Olinpa positiivisesti yllättynyt kun kuulin tänään ensimmäisen että saattohoitopotilaat nukutetaan muutamaa päivää ennen kuolemaa..

Vierailija kirjoitti:

Ei minun äitiäni ainakaan nukutettu. Kivut olivat kamalat ja oli hädin tuskin tajuissaan viimeiset päivät. Ulisi vaan kivusta. Syöpään kuoli.

Sama mun äidillä. Kellosta kytättiin että milloin SAA antaa seuraavan annoksen morfiinia. Oli aina 30-45min ennen lääkettä todella levoton, heittelehti sängyssä ja ulisi, kyyneleet valui silmistä... Mutta ei vaan voi antaa lääkettä ettei mene liikaa!

Voin tunnustaa että jos loppu ei olisi tullut, olisin ihan juuri ollut valmis ottamaan tyynyn ja hoitamaan homman itse. Sekin olisi ollut inhimillisempää. Ja soimaan itseäni varmaan ikuisesti että miksi en tehnyt sitä loppua itse jo ensimmäisen kärsimysvuorokauden jälkeen vaan seurasin kärsimystä vain vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin pitkän aikaa onnellinen, kun kuulin sedaatiosta. Siihen se loppui, kun kuulin sedaation ongelmista. Nukutus ei aina viekään tajua, ainoastaan kyvyn liikkua ja reagoida.

Minun mieheni kärsi sietämättömistä syöpäkivuista ja niihin auttoi ainoastaan sedaatio. Hän oli hyvin kiitollinen, että pääsi kivuista hetkellisesti eroon silloin, kun ne olivat pahimmillaan. Myöhemmin löytyi oikeanlainen kipulääkekoktail ja sedaatioon ei tarvinnut enää turvautua. Hän eli saattohoitokodissa viimeiset vuorokautensa, mutta ei siellä potilaita nukutettu ennen kuolemaa. Huolehdittiin kyllä riittävästä kipulääkityksestä, toisin kuin sairaalassa.

Kiitos Terhokodille hyvästä hoidosta. Sitä edeltävä hoidon taso Suomen parhaimpana pidetyssä sairaalassa taas oli järkyttävän huonoa.

Siis mistä ne tietää minä päivänä potilas kuolee?

Oliko tässä vai jossain toisessa ketjussa kun joku hoitsu kommentoi että osa lääkäreistä ei vaan välitä. Miettikää jos sinne on pesiytynyt joukkoon ihka aitoja sadisteja. Sitäkin olen miettinyt että joltakihan ne hoitsujen varastamat kipulääkkeet on pois. Varminta varastaa ihmisiltä jotka on kyvyttömiä pitämään puoliaan? Just tämän takia että Suomessa ihmisiä kidutetaan, jos sairastun syöpään ensitöikseni hankin keinon päättää päiväni itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kohdalla käytettiin voimakasta kipulaastaria joka vaivutti hänet tajuttomuuteen.

Kummallinen tapaus kaikenkaikkiaan, sillä edellisellä viikolla lekuri oli tehnyt omaisille kertomatta saattohoitopäätöksen (äiti oli aivoinfarktin jälkeen ilman tippaa, jota aloin ihmettelemään virolaisen hoitajan kanssa ja menimme lukemaan potilaskertomuksen koneelta, saattohoitopäätös), joka sitten purettiin kun mutsilta kysyttiin hoitajan ja lekurin läsnäollessa haluaako hän vielä elää.

Tottakai mutsi halusi elää!!!!!!!!!

Seuraavalla viikolla lääkäri oli määrännyt kipulaastarin joka oli vaivuttanut mutsin uneen. Tulin tietoiseksi tapahtumasta liian myöhään ja kuolemahan siitä pakkopaastosta seurasi.

Haukuin sen lekurin mengeleksi ja lupasin tehdä valituksen hänen toiminnastaan jo hieman ennen mutsin kuolemaa.

Seurauksena oli, että lääkäri soitti minulle seuraavana päivänä äidin kuoleman jälkeen ja kysyi haluanko mutsille tehtäväksi ruumiinavauksen kuoleman syyn toteamiseksi, mutta olin siinä vaiheessa jo kaikesta tapahtuneesta niin sekaisin, enkä uskonut siitä olevan mitään hyötyä, joten sanoin kirjoita mitä haluat joten asia haudattiin mutsin mukana.

They shoot horses dont they?

Oletko nyt ihan varma, ettei kyseessä ollut elvytyskielto?

Täysin varma, sillä luin hoitajan kanssa äitini hoitotiedot kanslian tietsikalta ja samoin kuin minä, ihmetteli miksei äidilläni ollut tippaa. Oli viety infarktin jälkeen ensiapuun toiseen sairaalaan, josta oli palannut takaisin edellisenä päivänä.

Eniten tilanteessa vitutti "salainen" saattohoitopäätös, sillä vaikka mutsi oli huonossa kunnossa, olisi ollut asianmukaista keskustella kanssani (ainoa omainen joka kävi jatkuvasti katsomassa) saattohoidosta.

Koko sairaalajakso oli jotenkin outo.

Esimerkiksi hoitokokous johon aioin osallistua, oli siirretty tuntia aiemmaksi kuin minulle oli ilmoitettu ja saavuin paikalle vasta kun se oli juuri päättymässä.

Kokemukseni jälkeen aloin uskoa, että vielä elinkelpoisia, vaikeahoitoisia vanhuksia vaivutetaan tajuttomuuteen ja potilaskertomukseen vain kirjoitetaan ettei enää ota ravintoa vastaan ja delaa todennäköisesti elimistön kuivumiseen muutamissa päivissä.

Tutkin annetun kipulaastarin ominaisuuksia tapahtuman jälkeen netistä ( en enää muista kauppanimeä, mutta hyvin yleisesti käytetty kivunhoitovälinen vanhuksille) ja huomasin kuinka tujusta kamasta on kyse.

Vaikkei eutanasia ei ole sallittua lain perusteella, uskon että lakia kierretään hyvin yleisesti ja lekuri voi käytännössä tappaa vanhukset, liikaa vaivaa aiheuttavat, ikiuneen määräämillään lääkkeillä.

En lopultakaan tiedä onko tämä oikein vai väärin, sillä äitinikin oli hyvin sairas ja kivulias loppuaikoinaan ja EHKÄ lääkäri teki sittenkin oikean ratkaisun ja edesauttoi äitini lähtöä nopeammin kuin se olisi tapahtunut luonnollisella tavalla.

Elämä on.........ja ennenkaikkea kuolema.

Todellakin kuulostaa pikkasen oudolta, mutta älä yleistä tätä, että näin tehdään kaikille kaikkialla tai edes monille. Olen itse alalla ja ongelma on enemmänkin se, että lääkärit eivät meinaa uskaltaa lopettaa nestetyksiä ja iv-antibiootteja oikeaan aikaan, nesteytystä ja iv-lääkitystä pitkitetään ja näin ollen myös kuolevan ihmisen kärsimyksiä. Neste ei enää imeydy vaan kertyy kudoksiin ja keuhkoihin ja vaikeuttaa hengitystä entisestään.

Näinhän se on mutta yritä selittää se omaisille kun läheinen itkee janoa.

Kaikki eivät pysty juomaan, sylkevät nesteen/jääpalat pois ja silti valittavat janoa.

Surullista ja julman kuuloista mutta se tippa olisi vielä pahempi ratkaisu kuolevalle.

No tämänkin takia kipupumppu on hyvä lopussa. Eivät saattohoidettavat yleensä kyllä itke janoa. Tätä keskustelua on hankala käydä, kun ihmiset eivät ole perillä siitä, miltä kuoleva ihminen näyttää. Suuta houdetaan kostuttavilla suihkeilla ja sitruunatikuilla, huulia rasvataan jne. Ja tosiaan kipupumppu on lopussa yleensä (morfiini).

Aika monta janoa itkevää olen kyllä ainakin oman urani aikana kohdannut. Esim. suihkeen vaikutus on melko lyhytaikainen niin ei auta että hoitaja ehtii parin tunnin välein (jos sitäkään) pikaisesti käydä sitä suuhun tuikkaamassa. Sama muissa.

Pidän itse vanhustyöstä mutta en vaan enää pysty sitä tekemään. Niin paljon kummittelee kaikki ne yksin huoneessaan kuolleet kun ei edes kuoleman hetkelle hoitajaa saa viereen jos omaisia ei ole. Ovi auki vaan käytävälle ja ohimennessä vilkaisu että onko hengissä vielä vai joko pääsee siivoamaan huonetta seuraavalle :'( Siinä sitä hyvää ja arvokasta vanhuutta kerrakseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kohdalla käytettiin voimakasta kipulaastaria joka vaivutti hänet tajuttomuuteen.

Kummallinen tapaus kaikenkaikkiaan, sillä edellisellä viikolla lekuri oli tehnyt omaisille kertomatta saattohoitopäätöksen (äiti oli aivoinfarktin jälkeen ilman tippaa, jota aloin ihmettelemään virolaisen hoitajan kanssa ja menimme lukemaan potilaskertomuksen koneelta, saattohoitopäätös), joka sitten purettiin kun mutsilta kysyttiin hoitajan ja lekurin läsnäollessa haluaako hän vielä elää.

Tottakai mutsi halusi elää!!!!!!!!!

Seuraavalla viikolla lääkäri oli määrännyt kipulaastarin joka oli vaivuttanut mutsin uneen. Tulin tietoiseksi tapahtumasta liian myöhään ja kuolemahan siitä pakkopaastosta seurasi.

Haukuin sen lekurin mengeleksi ja lupasin tehdä valituksen hänen toiminnastaan jo hieman ennen mutsin kuolemaa.

Seurauksena oli, että lääkäri soitti minulle seuraavana päivänä äidin kuoleman jälkeen ja kysyi haluanko mutsille tehtäväksi ruumiinavauksen kuoleman syyn toteamiseksi, mutta olin siinä vaiheessa jo kaikesta tapahtuneesta niin sekaisin, enkä uskonut siitä olevan mitään hyötyä, joten sanoin kirjoita mitä haluat joten asia haudattiin mutsin mukana.

They shoot horses dont they?

Oletko nyt ihan varma, ettei kyseessä ollut elvytyskielto?

Täysin varma, sillä luin hoitajan kanssa äitini hoitotiedot kanslian tietsikalta ja samoin kuin minä, ihmetteli miksei äidilläni ollut tippaa. Oli viety infarktin jälkeen ensiapuun toiseen sairaalaan, josta oli palannut takaisin edellisenä päivänä.

Eniten tilanteessa vitutti "salainen" saattohoitopäätös, sillä vaikka mutsi oli huonossa kunnossa, olisi ollut asianmukaista keskustella kanssani (ainoa omainen joka kävi jatkuvasti katsomassa) saattohoidosta.

Koko sairaalajakso oli jotenkin outo.

Esimerkiksi hoitokokous johon aioin osallistua, oli siirretty tuntia aiemmaksi kuin minulle oli ilmoitettu ja saavuin paikalle vasta kun se oli juuri päättymässä.

Kokemukseni jälkeen aloin uskoa, että vielä elinkelpoisia, vaikeahoitoisia vanhuksia vaivutetaan tajuttomuuteen ja potilaskertomukseen vain kirjoitetaan ettei enää ota ravintoa vastaan ja delaa todennäköisesti elimistön kuivumiseen muutamissa päivissä.

Tutkin annetun kipulaastarin ominaisuuksia tapahtuman jälkeen netistä ( en enää muista kauppanimeä, mutta hyvin yleisesti käytetty kivunhoitovälinen vanhuksille) ja huomasin kuinka tujusta kamasta on kyse.

Vaikkei eutanasia ei ole sallittua lain perusteella, uskon että lakia kierretään hyvin yleisesti ja lekuri voi käytännössä tappaa vanhukset, liikaa vaivaa aiheuttavat, ikiuneen määräämillään lääkkeillä.

En lopultakaan tiedä onko tämä oikein vai väärin, sillä äitinikin oli hyvin sairas ja kivulias loppuaikoinaan ja EHKÄ lääkäri teki sittenkin oikean ratkaisun ja edesauttoi äitini lähtöä nopeammin kuin se olisi tapahtunut luonnollisella tavalla.

Elämä on.........ja ennenkaikkea kuolema.

Todellakin kuulostaa pikkasen oudolta, mutta älä yleistä tätä, että näin tehdään kaikille kaikkialla tai edes monille. Olen itse alalla ja ongelma on enemmänkin se, että lääkärit eivät meinaa uskaltaa lopettaa nestetyksiä ja iv-antibiootteja oikeaan aikaan, nesteytystä ja iv-lääkitystä pitkitetään ja näin ollen myös kuolevan ihmisen kärsimyksiä. Neste ei enää imeydy vaan kertyy kudoksiin ja keuhkoihin ja vaikeuttaa hengitystä entisestään.

Näinhän se on mutta yritä selittää se omaisille kun läheinen itkee janoa.

Kaikki eivät pysty juomaan, sylkevät nesteen/jääpalat pois ja silti valittavat janoa.

Surullista ja julman kuuloista mutta se tippa olisi vielä pahempi ratkaisu kuolevalle.

No tämänkin takia kipupumppu on hyvä lopussa. Eivät saattohoidettavat yleensä kyllä itke janoa. Tätä keskustelua on hankala käydä, kun ihmiset eivät ole perillä siitä, miltä kuoleva ihminen näyttää. Suuta houdetaan kostuttavilla suihkeilla ja sitruunatikuilla, huulia rasvataan jne. Ja tosiaan kipupumppu on lopussa yleensä (morfiini).

Aika monta janoa itkevää olen kyllä ainakin oman urani aikana kohdannut. Esim. suihkeen vaikutus on melko lyhytaikainen niin ei auta että hoitaja ehtii parin tunnin välein (jos sitäkään) pikaisesti käydä sitä suuhun tuikkaamassa. Sama muissa.

Pidän itse vanhustyöstä mutta en vaan enää pysty sitä tekemään. Niin paljon kummittelee kaikki ne yksin huoneessaan kuolleet kun ei edes kuoleman hetkelle hoitajaa saa viereen jos omaisia ei ole. Ovi auki vaan käytävälle ja ohimennessä vilkaisu että onko hengissä vielä vai joko pääsee siivoamaan huonetta seuraavalle :'( Siinä sitä hyvää ja arvokasta vanhuutta kerrakseen!

Myös minun rakas mummini aneli vettä ja sitä annoinkin hänelle varovasti nokkamukista. Sitä hän yritti ryystää isot määrät, kun oli niin janoinen ja sitten imaisi vettä henkeensä. Vuodeosastolla sanottiin vaan, että huulien kostutus riittää, eivätkä tuoneet edes välineitä siihen, vaikka pyysin. Aivan ala-arvoista kohtelua kuolevalle vanhukselle.

Johonkin toiseen ketjuun kirjoitinkin, että olen asunut pitkään Hollannissa. Täällä eutanasia on siis tarkasti määriteltyjen ehtojen täyttyessä sallittu tai pikemminkin ei-rangaistava teko.

Entinen työkaverini (yli 60-v. nainen) sairastui syöpään ja pian selvisi, että mitään ei ole tehtävissä. Hän valitsi eutanasian ja sai lähteä tästä maailmasta itse valitsemanaan ajankohtana ja ennenkuin kärsimys kävi ylivoimaiseksi. Toivon todella, että eutanasia sallittaisiin jossain vaiheessa Suomessakin.