Millä tavoin äitisi tuki sinua naiseksi kasvamisessa?

Vierailija kirjoitti:

Äiti kertoi kuukautisista asiallisesti, joten niihin osasin etukäteen varautua. Mutta ylilyöntejäkin tuli. Esim. Olin äidin kanssa saunassa ja jotain siinä keskusteltiin. Jossain vaiheessa hän sitten kysyi: "Joko sulla on alkanut pimppikarvat kasvaa?" ja katseli haaroväliäni. Tästä seurasi se, että halusin alkaa saunoa yksin.

Voi ei, äitiparka halunnut olla messissä, mutta mennyt vähän metsään.:D

Uppis

Yhteenveto ketjusta: hyvin harva äiti on ollut kyvykäs toimimaan tyttärelleen hyvänä ja tasapainoisena naisen mallina. Se on surullista.

Ovatko suomalaiset naiset niin henkisesti alistettuja, ettei naiseudesta kyetä tuntemaan tervettä ylpeyttä?

Meillä isä opasti ja auttoi nuoruudessani monissa asioissa, kun äiti ei jostain syystä siihen kyennyt. Tosin hän ei sitten tietenkään osannut naisen näkökulmasta kertoa asioista ja se aiheutti myöhemmin jonkinlaista hämmennystä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä opasti ja auttoi nuoruudessani monissa asioissa, kun äiti ei jostain syystä siihen kyennyt. Tosin hän ei sitten tietenkään osannut naisen näkökulmasta kertoa asioista ja se aiheutti myöhemmin jonkinlaista hämmennystä.

Olin todella pitkään seksuaalisesti kokematon sinkkutyttö. Tunsin siitä voimakasta häpeää, kun isä jatkuvasti selitteli, että naiset saavat miesseuraa milloin vain. Tuntui siltä, että en taida olla edes nainen, kun kukaan ei ole kiinnostunut minusta. Ja jos joku kiinnostui, niin minua ei ollut mitenkään valmennettu etukäteen siihen, että saattaisin tulla ahdistelluksi miesten taholta.

Kertoi menkoista, vähän seksistä (onneksi ei paljon, olin ujo teini ja olisin haihtunut taivaan tuuliin häpeästä), osti rintsikat ja suhtautui muutenkin tosi luontevasti murrosikään ja seksuaaliasioihin. Ja ennen kaikkea: antoi mun olla oma itseni ja ilmaisi rakastavansa mua (ja veljiäni). Se on mielestäni tärkeintä. Isä on ihan toisenlainen, eivätkä välimme ole koskaan olleet hyvät. Äiti-tytärsuhde senkuin paranee.

Kertoi missä on siteitä ja ohjeisti hakemaan migreenilääkitystä jos perin hormonaalisen migreenin. Ei muuta. Äiti ei meikkaa eikä ole koskaan puhunut meille seurustelusta tai mistään seksiin liittyvästä, kaikki naiset ovat h*oria ja miehet oikeassa. Äiti ei myöskään pidä mitään huolta itsestään ja makaa kotona päivät pitkät räsyisissä vaatteissa ja painoa kertynyt lähemmäs 200kg. Olen itse vuosimallia -05 ja onnellinen että nykyään edes netti ja koulu, olisin muuten aika epätoivoinen. Meikit ja vaatteet ostan itse.

Pysäyttävä ketju. Minulla täysin samoja kokemuksia, on haukuttu ties miksi sutturaksi kun kuukautiset alkoivat ja halusin rintaliivit.

Olen syntynyt 1999.

No ei kyllä mitenkään. Enkä sellaista kaivannutkaan, kyllähän sitä kasvaa naiseksi ihan omia aikojaan ilman sen kummempia tukemisia. :)

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä mitenkään. Enkä sellaista kaivannutkaan, kyllähän sitä kasvaa naiseksi ihan omia aikojaan ilman sen kummempia tukemisia. :)

Mikä on vahvistanut kokemustasi naiseudestasi? Minä en saanut siinä tukea ja olen hyvin epävarma naiseudestani. Se on hyvin yksinäistä, koska en ole tottunut jakamaan ajatuksia siitä toisten kanssa. Ripustaudun vahvasti kaikenlaisiin ulkonaisiin naiseuden tunnusmerkkeihin, koska olen sisimmässäni hyvin epävarma siitä mitä naisena eläminen minulle oikein merkitsee. En haluaisi ainakaan suorittaa ns. vahvan naisen roolia samaan tapaan kuin äitini, koska tämä rooli näyttäytyi minulle hyvin yksinäisenä ja uuvuttavana vankilana. Äitini oli hyvin onneton ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Pysäyttävä ketju. Minulla täysin samoja kokemuksia, on haukuttu ties miksi sutturaksi kun kuukautiset alkoivat ja halusin rintaliivit.

Olen syntynyt 1999.

Ikävää, että tällainen kasvatus tapa ei ole kadonnut mihinkään mihinkään. Tyttöjä ei edelleenkään arvosteta perheissä tarpeeksi poikiin verrattuna.

Up

Uppista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä mitenkään. Enkä sellaista kaivannutkaan, kyllähän sitä kasvaa naiseksi ihan omia aikojaan ilman sen kummempia tukemisia. :)

Mikä on vahvistanut kokemustasi naiseudestasi? Minä en saanut siinä tukea ja olen hyvin epävarma naiseudestani. Se on hyvin yksinäistä, koska en ole tottunut jakamaan ajatuksia siitä toisten kanssa. Ripustaudun vahvasti kaikenlaisiin ulkonaisiin naiseuden tunnusmerkkeihin, koska olen sisimmässäni hyvin epävarma siitä mitä naisena eläminen minulle oikein merkitsee. En haluaisi ainakaan suorittaa ns. vahvan naisen roolia samaan tapaan kuin äitini, koska tämä rooli näyttäytyi minulle hyvin yksinäisenä ja uuvuttavana vankilana. Äitini oli hyvin onneton ihminen.

Ei kai sitä mikään ole vahvistanut. En ajattele, että minun pitäisi olla jotenkin tietynlainen siksi, että olen nainen. Olen sellainen kuin olen ja sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä mitenkään. Enkä sellaista kaivannutkaan, kyllähän sitä kasvaa naiseksi ihan omia aikojaan ilman sen kummempia tukemisia. :)

Mikä on vahvistanut kokemustasi naiseudestasi? Minä en saanut siinä tukea ja olen hyvin epävarma naiseudestani. Se on hyvin yksinäistä, koska en ole tottunut jakamaan ajatuksia siitä toisten kanssa. Ripustaudun vahvasti kaikenlaisiin ulkonaisiin naiseuden tunnusmerkkeihin, koska olen sisimmässäni hyvin epävarma siitä mitä naisena eläminen minulle oikein merkitsee. En haluaisi ainakaan suorittaa ns. vahvan naisen roolia samaan tapaan kuin äitini, koska tämä rooli näyttäytyi minulle hyvin yksinäisenä ja uuvuttavana vankilana. Äitini oli hyvin onneton ihminen.

Ei kai sitä mikään ole vahvistanut. En ajattele, että minun pitäisi olla jotenkin tietynlainen siksi, että olen nainen. Olen sellainen kuin olen ja sillä selvä.

Onko sinulla kokemusta siitä, että naiseuttasi olisi vähätelty jotenkin? Sukupuoli on myös kulttuurinen kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä mitenkään. Enkä sellaista kaivannutkaan, kyllähän sitä kasvaa naiseksi ihan omia aikojaan ilman sen kummempia tukemisia. :)

Mikä on vahvistanut kokemustasi naiseudestasi? Minä en saanut siinä tukea ja olen hyvin epävarma naiseudestani. Se on hyvin yksinäistä, koska en ole tottunut jakamaan ajatuksia siitä toisten kanssa. Ripustaudun vahvasti kaikenlaisiin ulkonaisiin naiseuden tunnusmerkkeihin, koska olen sisimmässäni hyvin epävarma siitä mitä naisena eläminen minulle oikein merkitsee. En haluaisi ainakaan suorittaa ns. vahvan naisen roolia samaan tapaan kuin äitini, koska tämä rooli näyttäytyi minulle hyvin yksinäisenä ja uuvuttavana vankilana. Äitini oli hyvin onneton ihminen.

Ei kai sitä mikään ole vahvistanut. En ajattele, että minun pitäisi olla jotenkin tietynlainen siksi, että olen nainen. Olen sellainen kuin olen ja sillä selvä.

Onko sinulla kokemusta siitä, että naiseuttasi olisi vähätelty jotenkin? Sukupuoli on myös kulttuurinen kokemus.

En osaa sanoa, onko vähätelty. En luultavasti osaa ajatella tätä asiaa kovin monimutkaisesti. Sukupuoli on minulle lähinnä pelkkä anatominen tosiasia, vaikka tiedän että on olemassa transihmisiä, jotka kokevat olevansa eri sukupuolta, ja senkin kyllä hyväksyn.

Äiti ei kertonut kuukautisista, oletti varmaan, että koulussa kerrotaan. Kuukautiset alkoivat, kun olin 14 v. Minulla oli huono olo, eikä ruoka maistunut, piti lähteä ruokapöydästä sänkyyn makaamaan. Äiti kyseli, mikä on. Arvasi lopulta, että kuukautiset ovat alkaneet, ja antoi siteitä. Tamponeja aloin käyttää parikymppisenä - inhoan siteitä ja sitä veren valumisen tunnetta, sotkua. 

Rintaliivit? Ei ole muistikuvaa, mutta todennäköisesti käytiin ne äidin kanssa yhdessä ostamassa. Muistan, että aika myöhään rintsikat sain. Rinnat olivat jo kehittyneet siihen malliin, että hölskyivät liikuntatunnilla ja kävi kipeää. 

Minun nuoruudessani Väestöliitto (tai jokin vastaava taho?) lähetti kaikille 15-vuotiaille kirjeen, jossa oli tietoa seksuaalisuudesta ja seurustelusta. Äiti antoi kirjeen minulle, jotenkin niin, että tässä olisi tällainen luettavaksi. Kirjeessä olisi pitänyt olla myös kondomi, mutta en löytänyt sitä. Arvasin, että äiti oli avannut kirjeen ja ottanut kondomin pois. Samoin kävi pikkusiskon kohdalla, kun hän vuotta myöhemmin sai saman kirjeen. Kirjekuoressa varmaan luki kirjeen lähettäjä, ja äiti oli tiennyt mikä kirje on kyseessä.    

Seurustelusta tai seksistä ei kotona puhuttu. Lähinnä kuulin sellaista varottelua - äiti pelkäsi raiskaajia ja muita hyväksikäyttäjiä.

Naisellista "laittautumista" äiti ei juurikaan opettanut, mutta en ollut niin kiinnostunutkaan sellaisesta. Minun nuoruudessani oli ihan tavallista olla meikkaamatta. Kukaan ei ihmetellyt tai "katsonut kieroon", toiset meikkasivat, toiset eivät ja that's it. Ei ollut some-kulttuuria kuten nykyään, ei tarvinnut kuviaan levitellä mihinkään :)

No, mitäpä vielä? Täytyy sanoa, että äiti oli uskonnollisesta perheestä ja varmaan hänen kasvatuksensa selitti sen, että seksuaalisuuteen liittyvistä jutuista oli hänen vaikea puhua. Ne olivat tabuja. Omia lapsia minulla ei ole eikä enää tulekaan (olen 46 v.). En tiedä, miten olisin oman mahdollisen tyttäreni kohdalla toiminut, mutta toivottavasti olisi ollut parempi keskusteluyhteys kuin mitä minulla ja äidilläni oli.

Äitini opetti mulle kun olin 13, kuinka vaihdetaan autoon renkaat. Hän opetti myös perustyökalujen käytön, nuotion ja takan sytyttämisen, sen kuinka ammutaan piekkarilla/ilmakiväärillä, miten asp-tili toimii.. Hän opetti minut kunnioittamaan itseäni, arvostamaan muita, kantamaan vastuuni, keskustelemaan ja kyseenalaistamaan. Ottamaan selvää asioista, uskomaan omiin unelmiin.

Olen molemmille vanhemmilleni kiitollinen siitä, miten he valmensivat elämää varten. Siitä, että sain olla itseni ja tehdä nuorena jo omat päätökseni, kunhan osasin perustella ne ja ymmärsin niiden seuraamukset.

Äiti oli hieno ihminen mutta naiseuden kanssa ulalla, opetti laihduttamaan, häpeämään omaa kehoa, ja uskokaa tai älkää, antamaan kaikille miehille seksiä. Se oli jotain kieroutunutta seksuaalista vapautumista ja ”feminismiä”. Opetti että pidättäytyminen on noloa ja vanhanaikaista. Kortsuja esiteltiin jo ala-asteikäisenä. Itse äiti oli kai todella estynyt, mutta minusta tuli niillä opeilla kauhea pikkulutka. Seksielämän alku oli kaukana kauniista. Olen omalle tyttärelle paljon paljon lempeämpi. Kun hänellä alkoi kuukautiset, halasin. Opetan hänelle lempeästi oman kehon kunnioitusta ja omien rajojen asettamista.