"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."

Vierailija kirjoitti:

Esim. minä olin aika väsynyt kun elettiin kolmen pikkulapsen kanssa, mies ja minä oltiin kokopäivätöissä, oli paljon matkapäiviä, oltiin kumpikin vaihdettu työpaikkaa ja asuntoa, tehtiin remppaa ja käytiin oikeutta hometalon takia,

--oisko kannattanu hoitaa nuo asiat kuntoon ensin , ja sitten miettiä lasten tekoa?

turhaa uhriutumista taas jos ilman lastakin asiat sekasin.

Mitä ihmeen uhriutumishölinää nyt taas? Asiat oli ihan kunnossa, lapset tehty aivan harkiten, väsymyksen kesti ihan mainiosti, kun tekemistä oli jakamassa kaksi ja suunnitteli arjen toimivaksi.  Se mihin ei pystynyt varautumaan tietenkään oli  homelöydökset vuosien oikeudenkäynteineen ja läheisten kuolemantaudit.   Mainitsinko mitään siitä, miten itseänikin koski joka paikasta, kun kannoin huolta syöpäpotilaista, tai pelosta, että itsestänikin löytyy kohta parantumaton tauti? En maininnut. Joten uhriudu ihan keskenäsi vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tästä ketjusta ei ole äitien jankkausta vaan muiden "av-mammojen" äitiparjaamista. Kyllä, aloittajan kaveri laukaisi hölmön kommentin. Silti on älytöntä sanoa, että äidit eivät saa valittaa mistään lapsiiin liittyvästä, koska "oma valinta" ja "itsepähän teit". Edes vauva.fi:ssä? Jatkakaa Jeesus-vitsien vääntämistä ja lemmikkienhoitotarinoita rauhassa. Niistähän tämä ketju täyttyy :)

Et sitten ole lukenut ketjua? Kyllä äiti saa väsymystä tuntea ja valittaa. Pointti on se, että äiti ei saa vähätellä ja mitätöidä muiden väsymystä. 

Jännä kuinka monet ajattelevat, että äidit saavat lällätellä muiden ahdinkoa ja leikkiä marttyyria ja silti odottaa, että nämä vähättelyn kohteet nöyristelevät ja kumartelevat, että totta tosiaan "Kyllähän minä tosiaan olen hyvin onnellinen kun elän vain näiden pakko-oireiden kanssa. Sinulla on taas nuo lapset, jotka väsyttävät vielä enemmän ja tekevät elämästäsi vielä kamalampaa."

No miksi pitää puolin ja toisin "vähätellä" ja "nöyristellä ja kumarrella"? Onko tässä nyt juuri sitä perfektionismiin pyrkimistä ja tavallista alempana olevaa sietokykyä pelissä? = Herkkä hipiä.

Jos on väsynyt tai kipeä, niin miksei siitä pysty keskustelemaan? Jos tuntuu siltä että nyt kaveri vähättelee, miksei siitä pysty sanomaan, että musta tuntuu ettet ota mun väsymystä tarpeeksi tosissasi ja kerro lisää? 

Harvinaiset väsymysoireyhtymät on harvinaisia verrattuna  miljoonaan lasten aiheuttamasta väsystä kärsijään. 

Kuukaan ei vähättele niitä äitejä, jotka kirjoittavat asiallisesti ja ymmärtävät, että ihmisillä on erilaisia väsyttäviä elämäntilanteita. Mutta jos kirjoitat viestin tyyliin "en nyt halua vähätellä, mutta vähättelen kuitenkin ja odotan, että sepustukseni jälkeen myönnät, että minulla tosiaan on vaikeampaa kuin sinulla", niin joo, tuskin sieltä mitään myötätuntoa tippuu. Haloo. Opettele käyttäytymään asiallisesti ja ymmärtäväisesti muita kohtaan, niin sullekin ehkä ollaan mukavampia. 

Tuollaisessa keskustelutilanteessa, jossa ensin valittaa toinen ja sitten toinen, mistä se toinen sydämistyy, tilanne lienee se, että ollaan niin väsyneitä, että loukkaannutaan kamalan helposti ja ymmärretään sellaistakin, mitä ei ollut tarkoitus. Puretaan paineita, mutta ei ollakaan niin samassa tilanteessa tai niin hyvät kamut, että saataisiin molemmin puolin helpotusta, vaan toinen tykkää kytttyrää. 

sydämistymisen voi vahtaa mitätöinniksi. Sitä se on, tuota on turha naamioida, kuin se olisi hyvä teko. Eri

Onneksi on kyökkipsykologia. Sillä pystyy selittämään aivan kaiken. Sovitaan sitten, että velat ovat aivan normaalin jäpäköitä ihmisiä, joilla on normaali tapa ja reagointikynnys suhtautua elämän vaikeuksiin kuin muillakin.

Niinhän valtaosa onkin! Lakkaa nostamasta äidin asemaa johonkin korokkeelle, ei äiti eroa velasta mitenkään, mitä tulee siihen että kaikkien tunteet ja kokemukset ovat yhtä arvokkaita.

Miten niin ovat yhtä arvokkaita?  

Siten että kumpikaan ei ole toistaan arvokkaampi, huonompi, tai parempi. Parempi sana olisi ehkö samanvertaiset tai joku muu vastaava.

Miksi ei?

Lue ketjusta.

Perustelet kuin Lapinlahden linnut: se ei käy, koska se ei käy-tyyppisesti. yritä nyt ihmeessä perustella, minkä takia ihminen, joka ei kestä mitään, ei pysty mihinkään eikä tee mitään olisi yhtä hyvä kuin muut.

Et jaksanut siis lukea. Tämän ihmisen kokemusta ei voi verrata esim sinun kokemukseen. En ole sanonut että ihmistä ei voisi verrata toiseen, vaan heidän tuntemuksiaan ei voi verrata, varsinkaan mitätöimällä toinsen tuntemus. Toiset ihmiset ovat parempia kuin toiset. Jos kyse on vaikka paikallaan olemisesta, niin tuo joka ei tee mitään, voi olla parempi tuossa hommassa kuin muut. Jos taas arvotat ihmisen vaikka hänen antamallaan panoksella yhteisölle, niin tulos on eri. Miksi sinä kyselet näitä itsestäänselvyyksä, etkä lue ketjua?

Selvältä näyttää, että täällä ainakin pari arvottaa paikallaan olemista ja turhanpäiväisestä nokkiinsa ottamista yli kaiken.  Sillä on varmaan joku piilevä panos yhteisölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.

Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.

Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?

Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.

Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.

Ymmärräthän tämän?

Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?

Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.

T: SInkku vela.

Tuskinpa olisit täällä kehumassa kuinka sinä olet muita ihmisiä parempi kun et loukkaannu, ja toisia naurettaviksi haukkumassa, jos sinulla olisi kokemusta vähän pahemmasta väsymyksestä mitä normi ihmisillä on.

Helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos ei todellakaan ole ollut viikko kausia peseytymättä ja ei ole tarvinnut kärsiä vuosikausia kestäneestä vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenistä eri lääkkeistä.

Ei kuitenkaan anna aihetta mihinkään itsensä ylentämiseen tuo sinun "ei mua ainakaan haittaa" kokemuksesi.

Sanotko siis, ettei mulla ole kokemusta oikeasta väsymyksestä, koska..?

T: Sinkku vela.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.

Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.

Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?

Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.

Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.

Ymmärräthän tämän?

Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?

Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.

T: SInkku vela.

Miten pystyt sanomaan että olet toista väsyneempi? Yhtä hyvin minä voin sanoa että et ole. Sorrut itse tuohon mitä niin paheksut.

Silläkin on merkitystä, millä äänenpainoilla tuon sanoo. 

Mä näkisin tuon siten, että äidillä väsymisen osatekijöitä on tuolloin yksi merkittävä enemmän vaikuttamassa kuin lapsettomalla. Esim. minä olin aika väsynyt kun elettiin kolmen pikkulapsen kanssa, mies ja minä oltiin kokopäivätöissä, oli paljon matkapäiviä, oltiin kumpikin vaihdettu työpaikkaa ja asuntoa, tehtiin remppaa ja käytiin oikeutta hometalon takia, iskällä oli syöpä ja paras kaveri oli juuri kuollut syöpään. Jos ei olisi ollut noita lapsia, olisin mitä todennäköisimmin ollut vähän vähemmän väsynyt. "Äiti on vähän väsynyt"-paita on kyllä vuosikymmenien mittaan kadonnut. 

Ei. Ei. Ei. Väsymisen osatekijöitä on hyvin hyvin harvoin muuten yhtä paljon ja toisella lapset lisäksi, vaan kummallakin vaikuttaa eri asiat ja vieläpä eri tavoin. 

Haluat siis kehittää painoarvot eri osatekijöille. Tästähän saadaan mutkikkaampi kuin lassssukoiden markkina-arvoteoriasta.  Lisäksi pitäisi päättää, että naiset eivät voi keskustella väsymyksestä ilman, että ensin käydään läpi, mitkä kaikki tekijät kullakin ovat niin sanotusti päällä keskustelun hetkellä. 

Haluan, että eri osatekijät hyväksytään sellaisina kuin ne ovat ja sellaisina kuin kukin ne itse kokee. En halua kilpailua siitä, kuka on väsynein, haluan ymmärrystä muiden väsymystä kohtaan. Mahdotonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.

Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.

Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?

Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.

Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.

Ymmärräthän tämän?

Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?

Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.

T: SInkku vela.

Tuskinpa olisit täällä kehumassa kuinka sinä olet muita ihmisiä parempi kun et loukkaannu, ja toisia naurettaviksi haukkumassa, jos sinulla olisi kokemusta vähän pahemmasta väsymyksestä mitä normi ihmisillä on.

Helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos ei todellakaan ole ollut viikko kausia peseytymättä ja ei ole tarvinnut kärsiä vuosikausia kestäneestä vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenistä eri lääkkeistä.

Ei kuitenkaan anna aihetta mihinkään itsensä ylentämiseen tuo sinun "ei mua ainakaan haittaa" kokemuksesi.

Sanotko siis, ettei mulla ole kokemusta oikeasta väsymyksestä, koska..?

T: Sinkku vela.

Touchee. On ne mammat niin kamalia kun sanoo, ettei ole oikeaa kokemusta väsymyksestä koska ei ole lapsia, mutta masentunut pipipää saa sanoa, ettei toisilla ole kokemusta OIKEASTA väsymyksestä, jos ei ole kärsinyt  vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenestä eri lääkkeestä.

Kilpailua tuo on, kaikki tuommoisella kilpailevat ovat ihan yhtä typeriä, ovat sitten mammoja tai masentuneita, minäminäminä ja muiden pitäisi raportoida kaikki omat asiansa että voisi oikein kunnolla verrata kenellä menee huonoiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna

Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.

Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.

Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.

Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.

En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli.   Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste.  Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.

Toivottavasti olosi on jo paljon parempi! 

Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla  vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?

Kyllä minä niin loukkaannuin, kun joku normaali ja terve ihminen valitti väsymystä, vaikka minä olen niin masentunut ja univaikeuksinen mt-ongelmainen, ettei sillä normaalilla ja terveellä ole mitään käsitystä mistään :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.

Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.

Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?

Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.

Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.

Ymmärräthän tämän?

Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?

Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.

T: SInkku vela.

Tuskinpa olisit täällä kehumassa kuinka sinä olet muita ihmisiä parempi kun et loukkaannu, ja toisia naurettaviksi haukkumassa, jos sinulla olisi kokemusta vähän pahemmasta väsymyksestä mitä normi ihmisillä on.

Helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos ei todellakaan ole ollut viikko kausia peseytymättä ja ei ole tarvinnut kärsiä vuosikausia kestäneestä vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenistä eri lääkkeistä.

Ei kuitenkaan anna aihetta mihinkään itsensä ylentämiseen tuo sinun "ei mua ainakaan haittaa" kokemuksesi.

No jopas. Yksi täällä nillittää miten hänen tiskaus- ja lemmikinhoito-väsymystuntemuksensa on ihan yhtä samanarvoinen kuin kenen tahansa kaikki muutkin väsymykset.  Kun joku kehtaa sanoa, että ei häntä ainakaan haittaa jos toinen hieman huonosti muotoilee omaa väsytilaansa, se saa aiheen kärttyillä, että kyse on itsensä ylentämisestä.  Hyvänenaika sentään :D

Niin jos noita juttuja irroittaa asiayhteydestä, niin tilanne on hämmentävä. Esimerkiksi joku lyttää toisen kokemuksen omalla kokemuksellaan ja tätä lyttääjää paheksutaan, niin seuraava tulee laukomaan "hyvänenaika sentään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tästä ketjusta ei ole äitien jankkausta vaan muiden "av-mammojen" äitiparjaamista. Kyllä, aloittajan kaveri laukaisi hölmön kommentin. Silti on älytöntä sanoa, että äidit eivät saa valittaa mistään lapsiiin liittyvästä, koska "oma valinta" ja "itsepähän teit". Edes vauva.fi:ssä? Jatkakaa Jeesus-vitsien vääntämistä ja lemmikkienhoitotarinoita rauhassa. Niistähän tämä ketju täyttyy :)

Et sitten ole lukenut ketjua? Kyllä äiti saa väsymystä tuntea ja valittaa. Pointti on se, että äiti ei saa vähätellä ja mitätöidä muiden väsymystä. 

Jännä kuinka monet ajattelevat, että äidit saavat lällätellä muiden ahdinkoa ja leikkiä marttyyria ja silti odottaa, että nämä vähättelyn kohteet nöyristelevät ja kumartelevat, että totta tosiaan "Kyllähän minä tosiaan olen hyvin onnellinen kun elän vain näiden pakko-oireiden kanssa. Sinulla on taas nuo lapset, jotka väsyttävät vielä enemmän ja tekevät elämästäsi vielä kamalampaa."

No miksi pitää puolin ja toisin "vähätellä" ja "nöyristellä ja kumarrella"? Onko tässä nyt juuri sitä perfektionismiin pyrkimistä ja tavallista alempana olevaa sietokykyä pelissä? = Herkkä hipiä.

Jos on väsynyt tai kipeä, niin miksei siitä pysty keskustelemaan? Jos tuntuu siltä että nyt kaveri vähättelee, miksei siitä pysty sanomaan, että musta tuntuu ettet ota mun väsymystä tarpeeksi tosissasi ja kerro lisää? 

Harvinaiset väsymysoireyhtymät on harvinaisia verrattuna  miljoonaan lasten aiheuttamasta väsystä kärsijään. 

Kuukaan ei vähättele niitä äitejä, jotka kirjoittavat asiallisesti ja ymmärtävät, että ihmisillä on erilaisia väsyttäviä elämäntilanteita. Mutta jos kirjoitat viestin tyyliin "en nyt halua vähätellä, mutta vähättelen kuitenkin ja odotan, että sepustukseni jälkeen myönnät, että minulla tosiaan on vaikeampaa kuin sinulla", niin joo, tuskin sieltä mitään myötätuntoa tippuu. Haloo. Opettele käyttäytymään asiallisesti ja ymmärtäväisesti muita kohtaan, niin sullekin ehkä ollaan mukavampia. 

Tuollaisessa keskustelutilanteessa, jossa ensin valittaa toinen ja sitten toinen, mistä se toinen sydämistyy, tilanne lienee se, että ollaan niin väsyneitä, että loukkaannutaan kamalan helposti ja ymmärretään sellaistakin, mitä ei ollut tarkoitus. Puretaan paineita, mutta ei ollakaan niin samassa tilanteessa tai niin hyvät kamut, että saataisiin molemmin puolin helpotusta, vaan toinen tykkää kytttyrää. 

sydämistymisen voi vahtaa mitätöinniksi. Sitä se on, tuota on turha naamioida, kuin se olisi hyvä teko. Eri

Onneksi on kyökkipsykologia. Sillä pystyy selittämään aivan kaiken. Sovitaan sitten, että velat ovat aivan normaalin jäpäköitä ihmisiä, joilla on normaali tapa ja reagointikynnys suhtautua elämän vaikeuksiin kuin muillakin.

No eikö veloilla sinusta noin yleisesti ottaen sitten ole normaali tapa ja reagointikynnys suhtautua elämän vaikeuksiin? Vai ymmärsinkö nyt jotain väärin?

- eri

Palstaotoksen mukaan ei ole. Vela ottaa kierroksia herkemmin kuin hiukkaskiihdytin, jos jossain haiseekaan äidiltä tai lapsilta.

Väitteen esittäjälleä on todistusvelvollisuus. Minusta tuntuu että olet väärässä. Eri

H..aista Äiti Pi..tkä P.aska

12/143 | 

klo 16:53 | 7.9.2019

Oma lapsi on ylin rakkauden muoto

mies jättää...

kaverit jättää...

lapsi vaaan rakastaaa..aaah

Esimerkki eräästä toisesta tämänpäiväisestä ketjusta

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran liikunta lisää vireyttä, miksi nämä väsyneet äidit eivät ala liikkua? Nyt liikunnan sijaan ollaan palstalla vänkäämässä että äiti saa mitätöidä toisten tuntemuksia omillaan.

Eivätkö äidit siis saa istua paikallaan väsyneenä ja valittaa mitätöinnistä siinä missä muutkin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tästä ketjusta ei ole äitien jankkausta vaan muiden "av-mammojen" äitiparjaamista. Kyllä, aloittajan kaveri laukaisi hölmön kommentin. Silti on älytöntä sanoa, että äidit eivät saa valittaa mistään lapsiiin liittyvästä, koska "oma valinta" ja "itsepähän teit". Edes vauva.fi:ssä? Jatkakaa Jeesus-vitsien vääntämistä ja lemmikkienhoitotarinoita rauhassa. Niistähän tämä ketju täyttyy :)

Et sitten ole lukenut ketjua? Kyllä äiti saa väsymystä tuntea ja valittaa. Pointti on se, että äiti ei saa vähätellä ja mitätöidä muiden väsymystä. 

Jännä kuinka monet ajattelevat, että äidit saavat lällätellä muiden ahdinkoa ja leikkiä marttyyria ja silti odottaa, että nämä vähättelyn kohteet nöyristelevät ja kumartelevat, että totta tosiaan "Kyllähän minä tosiaan olen hyvin onnellinen kun elän vain näiden pakko-oireiden kanssa. Sinulla on taas nuo lapset, jotka väsyttävät vielä enemmän ja tekevät elämästäsi vielä kamalampaa."

No miksi pitää puolin ja toisin "vähätellä" ja "nöyristellä ja kumarrella"? Onko tässä nyt juuri sitä perfektionismiin pyrkimistä ja tavallista alempana olevaa sietokykyä pelissä? = Herkkä hipiä.

Jos on väsynyt tai kipeä, niin miksei siitä pysty keskustelemaan? Jos tuntuu siltä että nyt kaveri vähättelee, miksei siitä pysty sanomaan, että musta tuntuu ettet ota mun väsymystä tarpeeksi tosissasi ja kerro lisää? 

Harvinaiset väsymysoireyhtymät on harvinaisia verrattuna  miljoonaan lasten aiheuttamasta väsystä kärsijään. 

Kuukaan ei vähättele niitä äitejä, jotka kirjoittavat asiallisesti ja ymmärtävät, että ihmisillä on erilaisia väsyttäviä elämäntilanteita. Mutta jos kirjoitat viestin tyyliin "en nyt halua vähätellä, mutta vähättelen kuitenkin ja odotan, että sepustukseni jälkeen myönnät, että minulla tosiaan on vaikeampaa kuin sinulla", niin joo, tuskin sieltä mitään myötätuntoa tippuu. Haloo. Opettele käyttäytymään asiallisesti ja ymmärtäväisesti muita kohtaan, niin sullekin ehkä ollaan mukavampia. 

Tuollaisessa keskustelutilanteessa, jossa ensin valittaa toinen ja sitten toinen, mistä se toinen sydämistyy, tilanne lienee se, että ollaan niin väsyneitä, että loukkaannutaan kamalan helposti ja ymmärretään sellaistakin, mitä ei ollut tarkoitus. Puretaan paineita, mutta ei ollakaan niin samassa tilanteessa tai niin hyvät kamut, että saataisiin molemmin puolin helpotusta, vaan toinen tykkää kytttyrää. 

sydämistymisen voi vahtaa mitätöinniksi. Sitä se on, tuota on turha naamioida, kuin se olisi hyvä teko. Eri

Onneksi on kyökkipsykologia. Sillä pystyy selittämään aivan kaiken. Sovitaan sitten, että velat ovat aivan normaalin jäpäköitä ihmisiä, joilla on normaali tapa ja reagointikynnys suhtautua elämän vaikeuksiin kuin muillakin.

No eikö veloilla sinusta noin yleisesti ottaen sitten ole normaali tapa ja reagointikynnys suhtautua elämän vaikeuksiin? Vai ymmärsinkö nyt jotain väärin?

- eri

Palstaotoksen mukaan ei ole. Vela ottaa kierroksia herkemmin kuin hiukkaskiihdytin, jos jossain haiseekaan äidiltä tai lapsilta.

Väitteen esittäjälleä on todistusvelvollisuus. Minusta tuntuu että olet väärässä. Eri

H..aista Äiti Pi..tkä P.aska

12/143 | 

klo 16:53 | 7.9.2019

Oma lapsi on ylin rakkauden muoto

mies jättää...

kaverit jättää...

lapsi vaaan rakastaaa..aaah

Esimerkki eräästä toisesta tämänpäiväisestä ketjusta

Esimerkki on esimerkki, ei mitään muuta. Haluatko päinvastaisen esimerkin, niitä on tössökin ketjussa vaikka kuinka paljon, vai mitä koitat kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.

Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.

Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?

Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.

Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.

Ymmärräthän tämän?

Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?

Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.

T: SInkku vela.

Tuskinpa olisit täällä kehumassa kuinka sinä olet muita ihmisiä parempi kun et loukkaannu, ja toisia naurettaviksi haukkumassa, jos sinulla olisi kokemusta vähän pahemmasta väsymyksestä mitä normi ihmisillä on.

Helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos ei todellakaan ole ollut viikko kausia peseytymättä ja ei ole tarvinnut kärsiä vuosikausia kestäneestä vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenistä eri lääkkeistä.

Ei kuitenkaan anna aihetta mihinkään itsensä ylentämiseen tuo sinun "ei mua ainakaan haittaa" kokemuksesi.

Sanotko siis, ettei mulla ole kokemusta oikeasta väsymyksestä, koska..?

T: Sinkku vela.

Touchee. On ne mammat niin kamalia kun sanoo, ettei ole oikeaa kokemusta väsymyksestä koska ei ole lapsia, mutta masentunut pipipää saa sanoa, ettei toisilla ole kokemusta OIKEASTA väsymyksestä, jos ei ole kärsinyt  vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenestä eri lääkkeestä.

Kilpailua tuo on, kaikki tuommoisella kilpailevat ovat ihan yhtä typeriä, ovat sitten mammoja tai masentuneita, minäminäminä ja muiden pitäisi raportoida kaikki omat asiansa että voisi oikein kunnolla verrata kenellä menee huonoiten.

No jopas on olkiukot taas kyhättynä siellä molemmilla.

Tosiaan tämä "pipipää" täällä kritisoi tuota, kun tämä "sinkku vela" kehua retosteli, miten HÄNTÄ ei loukkaa, jos HÄNELLE sanotaan, ettei hänen väsymyksensä ole mitään toisen väsymyksen rinnalla, ja tämän jälkeen hän ylhäältä päin haukkui muut "naurettavan näköisiksi".

Hän ei pahoittanut mieltä kun häntä mitätöitiin, mutta siirsi sen mitätöinnin toisiin ihmisiin, jotka loukkaantuvat kun heidän väsymyksensä mitätöidään.

On nämä vaan haastavia luetunymmärryksen harjoituksia monille.

Tosiaan sellainan ajatus minulle tuli mieleen, että voi olla hyvinkin syynä "sinkku velan" paskunahkaisuudelle/muita kypsempänä ololle/henkiselle vahvuudelle, ihan se, ettei HÄN OLE HIRVEÄN VÄSYNYT! ja tällöin ei koe tulleensa mitätöidyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.

Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.

Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?

Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.

Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.

Ymmärräthän tämän?

Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?

Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.

T: SInkku vela.

Tuskinpa olisit täällä kehumassa kuinka sinä olet muita ihmisiä parempi kun et loukkaannu, ja toisia naurettaviksi haukkumassa, jos sinulla olisi kokemusta vähän pahemmasta väsymyksestä mitä normi ihmisillä on.

Helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos ei todellakaan ole ollut viikko kausia peseytymättä ja ei ole tarvinnut kärsiä vuosikausia kestäneestä vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenistä eri lääkkeistä.

Ei kuitenkaan anna aihetta mihinkään itsensä ylentämiseen tuo sinun "ei mua ainakaan haittaa" kokemuksesi.

Sanotko siis, ettei mulla ole kokemusta oikeasta väsymyksestä, koska..?

T: Sinkku vela.

No voidaan sopia, että sinulla on hirveä väsymys. Moukka sinä olet kuitenkin ja typerä, kun nostat itseäsi toisten yläpuolelle ja ivaat heitä "naurettaviksi" vain siksi etteivät hyväksy HUONOA KÄYTÖSTÄ!

Kyse ei ole KILPAILUSTA sen lapsettoman osalta, vaan sen joka läimäisee sen äitikortin ja MITÄTÖI sillä toisen!

Jos et tajua tätä, niin ei voi mitään. Joillakin äideillä se on se äitiyden tuoma väsymys millä nostetaan itsensä muiden yläpuolelle, sinulla se on tuo, kun et olevinaan ymmärrä loukkaantua huonosta käytöksestä (jota et ehkä ole edes kokenut, kunhan nyt vaan vedät yhtäläisyys merkin ap:n tapauksen ja omasi kohdalle) Sinähän se tässä naurettava olet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.

Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.

Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?

Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.

Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.

Ymmärräthän tämän?

Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?

Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.

T: SInkku vela.

Tuskinpa olisit täällä kehumassa kuinka sinä olet muita ihmisiä parempi kun et loukkaannu, ja toisia naurettaviksi haukkumassa, jos sinulla olisi kokemusta vähän pahemmasta väsymyksestä mitä normi ihmisillä on.

Helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos ei todellakaan ole ollut viikko kausia peseytymättä ja ei ole tarvinnut kärsiä vuosikausia kestäneestä vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenistä eri lääkkeistä.

Ei kuitenkaan anna aihetta mihinkään itsensä ylentämiseen tuo sinun "ei mua ainakaan haittaa" kokemuksesi.

Sanotko siis, ettei mulla ole kokemusta oikeasta väsymyksestä, koska..?

T: Sinkku vela.

Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa:

A: Sinulla on kokemus todella pahasta väsymyksestä ja kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen ilman sairaahoitoa ohimenevä pikku uupumus. Sinulle on sitten joku kertonut normaalisti sinua mitätöimättä, että äitiys väsyttää, MUTTA sinulle ei olla sanottu, ettet SINÄ VOI TIETÄÄ VÄSYMYKSESTÄ MITÄÄN.

B: Sinulla on ollut vähäinen väsymys, joka ei vaadi mitään hoitoa, ja menee lepäämällä ohi. Joku lyhytkestoinen stressi ja kiireempi jakso. Sinulle on sanottu äitylin toimesta, että EI TUO SINUN väsymys ole tämä rinnalla mitään.

Kerrotko kumpi tässä nyt on kyseessä?

Sillä jos sinulla olis A:n mukainen väsymys ja sinulle olisi tölväisty B:n mukainen MITÄTÖINTI, ja tämän jälkeen retostelisit ja nauraisit muille ihmisille kuinka herkkänahkaisia kilpailijoita he sinuun verrattuna ovat, niin minä pidän sinua YKSINKERTAISENA ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.

Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.

Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?

Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.

Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.

Ymmärräthän tämän?

Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?

Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.

T: SInkku vela.

Tuskinpa olisit täällä kehumassa kuinka sinä olet muita ihmisiä parempi kun et loukkaannu, ja toisia naurettaviksi haukkumassa, jos sinulla olisi kokemusta vähän pahemmasta väsymyksestä mitä normi ihmisillä on.

Helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos ei todellakaan ole ollut viikko kausia peseytymättä ja ei ole tarvinnut kärsiä vuosikausia kestäneestä vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenistä eri lääkkeistä.

Ei kuitenkaan anna aihetta mihinkään itsensä ylentämiseen tuo sinun "ei mua ainakaan haittaa" kokemuksesi.

Sanotko siis, ettei mulla ole kokemusta oikeasta väsymyksestä, koska..?

T: Sinkku vela.

Touchee. On ne mammat niin kamalia kun sanoo, ettei ole oikeaa kokemusta väsymyksestä koska ei ole lapsia, mutta masentunut pipipää saa sanoa, ettei toisilla ole kokemusta OIKEASTA väsymyksestä, jos ei ole kärsinyt  vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenestä eri lääkkeestä.

Kilpailua tuo on, kaikki tuommoisella kilpailevat ovat ihan yhtä typeriä, ovat sitten mammoja tai masentuneita, minäminäminä ja muiden pitäisi raportoida kaikki omat asiansa että voisi oikein kunnolla verrata kenellä menee huonoiten.

No jopas on olkiukot taas kyhättynä siellä molemmilla.

Tosiaan tämä "pipipää" täällä kritisoi tuota, kun tämä "sinkku vela" kehua retosteli, miten HÄNTÄ ei loukkaa, jos HÄNELLE sanotaan, ettei hänen väsymyksensä ole mitään toisen väsymyksen rinnalla, ja tämän jälkeen hän ylhäältä päin haukkui muut "naurettavan näköisiksi".

Hän ei pahoittanut mieltä kun häntä mitätöitiin, mutta siirsi sen mitätöinnin toisiin ihmisiin, jotka loukkaantuvat kun heidän väsymyksensä mitätöidään.

On nämä vaan haastavia luetunymmärryksen harjoituksia monille.

Tosiaan sellainan ajatus minulle tuli mieleen, että voi olla hyvinkin syynä "sinkku velan" paskunahkaisuudelle/muita kypsempänä ololle/henkiselle vahvuudelle, ihan se, ettei HÄN OLE HIRVEÄN VÄSYNYT! ja tällöin ei koe tulleensa mitätöidyksi.

En tainnut haukkua toisia naurettavan näköisiksi, vaan tämän keskustelun naurettavan näköiseksi. Ei ole tapanani haukkua ihmisiä.

Se voi olla, etten ole ollut niin väsynyt, tai ehkä olenkin, ei ole kuitenkaan tarvetta verrata itseäni muihin, en saa siitä henkilökohtaisesti itse mitään irti, että lähden vertaamaan jotakin elämänkokemuksia, uskon, että aina löytyy joku jolla on asiat vielä huonommin. Arkipäiväisessä keskustelussa mielestäni on kuitenkin ihan normaalia vaihtaa kokemuksia, joku saattaa sanoa, että olipas paha mahatauti ja joku saattaa sen vuoksi kertoa miltä tuntui kun umpisuoli tulehtui, eikä jälkimmäisen tarkoituksena ole vähätellä vatsataudin kokenutta vaan ihan vain osallistua kesksuteluun tuomalla esiin oma kokemuksensa.

Tuntemuksiin liittyvät kokemukset ovat aina subjektiivisia, siksi niitä on vähän turha yhtään kenenkään verrata. Subjektiivisuudella tarkoitan sitä että joku saattaa kokea vaikka niskajumista johtuvan päänsäryn yhtä pahana kuin joku toinen kokee migreenin, koska ensimmäisellä ei ole kokemusta migreenistä, ei ole kokemusta pahemmasta, eikä siinä ole mitään väärää, vaan se on luonnollista, sen lisäksi kivunsiedossakin voi olla paljon eroja, tämä on asia mitä emme vain nyky tekniikalla pysty toisesta ihmisestä tietämään, muuten kuin miten ihminen oloaan kuvailee. Sen vuoksi subjektiivisten kokemusten vertailu on aina vähän sellaista arvotonta sanahelinää, jos joku haluaa kokemuksellaan jotenkin päteä, niin itse kykenen sen jättämään omaan arvoonsa.

Muut saa tehdä ihan miten haluavat, en minä kiellä kenenkään subjektiivisa kokemuksia myöskään loukkaantua asioista, toin vain oman mielipiteeni tässä esiin.

T: Sinkku vela.

VOI HERRANJUMALA MIKSI SITÄ VÄSYMYSTÄ PITÄÄ VERTAILLA?! VÄSYMYS ON SUBJEKTIIVINEN TUNNE SIINÄ MISSÄ NÄLKÄ, PASKAHÄTÄ, ILO TAI SURU. KUKAAN MUU KUIN SINÄ ITSE EI VOI SITÄ TUNNETTA TIETÄÄ TARKALLEEN. OLIT SITTEN ÄITI, LAPSETON, VELA, SINKKU, TYHJÄNTOIMITTAJA, SAIRAS, TYÖTÖN, ALKOHOLISTI, MASENTUNUT, ANTIKRISTUS, TYÖNARKOMAANI TAI PÄÄSIÄISPUPU.

VÄSYMYS. ON. SUBJEKTIIVISTA.

LOPETTAKAA NYT. PISTE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.

Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.

Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?

Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.

Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.

Ymmärräthän tämän?

Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?

Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.

T: SInkku vela.

Tuskinpa olisit täällä kehumassa kuinka sinä olet muita ihmisiä parempi kun et loukkaannu, ja toisia naurettaviksi haukkumassa, jos sinulla olisi kokemusta vähän pahemmasta väsymyksestä mitä normi ihmisillä on.

Helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos ei todellakaan ole ollut viikko kausia peseytymättä ja ei ole tarvinnut kärsiä vuosikausia kestäneestä vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenistä eri lääkkeistä.

Ei kuitenkaan anna aihetta mihinkään itsensä ylentämiseen tuo sinun "ei mua ainakaan haittaa" kokemuksesi.

Sanotko siis, ettei mulla ole kokemusta oikeasta väsymyksestä, koska..?

T: Sinkku vela.

Touchee. On ne mammat niin kamalia kun sanoo, ettei ole oikeaa kokemusta väsymyksestä koska ei ole lapsia, mutta masentunut pipipää saa sanoa, ettei toisilla ole kokemusta OIKEASTA väsymyksestä, jos ei ole kärsinyt  vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenestä eri lääkkeestä.

Kilpailua tuo on, kaikki tuommoisella kilpailevat ovat ihan yhtä typeriä, ovat sitten mammoja tai masentuneita, minäminäminä ja muiden pitäisi raportoida kaikki omat asiansa että voisi oikein kunnolla verrata kenellä menee huonoiten.

No jopas on olkiukot taas kyhättynä siellä molemmilla.

Tosiaan tämä "pipipää" täällä kritisoi tuota, kun tämä "sinkku vela" kehua retosteli, miten HÄNTÄ ei loukkaa, jos HÄNELLE sanotaan, ettei hänen väsymyksensä ole mitään toisen väsymyksen rinnalla, ja tämän jälkeen hän ylhäältä päin haukkui muut "naurettavan näköisiksi".

Hän ei pahoittanut mieltä kun häntä mitätöitiin, mutta siirsi sen mitätöinnin toisiin ihmisiin, jotka loukkaantuvat kun heidän väsymyksensä mitätöidään.

On nämä vaan haastavia luetunymmärryksen harjoituksia monille.

Tosiaan sellainan ajatus minulle tuli mieleen, että voi olla hyvinkin syynä "sinkku velan" paskunahkaisuudelle/muita kypsempänä ololle/henkiselle vahvuudelle, ihan se, ettei HÄN OLE HIRVEÄN VÄSYNYT! ja tällöin ei koe tulleensa mitätöidyksi.

En tainnut haukkua toisia naurettavan näköisiksi, vaan tämän keskustelun naurettavan näköiseksi. Ei ole tapanani haukkua ihmisiä.

Se voi olla, etten ole ollut niin väsynyt, tai ehkä olenkin, ei ole kuitenkaan tarvetta verrata itseäni muihin, en saa siitä henkilökohtaisesti itse mitään irti, että lähden vertaamaan jotakin elämänkokemuksia, uskon, että aina löytyy joku jolla on asiat vielä huonommin. Arkipäiväisessä keskustelussa mielestäni on kuitenkin ihan normaalia vaihtaa kokemuksia, joku saattaa sanoa, että olipas paha mahatauti ja joku saattaa sen vuoksi kertoa miltä tuntui kun umpisuoli tulehtui, eikä jälkimmäisen tarkoituksena ole vähätellä vatsataudin kokenutta vaan ihan vain osallistua kesksuteluun tuomalla esiin oma kokemuksensa.

Tuntemuksiin liittyvät kokemukset ovat aina subjektiivisia, siksi niitä on vähän turha yhtään kenenkään verrata. Subjektiivisuudella tarkoitan sitä että joku saattaa kokea vaikka niskajumista johtuvan päänsäryn yhtä pahana kuin joku toinen kokee migreenin, koska ensimmäisellä ei ole kokemusta migreenistä, ei ole kokemusta pahemmasta, eikä siinä ole mitään väärää, vaan se on luonnollista, sen lisäksi kivunsiedossakin voi olla paljon eroja, tämä on asia mitä emme vain nyky tekniikalla pysty toisesta ihmisestä tietämään, muuten kuin miten ihminen oloaan kuvailee. Sen vuoksi subjektiivisten kokemusten vertailu on aina vähän sellaista arvotonta sanahelinää, jos joku haluaa kokemuksellaan jotenkin päteä, niin itse kykenen sen jättämään omaan arvoonsa.

Muut saa tehdä ihan miten haluavat, en minä kiellä kenenkään subjektiivisa kokemuksia myöskään loukkaantua asioista, toin vain oman mielipiteeni tässä esiin.

T: Sinkku vela.

Eli kyseessä ei ollut kohdallasi A, eikä B.

Sinun kohdalla oli kyseessä C:

Et ollut lähelläkään kuolemanväsymystä ja sinulle ei tölväisy törkeän mitätöivästi, ettet voi mitään tietää väsymyksestä.

Asia on minun puolestani loppuun käsitelty. Tuolta osin.

Se on ihan sama haukutko naurettavan näköiseksi toisten puolustuspuheenvuoroja, vai niitä ihmisiä jotka yrittävät tulla kuuluksi. Etenkin kun itse pistät oman lusikkasi soppaan, etkä ole täten yhtään parempi.

Nyt loppuu se jorina kirjoitti:

VOI HERRANJUMALA MIKSI SITÄ VÄSYMYSTÄ PITÄÄ VERTAILLA?! VÄSYMYS ON SUBJEKTIIVINEN TUNNE SIINÄ MISSÄ NÄLKÄ, PASKAHÄTÄ, ILO TAI SURU. KUKAAN MUU KUIN SINÄ ITSE EI VOI SITÄ TUNNETTA TIETÄÄ TARKALLEEN. OLIT SITTEN ÄITI, LAPSETON, VELA, SINKKU, TYHJÄNTOIMITTAJA, SAIRAS, TYÖTÖN, ALKOHOLISTI, MASENTUNUT, ANTIKRISTUS, TYÖNARKOMAANI TAI PÄÄSIÄISPUPU.

VÄSYMYS. ON. SUBJEKTIIVISTA.

LOPETTAKAA NYT. PISTE.

No mutta on helppoa olla työnarkomaani antikristus jos ei ole pientä lasta hoidettavana. Kyllä se vaan on helpompi pääsiäismuniaan piilotella pusikoihin, jos ei ole koliikkivauvaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tästä ketjusta ei ole äitien jankkausta vaan muiden "av-mammojen" äitiparjaamista. Kyllä, aloittajan kaveri laukaisi hölmön kommentin. Silti on älytöntä sanoa, että äidit eivät saa valittaa mistään lapsiiin liittyvästä, koska "oma valinta" ja "itsepähän teit". Edes vauva.fi:ssä? Jatkakaa Jeesus-vitsien vääntämistä ja lemmikkienhoitotarinoita rauhassa. Niistähän tämä ketju täyttyy :)

Et sitten ole lukenut ketjua? Kyllä äiti saa väsymystä tuntea ja valittaa. Pointti on se, että äiti ei saa vähätellä ja mitätöidä muiden väsymystä. 

Jännä kuinka monet ajattelevat, että äidit saavat lällätellä muiden ahdinkoa ja leikkiä marttyyria ja silti odottaa, että nämä vähättelyn kohteet nöyristelevät ja kumartelevat, että totta tosiaan "Kyllähän minä tosiaan olen hyvin onnellinen kun elän vain näiden pakko-oireiden kanssa. Sinulla on taas nuo lapset, jotka väsyttävät vielä enemmän ja tekevät elämästäsi vielä kamalampaa."

No miksi pitää puolin ja toisin "vähätellä" ja "nöyristellä ja kumarrella"? Onko tässä nyt juuri sitä perfektionismiin pyrkimistä ja tavallista alempana olevaa sietokykyä pelissä? = Herkkä hipiä.

Jos on väsynyt tai kipeä, niin miksei siitä pysty keskustelemaan? Jos tuntuu siltä että nyt kaveri vähättelee, miksei siitä pysty sanomaan, että musta tuntuu ettet ota mun väsymystä tarpeeksi tosissasi ja kerro lisää? 

Harvinaiset väsymysoireyhtymät on harvinaisia verrattuna  miljoonaan lasten aiheuttamasta väsystä kärsijään. 

Kuukaan ei vähättele niitä äitejä, jotka kirjoittavat asiallisesti ja ymmärtävät, että ihmisillä on erilaisia väsyttäviä elämäntilanteita. Mutta jos kirjoitat viestin tyyliin "en nyt halua vähätellä, mutta vähättelen kuitenkin ja odotan, että sepustukseni jälkeen myönnät, että minulla tosiaan on vaikeampaa kuin sinulla", niin joo, tuskin sieltä mitään myötätuntoa tippuu. Haloo. Opettele käyttäytymään asiallisesti ja ymmärtäväisesti muita kohtaan, niin sullekin ehkä ollaan mukavampia. 

Tuollaisessa keskustelutilanteessa, jossa ensin valittaa toinen ja sitten toinen, mistä se toinen sydämistyy, tilanne lienee se, että ollaan niin väsyneitä, että loukkaannutaan kamalan helposti ja ymmärretään sellaistakin, mitä ei ollut tarkoitus. Puretaan paineita, mutta ei ollakaan niin samassa tilanteessa tai niin hyvät kamut, että saataisiin molemmin puolin helpotusta, vaan toinen tykkää kytttyrää. 

sydämistymisen voi vahtaa mitätöinniksi. Sitä se on, tuota on turha naamioida, kuin se olisi hyvä teko. Eri

Onneksi on kyökkipsykologia. Sillä pystyy selittämään aivan kaiken. Sovitaan sitten, että velat ovat aivan normaalin jäpäköitä ihmisiä, joilla on normaali tapa ja reagointikynnys suhtautua elämän vaikeuksiin kuin muillakin.

Niinhän valtaosa onkin! Lakkaa nostamasta äidin asemaa johonkin korokkeelle, ei äiti eroa velasta mitenkään, mitä tulee siihen että kaikkien tunteet ja kokemukset ovat yhtä arvokkaita.

Miten niin ovat yhtä arvokkaita?  

Siten että kumpikaan ei ole toistaan arvokkaampi, huonompi, tai parempi. Parempi sana olisi ehkö samanvertaiset tai joku muu vastaava.

Miksi ei?

Lue ketjusta.

Perustelet kuin Lapinlahden linnut: se ei käy, koska se ei käy-tyyppisesti. yritä nyt ihmeessä perustella, minkä takia ihminen, joka ei kestä mitään, ei pysty mihinkään eikä tee mitään olisi yhtä hyvä kuin muut.

Et jaksanut siis lukea. Tämän ihmisen kokemusta ei voi verrata esim sinun kokemukseen. En ole sanonut että ihmistä ei voisi verrata toiseen, vaan heidän tuntemuksiaan ei voi verrata, varsinkaan mitätöimällä toinsen tuntemus. Toiset ihmiset ovat parempia kuin toiset. Jos kyse on vaikka paikallaan olemisesta, niin tuo joka ei tee mitään, voi olla parempi tuossa hommassa kuin muut. Jos taas arvotat ihmisen vaikka hänen antamallaan panoksella yhteisölle, niin tulos on eri. Miksi sinä kyselet näitä itsestäänselvyyksä, etkä lue ketjua?

Selvältä näyttää, että täällä ainakin pari arvottaa paikallaan olemista ja turhanpäiväisestä nokkiinsa ottamista yli kaiken.  Sillä on varmaan joku piilevä panos yhteisölle.

Pointti liityen keskusteluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna

Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.

Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.

Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.

Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.

En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli.   Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste.  Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.

Toivottavasti olosi on jo paljon parempi! 

Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla  vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?

Siis minä olen äiti itsekin. En siis tunne yhtään tarvetta väheksyä sitä, että joutuu sairaana ollessaan hoitamaan lapsetkin. Mutta jos minun ystäväni kertoisi olevansa niin sairas ja väsynyt, ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä ylös nousta, niin ei mulle mieleen tulisi, että ihan luksustahan tuo on kun vertaa minun väsymykseeni. Miksi ihmeessä toisen lapsettomuus sitä tarkoittaisi, ettei hän oikeasti voi olla juuri niin kipeä kuin kertoi olevansa? Entä jos se ystävä onkin oikeasti niin sairas ettei pystyisi edes lapsista huolehtimaan, jos hänellä sellaisia olisi?

Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaana ja väsynyt ja silti jaksanut hoitaa lapsenikin, kun on ollut pakko. Kerran elämässäni olen ollut niin sairas ja väsynyt, etten yksinkertaisesti kyennyt muuta kuin sängyssä makaamaan. Meinasin pyörtyä jo vessareissuilla. En todellakaan ollut missään kunnossa huolehtimaan lapsista siinä tilanteessa ja onneksi mies heidät hoiti. Ilman häntä hoitaja olisi sitten pahimmillaan ollut kaiketi lastensuojelu, mutta minä en pystynyt vaikka miten halusin. Jos voin olettaa että toinen ihminen on edes puoliksi niin kipeä kuin minä silloin, en pidä sitä luksuksena. Kaukana siitä.