Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.
Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli. Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste. Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.
Toivottavasti olosi on jo paljon parempi!
Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?
Tämä vielä. Kun et oikeasti toisen puolesta sairasta etkä siis tiedä kuinka sairas hän on, muuta kuin mitä hän itse kertoo, niin millä perusteella pidät tosiasiana sellaista, että hänen sairautensa ja väsymyksensä on niin paljon vähäisempää kuin omasi, että sehän tuntuu ihan luksukselta? Et sinä voi tuollaista tosiasiaksi tietää, joten miksi pitäisi mitään herätelläkään? Eikö voi vaan tuntea myötätuntoa ystäväänsä kohtaan kateuden ja "tosiasioihin" herättelyn sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.
Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli. Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste. Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.
Toivottavasti olosi on jo paljon parempi!
Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?
Siis minä olen äiti itsekin. En siis tunne yhtään tarvetta väheksyä sitä, että joutuu sairaana ollessaan hoitamaan lapsetkin. Mutta jos minun ystäväni kertoisi olevansa niin sairas ja väsynyt, ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä ylös nousta, niin ei mulle mieleen tulisi, että ihan luksustahan tuo on kun vertaa minun väsymykseeni. Miksi ihmeessä toisen lapsettomuus sitä tarkoittaisi, ettei hän oikeasti voi olla juuri niin kipeä kuin kertoi olevansa? Entä jos se ystävä onkin oikeasti niin sairas ettei pystyisi edes lapsista huolehtimaan, jos hänellä sellaisia olisi?
Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaana ja väsynyt ja silti jaksanut hoitaa lapsenikin, kun on ollut pakko. Kerran elämässäni olen ollut niin sairas ja väsynyt, etten yksinkertaisesti kyennyt muuta kuin sängyssä makaamaan. Meinasin pyörtyä jo vessareissuilla. En todellakaan ollut missään kunnossa huolehtimaan lapsista siinä tilanteessa ja onneksi mies heidät hoiti. Ilman häntä hoitaja olisi sitten pahimmillaan ollut kaiketi lastensuojelu, mutta minä en pystynyt vaikka miten halusin. Jos voin olettaa että toinen ihminen on edes puoliksi niin kipeä kuin minä silloin, en pidä sitä luksuksena. Kaukana siitä.
Aika korkealle itsesi nostat marttyyriäitien rankingissa näillä puheilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.
Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli. Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste. Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.
Toivottavasti olosi on jo paljon parempi!
Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?
Siis minä olen äiti itsekin. En siis tunne yhtään tarvetta väheksyä sitä, että joutuu sairaana ollessaan hoitamaan lapsetkin. Mutta jos minun ystäväni kertoisi olevansa niin sairas ja väsynyt, ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä ylös nousta, niin ei mulle mieleen tulisi, että ihan luksustahan tuo on kun vertaa minun väsymykseeni. Miksi ihmeessä toisen lapsettomuus sitä tarkoittaisi, ettei hän oikeasti voi olla juuri niin kipeä kuin kertoi olevansa? Entä jos se ystävä onkin oikeasti niin sairas ettei pystyisi edes lapsista huolehtimaan, jos hänellä sellaisia olisi?
Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaana ja väsynyt ja silti jaksanut hoitaa lapsenikin, kun on ollut pakko. Kerran elämässäni olen ollut niin sairas ja väsynyt, etten yksinkertaisesti kyennyt muuta kuin sängyssä makaamaan. Meinasin pyörtyä jo vessareissuilla. En todellakaan ollut missään kunnossa huolehtimaan lapsista siinä tilanteessa ja onneksi mies heidät hoiti. Ilman häntä hoitaja olisi sitten pahimmillaan ollut kaiketi lastensuojelu, mutta minä en pystynyt vaikka miten halusin. Jos voin olettaa että toinen ihminen on edes puoliksi niin kipeä kuin minä silloin, en pidä sitä luksuksena. Kaukana siitä.
Otatko nyt itsekään itsestäsi selvän?
Oikein hyvin otan. Kerro toki mikä sinulle jäi epäselväksi. En noissa lihavoimissasi kohdissa keksi nyt että mikä niissä on epäselvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.
Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli. Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste. Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.
Toivottavasti olosi on jo paljon parempi!
Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?
Siis minä olen äiti itsekin. En siis tunne yhtään tarvetta väheksyä sitä, että joutuu sairaana ollessaan hoitamaan lapsetkin. Mutta jos minun ystäväni kertoisi olevansa niin sairas ja väsynyt, ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä ylös nousta, niin ei mulle mieleen tulisi, että ihan luksustahan tuo on kun vertaa minun väsymykseeni. Miksi ihmeessä toisen lapsettomuus sitä tarkoittaisi, ettei hän oikeasti voi olla juuri niin kipeä kuin kertoi olevansa? Entä jos se ystävä onkin oikeasti niin sairas ettei pystyisi edes lapsista huolehtimaan, jos hänellä sellaisia olisi?
Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaana ja väsynyt ja silti jaksanut hoitaa lapsenikin, kun on ollut pakko. Kerran elämässäni olen ollut niin sairas ja väsynyt, etten yksinkertaisesti kyennyt muuta kuin sängyssä makaamaan. Meinasin pyörtyä jo vessareissuilla. En todellakaan ollut missään kunnossa huolehtimaan lapsista siinä tilanteessa ja onneksi mies heidät hoiti. Ilman häntä hoitaja olisi sitten pahimmillaan ollut kaiketi lastensuojelu, mutta minä en pystynyt vaikka miten halusin. Jos voin olettaa että toinen ihminen on edes puoliksi niin kipeä kuin minä silloin, en pidä sitä luksuksena. Kaukana siitä.
Aika korkealle itsesi nostat marttyyriäitien rankingissa näillä puheilla.
Anteeksi mitä?? Miksi minusta tekee marttyyriäidin se, että en katso tarpeelliseksi vähätellä toisen ihmisen sairautta ja väsymystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.
Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.
Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.
Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.
Ymmärräthän tämän?
Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?
Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.
T: SInkku vela.
Miten pystyt sanomaan että olet toista väsyneempi? Yhtä hyvin minä voin sanoa että et ole. Sorrut itse tuohon mitä niin paheksut.
Silläkin on merkitystä, millä äänenpainoilla tuon sanoo.
Mä näkisin tuon siten, että äidillä väsymisen osatekijöitä on tuolloin yksi merkittävä enemmän vaikuttamassa kuin lapsettomalla. Esim. minä olin aika väsynyt kun elettiin kolmen pikkulapsen kanssa, mies ja minä oltiin kokopäivätöissä, oli paljon matkapäiviä, oltiin kumpikin vaihdettu työpaikkaa ja asuntoa, tehtiin remppaa ja käytiin oikeutta hometalon takia, iskällä oli syöpä ja paras kaveri oli juuri kuollut syöpään. Jos ei olisi ollut noita lapsia, olisin mitä todennäköisimmin ollut vähän vähemmän väsynyt. "Äiti on vähän väsynyt"-paita on kyllä vuosikymmenien mittaan kadonnut.
Ei. Ei. Ei. Väsymisen osatekijöitä on hyvin hyvin harvoin muuten yhtä paljon ja toisella lapset lisäksi, vaan kummallakin vaikuttaa eri asiat ja vieläpä eri tavoin.
Haluat siis kehittää painoarvot eri osatekijöille. Tästähän saadaan mutkikkaampi kuin lassssukoiden markkina-arvoteoriasta. Lisäksi pitäisi päättää, että naiset eivät voi keskustella väsymyksestä ilman, että ensin käydään läpi, mitkä kaikki tekijät kullakin ovat niin sanotusti päällä keskustelun hetkellä.
Eikö sinusta osatekijöiden painoarvot sitten ole erilaisia? Kun esimerkiksi äidin väsymyksen yksi osatekijä on lapset, niin onko tämä osatekijä painoarvoltaan yhtäläinen riippumatta esimerkiksi lasten iästä, lukumäärästä, luonne-eroista, terveydentilasta ja tukiverkkojen määrästä jne?
Jos oman väsymyksen yksi osatekijä on vaikkapa oma sairaus, niin ovatko kaikki sairaudet painoarvoltaan samanlaisia? Väsyttää ihan yhtä paljon silloin kun on nuha ja yskä kuin silloin kun nuokut vessanpyttyyn nojaten vatsataudin ja kovan kuumeen kourissa?
Entä onko kaikilla aina sama määrä väsymykseen vaikuttavia osatekijöitä, paitsi äideillä se yksi osatekijä enemmän kuin lapsettomilla?
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.
Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli. Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste. Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.
Toivottavasti olosi on jo paljon parempi!
Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?
Siis minä olen äiti itsekin. En siis tunne yhtään tarvetta väheksyä sitä, että joutuu sairaana ollessaan hoitamaan lapsetkin. Mutta jos minun ystäväni kertoisi olevansa niin sairas ja väsynyt, ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä ylös nousta, niin ei mulle mieleen tulisi, että ihan luksustahan tuo on kun vertaa minun väsymykseeni. Miksi ihmeessä toisen lapsettomuus sitä tarkoittaisi, ettei hän oikeasti voi olla juuri niin kipeä kuin kertoi olevansa? Entä jos se ystävä onkin oikeasti niin sairas ettei pystyisi edes lapsista huolehtimaan, jos hänellä sellaisia olisi?
Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaana ja väsynyt ja silti jaksanut hoitaa lapsenikin, kun on ollut pakko. Kerran elämässäni olen ollut niin sairas ja väsynyt, etten yksinkertaisesti kyennyt muuta kuin sängyssä makaamaan. Meinasin pyörtyä jo vessareissuilla. En todellakaan ollut missään kunnossa huolehtimaan lapsista siinä tilanteessa ja onneksi mies heidät hoiti. Ilman häntä hoitaja olisi sitten pahimmillaan ollut kaiketi lastensuojelu, mutta minä en pystynyt vaikka miten halusin. Jos voin olettaa että toinen ihminen on edes puoliksi niin kipeä kuin minä silloin, en pidä sitä luksuksena. Kaukana siitä.
Aika korkealle itsesi nostat marttyyriäitien rankingissa näillä puheilla.
Anteeksi mitä?? Miksi minusta tekee marttyyriäidin se, että en katso tarpeelliseksi vähätellä toisen ihmisen sairautta ja väsymystä?
My bad!
Luin kaksi kertaa, ja silmäni blockasivat ylemmän tummenoksen ei.
My bad!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.
Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli. Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste. Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.
Toivottavasti olosi on jo paljon parempi!
Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?
Siis minä olen äiti itsekin. En siis tunne yhtään tarvetta väheksyä sitä, että joutuu sairaana ollessaan hoitamaan lapsetkin. Mutta jos minun ystäväni kertoisi olevansa niin sairas ja väsynyt, ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä ylös nousta, niin ei mulle mieleen tulisi, että ihan luksustahan tuo on kun vertaa minun väsymykseeni. Miksi ihmeessä toisen lapsettomuus sitä tarkoittaisi, ettei hän oikeasti voi olla juuri niin kipeä kuin kertoi olevansa? Entä jos se ystävä onkin oikeasti niin sairas ettei pystyisi edes lapsista huolehtimaan, jos hänellä sellaisia olisi?
Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaana ja väsynyt ja silti jaksanut hoitaa lapsenikin, kun on ollut pakko. Kerran elämässäni olen ollut niin sairas ja väsynyt, etten yksinkertaisesti kyennyt muuta kuin sängyssä makaamaan. Meinasin pyörtyä jo vessareissuilla. En todellakaan ollut missään kunnossa huolehtimaan lapsista siinä tilanteessa ja onneksi mies heidät hoiti. Ilman häntä hoitaja olisi sitten pahimmillaan ollut kaiketi lastensuojelu, mutta minä en pystynyt vaikka miten halusin. Jos voin olettaa että toinen ihminen on edes puoliksi niin kipeä kuin minä silloin, en pidä sitä luksuksena. Kaukana siitä.
Otatko nyt itsekään itsestäsi selvän?
Minä olin tupelo kun näin noissa kahdessa tummennetussa kohdassa ristiriidan, vain siksi etteivät silmäni kerta kaikkaan nähneet ylemmän virkkeen ei-sanaa.
Liian monta viestiä tullut luettua (tuhat), ja aivot tottuivat ehkä, että luxusta on luxusta on mantraan.
Myönnän virheeni. Ei ole vaikeaa tehdä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt loppuu se jorina kirjoitti:
VOI HERRANJUMALA MIKSI SITÄ VÄSYMYSTÄ PITÄÄ VERTAILLA?! VÄSYMYS ON SUBJEKTIIVINEN TUNNE SIINÄ MISSÄ NÄLKÄ, PASKAHÄTÄ, ILO TAI SURU. KUKAAN MUU KUIN SINÄ ITSE EI VOI SITÄ TUNNETTA TIETÄÄ TARKALLEEN. OLIT SITTEN ÄITI, LAPSETON, VELA, SINKKU, TYHJÄNTOIMITTAJA, SAIRAS, TYÖTÖN, ALKOHOLISTI, MASENTUNUT, ANTIKRISTUS, TYÖNARKOMAANI TAI PÄÄSIÄISPUPU.
VÄSYMYS. ON. SUBJEKTIIVISTA.
LOPETTAKAA NYT. PISTE.
Aamen. Case closed.
Ei päästy 60 sivuun, mutta ei ehkä tarvitse.
Ensiviikolla joku muu hervoton sekoiluketju sitten.
Öitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.
Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli. Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste. Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.
Toivottavasti olosi on jo paljon parempi!
Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?
Siis minä olen äiti itsekin. En siis tunne yhtään tarvetta väheksyä sitä, että joutuu sairaana ollessaan hoitamaan lapsetkin. Mutta jos minun ystäväni kertoisi olevansa niin sairas ja väsynyt, ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä ylös nousta, niin ei mulle mieleen tulisi, että ihan luksustahan tuo on kun vertaa minun väsymykseeni. Miksi ihmeessä toisen lapsettomuus sitä tarkoittaisi, ettei hän oikeasti voi olla juuri niin kipeä kuin kertoi olevansa? Entä jos se ystävä onkin oikeasti niin sairas ettei pystyisi edes lapsista huolehtimaan, jos hänellä sellaisia olisi?
Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaana ja väsynyt ja silti jaksanut hoitaa lapsenikin, kun on ollut pakko. Kerran elämässäni olen ollut niin sairas ja väsynyt, etten yksinkertaisesti kyennyt muuta kuin sängyssä makaamaan. Meinasin pyörtyä jo vessareissuilla. En todellakaan ollut missään kunnossa huolehtimaan lapsista siinä tilanteessa ja onneksi mies heidät hoiti. Ilman häntä hoitaja olisi sitten pahimmillaan ollut kaiketi lastensuojelu, mutta minä en pystynyt vaikka miten halusin. Jos voin olettaa että toinen ihminen on edes puoliksi niin kipeä kuin minä silloin, en pidä sitä luksuksena. Kaukana siitä.
Aika korkealle itsesi nostat marttyyriäitien rankingissa näillä puheilla.
No eihän nosta. NImenomaan kertoo, että on itsekin ollut siinä kunnossa, ettei olisi pystynyt huolehtimaan lapsista, vaan miehen oli pakko lapset hoitaa. On hyvin mahdollista, että lapsetonkin on siis ollut niin kipeä, että vaikka niitä lapsia olisi ollut, ei olisi heistä pystynyt huolehtimaan. Eli ne äidit, jotka väittävät, että äitien on vaan pakko huolehtia oli mikä oli, puhuvat itseasiassa lööperiä. He vain eivät ole oikeasti olleet niin kipeitä, ettei se yksinkertaisesti ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, mutta just siitä syystä etten jaksaisi, en haluaisi edes kokeilla miltä se väsymys tuntuu, kun hädintuskin kestän sellaistakaan väsymystä jota muutenvain varmaan jokainen välillä elämässään kohtaa.
Joten kyllä uskon, että (pienten) lasten vanhempia usein väsyttää enemmän kuin lapsetonta, juurikin niin, että niillä vanhemmillakin voi olla unettomuutta, mt-ongelmia, kipuja jne. mutta lapsista on silti huolehdittava, sen lisäksi lapsetkin voi valvoa, kiukutella ja olla hyvinkin vaativia.
Miksi joillekkin on vaikeaa myöntää, että esim. pienten lasten jatkuva hoitaminen on väsyttävämpää puuhaa kuin yksin hiljaisuudessa eläminen?Emme elä sellaisessa tyhjiössä jossa on vain nuo asiat.
Tuolla on aikaisemmin selitetty MOOOOOOONNNTTAAAAAAAAAA kertaan, kuinka sitä äitikorttia ei voi pelata toisen ihmisen korttipakan päälle ja kahmaista sillä sen toisen ihmisen kortteja(väsymyksen aiheita) itselleen.
Ymmärräthän tämän?
Minä en ole kokenut sitä minään kahmaisuna, jos joku on sanonut, että lasten kanssa se vasta väsyttävää onkin, vaan uskon, että kyllä varmasti näin on. Asia ei ole MINULLE mikään kilpailu, että mun pitäisi jotenkin vakuutella muita, miten väsynyt just minä milloinkin olen, miten voi ottaa noin itsetunnon päälle se, että joku kokee olevansa sinua väsyneempi, mitä väliä oikeasti? Eikö voi vain todeta, että voi sentään, varmasti on väsyttävää ja mennä sitten eteenpäin siinä keskustelussa?
Minusta tämä keskustelu näyttää siltä, että tässä on sekä äideissä että lapsettomissa sellaisia, jotka jostain syystä pitää väsymyksestä puhumista jonain kilpailuasetelmana, että toinen voi jotenkin paremmalla suorituksellaan kumota toisen kokemuksen. Naurettavan näköistä.
T: SInkku vela.
Tuskinpa olisit täällä kehumassa kuinka sinä olet muita ihmisiä parempi kun et loukkaannu, ja toisia naurettaviksi haukkumassa, jos sinulla olisi kokemusta vähän pahemmasta väsymyksestä mitä normi ihmisillä on.
Helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos ei todellakaan ole ollut viikko kausia peseytymättä ja ei ole tarvinnut kärsiä vuosikausia kestäneestä vaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja kymmenistä eri lääkkeistä.
Ei kuitenkaan anna aihetta mihinkään itsensä ylentämiseen tuo sinun "ei mua ainakaan haittaa" kokemuksesi.
Sanotko siis, ettei mulla ole kokemusta oikeasta väsymyksestä, koska..?
T: Sinkku vela.
Kannattaa miettiä, miksi tuntee tarvetta vähätellä muiden väsymystä. SinäKÄÄN et tiedä, millaista toisten elämä on ja silti väität muita naurettavaksi, jos he kritisoivat marttyyriäitien harjoittamaa vähättelyä. Jos se sinua ei haittaa, niin sinähän et muiden puolesta voi puhua etkä siis hiljentää keskustelua ja kritiikkiä.
Tosiaan se, miksi joku reagoi vahvemmin tuohon vähättelyyn voi johtua siitä, että heillä on erilaisia kokemuksia väsymyksestä kuin sinulla. On helpompi katsoa läpi sormien mitätöintiä ja vähättelyä, jos alun alkaenkaan ei koe, että se koskee sinua. Eli sinänsä kyllä ymmärrän, että jos joku olettaa, että sinä itse et koe edes kuuluvasi tähän ryhmään, jota vähätellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.
Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.En kysynyt mitä itse ajattelen vaan mitä lainaamani ihminen ajatteli. Mielestäni lainaamani kirjoittajan "(...)Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut." oli äitien väsymyksen vähättelyä. Ilman muuta jos on päätynyt lasarettiin henkitoreissaan, on saavutettu väsymyksen korkein aste. Se lienee kuitenkin aika harvinaista, kun aikaisemmassa esimerkissä (en ole kahlannut koko keskustelua läpi) joku puhui, miten ystävä joutui huilailemaan tiskauksen jälkeen väsymysoireyhtymän tapauksessa, eikä sekään ole kovin tavallista.
Toivottavasti olosi on jo paljon parempi!
Jos huomasit, niin ensin tuossa kirjoitti joku äiti kertoen ystävästään, joka on niin kovassa vatsataudissa ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä nousta. Sitten hän kertoi kuinka on itse norossa joutunut hoitamaan noroiset lapsensakin ja totesi ystävänsä väsymyksen olevan luksusta siksi, että tällä ei ole lapsia. Tässä tapauksessa se oli siis äiti joka aloitti sen vähättelyn. Olisin saattanut itsekin vastata, että varmaan se äitiys sitten tekee kauhean paljon sairaammaksi ja väsyneemmäksi, vaikka jo ennästään olisi siinä kunnossa ettei jaksaisi edes kissasta huolehtia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.Sinusta se on vähättelyä. Miksei se voi olla yhtä hyvin tosiasioihin herättämistä: olla vatsataudissa yksinään tai olla vatsataudissa JA joutua huolehtimaan samalla muutamaa muutakin vatsatautipotilasta on eri asioita. Seuraava peruste tietysti on että niin niin, mutta kun lapsettomalla on paljon ankarampi se vatsatauti, kun taas mutsi vekaroinen senkun norottelee kaikessa rauhassa kotosalla?
Siis minä olen äiti itsekin. En siis tunne yhtään tarvetta väheksyä sitä, että joutuu sairaana ollessaan hoitamaan lapsetkin. Mutta jos minun ystäväni kertoisi olevansa niin sairas ja väsynyt, ettei ole moneen päivään jaksanut sängystä ylös nousta, niin ei mulle mieleen tulisi, että ihan luksustahan tuo on kun vertaa minun väsymykseeni. Miksi ihmeessä toisen lapsettomuus sitä tarkoittaisi, ettei hän oikeasti voi olla juuri niin kipeä kuin kertoi olevansa? Entä jos se ystävä onkin oikeasti niin sairas ettei pystyisi edes lapsista huolehtimaan, jos hänellä sellaisia olisi?
Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaana ja väsynyt ja silti jaksanut hoitaa lapsenikin, kun on ollut pakko. Kerran elämässäni olen ollut niin sairas ja väsynyt, etten yksinkertaisesti kyennyt muuta kuin sängyssä makaamaan. Meinasin pyörtyä jo vessareissuilla. En todellakaan ollut missään kunnossa huolehtimaan lapsista siinä tilanteessa ja onneksi mies heidät hoiti. Ilman häntä hoitaja olisi sitten pahimmillaan ollut kaiketi lastensuojelu, mutta minä en pystynyt vaikka miten halusin. Jos voin olettaa että toinen ihminen on edes puoliksi niin kipeä kuin minä silloin, en pidä sitä luksuksena. Kaukana siitä.
Aika korkealle itsesi nostat marttyyriäitien rankingissa näillä puheilla.
No eihän nosta. NImenomaan kertoo, että on itsekin ollut siinä kunnossa, ettei olisi pystynyt huolehtimaan lapsista, vaan miehen oli pakko lapset hoitaa. On hyvin mahdollista, että lapsetonkin on siis ollut niin kipeä, että vaikka niitä lapsia olisi ollut, ei olisi heistä pystynyt huolehtimaan. Eli ne äidit, jotka väittävät, että äitien on vaan pakko huolehtia oli mikä oli, puhuvat itseasiassa lööperiä. He vain eivät ole oikeasti olleet niin kipeitä, ettei se yksinkertaisesti ole mahdollista.
Joo joo ymmärretty!
Minä en vieläkään ihan ymmärtänyt. Olen kai niin väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 lapsen äiti kirjoitti:
Minä en vieläkään ihan ymmärtänyt. Olen kai niin väsynyt.
Ai et usko että mistään muusta syystä ei voi olla väsynyt kuin lapsista? Ja kun sinua ei ennen lapsia väsyttänyt, niin ketään muutakaan ei voi väsyttää, jos ei ole lapsia?
Kyllä minä uskon että sinä olet väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
9 lapsen äiti kirjoitti:
Minä en vieläkään ihan ymmärtänyt. Olen kai niin väsynyt.
Ai et usko että mistään muusta syystä ei voi olla väsynyt kuin lapsista? Ja kun sinua ei ennen lapsia väsyttänyt, niin ketään muutakaan ei voi väsyttää, jos ei ole lapsia?
Kyllä minä uskon että sinä olet väsynyt.
Kuka tahansa voi olla väsynyt. Turha kilpailla suurimmasta marttyyrin viitasta koska lisääntyminen on vapaaehtoinen valinta.
Voin sanoa takaisin, etten todellakaan tiedä, mitä ovat todelliset huonot valinnat. Väittäisin, että lapset ovat aika kuradiili naiselle.
Mä en ole uskaltanut lapsia tehdä kun mun pahimman väsymyksen aikaan moni naispuolinen kaveri sanoi, että en tiedä väsymyksestä mitään kun minulla ei ole lapsia. Olin vuosia nukkumatta lähes yhtään yössä (maks yksi unisykli), siihen lisää työstressin ja lemmikin jatkuvan sairastelun. Väsymykseni päätyi sydänkohtaukseen ja kolmeen viikkoon teholla vuonna 2018. Väsymyksestä alkoi myös neljä autoimmuunisairautta ja sain rajoitukset ties kuinka moneen normaaliin asiaan. Nukun nykyään vähän paremmin, kaksi tai kolme sykliä yössä, mutta olen ikuisesti eri lääkityksillä ja jatkuvan seurannan alla.
Olen todella pahoillani kun te äidit joudutte kestämään tätä pahempaa väsymystä ja pidän teitä perheellisiä sankareina. Moni ei taustastani tiedä, koska en koe tarvetta selitellä omaa unettomuuttani, vaan uskon jos joku kehtaa vähätellä toisen ihmisen kokemuksis. Vanhemmille, jotka väsymystä valittavat ja usein sanovat minulle lapsettomalle, että ovat niin katellisia kun minä voin levätä koska haluan ja olen vastuussa vain itsestäni, vastaan yleensä, että en ikinä pystyisi lapsia hankkimaan kun se väsymys tuntuu olevan aivan jotain käsittämätöntä ja varmaan kuolisin siihen.
vastaa niille mitä sinäkin valitat kumminkaimalla on 10 lasta , hän vasta tietää mitä väsymys on
35 vuotta vammaisten ja sairaitten hoitajana voi kertoa että vieläkin väsyttää 3 vuorotyö ja valvomiset . Kuin moni tekee pelkkää yötyötä tai kahta vuoroa putkeen . On se vähän helvetin raskasta ! Ei kannata valittaa jos ei älyä käyttää ehkäisyä.
Otatko nyt itsekään itsestäsi selvän?