oot töissä? mitä sulla on tossa kassissa? Mäkin tykkään banaanista! onko sulla lapsia? missä ne nyt on?

Siinä kysymyksistä osa mihin " sain" vastailla matkalla töistä kotiin. Viereen tuli äiti poikansa kanssa ja sitten se alkoi. Äiti vaan hymyili vieressä. Onneksi ei tarttenu istua koko matkaa sentää tän pölpöttäjän vieressä, vaan ne jäi aikaisemmin pois kun minä.

Mä en lasta lähtis syytämään asiasta, vaan tässä tapauksessa äitiä.

kun pikkulapsi roikkuu perässä ja kyselee jatkuvasti jotain.

Minulla ei edes ole vielä sen ikäistä lasta että puhuisi yhtään mitään, joten olettaisin että vanhemmat jotka huomaavat lapsensa norkkuvan jonkun vieraan aikuisen nilkoissa kehottaisivat lastansa keksimään jotain muuta tekemistä.

Esim ravintolassa viereisestä pöydästä hyppää joku lapsi notkumaan ja utelemaan mitä olemme syömässä, ja vanhemmat eivät sano mitään.



Tunsin myös nuormpana teini-ikäisen tytön jonka olin tiennyt jo pienestä asti kun samoilla kulmilla asuttiin.

Oli aina ollut hyvin puhelias, eikä lainkaan hienovarainen tai ujo, ja vielä vanhempanakin sama jatkui. Mitä tahansa hänelle sanoi oli seuraava lause häneltä jokin kysymys ja useimmiten miksi. Osasi hienosti kertoa kaikki elämänsä mitättömimmätkin asiat hetkessä kenelle tahansa. Ja ihan normaalista (luultavasti) perheestä oli.

Huoh.



No onneksi näitä tapauksia on kuitenkin melko harva.



M

ps. mulla yksi tuppisuu ja toinen hölösuu enkä itse ole mikään tuppisuu muiden joukossa, vaikka lapsena kovin ujo olinkin.

Vierailija:

Tyttö täyttää kohta 3v ja on erittäin sosiaalinen ja vilkas lapsi.

Tykkäisi leikkiä muiden samaikäisten lasten kanssa, mutta hyvin usein kun tyttö kysyy toista lasta leikkimään, niin tämä toinen lapsi vaan ujostelee eikä sano sanaakaan (?)..

Tyttö tykkää myös jutella ja kysyy aina nimeä ja kertoo itsestään.

Oltiin tässä muutama päivä lentokoneessa tulossa suomeen ja takapenkillä sattui olemaan samanikäisiä tyttöjä kuin omanikin.

Lapseni kyseli kaikennäiöisiä asioita ja kertoi mitä oli ulkomailla tehnyt ym. ym. (papupata kun on). Koko kahden tunnin lennon aikana en kuullut kertaakaan, että nämä toiset lapset olisivat vastanneet lapseni kysymyksiin (suomalaisia olivat, ei johtunut siitä).

Usein huomaan myös sen, että näiden hiljaisten lapsien äidit ovat samanlaisia tuppisuita :(

Tämä lapseni " ignorointi" toisten lasten osalta saa oman lapseni usein itkemään ja suuttumaan, koska hän kokee, että hänestä ei tykätä :(

Mistäköhän löytäisi vähän villimpiä lapsia omalle tytölle leikkikaveriksi? :)

Lapset kaikki kolme ovat varsinaisia hölöttäjiä. Tämä pienin 3 v on samanlainen kun omasi ja välillä kyllä ajattelen että olisi jo hiljaa:).

Itselläni jotenkin on sympatiat ujojen lasten puolesta. Johtuu varmaan kun itse olin pienenä ujo.

Vierailija:

ja jos ei lapsi vastaa, niin ei se nyt vielä niin kauheasti harmita, mutta jso mun poika kysyy jotain siltä äidiltä, niin ei nekään vastaa. Eli taitaa olla peritty ja opittu tuo epäkohteliaisuus. Ei sitä tarvitse pitkiä jutella, mutta jos lapsi kysyy esim. " voitko leikkiä mun kanssa" tai jotain sellaista, niin olisi kohteliasta vastata, ja vanhempien opettaa vastaamaan tollasiin kysymyksiin.

Mä olen nyt pojalle sanonut aina, että ehkä ne on kuuroja, eivätkä kuule mitä sanot. Ja tän sanon niin,e ttä asianomaiset kuulee (jolleivät sitten ole kuuroja).

Vierailija:

Mikä sun nimi on? mistä sä tuut? missä sä oot töissä? mitä sulla on tossa kassissa? Mäkin tykkään banaanista! onko sulla lapsia? missä ne nyt on?

Siinä kysymyksistä osa mihin " sain" vastailla matkalla töistä kotiin. Viereen tuli äiti poikansa kanssa ja sitten se alkoi. Äiti vaan hymyili vieressä. Onneksi ei tarttenu istua koko matkaa sentää tän pölpöttäjän vieressä, vaan ne jäi aikaisemmin pois kun minä.

Mä en lasta lähtis syytämään asiasta, vaan tässä tapauksessa äitiä.