Lue keskustelun säännöt.
Millä tavoin äitisi tuki sinua naiseksi kasvamisessa?
06.09.2019 |
Saitko mielestäsi tarpeeksi tukea? Koetko, että naiseus yhdisti sinua äitisi? Miten kokemuksesi ovat sinuun vaikuttaneet?
Kommentit (124)
Ei ikinä puhetta seksistä tai ehkäisystä, menkoista puhuttiin pari kertaa kun ne olivat ajankohtaiset, rintaliivit ostin itse. Kaikki tieto opittiin koulussa ja kotona sitten vaan vaiettiin. Ilmeisesti niin tabuja aiheita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähti kun olin 14v. ja jätti minut huolehtimaan sisaruksista, kun isä joi. Kyllä siinä aika nopeasti oppi.
Sama, paitsi lähti kun olin 12v.
Litsarit ja tukistaminen. Sit vainoominen et oottaa mun huoneessa on pimeetä istuu siellä. Mä tuun säihkähdän ihan sairaasti ja sit se et no niin.....katotaan ja sit turpaan mua kasvatti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh? No ei mitenkään erityisesti, miksi olisi pitänyt? Samalla tavalla mut on kasvatettu kuin broiditkin ja hyvä niin.
Toki äiti selitti esim. miten tamponi toimii kun menkat alkoi, muttei tosiaankaan vienyt "juhlimaan naiseksi tuloa", olisin kuollut häpeään. Ihan normaalia elämää.
Rintsikat ja meikit ostin itse.Miksi koet hyväksi asiaksi, ettei perheessä lapsia opeteta olemaan ylpeitä omasta naiseudestaan tai miehuudestaan, vaan opetetaan kaikkien olevan samaa harmaata massaa? Ainoastaan kovalla työnteolla on väliä, kaikki muu on turhaa... On tämä henkisesti ankea maa.
😄 Tuota... Ihan mielenkiinnosta, missä vaiheessa sanoin, että ainoastaan työnteolla on väliä ja kaikki ovat samaa harmaata massaa? Mitä ihmettä.
Tarkoitin, että kaikille meille lapsille oli samat säännöt, opetettiin peruskäytöstavat ja annettiin samat mahdollisuudet sukupuolesta riippumatta.
En minä edes kaivannut mitään "tukea naiseksi kasvamiseen", se, että olin tyttö josta tulee nainen oli yhtä itsestään selvää kuin että tammikuuta seuraa helmikuu. Joku muu ehkä koki asian toisin.
Ja ihan naisellinen nainen musta kasvoi 😊
Päivitteli kaikille puolitutuillekin henkilökohtaisia asioitani liittyen esim. kuukautisten alkamiseen.
Epävarmasta teinistä kasvoi epävarma aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun yksinkertaisena miehenä olen tätä keskustelua uteliaisuudesa pätkän lukentu, niin luulen hetken ymmärtäväni joidenkin tänne ainakin yhtä usein ellei luultavammin useamminkin postaavien naisten (ai naisena esiintyvien) toistuvia vuodatuksia ja niissä esiinyvää katkeruutta miehiä ja muita naisia ja heidän valintojaan ja päätöksiään kohtaan....
Minua kiehtoo neliijako siiä mikä yksilössä on omaa valintaa, mikä enemmän ja tai vähemmän geenien sanelemaa ja mikä vanhempien aikaansaamaa ja mikä mahd. on ympäristön muovaamaa. Yhtä oikeaa vastausta ei varmastikaan ole mutta sehän tästä kaikeksta tekeekin niin mielenkiintoista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osti sidepaketin vessan kaappiin ja thäts it. Niin ja varoitti, että kaikki miehet haluaa vaan sitä ja kotiintuloaika klo21 18v asti.
Minun äitini ei kertonut mitään kuukautisista ja ymmärsin kyllä olla puhumatta niistä hänelle, kun ne alkoivat. Varastin sitten hänen siteitään koko nuoruuteni ja hän teeskenteli, että ei huomannut, että edes tarvitsin siteitä.[/quote
Meillä sama! Onneksi tyttäreni kertoi, vaikka en itse ole oikein hänelle osannut näistä asioista puhua.
Ei minua muutenkaan mitenkään erityisesti naiseksi kasvatettu. Samanlaisen kasvatuksen olemme veljeni kanssa saaneet.
Miten se vaikutti sinuun? Osaatko olla ylpeä omasta naiseudestasi?
Jäin nyt pohtimaan, mitä on naiseus ja miten siitä pitäisi olla ylpeä sen kummemmin kuin muistakaan asioista tai ominaisuuksista. Ihan tavallinen nainen olen ja siihen ihan tyytyväinen sitä erityisemmin ajattelematta.
Miksi ei olisi itsestään naisena ylpeä? Onhan naiseus kuitenkin osa omaa identiteettiä.
Miksi juuri naiseudesta pitäisi olla ylpeä? Mitä erinomaista siinä on? Sehän on vain biologinen fakta. Kuulostaa hassulta ajatukselta. Eiväthän miehetkään ole ylpeitä siitä, että ovat juuri miehiä. Ei ole ainakaan ikinä tullut vastaan miestä, joka olisi hehkuttanut sitä kuinka hän on ylpeä siitä, että on mies. :D
Sukupuolihan ei ole mitenkään omaa ansioita.
Miksei olisi ylpeä kaikesta siitä mitä on?? Naiseudesta, terveydestä, ehkä älykkyydestä, ehkä empaattisuudesta.. se on tervettä, kunnioittaa itseään ja olla ylpeä itsestään.
Ylpeä = koppava, mahtava, pöyhkeä, leuhka.
Miten voisin olla sukupuolestani leuhka?
Mutta en voi ihan olla siitä tyytyväinenkään, sillä naisena olemisessa on paljon varjopuolia. Kivuliaat ja runsaat kuukautiset, hormoniheilahtelut, oviskivut yms.
Koen pikemminkin naiseuden välttämättömänä pahana, jonka kanssa täytyy vaan oppia elämään kun ei muutakaan voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynt 70-luvulla ja vanhempani muutivat maalta pikkukunnasta kaupunkiin. Huomasin jo lapsena että heillä oli ihan erilaiset arvot kuin kaupunkilaisvsnhemmilla, eli sieltä maalta periytyi outoja ajatusmalleja. Epäilen että ns agraarikulttuuri oli sellaiset 20-30v asenteellisesti jäljessä muuta maata. Tässä jotain esimerkkejä:
- isälle oli tärkeää hakata ja piiskata lapsia, hoki aina kaskuja ”ken vitsatta kasvaa se kunniatta kuolee”, ”ken vitsaa säästää, lastaan vihaa”. Ruummillinen kuritus ei ollut niinkään tuhmuudesta rangaistus, vaan yleinen lapsen alistaminen ja nujertaminen. Sitä tehtiin siis myös ilman syytä, kannatti ”varulta piiskata” niin ettei lapsi vaan luule itsestään mitään.
- lapselle v*ttuiltiin ja pilkattiin ja häpäistiin, yritettiin aina nolata. Lisäksi syyllistettiin että ”miten olet noin huono, olet häpeäksi vanhemmilesi!”
-kuukautisiin ja naiseuteen suhtauduttiin raivo-aggressiivisesti. Kun peloissaan ja itkuisena kerroin äidille että menkat alkoivat, äiti karjui, kiroili ja huusi ja haukkui huoraksi, sanoi että nytkö jo se huoraaminen piti aloittaa!
- mistään ei puhuttu, siteitä ei ostettu, ei annettu rahaa siteisiin - piti käyttää paperia
-mihinkään ”turhaan naiseuteen” ei saanut laittaa rahaa, ei ostettu rintsikoita, ei saanut käydä kampaajalla jne, naisten tarpeet oli turhuutta!
- kaikki mitä nainen teki oli halveksuttavaa, hoettiin että naisista ei ole mihinkään, naiset on typeriä, naiset ei tyhminä ymmärrä mistään mitään
- miestä palvottiin. Mies sai parhaat ruokapalat, lapset söi mitä jäljelle jäi jos ylipäätään jäi. Miehelle silitettiin vaatteet valmiiksi töihin, ja äiti aina hätäili että onko isällä kaikki hyvin, onko se nyt tyytyväinen, onko se saanut levätä sohvalla (samaan aikaan naiset toki uurastivat ilman lepotaukoja)
- miehen päätösvalta ja näkemykset olivat ainoa oikea mielipide. Isä määräsi äitiä ketä äidin pitää äänestää vaaleissa
Mutta siis ei kaikilla kavereillani ollit tuollaista, osalla oli modernit itsenäiset äidit ja vielä sellaiset jotka kannusti ja tuki tytärtään.
Mulla on välit poikki ollut vanhempiini varmaan kohta 20v, eikä ole ollut ikävä. Mutta tavallaan ymmärrän että he ovat aikansa tuotteita ja ahdistavan maalaiskulttuurin kasvatteja.
Oletteko muut huonosti kohdellut pohtineet sitä mistä nuo arvot kumpusivat? Olivatko vanhemmat maalaisia vai kaupunkilaisia?
No mun äiti on ollut todella hyvä naisenmalli.
Ei nalkuta, ei uhriudu, ei hauku miehiä, ei ole marttyyri, kulkee selkä suorassa ja nauraa paljon, on lempeä, harrastanut aina myös omia juttuja vaikka onkin äiti ja vaimo eli ei ole unohtanut koskaan itseään tai naiseuttaan, matkustelee myös yksin, elää siten kuten itse tykkää jne.
Hän on hieno nainen, erittäin hyvä esimerkki ollut ja on tyttärilleen edelleen.
Naiseksi kasvamisessa ei oikein muuta ihmeellistä ollut, äiti kyseli onko kuukautiset alkaneet ja hommasi vessankaappiin siteitä johon sitten niiden alettua ilmoitin haluavani tamponeja joita äiti sitten osti.
Kunnon rintaliivit ostettiin kun rinnat oli kasvaneet huomattavasti, sitä ennen käytin sellaisia tukevia pikkutoppeja joita ostin shoppailureissuilta kaverin kanssa.
Rintaliivikauppaan mentiin äidin kanssa ja äiti opetti, että rintsikoihin pitää satsata ja niiden pitää olla hyvät, ja sainkin parit sadan euron rintaliivit ja niihin sopivat kalliimmat alushousut.
Äiti ja isä antoivat myös myöhemmin kotoa muutettuani ja opiskelijana eläessäni lahjakortteja rintaliivikauppoihin, jotta sain kunnon liivit.
Nykyään 26-vuotiaana en käytä rintaliivejä ollenkaan, en ole käyttänyt neljään vuoteen.
Seksistä ja pojista puhuttiin isän kanssa, isän kanssa on luontevampaa puhua sellaiset asiat.
Äitini ei ole sellainen, joka analysoisi mitään parisuhdeasioita ja seksistäkin hän puhuu lähinnä kaksimielisten vitsien muodossa, joten hänen kanssaan en tuollaisista asioista puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukautiset oli hyihyi ja salaisena pidettävä asia, seksistä sanottiin sen verran, että "jos tulet kotiin maha pystyssä, lennät pihalle kuin leppäkeihäs". Suhtaudupa siinä naiseuteen positiivisesti, kun tuntee itsensä saastaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynt 70-luvulla ja vanhempani muutivat maalta pikkukunnasta kaupunkiin. Huomasin jo lapsena että heillä oli ihan erilaiset arvot kuin kaupunkilaisvsnhemmilla, eli sieltä maalta periytyi outoja ajatusmalleja. Epäilen että ns agraarikulttuuri oli sellaiset 20-30v asenteellisesti jäljessä muuta maata. Tässä jotain esimerkkejä:
- isälle oli tärkeää hakata ja piiskata lapsia, hoki aina kaskuja ”ken vitsatta kasvaa se kunniatta kuolee”, ”ken vitsaa säästää, lastaan vihaa”. Ruummillinen kuritus ei ollut niinkään tuhmuudesta rangaistus, vaan yleinen lapsen alistaminen ja nujertaminen. Sitä tehtiin siis myös ilman syytä, kannatti ”varulta piiskata” niin ettei lapsi vaan luule itsestään mitään.
- lapselle v*ttuiltiin ja pilkattiin ja häpäistiin, yritettiin aina nolata. Lisäksi syyllistettiin että ”miten olet noin huono, olet häpeäksi vanhemmilesi!”
-kuukautisiin ja naiseuteen suhtauduttiin raivo-aggressiivisesti. Kun peloissaan ja itkuisena kerroin äidille että menkat alkoivat, äiti karjui, kiroili ja huusi ja haukkui huoraksi, sanoi että nytkö jo se huoraaminen piti aloittaa!
- mistään ei puhuttu, siteitä ei ostettu, ei annettu rahaa siteisiin - piti käyttää paperia
-mihinkään ”turhaan naiseuteen” ei saanut laittaa rahaa, ei ostettu rintsikoita, ei saanut käydä kampaajalla jne, naisten tarpeet oli turhuutta!
- kaikki mitä nainen teki oli halveksuttavaa, hoettiin että naisista ei ole mihinkään, naiset on typeriä, naiset ei tyhminä ymmärrä mistään mitään
- miestä palvottiin. Mies sai parhaat ruokapalat, lapset söi mitä jäljelle jäi jos ylipäätään jäi. Miehelle silitettiin vaatteet valmiiksi töihin, ja äiti aina hätäili että onko isällä kaikki hyvin, onko se nyt tyytyväinen, onko se saanut levätä sohvalla (samaan aikaan naiset toki uurastivat ilman lepotaukoja)
- miehen päätösvalta ja näkemykset olivat ainoa oikea mielipide. Isä määräsi äitiä ketä äidin pitää äänestää vaaleissaMutta siis ei kaikilla kavereillani ollit tuollaista, osalla oli modernit itsenäiset äidit ja vielä sellaiset jotka kannusti ja tuki tytärtään.
Mulla on välit poikki ollut vanhempiini varmaan kohta 20v, eikä ole ollut ikävä. Mutta tavallaan ymmärrän että he ovat aikansa tuotteita ja ahdistavan maalaiskulttuurin kasvatteja.
Oletteko muut huonosti kohdellut pohtineet sitä mistä nuo arvot kumpusivat? Olivatko vanhemmat maalaisia vai kaupunkilaisia?
No apua! En lähtisi yleistämään tuota maalaisuudesta johtuvaksi kuitenkaan. Olen maalla syntynyt v. 1964, aikuiseksi myös maalla kasvanut, ja oli kyllä ihan erilainen kasvatus. Väitän että sekä tyhmiä että hyviä vanhempia löytyy niin maalta kuin kaupungistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti puhui aina melko avoimesti kuukautisista, mutta kyllä ne silti alkaessaan hävettivät ihan hirveästi.
Äiti näytti mallia, millainen on vahva nainen - hän pärjäsi aina, hoiti "miestenkin" työt, uskoi että nainen pääsee minne vain haluaa.
Toisaalta tuntui ettei äidin kanssa ei voinut jakaa mitään kauneusjuttuja, puhua seksistä tai pojista tai pukeutumisesta. Äiti on lesbo ja tyylimme hyvin erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
No mun äiti on ollut todella hyvä naisenmalli.
Ei nalkuta, ei uhriudu, ei hauku miehiä, ei ole marttyyri, kulkee selkä suorassa ja nauraa paljon, on lempeä, harrastanut aina myös omia juttuja vaikka onkin äiti ja vaimo eli ei ole unohtanut koskaan itseään tai naiseuttaan, matkustelee myös yksin, elää siten kuten itse tykkää jne.
Hän on hieno nainen, erittäin hyvä esimerkki ollut ja on tyttärilleen edelleen.Naiseksi kasvamisessa ei oikein muuta ihmeellistä ollut, äiti kyseli onko kuukautiset alkaneet ja hommasi vessankaappiin siteitä johon sitten niiden alettua ilmoitin haluavani tamponeja joita äiti sitten osti.
Kunnon rintaliivit ostettiin kun rinnat oli kasvaneet huomattavasti, sitä ennen käytin sellaisia tukevia pikkutoppeja joita ostin shoppailureissuilta kaverin kanssa.
Rintaliivikauppaan mentiin äidin kanssa ja äiti opetti, että rintsikoihin pitää satsata ja niiden pitää olla hyvät, ja sainkin parit sadan euron rintaliivit ja niihin sopivat kalliimmat alushousut.
Äiti ja isä antoivat myös myöhemmin kotoa muutettuani ja opiskelijana eläessäni lahjakortteja rintaliivikauppoihin, jotta sain kunnon liivit.
Nykyään 26-vuotiaana en käytä rintaliivejä ollenkaan, en ole käyttänyt neljään vuoteen.Seksistä ja pojista puhuttiin isän kanssa, isän kanssa on luontevampaa puhua sellaiset asiat.
Äitini ei ole sellainen, joka analysoisi mitään parisuhdeasioita ja seksistäkin hän puhuu lähinnä kaksimielisten vitsien muodossa, joten hänen kanssaan en tuollaisista asioista puhu.
Minä olisin halunnut olla sinun sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä ketjussa laittautuminen on mielletty jotenkin negatiiviseksi asiaksi? Onhan miehillekin huoliteltu ulkomuoto usein tärkeää itsensä ilmaisua ja ylpeydenaihe, miksei siis myös naisille. Ei laittautumisessa ole mitään pahaa.
"Onhan miehillekin" joo niin varmaan, katsopa ulos, aika harva edes nuori mies nyt kuitenkin laittautuu siinä määrin kuin perus nainen ikäluokassa 20-60. Ehkä baariin vähän partavettä ja heitetään vahaa tukkaan kerran viikossa, aikaa meni 2 min. Onko suihkussa käynti ja dödön käyttö ja puhtaat vaatteet nykyään laittautumista? Sitäkään ei jokainen mies tunnu osaavan kun hiki ja pesemättömät paikat haisevat... Naisilta kyllä odotetaan paljon enemmän, jokapäiväinen meikkaaminen ja hiusten laitto peilin ääressä klo 5 aamulla on normi, perus puhdas mutta meikkaamaton nainen (varsinkin jos naisella aknea!) on "homssuinen", ei tarpeeksi "edustava" esim. asiakaspalvelijaksi. Mies taas saa olla minkälainen pitsanaama tahansa eikä hänen tarvitse pakkeloida jokaista ihohuokostaan piiloon kun kukaan ei sitä kummastele ja siitä huomauttele niin kuin naisten kohdalla. Naisia arvostellaan paljon paljon enemmän ulkonäön perusteella kuin miehiä ikään kuin naisen tehtävä tässä maailmassa tosiaan olisi vain nätiltä näyttäminen, ei ihme jos siis joitakin v*tuttaa tämä pynttäytyminen korostaminen jonain naiseuden ytimenä jota ilman olet joku epänainen. Nainen = naaraspuolinen aikuinen ihminen, k
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynt 70-luvulla ja vanhempani muutivat maalta pikkukunnasta kaupunkiin. Huomasin jo lapsena että heillä oli ihan erilaiset arvot kuin kaupunkilaisvsnhemmilla, eli sieltä maalta periytyi outoja ajatusmalleja. Epäilen että ns agraarikulttuuri oli sellaiset 20-30v asenteellisesti jäljessä muuta maata. Tässä jotain esimerkkejä:
- isälle oli tärkeää hakata ja piiskata lapsia, hoki aina kaskuja ”ken vitsatta kasvaa se kunniatta kuolee”, ”ken vitsaa säästää, lastaan vihaa”. Ruummillinen kuritus ei ollut niinkään tuhmuudesta rangaistus, vaan yleinen lapsen alistaminen ja nujertaminen. Sitä tehtiin siis myös ilman syytä, kannatti ”varulta piiskata” niin ettei lapsi vaan luule itsestään mitään.
- lapselle v*ttuiltiin ja pilkattiin ja häpäistiin, yritettiin aina nolata. Lisäksi syyllistettiin että ”miten olet noin huono, olet häpeäksi vanhemmilesi!”
-kuukautisiin ja naiseuteen suhtauduttiin raivo-aggressiivisesti. Kun peloissaan ja itkuisena kerroin äidille että menkat alkoivat, äiti karjui, kiroili ja huusi ja haukkui huoraksi, sanoi että nytkö jo se huoraaminen piti aloittaa!
- mistään ei puhuttu, siteitä ei ostettu, ei annettu rahaa siteisiin - piti käyttää paperia
-mihinkään ”turhaan naiseuteen” ei saanut laittaa rahaa, ei ostettu rintsikoita, ei saanut käydä kampaajalla jne, naisten tarpeet oli turhuutta!
- kaikki mitä nainen teki oli halveksuttavaa, hoettiin että naisista ei ole mihinkään, naiset on typeriä, naiset ei tyhminä ymmärrä mistään mitään
- miestä palvottiin. Mies sai parhaat ruokapalat, lapset söi mitä jäljelle jäi jos ylipäätään jäi. Miehelle silitettiin vaatteet valmiiksi töihin, ja äiti aina hätäili että onko isällä kaikki hyvin, onko se nyt tyytyväinen, onko se saanut levätä sohvalla (samaan aikaan naiset toki uurastivat ilman lepotaukoja)
- miehen päätösvalta ja näkemykset olivat ainoa oikea mielipide. Isä määräsi äitiä ketä äidin pitää äänestää vaaleissaMutta siis ei kaikilla kavereillani ollit tuollaista, osalla oli modernit itsenäiset äidit ja vielä sellaiset jotka kannusti ja tuki tytärtään.
Mulla on välit poikki ollut vanhempiini varmaan kohta 20v, eikä ole ollut ikävä. Mutta tavallaan ymmärrän että he ovat aikansa tuotteita ja ahdistavan maalaiskulttuurin kasvatteja.
Oletteko muut huonosti kohdellut pohtineet sitä mistä nuo arvot kumpusivat? Olivatko vanhemmat maalaisia vai kaupunkilaisia?
Mun vanhemmat oli maalta ja me asuttiin kaupungissa mutta ei ne sentään tuollaisia olleet asenne maailmaltaan ollenkaan. Vähän takapajuisia kyllä muttei mitään idiootteja. Enkä huomannut kaveripiirinkään maalta tulleissa vanhemmissa sentään noin omituisia asenteita.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynt 70-luvulla ja vanhempani muutivat maalta pikkukunnasta kaupunkiin. Huomasin jo lapsena että heillä oli ihan erilaiset arvot kuin kaupunkilaisvsnhemmilla, eli sieltä maalta periytyi outoja ajatusmalleja. Epäilen että ns agraarikulttuuri oli sellaiset 20-30v asenteellisesti jäljessä muuta maata. Tässä jotain esimerkkejä:
- isälle oli tärkeää hakata ja piiskata lapsia, hoki aina kaskuja ”ken vitsatta kasvaa se kunniatta kuolee”, ”ken vitsaa säästää, lastaan vihaa”. Ruummillinen kuritus ei ollut niinkään tuhmuudesta rangaistus, vaan yleinen lapsen alistaminen ja nujertaminen. Sitä tehtiin siis myös ilman syytä, kannatti ”varulta piiskata” niin ettei lapsi vaan luule itsestään mitään.
- lapselle v*ttuiltiin ja pilkattiin ja häpäistiin, yritettiin aina nolata. Lisäksi syyllistettiin että ”miten olet noin huono, olet häpeäksi vanhemmilesi!”
-kuukautisiin ja naiseuteen suhtauduttiin raivo-aggressiivisesti. Kun peloissaan ja itkuisena kerroin äidille että menkat alkoivat, äiti karjui, kiroili ja huusi ja haukkui huoraksi, sanoi että nytkö jo se huoraaminen piti aloittaa!
- mistään ei puhuttu, siteitä ei ostettu, ei annettu rahaa siteisiin - piti käyttää paperia
-mihinkään ”turhaan naiseuteen” ei saanut laittaa rahaa, ei ostettu rintsikoita, ei saanut käydä kampaajalla jne, naisten tarpeet oli turhuutta!
- kaikki mitä nainen teki oli halveksuttavaa, hoettiin että naisista ei ole mihinkään, naiset on typeriä, naiset ei tyhminä ymmärrä mistään mitään
- miestä palvottiin. Mies sai parhaat ruokapalat, lapset söi mitä jäljelle jäi jos ylipäätään jäi. Miehelle silitettiin vaatteet valmiiksi töihin, ja äiti aina hätäili että onko isällä kaikki hyvin, onko se nyt tyytyväinen, onko se saanut levätä sohvalla (samaan aikaan naiset toki uurastivat ilman lepotaukoja)
- miehen päätösvalta ja näkemykset olivat ainoa oikea mielipide. Isä määräsi äitiä ketä äidin pitää äänestää vaaleissaMutta siis ei kaikilla kavereillani ollit tuollaista, osalla oli modernit itsenäiset äidit ja vielä sellaiset jotka kannusti ja tuki tytärtään.
Mulla on välit poikki ollut vanhempiini varmaan kohta 20v, eikä ole ollut ikävä. Mutta tavallaan ymmärrän että he ovat aikansa tuotteita ja ahdistavan maalaiskulttuurin kasvatteja.
Oletteko muut huonosti kohdellut pohtineet sitä mistä nuo arvot kumpusivat? Olivatko vanhemmat maalaisia vai kaupunkilaisia?
Maalaisia. Olen Pohjois-Pohjanmaalta (en lestadiolainen, jos joku kohta kysyy eli sekään ei heidän käytöstään selitä) ja mulla oli tontyyppinen kasvatus vielä 1990-luvulla. Siellä on jumitettu jonnekin 1950-luvulle. Ei ole ikävä takaisin.
Jaa-a.
Haukkui ”sutturaksi” kun oli jotain 10-vee. En vielä tänä päivävään tiedä mikä suttura on? H u o r a?
Kerran muistaakseni osti sidepaketin ja käski jakaa sen siskoni kanssa. Kuukautiset alkoi kun olin 15, 19 vuotiaana aloin ostaa itse.
En koskaan seurustellut alaikäisenä tai edes hengaillut poikien kanssa, mutta ei päästänyt mökille kun olin 18 koska ajatteli että siellä on poikia. Yksittäinen kerta, en tajua vieläkään. Ja siellä ei edes ollut.
Kun olin 23 alkoi yhtäkkiä vitsailemaan seksistä (minulla oli poikaystävä) ja luuli vissiin että tässä nyt jutellaan tyttöjen juttuja.
Nope.
Enää ei olla väleissä.
Äiti kertoi kuukautisista asiallisesti, joten niihin osasin etukäteen varautua. Mutta ylilyöntejäkin tuli. Esim. Olin äidin kanssa saunassa ja jotain siinä keskusteltiin. Jossain vaiheessa hän sitten kysyi: "Joko sulla on alkanut pimppikarvat kasvaa?" ja katseli haaroväliäni. Tästä seurasi se, että halusin alkaa saunoa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynt 70-luvulla ja vanhempani muutivat maalta pikkukunnasta kaupunkiin. Huomasin jo lapsena että heillä oli ihan erilaiset arvot kuin kaupunkilaisvsnhemmilla, eli sieltä maalta periytyi outoja ajatusmalleja. Epäilen että ns agraarikulttuuri oli sellaiset 20-30v asenteellisesti jäljessä muuta maata. Tässä jotain esimerkkejä:
- isälle oli tärkeää hakata ja piiskata lapsia, hoki aina kaskuja ”ken vitsatta kasvaa se kunniatta kuolee”, ”ken vitsaa säästää, lastaan vihaa”. Ruummillinen kuritus ei ollut niinkään tuhmuudesta rangaistus, vaan yleinen lapsen alistaminen ja nujertaminen. Sitä tehtiin siis myös ilman syytä, kannatti ”varulta piiskata” niin ettei lapsi vaan luule itsestään mitään.
- lapselle v*ttuiltiin ja pilkattiin ja häpäistiin, yritettiin aina nolata. Lisäksi syyllistettiin että ”miten olet noin huono, olet häpeäksi vanhemmilesi!”
-kuukautisiin ja naiseuteen suhtauduttiin raivo-aggressiivisesti. Kun peloissaan ja itkuisena kerroin äidille että menkat alkoivat, äiti karjui, kiroili ja huusi ja haukkui huoraksi, sanoi että nytkö jo se huoraaminen piti aloittaa!
- mistään ei puhuttu, siteitä ei ostettu, ei annettu rahaa siteisiin - piti käyttää paperia
-mihinkään ”turhaan naiseuteen” ei saanut laittaa rahaa, ei ostettu rintsikoita, ei saanut käydä kampaajalla jne, naisten tarpeet oli turhuutta!
- kaikki mitä nainen teki oli halveksuttavaa, hoettiin että naisista ei ole mihinkään, naiset on typeriä, naiset ei tyhminä ymmärrä mistään mitään
- miestä palvottiin. Mies sai parhaat ruokapalat, lapset söi mitä jäljelle jäi jos ylipäätään jäi. Miehelle silitettiin vaatteet valmiiksi töihin, ja äiti aina hätäili että onko isällä kaikki hyvin, onko se nyt tyytyväinen, onko se saanut levätä sohvalla (samaan aikaan naiset toki uurastivat ilman lepotaukoja)
- miehen päätösvalta ja näkemykset olivat ainoa oikea mielipide. Isä määräsi äitiä ketä äidin pitää äänestää vaaleissaMutta siis ei kaikilla kavereillani ollit tuollaista, osalla oli modernit itsenäiset äidit ja vielä sellaiset jotka kannusti ja tuki tytärtään.
Mulla on välit poikki ollut vanhempiini varmaan kohta 20v, eikä ole ollut ikävä. Mutta tavallaan ymmärrän että he ovat aikansa tuotteita ja ahdistavan maalaiskulttuurin kasvatteja.
Oletteko muut huonosti kohdellut pohtineet sitä mistä nuo arvot kumpusivat? Olivatko vanhemmat maalaisia vai kaupunkilaisia?
Maalaisia. Olen Pohjois-Pohjanmaalta (en lestadiolainen, jos joku kohta kysyy eli sekään ei heidän käytöstään selitä) ja mulla oli tontyyppinen kasvatus vielä 1990-luvulla. Siellä on jumitettu jonnekin 1950-luvulle. Ei ole ikävä takaisin.
Olipa ”jännää”, munkin suku pohjanmaalta kotoisin :)
T. Tuo 70-luvulla syntynyt
Sukupuoli-identiteettejä on useita, jotkut eivät esim. koe edustavansa kumpaakaan sukupuolta. Ei kai sen tarvitse olla juuri naiseus, että ihminen on sinut itsensä kanssa? (Eri asia sitten, jos kokee tarvitsevansa sukupuolen korjauksen.) Tämä nyt taitaa mennä jo ketjun aiheen ohi ja täytyy tunnustaa, että on minulle melko vieras asia.
Minä olen kyllä sinut sen kanssa, että olen nainen ja teen ns. naisellisia juttuja, mutta ei se minulle mitenkään erityinen ylpeyden aihe ole. Se vain on asia, joka on.