Olinpa positiivisesti yllättynyt kun kuulin tänään ensimmäisen että saattohoitopotilaat nukutetaan muutamaa päivää ennen kuolemaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi sitten sama jos antaa suoraan eutanasian haluaville, eikä jeesustella pitkittävien sedaatioiden kanssa tai passiivisten epäeettisten eutanasioiden (ilman ruokaa /juomaa iäkkäät). Ennen sedaatiota joillakin ihmisillä voi olla kärsimystä, eikä sitä ole varmaan ollut kaikille tarjolla. Entä jos joku on hereillä nukutuksen aikana osittain ja kärsii, jos jokin menee pieleen, eihän nukutusaineet kaikkiin vaikuta samoin. 

Lääkärille kyllä voi olla aika lailla isompi kynnys aktiivisesti lopettaa elämä, kuin pakon edessä kun hoitoja ei enää ole, hyväksyä se että kuolema nyt luonnostaan tulee ja yritetään hoitaa se mahdollisimman kivuttomasti ja arvokkaasti.

Tuossa mitään arvokasta ole kun nääntyy nesteen puutteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi sitten sama jos antaa suoraan eutanasian haluaville, eikä jeesustella pitkittävien sedaatioiden kanssa tai passiivisten epäeettisten eutanasioiden (ilman ruokaa /juomaa iäkkäät). Ennen sedaatiota joillakin ihmisillä voi olla kärsimystä, eikä sitä ole varmaan ollut kaikille tarjolla. Entä jos joku on hereillä nukutuksen aikana osittain ja kärsii, jos jokin menee pieleen, eihän nukutusaineet kaikkiin vaikuta samoin. 

Lääkärille kyllä voi olla aika lailla isompi kynnys aktiivisesti lopettaa elämä, kuin pakon edessä kun hoitoja ei enää ole, hyväksyä se että kuolema nyt luonnostaan tulee ja yritetään hoitaa se mahdollisimman kivuttomasti ja arvokkaasti.

Kaikkien ei ole pakko suorittaa eutanasiaa, sitä haluaville. On erikseen eutanasialääkärit. Ja nimenomaan se on etiikan merkki, että kärsimystä poistetaan ajoissa, ei anneta kärsimyksen tulla tai pitkitetä - jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Eläinten kohdalla kukaan ei sanoisi, että on iso kynnys lopettaa eläimen kärsimys, vaan sitä jopa vaaditaan. 

Tai sitten morfiinia ja jotain rauhoittavaa lääkettä annetaan niin paljon, että saattohoitopotilas kuolee käytännössä unessa. Ei siis kuole lääkkeen takia, vaan sen vaikutuksen alaisena. Tuollainen kuulostaa ihan hyvältä, lempeältä tavalta kuolla.

On kuulemma tiettyjä merkkejä potilaassa, kun kuolema alkaa olla lähellä, esim. hengityksessä. Ne eivät tietenkään ole tarkkoja ennusteita kuolinajankohdasta, mutta antavat suuntaa. Sen mukaan saattohoitajat ja -lääkärit varmaan osaavat antaa noita lääkkeitä?

Minun vaarille annetiin vain morfiinia kun näännytettiin nälkään ja janoon. Oli todella peloissaan vielä silloin kun palasi välillä tajuihinsa. Siitä on nyt kohta 17 vuotta mutta ei unohdu. Keuhkoputkentulehdus oli uusinut eikä haluttu enää hoitaa.

Kyllä mun mummo oli loppuun asti sen verran tajuissaan mitä jaksoi. Ei kuitenkaan saanut ruokaa eikä nestettä viimeisinä päivinään, vaan pelkkää morfiinia, joten oli jo muissa maailmoissa.

Mä olen kyllä kuullut että lopullisen piikin saa jos haluaa. Kärsiä ei tarvi, jos tapaus on täysin toivoton ja muuta ei oo tehtävissä.

Ei minun äitiäni ainakaan nukutettu. Kivut olivat kamalat ja oli hädin tuskin tajuissaan viimeiset päivät. Ulisi vaan kivusta. Syöpään kuoli.

Vierailija kirjoitti:

No, ei varmasti pidä paikkaansa. Mitä minä olen nähnyt, se kipu ja kärsimys on ollut hirveä ennen kuolemaa. Eikä lääkäri tehnyt mitään, vaikka lääkkeet ei auttaneet. Hoitajana näin tällaista useinkin, eikä ainakaan siinä talossa välitetty, vaikka oli henkilökuntaa ja lääkeitä tarpeeksi. Muutenkin hoidon taso ei ole kiinni miehityksestä vaan esimiesten etiikasta.

Kyllä minuun äitini oli lääkehuuruissa viimeisen päivän, muutama vuosi sitten. Oli välillä vähän tajuissaan. Ei ollut kipuja. Minulle sanottiin että täällä ei tarvitse kipuja kärsiä. Varmaankin on johtavien lääkäreiden päätöksistä kiinni nämä asiat. Tämä helsinkiläisessä kaupunginsairaalassa.

Ei kaikkia nukuteta. Lääkkeiden antaminen ei ole nukutus. Jotkut voidaan kyllä nukuttaakin, mutta ei se mikään automaattinen toimi ole.

Äitini kohdalla käytettiin voimakasta kipulaastaria joka vaivutti hänet tajuttomuuteen.

Kummallinen tapaus kaikenkaikkiaan, sillä edellisellä viikolla lekuri oli tehnyt omaisille kertomatta saattohoitopäätöksen (äiti oli aivoinfarktin jälkeen ilman tippaa, jota aloin ihmettelemään virolaisen hoitajan kanssa ja menimme lukemaan potilaskertomuksen koneelta, saattohoitopäätös), joka sitten purettiin kun mutsilta kysyttiin hoitajan ja lekurin läsnäollessa haluaako hän vielä elää.

Tottakai mutsi halusi elää!!!!!!!!!

Seuraavalla viikolla lääkäri oli määrännyt kipulaastarin joka oli vaivuttanut mutsin uneen. Tulin tietoiseksi tapahtumasta liian myöhään ja kuolemahan siitä pakkopaastosta seurasi.

Haukuin sen lekurin mengeleksi ja lupasin tehdä valituksen hänen toiminnastaan jo hieman ennen mutsin kuolemaa.

Seurauksena oli, että lääkäri soitti minulle seuraavana päivänä äidin kuoleman jälkeen ja kysyi haluanko mutsille tehtäväksi ruumiinavauksen kuoleman syyn toteamiseksi, mutta olin siinä vaiheessa jo kaikesta tapahtuneesta niin sekaisin, enkä uskonut siitä olevan mitään hyötyä, joten sanoin kirjoita mitä haluat joten asia haudattiin mutsin mukana.

They shoot horses dont they?

Vierailija kirjoitti:

Äitini kohdalla käytettiin voimakasta kipulaastaria joka vaivutti hänet tajuttomuuteen.

Kummallinen tapaus kaikenkaikkiaan, sillä edellisellä viikolla lekuri oli tehnyt omaisille kertomatta saattohoitopäätöksen (äiti oli aivoinfarktin jälkeen ilman tippaa, jota aloin ihmettelemään virolaisen hoitajan kanssa ja menimme lukemaan potilaskertomuksen koneelta, saattohoitopäätös), joka sitten purettiin kun mutsilta kysyttiin hoitajan ja lekurin läsnäollessa haluaako hän vielä elää.

Tottakai mutsi halusi elää!!!!!!!!!

Seuraavalla viikolla lääkäri oli määrännyt kipulaastarin joka oli vaivuttanut mutsin uneen. Tulin tietoiseksi tapahtumasta liian myöhään ja kuolemahan siitä pakkopaastosta seurasi.

Haukuin sen lekurin mengeleksi ja lupasin tehdä valituksen hänen toiminnastaan jo hieman ennen mutsin kuolemaa.

Seurauksena oli, että lääkäri soitti minulle seuraavana päivänä äidin kuoleman jälkeen ja kysyi haluanko mutsille tehtäväksi ruumiinavauksen kuoleman syyn toteamiseksi, mutta olin siinä vaiheessa jo kaikesta tapahtuneesta niin sekaisin, enkä uskonut siitä olevan mitään hyötyä, joten sanoin kirjoita mitä haluat joten asia haudattiin mutsin mukana.

They shoot horses dont they?

Oletko nyt ihan varma, ettei kyseessä ollut elvytyskielto?

Kuolevan enentyvässä läsnäolossa (sehän on prosessi) elimistömme ei lopulta enää kykene hyödyntämään nesteitä tai ravintoa. Tulee turvotusta, kipua jne kärsimystä mikäli tippaa jatketaan!

Morfiinitokkurassa ovat viimeiset päivät. Heikko keho niin makaavat lähes tajuttomana.

Saattohoitopäätös tehdään todella todella "herkästi" kun potilas on vähänkin vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kohdalla käytettiin voimakasta kipulaastaria joka vaivutti hänet tajuttomuuteen.

Kummallinen tapaus kaikenkaikkiaan, sillä edellisellä viikolla lekuri oli tehnyt omaisille kertomatta saattohoitopäätöksen (äiti oli aivoinfarktin jälkeen ilman tippaa, jota aloin ihmettelemään virolaisen hoitajan kanssa ja menimme lukemaan potilaskertomuksen koneelta, saattohoitopäätös), joka sitten purettiin kun mutsilta kysyttiin hoitajan ja lekurin läsnäollessa haluaako hän vielä elää.

Tottakai mutsi halusi elää!!!!!!!!!

Seuraavalla viikolla lääkäri oli määrännyt kipulaastarin joka oli vaivuttanut mutsin uneen. Tulin tietoiseksi tapahtumasta liian myöhään ja kuolemahan siitä pakkopaastosta seurasi.

Haukuin sen lekurin mengeleksi ja lupasin tehdä valituksen hänen toiminnastaan jo hieman ennen mutsin kuolemaa.

Seurauksena oli, että lääkäri soitti minulle seuraavana päivänä äidin kuoleman jälkeen ja kysyi haluanko mutsille tehtäväksi ruumiinavauksen kuoleman syyn toteamiseksi, mutta olin siinä vaiheessa jo kaikesta tapahtuneesta niin sekaisin, enkä uskonut siitä olevan mitään hyötyä, joten sanoin kirjoita mitä haluat joten asia haudattiin mutsin mukana.

They shoot horses dont they?

Oletko nyt ihan varma, ettei kyseessä ollut elvytyskielto?

Täysin varma, sillä luin hoitajan kanssa äitini hoitotiedot kanslian tietsikalta ja samoin kuin minä, ihmetteli miksei äidilläni ollut tippaa. Oli viety infarktin jälkeen ensiapuun toiseen sairaalaan, josta oli palannut takaisin edellisenä päivänä.

Eniten tilanteessa vitutti "salainen" saattohoitopäätös, sillä vaikka mutsi oli huonossa kunnossa, olisi ollut asianmukaista keskustella kanssani (ainoa omainen joka kävi jatkuvasti katsomassa) saattohoidosta.

Koko sairaalajakso oli jotenkin outo.

Esimerkiksi hoitokokous johon aioin osallistua, oli siirretty tuntia aiemmaksi kuin minulle oli ilmoitettu ja saavuin paikalle vasta kun se oli juuri päättymässä.

Kokemukseni jälkeen aloin uskoa, että vielä elinkelpoisia, vaikeahoitoisia vanhuksia vaivutetaan tajuttomuuteen ja potilaskertomukseen vain kirjoitetaan ettei enää ota ravintoa vastaan ja delaa todennäköisesti elimistön kuivumiseen muutamissa päivissä.

Tutkin annetun kipulaastarin ominaisuuksia tapahtuman jälkeen netistä ( en enää muista kauppanimeä, mutta hyvin yleisesti käytetty kivunhoitovälinen vanhuksille) ja huomasin kuinka tujusta kamasta on kyse.

Vaikkei eutanasia ei ole sallittua lain perusteella, uskon että lakia kierretään hyvin yleisesti ja lekuri voi käytännössä tappaa vanhukset, liikaa vaivaa aiheuttavat, ikiuneen määräämillään lääkkeillä.

En lopultakaan tiedä onko tämä oikein vai väärin, sillä äitinikin oli hyvin sairas ja kivulias loppuaikoinaan ja EHKÄ lääkäri teki sittenkin oikean ratkaisun ja edesauttoi äitini lähtöä nopeammin kuin se olisi tapahtunut luonnollisella tavalla.

Elämä on.........ja ennenkaikkea kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kohdalla käytettiin voimakasta kipulaastaria joka vaivutti hänet tajuttomuuteen.

Kummallinen tapaus kaikenkaikkiaan, sillä edellisellä viikolla lekuri oli tehnyt omaisille kertomatta saattohoitopäätöksen (äiti oli aivoinfarktin jälkeen ilman tippaa, jota aloin ihmettelemään virolaisen hoitajan kanssa ja menimme lukemaan potilaskertomuksen koneelta, saattohoitopäätös), joka sitten purettiin kun mutsilta kysyttiin hoitajan ja lekurin läsnäollessa haluaako hän vielä elää.

Tottakai mutsi halusi elää!!!!!!!!!

Seuraavalla viikolla lääkäri oli määrännyt kipulaastarin joka oli vaivuttanut mutsin uneen. Tulin tietoiseksi tapahtumasta liian myöhään ja kuolemahan siitä pakkopaastosta seurasi.

Haukuin sen lekurin mengeleksi ja lupasin tehdä valituksen hänen toiminnastaan jo hieman ennen mutsin kuolemaa.

Seurauksena oli, että lääkäri soitti minulle seuraavana päivänä äidin kuoleman jälkeen ja kysyi haluanko mutsille tehtäväksi ruumiinavauksen kuoleman syyn toteamiseksi, mutta olin siinä vaiheessa jo kaikesta tapahtuneesta niin sekaisin, enkä uskonut siitä olevan mitään hyötyä, joten sanoin kirjoita mitä haluat joten asia haudattiin mutsin mukana.

They shoot horses dont they?

Oletko nyt ihan varma, ettei kyseessä ollut elvytyskielto?

Täysin varma, sillä luin hoitajan kanssa äitini hoitotiedot kanslian tietsikalta ja samoin kuin minä, ihmetteli miksei äidilläni ollut tippaa. Oli viety infarktin jälkeen ensiapuun toiseen sairaalaan, josta oli palannut takaisin edellisenä päivänä.

Eniten tilanteessa vitutti "salainen" saattohoitopäätös, sillä vaikka mutsi oli huonossa kunnossa, olisi ollut asianmukaista keskustella kanssani (ainoa omainen joka kävi jatkuvasti katsomassa) saattohoidosta.

Koko sairaalajakso oli jotenkin outo.

Esimerkiksi hoitokokous johon aioin osallistua, oli siirretty tuntia aiemmaksi kuin minulle oli ilmoitettu ja saavuin paikalle vasta kun se oli juuri päättymässä.

Kokemukseni jälkeen aloin uskoa, että vielä elinkelpoisia, vaikeahoitoisia vanhuksia vaivutetaan tajuttomuuteen ja potilaskertomukseen vain kirjoitetaan ettei enää ota ravintoa vastaan ja delaa todennäköisesti elimistön kuivumiseen muutamissa päivissä.

Tutkin annetun kipulaastarin ominaisuuksia tapahtuman jälkeen netistä ( en enää muista kauppanimeä, mutta hyvin yleisesti käytetty kivunhoitovälinen vanhuksille) ja huomasin kuinka tujusta kamasta on kyse.

Vaikkei eutanasia ei ole sallittua lain perusteella, uskon että lakia kierretään hyvin yleisesti ja lekuri voi käytännössä tappaa vanhukset, liikaa vaivaa aiheuttavat, ikiuneen määräämillään lääkkeillä.

En lopultakaan tiedä onko tämä oikein vai väärin, sillä äitinikin oli hyvin sairas ja kivulias loppuaikoinaan ja EHKÄ lääkäri teki sittenkin oikean ratkaisun ja edesauttoi äitini lähtöä nopeammin kuin se olisi tapahtunut luonnollisella tavalla.

Elämä on.........ja ennenkaikkea kuolema.

Todellakin kuulostaa pikkasen oudolta, mutta älä yleistä tätä, että näin tehdään kaikille kaikkialla tai edes monille. Olen itse alalla ja ongelma on enemmänkin se, että lääkärit eivät meinaa uskaltaa lopettaa nestetyksiä ja iv-antibiootteja oikeaan aikaan, nesteytystä ja iv-lääkitystä pitkitetään ja näin ollen myös kuolevan ihmisen kärsimyksiä. Neste ei enää imeydy vaan kertyy kudoksiin ja keuhkoihin ja vaikeuttaa hengitystä entisestään.

Saattokodissa hoidetaan lääketieteen pikku epäonnistumiset - ja niitä on paljon. Kyllähän sitä kuolee ilman lääkärien epäonnistumisiakin, keksikää jotain parempaa itse, kaiken ei tarvitse tulla muualta. Ikäänkuin muuta mahdollisuutta ei ole kuin lääketiede.

Lääketiede on kuitenkin erittäin heikkotasoista - ei tunnusta edes sitä tosiseikkaa, jota ei kukaan edes enää jaksaa kiistää, että kaikki krooniset sairaudet johtuvat mikrobeista. Tarvitaan elämänpituinen antibioottihoito, jotta mikrobikuormaa saa vähennettyä eri elämänvaiheissa.

Vierailija kirjoitti:

Ai, en mä vaan haluaisi olla missään horroksessa, etten tiedä edes milloin kuolen.

Moni muu haluaa. Esimerkiksi kaverini, jolla on kyseinen fibroosi ja keuhkot vaihdettu parikin kertaa on jo saanut tehtyä sopimuksen, että kun keuhkot alkaa pettää ja loppu on lähellä hänet nukutetaan. Kystisessä fibroosissa keuhkot täyttyy nesteellä ja käytännössä hukkuu ja hän ei halua kokea sitä hereillä.

Jos ei omaisia ole välittämässä, niin aika karu on kuolema useimmiten. Juhlapuheista huolimatta.

t: ex-vanhustyöntekijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kohdalla käytettiin voimakasta kipulaastaria joka vaivutti hänet tajuttomuuteen.

Kummallinen tapaus kaikenkaikkiaan, sillä edellisellä viikolla lekuri oli tehnyt omaisille kertomatta saattohoitopäätöksen (äiti oli aivoinfarktin jälkeen ilman tippaa, jota aloin ihmettelemään virolaisen hoitajan kanssa ja menimme lukemaan potilaskertomuksen koneelta, saattohoitopäätös), joka sitten purettiin kun mutsilta kysyttiin hoitajan ja lekurin läsnäollessa haluaako hän vielä elää.

Tottakai mutsi halusi elää!!!!!!!!!

Seuraavalla viikolla lääkäri oli määrännyt kipulaastarin joka oli vaivuttanut mutsin uneen. Tulin tietoiseksi tapahtumasta liian myöhään ja kuolemahan siitä pakkopaastosta seurasi.

Haukuin sen lekurin mengeleksi ja lupasin tehdä valituksen hänen toiminnastaan jo hieman ennen mutsin kuolemaa.

Seurauksena oli, että lääkäri soitti minulle seuraavana päivänä äidin kuoleman jälkeen ja kysyi haluanko mutsille tehtäväksi ruumiinavauksen kuoleman syyn toteamiseksi, mutta olin siinä vaiheessa jo kaikesta tapahtuneesta niin sekaisin, enkä uskonut siitä olevan mitään hyötyä, joten sanoin kirjoita mitä haluat joten asia haudattiin mutsin mukana.

They shoot horses dont they?

Oletko nyt ihan varma, ettei kyseessä ollut elvytyskielto?

Täysin varma, sillä luin hoitajan kanssa äitini hoitotiedot kanslian tietsikalta ja samoin kuin minä, ihmetteli miksei äidilläni ollut tippaa. Oli viety infarktin jälkeen ensiapuun toiseen sairaalaan, josta oli palannut takaisin edellisenä päivänä.

Eniten tilanteessa vitutti "salainen" saattohoitopäätös, sillä vaikka mutsi oli huonossa kunnossa, olisi ollut asianmukaista keskustella kanssani (ainoa omainen joka kävi jatkuvasti katsomassa) saattohoidosta.

Koko sairaalajakso oli jotenkin outo.

Esimerkiksi hoitokokous johon aioin osallistua, oli siirretty tuntia aiemmaksi kuin minulle oli ilmoitettu ja saavuin paikalle vasta kun se oli juuri päättymässä.

Kokemukseni jälkeen aloin uskoa, että vielä elinkelpoisia, vaikeahoitoisia vanhuksia vaivutetaan tajuttomuuteen ja potilaskertomukseen vain kirjoitetaan ettei enää ota ravintoa vastaan ja delaa todennäköisesti elimistön kuivumiseen muutamissa päivissä.

Tutkin annetun kipulaastarin ominaisuuksia tapahtuman jälkeen netistä ( en enää muista kauppanimeä, mutta hyvin yleisesti käytetty kivunhoitovälinen vanhuksille) ja huomasin kuinka tujusta kamasta on kyse.

Vaikkei eutanasia ei ole sallittua lain perusteella, uskon että lakia kierretään hyvin yleisesti ja lekuri voi käytännössä tappaa vanhukset, liikaa vaivaa aiheuttavat, ikiuneen määräämillään lääkkeillä.

En lopultakaan tiedä onko tämä oikein vai väärin, sillä äitinikin oli hyvin sairas ja kivulias loppuaikoinaan ja EHKÄ lääkäri teki sittenkin oikean ratkaisun ja edesauttoi äitini lähtöä nopeammin kuin se olisi tapahtunut luonnollisella tavalla.

Elämä on.........ja ennenkaikkea kuolema.

Todellakin kuulostaa pikkasen oudolta, mutta älä yleistä tätä, että näin tehdään kaikille kaikkialla tai edes monille. Olen itse alalla ja ongelma on enemmänkin se, että lääkärit eivät meinaa uskaltaa lopettaa nestetyksiä ja iv-antibiootteja oikeaan aikaan, nesteytystä ja iv-lääkitystä pitkitetään ja näin ollen myös kuolevan ihmisen kärsimyksiä. Neste ei enää imeydy vaan kertyy kudoksiin ja keuhkoihin ja vaikeuttaa hengitystä entisestään.

Näinhän se on mutta yritä selittää se omaisille kun läheinen itkee janoa.

Kaikki eivät pysty juomaan, sylkevät nesteen/jääpalat pois ja silti valittavat janoa.

Surullista ja julman kuuloista mutta se tippa olisi vielä pahempi ratkaisu kuolevalle.