Lue keskustelun säännöt.
IL:n toimittaja esiintyi työttömänä ylioppilaana ja sai suoraan haastattelukutsuja – miksi niin moni nuori on silti vailla työtä?
02.09.2019 |
Soittokierros peiteroolissa yrityksiin paljastaa, että töitä olisi runsaasti tarjolla. Kaikki työt eivät kuitenkaan näytä kelpaavan nuorille.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Valitettava fakta on se, että liian hyvin maksetaan kotiin.
Jos maristaan huonosta palkasta niin kannattaa muistaa, että mikä tahansa työ on varmasti varmempi tie hyvään palkkaan kuin olla tekemättä mitään. Pari-kolme vuotta työttömänä ja työnantaja ei palkkaa sinua. Sen sijaan jos olet tehnyt mitä tahansa työtä on se aina plussaa ja kertoo sinusta jotain. Nykyään pitäisi päästä heti hyville palkoille ja ilman koulutusta...
Mutta mietipä meitä jotka olemme jo olleet ne pari-kolme vuotta työttöminä. Peli on pelattu koska menneisyyttään ei voi muuttaa. Työnhaku on ajan hukkaa, koska kukaan ei palkkaa sellaista jolla on niin pitkä aukko CV:ssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittokierros peiteroolissa yrityksiin paljastaa, että töitä olisi runsaasti tarjolla. Kaikki työt eivät kuitenkaan näytä kelpaavan nuorille.
Runsaasti, eli siivousta, puhelinmyyntiä, mäkkärin kassaa (johon kaveri tosin ei edes päässyt jokunen vuosi sitten, joten ei välttämättä edes ole jatkuvasti paikkoja). Ja palkka on mikä? Työolot ovat mitkä? Sanoisin, että todella surkeaa työtä on tarjolla, enkä yhtään ihmettele, ettei kiinnosta.
En minäkään ihmettele, koska rehellisesti sanoen itsekin nauttisin tuista mieluummin kuin tekisin vaikkapa Hesen kassahommia. Toki sen voi tulkita niin, että tuet ovat liian avokätiset.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan sijaisen pitäisi osata opettaakin. Mitä ihmeen tarkoitusta varten opettajia koulutetaan yliopistoissa puoli vuosikymmentä, jos hommasta kerran selviytyy ihan ylioppilaspohjaltakin?
Perusopetukseen on pakko saada aikuinen sinne luokkatilaan. Kun joku epidemia jyllää, niin opehuoneesta lakoaa kansaa: osa sairastaa itse, osalla lapset.
Silloin saa hyvin jalkaa oven väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettava fakta on se, että liian hyvin maksetaan kotiin.
Jos maristaan huonosta palkasta niin kannattaa muistaa, että mikä tahansa työ on varmasti varmempi tie hyvään palkkaan kuin olla tekemättä mitään. Pari-kolme vuotta työttömänä ja työnantaja ei palkkaa sinua. Sen sijaan jos olet tehnyt mitä tahansa työtä on se aina plussaa ja kertoo sinusta jotain. Nykyään pitäisi päästä heti hyville palkoille ja ilman koulutusta...
Mutta mietipä meitä jotka olemme jo olleet ne pari-kolme vuotta työttöminä. Peli on pelattu koska menneisyyttään ei voi muuttaa. Työnhaku on ajan hukkaa, koska kukaan ei palkkaa sellaista jolla on niin pitkä aukko CV:ssä.
Kuntouttavaan työtoimintaan siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tl;dr:
TÖITÄ TARJOLLA
- Siivousala (SOL, Lassila & Tikanoja): Joihinkin tehtäviin vaaditaan laitoshuoltajan koulutusta tai kokemusta, mutta monissa paikoissa hakija perehdytetään tehtäviinsä. Avoimia paikkoja runsaasti.
L&T:n työntekijänä voin kertoa perehdytyksen olevan olematonta. Esim. meillä asiakaskohde on suuri elintarviketehdas, pääosa töistä matalapainepesua eli ei lattioiden moppaamista. Perehdytys on tasoa tuossa on kumisaappaat, tuosta vesiletku ja pese puhtaaksi. Tiloissa tehdään ruokaa ja aamuisin ennen tuotannon alkua tilat tarkastetaan silmämääräisesti ja tasaisin väliajoin otetaan mikrobiologiset testit jotta varmasti on puhdasta. Tuntipalkka 11,57e ja tiedät tekeväsi työt pirun hyvin kun kukaan ei anna minkäänlaista palautetta. Fyysisesti rankkaa ja työajat ilta- ja yöpainotteisia. Ei ikälisiä.
Mikä tästä työstä tekee rankkaa? Sisältyykö työhön muuta, vai onko työ todellakin kokonaan/valtaosaksi letkulla/painepesurilla suihkuttamista? Kysyn siis mielenkiinnosta, koska tahtoisin uuden työn, ja tuo kuulostaisi minusta unelmalta! :D Olen kokki, ja päivän paras kohta on ehdottomasti, kun saa letkuttaa keittiön. Myös painepesurin käyttö on tuttua kotoa, ja se tuottaa samanlaista mielihyvää. :D
Miten voin päästä tuollaiseen työhön? Muu siivoaminen on täysin poissuljettu ajatus, joten työn pitäisi olla nimenomaan tuota em.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettava fakta on se, että liian hyvin maksetaan kotiin.
Jos maristaan huonosta palkasta niin kannattaa muistaa, että mikä tahansa työ on varmasti varmempi tie hyvään palkkaan kuin olla tekemättä mitään. Pari-kolme vuotta työttömänä ja työnantaja ei palkkaa sinua. Sen sijaan jos olet tehnyt mitä tahansa työtä on se aina plussaa ja kertoo sinusta jotain. Nykyään pitäisi päästä heti hyville palkoille ja ilman koulutusta...
Mutta mietipä meitä jotka olemme jo olleet ne pari-kolme vuotta työttöminä. Peli on pelattu koska menneisyyttään ei voi muuttaa. Työnhaku on ajan hukkaa, koska kukaan ei palkkaa sellaista jolla on niin pitkä aukko CV:ssä.
Kuntouttavaan työtoimintaan siitä!
Eli hankkisin kaksi isoa miinusta CV:hen, ensiksi pitkän aukon ja sitten vielä kuntouttavan työtoiminnan?
Ainakin vahvasti aikuisuuden puolella olevalla ammattitoimittajalla on huomattavasti paremmat resurssit tehdä edukseen erottuva työnhakuilmoitus kuin hyväpaperisellakaan ylioppilaalla.
Hakemukseen kannattaakin panostaa ja vielä luetuttaa se parilla fiksulla ihmisellä, joilla vielä on mieluiten kokemusta rekrytointitehtävistä.
Mutta kai suurin syy on se jo täällä moneen kertaan mainittu "laiskuus" tehdä paskaduuneja, jos muutenkin pärjää. Mamman lihapatojen ja pyykkipalveluiden ääressä on hyvä olla. Ja jos ei enää ole, niin tuet ovat olemassa. Moni tyytyy vähempään elintasoon, jopa niukisteuun mieluummin kuin viettä kahdeksan tuntia päivästä vastenmielisessä työssä.
Laiskuus lainausmerkeissä siksi, että tällainen nuori voi olla vaikka kuinka aktiivinen ja reipas muissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut haastatellut työnhakijoita. Heitä on moneen lähtöön. Ihmiskunnan kirjo tulee hyvin esiin, vaikka kaikilla on suht sama koulutus. Se, että pääsee haastatteluun, ei takaa vielä mitään. Nuori lupaus, voi olla liian suuri riski tai tehdä olemuksellaan vaikutuksen ja mennä vanhemman ammattilaisen edelle. Olen ottanut töihin lupaavia, mutta nopeasti lässähtäneitä tai sellaisia, jotka eivät ole meille halunnutkaan. Se on selvinnyt myöhemmin, muttei haastatelutilanteesaa. Paras on ottaa joku jonkun toisen suosituksesta.
Mutta tosiaan ne työttömät nuoret eivät ehkä syystä tai toisesta pärjää haastattelussa.
Minä olen nyt 26v ja lukioikäisenä ja juuri sen jälkeen sain aina soittamalla työpaikan.
Ja siihen elämäntilanteeseen ihan hyviä duuneja, alin palkka mitä olen elämässäni saanut oli 16-vuotiaana hoiva-apulaisena vanhainkodissa 10,7e/h.
En tiedä onko ajat kerenneet muuttua kovasti tuosta, samalla tavalla olen saanut näin myöhemminkin aina työpaikat eli ottanut suoraan esimieheen yhteyttä, mennyt käymään ja saanut työn.
Toki näihin vaikuttaa varmasti todella paljon esim. sosiaaliset taidot, jotka on itselläni hyvät ja suhteitakin jonkin verran.
Jos on vaikkapa mutismista tai sosiaalisista peloista kärsivä nuori (käsittääkseni tuollaiset ongelmat ovat lisääntyneet?) joka ei tunne ”ketään”, niin voi olla vaikeaa.
Se IL:n toimittaja on luultavasti ollut myös sosiaalisesti lahjakas 19-vuotiaan esittäjä eikä mikään huonosti kirjoittava ja änkyttävä ”ööh moro”-tapaus joka ei katso puhuttaessa silmiin, sano luontevasti ”kiitos” ja ”anteeksi”, ole ryhdikäs ja esittele itseään kätellen uuden ihmisen tavatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No moneenko työpaikkaan iltasanomien toimittaja sitten olisi oikeasti päässyt? Olisi tarjolla on eri asia kuin että saisi työpaikan.
Jos on ollut kuntouttuvassa työtoiminnassa, sitä ei todellakaan kannata mainita.
Sehän kertoo suoraan mielenterveys- ja/tai päihdeongelmista. Tähän ei muut "pääsekään". Tarkoitus on tehdä ihminen edes jotakuinkin työkykyiseksi. Osaa nousta aamulla ja olla selvin päin tullessaan.
Palkkatukityö on toinen juttu. Se kyllä kandee laittaa listaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä toimittaja olisi voinut laittaa oikean nuoren soittaamaan. Koska (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) nuori, joka hakee vasta ensimmäisiä työpaikkoja kuulostaa yleensä jopa puhelimessa hyvin epävarmalta jolloin vastaanottajan reaktiokin on hyvin erilainen.
Jännitys ja epävarmuus ovat miinuksia työnantajille.
Monesti olen ajatuksen kanssa kirjoittanut siivousfirmoihin hakemuksia, mutta ei sieltä perään ole huudeltu. Useimmiten pitäisi olla sekä ajokortti että oma auto. Kortin voisin onnistua hankkimaan. Auto on taloudellisessa tilanteessani utopiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti työllistyminen on hyvin pitkälle persoonasta kiinni ja sen muuttaminen on hankalaa. Kaikki ei esimerkiksi sovi sinne kaupan kassalle tai asiakaspalveluun yleensäkkään. Kaikki ei pysty antamaan sitä iloista ja reipasta ensivaikutelmaa, mikä on se mistä kaikki lähtee. Nuorissa on tosi paljon ujoja ja kun työhaastattelut vedetään hyökkäävällä tyylillä, ne on ihan hirveitä. Tässäkin jutussa puhutaan että ”tärkeintä on olla sellainen ja sellainen”. Persoonan ominaisuuksista jotka määräytyy jo pikkulapsena. Meitä nyt vaan on erilaisia. Joskus voisi palkata sen ujomman ja hiljaisemmankin, kyllä sekin osaa postia jakaa tai lattiaa luututa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nuori. Jollekin 19-vuotiaalle onkin ihan hyväksyttyä olla ylioppilas ja työtön. Mutta sitten kun vaikka 22-vuotiaana esittäydyt työttömäksi ylioppilaaksi, niin eipä töitä heru jollei voi osoittaa olleensa vaikka lapsiaan hoitamassa ne CV:n aukkovuodet. Puhumattakaan sitten jos ikää on 25, 27, 30, 35, 40...
Tämä. Tekisipä joku toimittaja jutun miten suhtaudutaan vaikkapa 30-35-vuotiaan ylioppilaan hakemuksiin jolla työkokemusta pari vuotta (palkkatukitöitä mukana) ja vaikka neljä työkokeilua eri aloilta. Tulisiko minkäänlaista vastausta lähetettyihin hakemuksiin? Entä mikä olisi reaktio suoriin työnhakusoittoihin?
Miksi 30-35 vuotiaalla on pelkkä yo tutkinto?Siinä on ollut 10-15 vuotta aikaa hankkia jokin ammattitutkinto jos ei yliopistoon suuntaa.
Ja kuinka moni haastattelukutsuista johti siihen että olisi saanut työpaikan?
Olen itse vakkariduunissa, ja noin vuoden etsinyt uutta työpaikkaa. Haastatteluissa olen käynyt ainakin 12.sta, ja n. 5 olen kieltäytynyt aikatauluongelmien vuoksi. Jos rekryymässä on vuokrafirma, ottavat he usein paljon hakijoita haastatteluun ihan vain että saavat myös muihin avoinna oleviin paikkoihin kandidaatteja. Joskus tekijää etsivä firma ottaa hirveän määrän haastateltavia ensimmäiselle kierrokselle, mutta toiselle kierrokselle vain muutaman. Muutama paikka oli sellainen, että en olisi edes halunnut heille töihin, koska työpaikkailmoitus ei kyllä vastannut avoinna olevaa tehtävää. Kun ilmoituksessa etsitään talousassistenttia tekemään koko yrityksen kirjanpidon ym talousasiat (assarin palkalla), ei paljoa kiinnosta paikkaa ottaa vastaan.
Mielestäni siis haastattelukutsut eivät kerro vielä mitään. En tiedä mitä artikkelissa on kerrottu ja miten tuo homma meni. On myös niin, että kun juokset haastatteluissa haastattelun perään, saamatta kuitenkaan töitä, menetät itsetuntosi siihen että kelpaisit kenellekään ja sen myötä kiinnostus jatkaa aktiivista hakemista kärsii.
No se on kyllä ihan fakta, että on JOITAKIN nuoria, jotka eivät todella halua töihin ja todellakin tietoisesti valitsevat tuilla elelyn. Mutta aina kun tästä puhutaan, menee mustavalkoiseksi jänkkäämiseksi: ymmärtämättömät vanhat jäärät yleistävät kaikki työttömät laiskoiksi lusmuiksi, ja toiselta puolelta osataan luetella kymmenittäin tapauksia, joissa ollaan tehty satoja hakemuksia ja ollaan valmiina tekemään mitä vain, mutta työtä vain ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettava fakta on se, että liian hyvin maksetaan kotiin.
Jos maristaan huonosta palkasta niin kannattaa muistaa, että mikä tahansa työ on varmasti varmempi tie hyvään palkkaan kuin olla tekemättä mitään. Pari-kolme vuotta työttömänä ja työnantaja ei palkkaa sinua. Sen sijaan jos olet tehnyt mitä tahansa työtä on se aina plussaa ja kertoo sinusta jotain. Nykyään pitäisi päästä heti hyville palkoille ja ilman koulutusta...
Mutta mietipä meitä jotka olemme jo olleet ne pari-kolme vuotta työttöminä. Peli on pelattu koska menneisyyttään ei voi muuttaa. Työnhaku on ajan hukkaa, koska kukaan ei palkkaa sellaista jolla on niin pitkä aukko CV:ssä.
Kuntouttavaan työtoimintaan siitä!
Eli hankkisin kaksi isoa miinusta CV:hen, ensiksi pitkän aukon ja sitten vielä kuntouttavan työtoiminnan?
Ei, vaan työtoiminnan jälkeen oikeisiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nuori. Jollekin 19-vuotiaalle onkin ihan hyväksyttyä olla ylioppilas ja työtön. Mutta sitten kun vaikka 22-vuotiaana esittäydyt työttömäksi ylioppilaaksi, niin eipä töitä heru jollei voi osoittaa olleensa vaikka lapsiaan hoitamassa ne CV:n aukkovuodet. Puhumattakaan sitten jos ikää on 25, 27, 30, 35, 40...
Tämä. Tekisipä joku toimittaja jutun miten suhtaudutaan vaikkapa 30-35-vuotiaan ylioppilaan hakemuksiin jolla työkokemusta pari vuotta (palkkatukitöitä mukana) ja vaikka neljä työkokeilua eri aloilta. Tulisiko minkäänlaista vastausta lähetettyihin hakemuksiin? Entä mikä olisi reaktio suoriin työnhakusoittoihin?
No voi kyllä miettiä että mitä se kolmikymppinen ylioppilas on kaikki ne vuodet puuhannut jos ei ole saanut kuin palkkatuettua työtä eikä mitään tutkintoa. Kyllä silloin on ihan luonnollista suhtautua vähän epäilevästi henkilön työkykyyn tai -haluun.
Hesburgerin hommat ovat poikkeuksetta osa-aikaisia joten ei niillä kummoista tienestiä tehdä, sopivat hyvin opiskelijan kesäduuniksi tai välivuoden pitävälle elättäjäksi. S-ryhmä ja Keskolla yhteensä 150 avointa paikkaa ympäri Suomea ei paljoa mieltä lämmitä kun työttömiä on melkein puoli miljoonaa ympäri Suomea.