Masentava, mutta uskottava tutkimustulos: uudessa parisuhteessa toistuvat vanhat kuviot

No kun ei pidetä sitä hajurakoa! Parisuhteiden välissä pitäisi pitää tuumaustauko, surra suhteen päättymistä ja miettiä mikä meni pieleen.

Pitäisi myös oppia olemaan yksin ja nauttimaan siitä. Liian nopeasti vaihdetaan uuteen tai mennään parisuhteeseen mentaliteetilla " kunhan on joku".

Mä en haluaisi olla puolisolleni kuka tahansa, vaan toivoisin rakkautta osakseni. Olen rakastanut täysillä, mutta valitettavasti en ole löytänyt pysyvää parisuhdetta. Mun rakas meni pikaisesti toisen kanssa naimisiin

Minä aloin tätä asiaa miettimään vasta sen jälkeen, kun mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Eli miksi nuorena valitsin tämän miehen?

Tajusin, että vaikka mies oli ulkoisesti erilainen erilaisine arvoineen toisenlainen kuin isäni, niin tajusin, että he ovat molemmat pakottavia, besserwissereitä ja tietävät, mikä on oikea tapa elää.

Olin aviossa 20 vuotta, ja vasta tämän jälkeen näin sen selvästi. En tajunnut asiaa, koska mies oli enemmän manipulatiivinen ja isäni nyrkkiä pöytään hakkaava.

Eton jälkeen oli umpiorakastunut erääseen mieheen - joka oli kontrolloiva. Onneksi siitä ei tullut mitään, ja aloin työstämään omaa menneisyyttäni. Vasta kun tiedostin valintoihin johtavat syyni, niin pystyin valikoimaan toisenlaisen miehen. Nykyinen aviomieheni on myös hyvin maskuliininen, mutta hän ei pakota eikä syyllistä.

Summa summarum: on hyvin vaikea nähdä perimmäisiä yhteisiä asioita, jos ulkoisesti käyttäydytään eri lailla.

Yleensä sitä haetaan omien vanhempien kaltaista kumppania. Poikkeuksia tietysti on. Mutta esimerkiksi väkivaltaisten vanhempien lapsi todennäköisesti sortuu väkivaltaiseen puolisoon.

"Näinhän se tietysti keskimäärin on. Mutta jos ero on vanhasta suhteesta tullut jostakin lähinnä toiseen liittyvästä syystä - psyykkinen häiriö (vaikkapa narsismi), alkoholismi, pettäminen, väkivaltaisuus - ja tietoisesti hakee uudessa kumppanissa sellaista, jolla ei ko. ongelmaa ole, niin kyllä se suhde erilainen on tuon ison ja merkittävän tekijän osalta. Voi olla muita ongelmia, muttei ainakaan samaa. Harva nyt masokistisesti jatkuvasti etsii kumppanikseen hakkaavaa alkoholistia."

Näin mullakin.

Kun pääsin eroon väkivaltaisesta alkoholia paljon käyttävästä miehestä, kriteerini olivat täysi väkivallattomuus ja vain vähän alkoholin käyttöä. 

Mä opin kerrasta.

Vierailija kirjoitti:

"Näinhän se tietysti keskimäärin on. Mutta jos ero on vanhasta suhteesta tullut jostakin lähinnä toiseen liittyvästä syystä - psyykkinen häiriö (vaikkapa narsismi), alkoholismi, pettäminen, väkivaltaisuus - ja tietoisesti hakee uudessa kumppanissa sellaista, jolla ei ko. ongelmaa ole, niin kyllä se suhde erilainen on tuon ison ja merkittävän tekijän osalta. Voi olla muita ongelmia, muttei ainakaan samaa. Harva nyt masokistisesti jatkuvasti etsii kumppanikseen hakkaavaa alkoholistia."

Näin mullakin.

Kun pääsin eroon väkivaltaisesta alkoholia paljon käyttävästä miehestä, kriteerini olivat täysi väkivallattomuus ja vain vähän alkoholin käyttöä. 

Mä opin kerrasta.

Tästä tuli mieleen kaverini: hän oli yhdessä baarissa juoksijan kanssa. Seuraavassa suhteessa oli vähäinen alkoholin käyttö tärkein kriteeri. Juu, sellainen mies on nyt, mutta hänen huonot puolensa on kriittisyys ja ylitarkkuus. Vääntää maton hapsuja suoraan.

Kaverini totesi sittemmin, että kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.

minulla tuttu  nainen, on jo  neljäs avioliitto, niin erilaisen ja mahtavan miehen kanssa, koskaan ei ole ollut samanlaista.  Ja aina vauhdilla uus mies ettei tartte yksin olla muutamaa viikkoa pidempään.

Kun näin tämän miehen niin oli taas samasta muotista vedetty hiippari, samantasoisilla jutuilla varustettuna.

Odotellaan mikä se viides aviomies sitten, alkaa oleen jo niitä aikoja että eropapereita rustaillaa, jos vanhat merkit pitää paikkaansa.

Heh heh, "naiset valitsevat sellaisen ja sellaisen". Miehet valitsee yleensä max. kahdesta, useimmiten yhdestä mahdollisuudesta sen puolison. Sitten se joko onnaa tai ei.

Erosin, olin yksin ja aloitin suhteen näennäisesti täysin erilaisen miehen kanssa.

Suhde oli kuitenkin sama, liian nopea yhteenmuutto ja vauhdilla kehittynyt syöksykierre.

Nyt olen taas yksin. Saa tapahtua melkoinen ihme että enää ikinä harkitsisin yhteisasumista kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Anders kirjoitti:

Ei tietenkään ihminen muutu kokonaan vaihtaessaan puolisoa, mutta kyllä ainakin minulla on nyt paljon parempi olla kun puoliso on paitsi kaunis, myös älykäs, ystävällinen, nokkela, huumorintajuinen ja monenlaisista maailman asioista kiinnostunut. :)

Hyvä, että arvostat puolisoasi, muista tuo sitten kymmenen vuoden päästä, kun hänkin alkaa vanhentua ja olet jo tottunut tiettyyn tasoon parisuhteessa, ettet ala haikailla taas vähän nätimpää ja ystävällisempää.

Voi sinua! En tuon takia ketään ole vaihtanut, mutta kun oli pakko edellisestä (hullusta) erota. Enkä ollut tiennytkään, että puolisoni kaltaisen naisen voisin löytää.  En tietenkään nyt enkä 20 vuoden kuluttuakaan häntä mihinkään vaihtaisi. Olet höpsö kun tuollaisia ajattelet.

"Kumppanin vaihto ei juurikaan muuta pari­suhteen dynamiikkaa, paljastaa laaja tutkimus

Ihmiset harrastavat uudessa suhteessa seksiä aiempaa useammin, mutta tyytyväisyys seksiin ei muutu, kanadalais-saksalainen tutkimus havaitsi."

Tämä on lohduttava tieto tylsäksi ja arkiseksi todetulle minulle, toisen, kiinnostavamman vuoksi jätetylle. 

Kyllä ihminen voi muuttua jonkin verran, jos nöyrtyy huomaamaan ja tunnustamaan virheitään ja haluaa muuttua. Jos taas ei tiedosta omia virheitään, vaan uskoo ongelmien johtuvan pelkästään puolisostaan, niin totta kai vie samat virheet uuteenkin suhteeseen.

Lisäksi ongelmia tulee kaikissa parisuhteissa / avioliitoissa, vaikka kuinka tiedostaisi heikkoutensa ja parantaisi vuorovaikutustaitojaan yms. Kaiken perustana täytyy siis olla molempien tahto pysyä yhdessä eikä se, että olisi ongelmatonta.

Ellei virheitään huomaa ja ota niistä opiksi, on tuomittu toistamaan niitä. Kaikki kehitys perustuu oman epätäydellisyyden myöntämiseen.

Ei mitään uutta tässä.

Lapseni isän kanssa olin yhdessä noin 8 vuotta. En pystynyt enää elämään siinä loputtomassa negatiivisuuden ja pessimismin laaksossa. Mikään, ei mikään, ollut koskaan hyvin. Satoi, oli talvella kylmä, autonpenkissä oli tahra, työkaveri ärsytti, minulla oli väärää hajuvettä, lapsella oli vääränvärinen sukka, kinkun hinta oli kallistunut 10snt jne.jne.jne. Joka päivä ja koko ajan.

Erosin ja löysin jossain kohtaa uuden miehen. Olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja edelleen meillä on mukavaa. Suhtaudumme molemmat elämään realistisen positiivisesti ja ei jakseta nillittää joka asiasta. Surraan kun on surun aika, mutta ei nyt jokaisesta pilvisestä päivästä stressata. Onneksi jo aikuinen lapseni osaa myös suhtautua elämään valoisasti, lähinnä naureskelee isänsä loputonta nillitystä.

Että joo, vaihtamalla parani.

Joskus kuitenkin lienee hyvä vaihtaa ajoissa ennen kuin yhteiselo muuttaa molemmat katkeriksi. Mieluumminhan sitä elää aina uutta alkuhuumaa kuin kituu loppuunsa. Tottakai tulee ajatella jokaisen kannalta mikä on reilua.

Itse olen ollut saman miehen kanssa 15 vuotta ja nyt meillä menee oikeasti paljon onnellisemmin kuin monella parilla tässä vaiheessa. Olemme myös sietäneet ja ylipäässeet ongelmia, joita harva olisi jäänyt ratkomaan. Kuitenkin, vaikka itse tottumuksesta hakisin millaista roolia ja olisin valinnut mieheni huonosti, niin jos siitä tulisi samanlainen täydellinen urpo kuin oma isäni oli äitiäni kohtaan, niin etsisin uuden kuhertelukumppanin. Kun laskeskelee millaista elämäni tulisi olemaan vaikka 9 eron ja 10 kivan huumavaiheen vs. 1 saman hirviön kanssa itsekin sortuen hirveyksiin - niin tottakai valitsen kivan elämän.

Toistaiseksi rakastan tätä miestä ja edellyttämäni elämänlaatu (ei ole sama kuin elintaso) täyttyy. Olen tyytyväinen tässä suhteessa. Mutta voin tehdä vain oman osani, joten jossain tapauksessa pitäisin kyllä miehen vaihtoon. Samoin miehenikin toivottavasti osaisi ottaa eron jos meinaisin pilata hänen elämänsä. Erota saa.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni isän kanssa olin yhdessä noin 8 vuotta. En pystynyt enää elämään siinä loputtomassa negatiivisuuden ja pessimismin laaksossa. Mikään, ei mikään, ollut koskaan hyvin. Satoi, oli talvella kylmä, autonpenkissä oli tahra, työkaveri ärsytti, minulla oli väärää hajuvettä, lapsella oli vääränvärinen sukka, kinkun hinta oli kallistunut 10snt jne.jne.jne. Joka päivä ja koko ajan.

Erosin ja löysin jossain kohtaa uuden miehen. Olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja edelleen meillä on mukavaa. Suhtaudumme molemmat elämään realistisen positiivisesti ja ei jakseta nillittää joka asiasta. Surraan kun on surun aika, mutta ei nyt jokaisesta pilvisestä päivästä stressata. Onneksi jo aikuinen lapseni osaa myös suhtautua elämään valoisasti, lähinnä naureskelee isänsä loputonta nillitystä.

Että joo, vaihtamalla parani.

Tuo kirjoitus osoittaa vaan, että miesten puhetavassa on eroa. Se ei osoita, etteikö miehet perimmiltään olisi erilaisia.  Ihminen on paljon muutakin kuin pessimistyys - optimistisuus. 

Anders kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anders kirjoitti:

Ei tietenkään ihminen muutu kokonaan vaihtaessaan puolisoa, mutta kyllä ainakin minulla on nyt paljon parempi olla kun puoliso on paitsi kaunis, myös älykäs, ystävällinen, nokkela, huumorintajuinen ja monenlaisista maailman asioista kiinnostunut. :)

Hyvä, että arvostat puolisoasi, muista tuo sitten kymmenen vuoden päästä, kun hänkin alkaa vanhentua ja olet jo tottunut tiettyyn tasoon parisuhteessa, ettet ala haikailla taas vähän nätimpää ja ystävällisempää.

Voi sinua! En tuon takia ketään ole vaihtanut, mutta kun oli pakko edellisestä (hullusta) erota. Enkä ollut tiennytkään, että puolisoni kaltaisen naisen voisin löytää.  En tietenkään nyt enkä 20 vuoden kuluttuakaan häntä mihinkään vaihtaisi. Olet höpsö kun tuollaisia ajattelet.

Aika paha antaa kenestäkään mitään analyysiä parin virkkeen perusteella. Ekasta kommentistasi sai käsityksen, että vaihdoin, koska entinen ei ollut nätti ja filmaattinen.

Toivottavasti olet tuota mieltä 20 vuoden päästäkin, ennustamaan et elämää kykene.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuitenkin lienee hyvä vaihtaa ajoissa ennen kuin yhteiselo muuttaa molemmat katkeriksi. Mieluumminhan sitä elää aina uutta alkuhuumaa kuin kituu loppuunsa. Tottakai tulee ajatella jokaisen kannalta mikä on reilua.

Itse olen ollut saman miehen kanssa 15 vuotta ja nyt meillä menee oikeasti paljon onnellisemmin kuin monella parilla tässä vaiheessa. Olemme myös sietäneet ja ylipäässeet ongelmia, joita harva olisi jäänyt ratkomaan. Kuitenkin, vaikka itse tottumuksesta hakisin millaista roolia ja olisin valinnut mieheni huonosti, niin jos siitä tulisi samanlainen täydellinen urpo kuin oma isäni oli äitiäni kohtaan, niin etsisin uuden kuhertelukumppanin. Kun laskeskelee millaista elämäni tulisi olemaan vaikka 9 eron ja 10 kivan huumavaiheen vs. 1 saman hirviön kanssa itsekin sortuen hirveyksiin - niin tottakai valitsen kivan elämän.

Toistaiseksi rakastan tätä miestä ja edellyttämäni elämänlaatu (ei ole sama kuin elintaso) täyttyy. Olen tyytyväinen tässä suhteessa. Mutta voin tehdä vain oman osani, joten jossain tapauksessa pitäisin kyllä miehen vaihtoon. Samoin miehenikin toivottavasti osaisi ottaa eron jos meinaisin pilata hänen elämänsä. Erota saa.

Ei kai tässä kukaan ole eroamista kieltänytkään. Mutta jos aina vain jahtaa sitä täydellistä romanttista ideaalia, päätyy eroamaan parin vuoden välein. Siinä ei paljon perhettä perusteta tai jos perustetaan, niin sääli lapsia.

Ja olennaisinta on tajuta, että itseään voi muuttaa, ei juuri muita. Jos parisuhteet eivät tunnu sujuvan, kannattaa katsoa peiliin.

20 vuotta liitossa alkoholistin kanssa. Nykyään raitis mies kyllä vaihtamalla paranee.

Kaksi ystävääni (miehiä) on eronnut jo kahdesti ja molemmilla kolmas liitto menossa.

Heidän elämäänsä kun on läheltä seurannut, niin on helppo uskoa tutkimusta.

Ensinnäkin molempien kolme puolisoa ovat niin ulkonäkönsä kuin muidenkin piirteidensä puolesta toistensa klooneja.

Kaksi edellistä liittoa kaatui samoihin asioihin. Ja myös kolmannet liitot ovat hyvää vauhtia ajautumassa samaan umpikujaan.

Syystä tai toisesta kaverit avautuvat ongelmistaan minulle. Tai ehkä siksi, että kuvittelevat minun tulevan toimeen naisten kanssa ja ymmärtävän heitä. Paljon siis keskusteltu ja analysoitu suhteita jo niiden aikana, mutta etenkin erojen aikana. Mutta kaverit eivät ota oppia virheistään eivätkä kykene muuttamaan käyttäytymistään. Halua puheen tasolla on, mutta kykyä ei. Olen kuunnellut heidän naisiaankin ja kuunnellut sitä mihin he ovat suhteessa pettyneet. Tätä pettymystä miehet eivät ymmärrä, vaikka miten rautalangasta vääntää.

Sääli. Sillä kyllä näillä miehillä on halu pitää suhteensa kasassa.