Puhutaanko vähän aikaa suurista perinnöistä? Oletteko sellaisia saaneet?

Meille on osunut perintöjä n. 500 000 ja vielä on vanhempia elossa.

Ihanaa, että sen turvin voin entisestään vähentää työntekoa, harrastaa enemmän mitä haluan ja saada lainat maksettua ilman omaa kärsimystä paskassa työssä. Niin ja voin uusia autonkin tehokkaampaan :)

Ap

En vielä mutta mietinnässä on. Pitäisi toi ruma, mutta rikas vaimokulta saada jotenkin mullan alle.

Mulle on tulossa suuri perintö. En mitenkään toivo sen tulevan pian, ja olisin toivonut, että vanhempani olisivat käyttäneet varojaan itseensä. Eivät pihiyttään pysty. (Asuntoja+osakkeita)

Vierailija kirjoitti:

Meille on osunut perintöjä n. 500 000 ja vielä on vanhempia elossa.

No tuo on jo todella mukavasti! Itse sain 200 000 yli-vanhempien sukupolvelta. Nyt kuitenkin kuoli vanhempani.Toisella heistä ei olekaan rahaa yhtään.

Ap

Ei o - ei tu.

Kaikki on itse hankittava, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tulossa suuri perintö. En mitenkään toivo sen tulevan pian, ja olisin toivonut, että vanhempani olisivat käyttäneet varojaan itseensä. Eivät pihiyttään pysty. (Asuntoja+osakkeita)

Minäkin olisin mieluiten pitänyt isäni elämässäni hyvinvoivana ja elämästä nauttivana, mutta siitä en voinut itse päättää. Jos ihminen ei terveyden menetettyään voi nauttia elämästä, niin aika turhaa se sitten on kituuttaa kärsimyksissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tulossa suuri perintö. En mitenkään toivo sen tulevan pian, ja olisin toivonut, että vanhempani olisivat käyttäneet varojaan itseensä. Eivät pihiyttään pysty. (Asuntoja+osakkeita)

Minäkin olisin mieluiten pitänyt isäni elämässäni hyvinvoivana ja elämästä nauttivana, mutta siitä en voinut itse päättää. Jos ihminen ei terveyden menetettyään voi nauttia elämästä, niin aika turhaa se sitten on kituuttaa kärsimyksissä.

Ap

Niin kai se on. Mua välillä turhauttaa, mutta täysivaltaisia aikuisia ei pysty pakottamaan. Mun vanha äitini ei siis pysty 14 hampaansa kanssa hammaslääkäriin, mikä on pahempi juttu kuin dyykkaaminen, pullonkeruu ja tiskirättien paikkaaminen. "En mä niin kaipaa ruisleipää."

Ei valitettavasti kovin suuria. Miehen veli ryhtyi pitämään vanhempiensa maatilaa aikoinaan ja siinä sukupolvenvaihdoksessa sisarukset saivat osuutensa rahana tai maana. Mieheni otti rahana ja maksoi sillä sen osan opintolainasta joka vielä oli jäljellä. Appiukko on nyt kuollut, anoppi elää vielä mutta tuskin perintöä jää, eiköhän irtaimistokin mene alta aikayksikön miehen hyeenamaisille siskoille.

Oma isäni on kuollut, perinnöksi sain neljäsosan kesämökkikiinteistöstä ja ok-talon myynnistä saadusta summasta ja vähän muuta rahaa. Koko perintö jäi verotusrajan alle, joten suuri se ei ollut. Äidiltä olen saanut ennakkoperintönä hänen osuutensa kesämökkikiinteistöstä, ja ostin siskoni osuuden siitä, joten mökki on nyt minun. Jos äiti kuolee ennen minua, tuskin saan enää juuri mitään, koska olen ennakkoperintöä saanut ja siskoni taas ei. Hän ei halunnut, huomautettakoon tässä.

Olisihan se kivaa, jos jostain saisikin ison perinnön, vaan eipä ole näköpiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on osunut perintöjä n. 500 000 ja vielä on vanhempia elossa.

No tuo on jo todella mukavasti! Itse sain 200 000 yli-vanhempien sukupolvelta. Nyt kuitenkin kuoli vanhempani.Toisella heistä ei olekaan rahaa yhtään.

Ap

Mitenpä sitä vanhemmillasi kovin paljoa perittävää olisi jäänytkään, jos he aikanaan luopuivat perinnöistään teidän lapsien hyväksi? Mikäli oikein ymmärsin termistä ”yli-vanhempien” sukupolvi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tulossa suuri perintö. En mitenkään toivo sen tulevan pian, ja olisin toivonut, että vanhempani olisivat käyttäneet varojaan itseensä. Eivät pihiyttään pysty. (Asuntoja+osakkeita)

Minäkin olisin mieluiten pitänyt isäni elämässäni hyvinvoivana ja elämästä nauttivana, mutta siitä en voinut itse päättää. Jos ihminen ei terveyden menetettyään voi nauttia elämästä, niin aika turhaa se sitten on kituuttaa kärsimyksissä.

Ap

Niin kai se on. Mua välillä turhauttaa, mutta täysivaltaisia aikuisia ei pysty pakottamaan. Mun vanha äitini ei siis pysty 14 hampaansa kanssa hammaslääkäriin, mikä on pahempi juttu kuin dyykkaaminen, pullonkeruu ja tiskirättien paikkaaminen. "En mä niin kaipaa ruisleipää."

Auts, no toi on jo aika kamalaa. Omakin isäni raaski kyllä rakennuttaa talon ulkomaille, uuden ja kivan, mutta aamulla kun menin siellä keittiöön niin hän laitteli aamuteetä vanha täysin kulahtanut maihari päällään, koska oli kylmä, kun ei raaski lämmittää, ja keittimenä ei ollutkaan keittiön upouusi kaasuhella vaan jonkinlainen retkikeitin (paloöljyllä toimiva), koska kaasu on niin kallista.

Oli se pieni kontrasti: isä upouuden talon keittiössä, ja olemus ja touhut kuin retkeltä sillan alla ;/ Mutta sellainen(kin) isä oli. Ja hän vielä nautti kun sai säästää ://

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on osunut perintöjä n. 500 000 ja vielä on vanhempia elossa.

No tuo on jo todella mukavasti! Itse sain 200 000 yli-vanhempien sukupolvelta. Nyt kuitenkin kuoli vanhempani.Toisella heistä ei olekaan rahaa yhtään.

Ap

Mitenpä sitä vanhemmillasi kovin paljoa perittävää olisi jäänytkään, jos he aikanaan luopuivat perinnöistään teidän lapsien hyväksi? Mikäli oikein ymmärsin termistä ”yli-vanhempien” sukupolvi?

Ei vaan isovanhemman testamentissa oli erillismääräys lapsenlapsille.

Ap

Jos perintöä on vasta "tulossa", niin kannattaa muistaa ettei täällä kukaan tiedä, missä järjestyksessä täältä lähtö tulee.

Perin 100000e 23v ikäisenä jolle se oli tosi tosi iso raha. Tämä tuli isovanhemmalta.

Toivon että vanhempani elävät vielä vuosikymmeniä enkä peri heitä pitkiin aikoihin. Joskus kun perin, jos tilanne säilyy samanlaisena kuin nyt, niin tulen perimään jotain 700000e paikkeilla.

Vanhempani ovat kuitenkin vasta viisikymppisiä eli toivottavasti menee 20-30 vuotta ennen kuin perin mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tulossa suuri perintö. En mitenkään toivo sen tulevan pian, ja olisin toivonut, että vanhempani olisivat käyttäneet varojaan itseensä. Eivät pihiyttään pysty. (Asuntoja+osakkeita)

Minäkin olisin mieluiten pitänyt isäni elämässäni hyvinvoivana ja elämästä nauttivana, mutta siitä en voinut itse päättää. Jos ihminen ei terveyden menetettyään voi nauttia elämästä, niin aika turhaa se sitten on kituuttaa kärsimyksissä.

Ap

Niin kai se on. Mua välillä turhauttaa, mutta täysivaltaisia aikuisia ei pysty pakottamaan. Mun vanha äitini ei siis pysty 14 hampaansa kanssa hammaslääkäriin, mikä on pahempi juttu kuin dyykkaaminen, pullonkeruu ja tiskirättien paikkaaminen. "En mä niin kaipaa ruisleipää."

Auts, no toi on jo aika kamalaa. Omakin isäni raaski kyllä rakennuttaa talon ulkomaille, uuden ja kivan, mutta aamulla kun menin siellä keittiöön niin hän laitteli aamuteetä vanha täysin kulahtanut maihari päällään, koska oli kylmä, kun ei raaski lämmittää, ja keittimenä ei ollutkaan keittiön upouusi kaasuhella vaan jonkinlainen retkikeitin (paloöljyllä toimiva), koska kaasu on niin kallista.

Oli se pieni kontrasti: isä upouuden talon keittiössä, ja olemus ja touhut kuin retkeltä sillan alla ;/ Mutta sellainen(kin) isä oli. Ja hän vielä nautti kun sai säästää ://

Ap

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Mä olen neljäkymppinen, vanhemmat seitsemänkymppisiä, jo jonkin verran asiointiavun tarpeessa. Tuo säästämisestä nauttiminen on meilläkin tuttua, pahentunut ysäreiden lamasta lähtien ja vuosien varrella. Huomaan itsessäni samoja piirteitä, lievempänä vielä. Sen ansiosta oma talous on kunnossa, mutta, mutta...rajanveto on vaikeaa, mikä on enää normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Jos perintöä on vasta "tulossa", niin kannattaa muistaa ettei täällä kukaan tiedä, missä järjestyksessä täältä lähtö tulee.

Isä on jo kuollut, mutta perunkirjoitus ja ositus tekemättä. (Äitini ei siis ole isän viimeinen puoliso.) Silti sen verran on jo papereita katseltu, että tiedän perinnön koon suunnilleen. Mutta jotain jouduttaneen osituksessa myymään, jolloin en tiedä, milloin voin vastaanotaa perinnön. Ja joku köyhä tyyppi: ei tarvitse huomautella puheistani perinnöstä, vaikka perintöä ei ole saatu vielä, et vain osaa samaistua tilanteeseen, jos alkaa tehdä mieli arvostella minua.

Ap

Olen ainoa lapsi ja vanhemmillani on 150 m² asunto Katajanokalla. Lisäksi heillä on osakkeita joista en tiedä.

Tai sitten vaan kuvittelen. Oikeasti olen neljälapsisen perheen nuorin Kajaanista. Hometalon arvo 2000 e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tulossa suuri perintö. En mitenkään toivo sen tulevan pian, ja olisin toivonut, että vanhempani olisivat käyttäneet varojaan itseensä. Eivät pihiyttään pysty. (Asuntoja+osakkeita)

Minäkin olisin mieluiten pitänyt isäni elämässäni hyvinvoivana ja elämästä nauttivana, mutta siitä en voinut itse päättää. Jos ihminen ei terveyden menetettyään voi nauttia elämästä, niin aika turhaa se sitten on kituuttaa kärsimyksissä.

Ap

Niin kai se on. Mua välillä turhauttaa, mutta täysivaltaisia aikuisia ei pysty pakottamaan. Mun vanha äitini ei siis pysty 14 hampaansa kanssa hammaslääkäriin, mikä on pahempi juttu kuin dyykkaaminen, pullonkeruu ja tiskirättien paikkaaminen. "En mä niin kaipaa ruisleipää."

Auts, no toi on jo aika kamalaa. Omakin isäni raaski kyllä rakennuttaa talon ulkomaille, uuden ja kivan, mutta aamulla kun menin siellä keittiöön niin hän laitteli aamuteetä vanha täysin kulahtanut maihari päällään, koska oli kylmä, kun ei raaski lämmittää, ja keittimenä ei ollutkaan keittiön upouusi kaasuhella vaan jonkinlainen retkikeitin (paloöljyllä toimiva), koska kaasu on niin kallista.

Oli se pieni kontrasti: isä upouuden talon keittiössä, ja olemus ja touhut kuin retkeltä sillan alla ;/ Mutta sellainen(kin) isä oli. Ja hän vielä nautti kun sai säästää ://

Ap

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Mä olen neljäkymppinen, vanhemmat seitsemänkymppisiä, jo jonkin verran asiointiavun tarpeessa. Tuo säästämisestä nauttiminen on meilläkin tuttua, pahentunut ysäreiden lamasta lähtien ja vuosien varrella. Huomaan itsessäni samoja piirteitä, lievempänä vielä. Sen ansiosta oma talous on kunnossa, mutta, mutta...rajanveto on vaikeaa, mikä on enää normaalia.

Samoin itsellä. Mulla on kahtiajakoista tuollainen säästeliäisyys, toisaalta kykenen käyttämään melko paljonkin ajatusenergiaa siihen, miten toimimalla säästää, mutta olen isää laiskempi, enkä jaksa mennä tietnkään tuollaisiin äärimmäisyyksiin asiassa. Toiseksi en halua vaikuttaa weirdolta enkä pihiltä, olen kuullut sen kategorian (ehkä aika hyväntahtoisia, mutta kuitenkin) vitsejä kiitos isän ihan tarpeeksi...

eli olen tietoisesti opetellut ”käyttämään rahaa” vaikkei niin huvittaisikaan. Aikoinaan minulla oli eräs ystävä, joka arvosteli pihiyttäni ja tajusin silloin, että en oikeastaan näe siinä itseisarvoa. On syytä elää tuloillaan,eikä velaksi tai yli varojensa, mutta en näe rahan kerryttämistä varsinaisena itseisarvona.

Seon itseleni tärkeää, että pystyisin elämään tuotoilla, enkä kuluttaisi pääomaa. Mutta toisaalta taas jos jokin akuutti oman elämän ratkaisu vaatisi muutoksia (myydä jotain, että saa itse lisää neliöitä esim.) niin se kannattaa tehdä, jotta täällä olemisesta voi nauttia.

Ap

En ole saanut ja toivotaan että en pian saakkaan mitään

Vierailija kirjoitti:

Jos perintöä on vasta "tulossa", niin kannattaa muistaa ettei täällä kukaan tiedä, missä järjestyksessä täältä lähtö tulee.

Ei tiedä ei. Mä olen vasta itsenäistyneen nuoren vanhempi, ja tilanteessa, jossa apua tarvitsevat sekä omat vanhemmat, anoppi, väliin puolisokin (sairas). Kiitän onneani, että mulla on ollut varaa lyhentää työaikaa. Välillä tosin tuntuu siltä, että ruuhkavuodet ovat nyt täällä ja että kenenkään lähtöön ei yksinkertaisesti ole varaa eikä aikaa. (Huonoa huumoria.) - se lähes hampaattoman lapsi