Te parikymppiset, miten pystytte asumaan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret muutti omilleen 19v:nä. Eivät olleet yksinäisiä sillä heillä oli työ, opiskelu ja paljon ystäviä joita tavata. Reissasivat ja viettivät vilkasta nuoren elämää. Joka sunnuntai tulivat kotiin syömään (ja hakemaan pakkasesta ylijääneitä ruokia viikolle)

Eihän nyt yksin asuvilta vanhemmilta pakkaseen mitään ruokaa jää. Tai pienempiä lapsia omaaviltakaan. Vai etkö osannut irrottautua roolistaai keittiöpiikana lasten lähdettyä?

Meillä myös mies tekee ruokaa:)

Olihan siinä tottumista kun 6 sijaan ruokaa tekikin 5-4-3:lle:)

Samalla vaivalla tulee. isompi satsi ja edelleenkin teemme ylimääräistä tarkoituksella. Kiva sitten kiirepäivänä kun voi nopeasti lämmittää kunnon ruokaa eikä tarvitse tyytyä eineksiin.

Ja noista "huonoista" väleistä: vanhin tytär laittoi juuri viestiä että tulevat iltapäivällä koko perhe käymään. Pojan perhe oli viikonloppuna piipahtamassa. Kolmas on reissussa joten ei päässyt samaan aikaan mutta vastahan nuo 2 vkoa sitten olivat kaikki syömässä meillä.

Kai he välttelisivät yhteydenpitoa jos olisi huonot välit??

Vierailija kirjoitti:

Eka yö itkiessä meni mutta se helpotti.

Aikuisen ihmisen kuuluisi asua omillaan, että ymmärtää itsestään enemmän.

Mites sitten kun perustaa perheen?  Siinä menee kaikki itsellisyys, yksityisyys ja itsensä ymmärtäminen saman tien.

Kyllä siinä on musta jotain epänormaalia, jos haluaa mamman helmoissa aikuisena kököillä. Jos se on järkevää, se on sitten eri asia. Aikuisen kuuluu mielestäni haluta elää omaa elämää ja irtautua vanhemmistani. En yksinkertaisesti anna omien lasteni jäädä majailemaan kotiin paljoa yli täysi-ikäisenä. Kyllä silloin pitää ottaa oma elämä haltuun.

Jos perhe on rakas, se voi hetken kirpaista. Jos siihen ei taas lainkaan pysty, sinussa on jotain vialla. Kaikki tuntemani hyvistä ja ihanista perheistä olevat ihmiset ikävöivät hetken kotiin, mutta heräsivät pian siihen aikuisen elämään ja alkoivat nauttia vanhemmista erossa olosta. Kuten kuuluu. Teini-ikäkin on vanhemmista irtautumista varten.