Puhutaanko vähän aikaa suurista perinnöistä? Oletteko sellaisia saaneet?

Toivottavasti alat edes vähän auttaa myös lastesi elatuksessa.

Yhtään sensuuntaista viestiä ei ole tässä tullut. Ainoa asia on minä minä kuten aina ennenkin.

En ole saanut perintöä ja isäni on ilmoittanut että jään perinnöttömäksi. Tiedän, että minulla on lain mukaan oikeus tiettyyn osuuteen perinnöstä kyllä. Perintöä ei talouttani heiluta, homeinen omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla, tontin arvo ehkäpä 30 000e ja se jaettuna kolmelle perilleselle.

Vanhempani ovat saaneet kolme perintöä.

Oma perintöni ja mieheni oerintö menee tulevaisuudessa lapsille. Omaisuutta on nyt iso omakotitalo, mökki ja sijoitusasunto siintää mielessä. Kaikki kaupungissa ja realisoitavissa.

Mutta olen saanut kuulla ihmettelyä mieheltäni, että miten paljon jokin suhteellisen työläskin toiminta rahaa oikeasti edes vuositasolla säästää? Sitä miettiessäni olen hellittänyt suremasta ”tuhlaamistani”. Kun siis esimerkkinä vaikka voisi olla se, että talvisin saattaisin kierrellä ripustamassa ikkuinoihin paksumpaa vilttiä öisin, ettei huoneilma jäähdy, kun maksamme lämmityksestä kulutuksen mukaan (toisin kuin monissa kerrostaloissa). Mutta enpä ole ikinä laskenut, mitä sillä säästää, joten...antaapa olla. Ja muita vastaavia esimerkkejä.

Kuulin poismennyttä isääni muistelleelta ikäiseltäni sukulaiselta hupaisan muiston isän pihiydestä: isäni oli hankkinut 80-luvulla sellaisen kotitietokoneen, ei ollut commodore 64 mutta vastaava kilpailijan tuote. Niin serkkupoikani oli kutsuttu katsomaan tätä laitetta, ja samalla isäni oli kertonut, ettähän on mitannut sen sähkönkulutuksen. Se oli kuulemma ollut kodin toiseksi isoin sähkösyöppö heti jääkaapin jälkeen. No, isäni halusi kompensoida tätä sähkönkulutusta, joten ei kuin toimimaan: hän pakkasi tyhjiin maitotölkkeihin kuumaa vettä (taloyhtiön piikkiin) ja kiikutti niitä alas (kolmas kerros, ei hissiä) autotalliin. Autotallissa hän laittoi ne lattialle, jossa oli talvella niin kylmä, että ne jäätyivät. Ideana oli lämmittää niillä myös autotallia. Mutta ennen kaikkea sen jälkeen isä kantoi niitä jäätyneinä takaisin ylös, ja laittoi jääkaappiin, koska tämä säästi sähköä! Pienen serkkupoikani mielestä tässä oli ollut mielenkiintoinen ajatus...! :) Vaikea sanoa, mikä oli säästön määrä, mutta isän mielestä tällainen oli täysin järkevää puuhaa :))

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tulossa suuri perintö. En mitenkään toivo sen tulevan pian, ja olisin toivonut, että vanhempani olisivat käyttäneet varojaan itseensä. Eivät pihiyttään pysty. (Asuntoja+osakkeita)

Minäkin olisin mieluiten pitänyt isäni elämässäni hyvinvoivana ja elämästä nauttivana, mutta siitä en voinut itse päättää. Jos ihminen ei terveyden menetettyään voi nauttia elämästä, niin aika turhaa se sitten on kituuttaa kärsimyksissä.

Ap

Niin kai se on. Mua välillä turhauttaa, mutta täysivaltaisia aikuisia ei pysty pakottamaan. Mun vanha äitini ei siis pysty 14 hampaansa kanssa hammaslääkäriin, mikä on pahempi juttu kuin dyykkaaminen, pullonkeruu ja tiskirättien paikkaaminen. "En mä niin kaipaa ruisleipää."

Auts, no toi on jo aika kamalaa. Omakin isäni raaski kyllä rakennuttaa talon ulkomaille, uuden ja kivan, mutta aamulla kun menin siellä keittiöön niin hän laitteli aamuteetä vanha täysin kulahtanut maihari päällään, koska oli kylmä, kun ei raaski lämmittää, ja keittimenä ei ollutkaan keittiön upouusi kaasuhella vaan jonkinlainen retkikeitin (paloöljyllä toimiva), koska kaasu on niin kallista.

Oli se pieni kontrasti: isä upouuden talon keittiössä, ja olemus ja touhut kuin retkeltä sillan alla ;/ Mutta sellainen(kin) isä oli. Ja hän vielä nautti kun sai säästää ://

Ap

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Mä olen neljäkymppinen, vanhemmat seitsemänkymppisiä, jo jonkin verran asiointiavun tarpeessa. Tuo säästämisestä nauttiminen on meilläkin tuttua, pahentunut ysäreiden lamasta lähtien ja vuosien varrella. Huomaan itsessäni samoja piirteitä, lievempänä vielä. Sen ansiosta oma talous on kunnossa, mutta, mutta...rajanveto on vaikeaa, mikä on enää normaalia.

Samoin itsellä. Mulla on kahtiajakoista tuollainen säästeliäisyys, toisaalta kykenen käyttämään melko paljonkin ajatusenergiaa siihen, miten toimimalla säästää, mutta olen isää laiskempi, enkä jaksa mennä tietnkään tuollaisiin äärimmäisyyksiin asiassa. Toiseksi en halua vaikuttaa weirdolta enkä pihiltä, olen kuullut sen kategorian (ehkä aika hyväntahtoisia, mutta kuitenkin) vitsejä kiitos isän ihan tarpeeksi...

eli olen tietoisesti opetellut ”käyttämään rahaa” vaikkei niin huvittaisikaan. Aikoinaan minulla oli eräs ystävä, joka arvosteli pihiyttäni ja tajusin silloin, että en oikeastaan näe siinä itseisarvoa. On syytä elää tuloillaan,eikä velaksi tai yli varojensa, mutta en näe rahan kerryttämistä varsinaisena itseisarvona.

Seon itseleni tärkeää, että pystyisin elämään tuotoilla, enkä kuluttaisi pääomaa. Mutta toisaalta taas jos jokin akuutti oman elämän ratkaisu vaatisi muutoksia (myydä jotain, että saa itse lisää neliöitä esim.) niin se kannattaa tehdä, jotta täällä olemisesta voi nauttia.

Ap

Joku tuollainen ulkopuolinen heräte tai kommentti on väliin tarpeen. Mulla vaikeutena on jokin kynnys rahankäytössä, joka nousee yllättävän äkkiä korkeaksi, ja ikävä kyllä poden myös huonoa omaatuntoa. Joudun siis pinnistämään, jotta saan perusteltua itselleni jonkin asian tai hankinnan tarpeellisuuden, yleensä odotan pakkotilannetta (jokin hajoaa). Yksi asia on, johon voin käyttää hyvällä omallatunnolla, ostan aikaa, siis vähennän työntekoa sitä mukaa kun talous antaa myöten. Jää enemmän aikaa muuhun ja kalenteri on silti täynnä. Siitä tulevasta perinnöstä toivon pystyväni pitämään huolen, ettei se ole lapseni käsissä vielä vähään aikaan, paristakin syystä. :) Kiitos keskustelusta, hyvä aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tulossa suuri perintö. En mitenkään toivo sen tulevan pian, ja olisin toivonut, että vanhempani olisivat käyttäneet varojaan itseensä. Eivät pihiyttään pysty. (Asuntoja+osakkeita)

Minäkin olisin mieluiten pitänyt isäni elämässäni hyvinvoivana ja elämästä nauttivana, mutta siitä en voinut itse päättää. Jos ihminen ei terveyden menetettyään voi nauttia elämästä, niin aika turhaa se sitten on kituuttaa kärsimyksissä.

Ap

Niin kai se on. Mua välillä turhauttaa, mutta täysivaltaisia aikuisia ei pysty pakottamaan. Mun vanha äitini ei siis pysty 14 hampaansa kanssa hammaslääkäriin, mikä on pahempi juttu kuin dyykkaaminen, pullonkeruu ja tiskirättien paikkaaminen. "En mä niin kaipaa ruisleipää."

Auts, no toi on jo aika kamalaa. Omakin isäni raaski kyllä rakennuttaa talon ulkomaille, uuden ja kivan, mutta aamulla kun menin siellä keittiöön niin hän laitteli aamuteetä vanha täysin kulahtanut maihari päällään, koska oli kylmä, kun ei raaski lämmittää, ja keittimenä ei ollutkaan keittiön upouusi kaasuhella vaan jonkinlainen retkikeitin (paloöljyllä toimiva), koska kaasu on niin kallista.

Oli se pieni kontrasti: isä upouuden talon keittiössä, ja olemus ja touhut kuin retkeltä sillan alla ;/ Mutta sellainen(kin) isä oli. Ja hän vielä nautti kun sai säästää ://

Ap

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Mä olen neljäkymppinen, vanhemmat seitsemänkymppisiä, jo jonkin verran asiointiavun tarpeessa. Tuo säästämisestä nauttiminen on meilläkin tuttua, pahentunut ysäreiden lamasta lähtien ja vuosien varrella. Huomaan itsessäni samoja piirteitä, lievempänä vielä. Sen ansiosta oma talous on kunnossa, mutta, mutta...rajanveto on vaikeaa, mikä on enää normaalia.

Samoin itsellä. Mulla on kahtiajakoista tuollainen säästeliäisyys, toisaalta kykenen käyttämään melko paljonkin ajatusenergiaa siihen, miten toimimalla säästää, mutta olen isää laiskempi, enkä jaksa mennä tietnkään tuollaisiin äärimmäisyyksiin asiassa. Toiseksi en halua vaikuttaa weirdolta enkä pihiltä, olen kuullut sen kategorian (ehkä aika hyväntahtoisia, mutta kuitenkin) vitsejä kiitos isän ihan tarpeeksi...

eli olen tietoisesti opetellut ”käyttämään rahaa” vaikkei niin huvittaisikaan. Aikoinaan minulla oli eräs ystävä, joka arvosteli pihiyttäni ja tajusin silloin, että en oikeastaan näe siinä itseisarvoa. On syytä elää tuloillaan,eikä velaksi tai yli varojensa, mutta en näe rahan kerryttämistä varsinaisena itseisarvona.

Seon itseleni tärkeää, että pystyisin elämään tuotoilla, enkä kuluttaisi pääomaa. Mutta toisaalta taas jos jokin akuutti oman elämän ratkaisu vaatisi muutoksia (myydä jotain, että saa itse lisää neliöitä esim.) niin se kannattaa tehdä, jotta täällä olemisesta voi nauttia.

Ap

Joku tuollainen ulkopuolinen heräte tai kommentti on väliin tarpeen. Mulla vaikeutena on jokin kynnys rahankäytössä, joka nousee yllättävän äkkiä korkeaksi, ja ikävä kyllä poden myös huonoa omaatuntoa. Joudun siis pinnistämään, jotta saan perusteltua itselleni jonkin asian tai hankinnan tarpeellisuuden, yleensä odotan pakkotilannetta (jokin hajoaa). Yksi asia on, johon voin käyttää hyvällä omallatunnolla, ostan aikaa, siis vähennän työntekoa sitä mukaa kun talous antaa myöten. Jää enemmän aikaa muuhun ja kalenteri on silti täynnä. Siitä tulevasta perinnöstä toivon pystyväni pitämään huolen, ettei se ole lapseni käsissä vielä vähään aikaan, paristakin syystä. :) Kiitos keskustelusta, hyvä aihe.

Joo, tunnistan kyllä tuon ilmiön kynnyksestä ostaa jotain. Olin nuorempana juuri sellainen. Itse asiassa nykyisin toivoisin olevani hiukan enemmän taas samanlainen, pelkäsin, että ihmiset ympärilläni hylkäävät minut jos olen tiukka rahankäytäjä (köyhät lokkimaiset sukulaiset eli käytännössä äitini, antoivat ymmärtää jotain sen suuntaista) mutta en enää halua ystävikseni edes ihmisiä, joille en kelpaa sellaisena kuin olen. Plus että olen ajatellut rahoillani omaa perhettäni jo aivan tarpeeksi, kuten ihmisen toki kuuluukin. Nyt minä yksin päätän, mihin rahat menevät vaienevätkö mihinkään, ja piste. Uskoisin voivani kuitenkin nauttia siitä, että voin kustantaa nyt joitain asioita lapsilleni, joita en ole aikaisemmin voinut heille kustantaa.

Ap

Ilmoitin jo hyvissä ajoin vanhemmilleni että käyttävät rahansa matkailuun, terveyspalveluihin ym elämänlaatua nostaviin asioihin. Toivottavasti näin tekevätkin...tämä tyttö pärjää omillaan, teen töitä ja elän säästeliäästi. Tulevaisuudessa jätän kivan summan lapselleni perinnöksi, ei muuta (eläkkeellä muutan edullisempaan kämppään, heitän pois turhat huonekalut, tavarat ja muut).

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin jo hyvissä ajoin vanhemmilleni että käyttävät rahansa matkailuun, terveyspalveluihin ym elämänlaatua nostaviin asioihin. Toivottavasti näin tekevätkin...tämä tyttö pärjää omillaan, teen töitä ja elän säästeliäästi. Tulevaisuudessa jätän kivan summan lapselleni perinnöksi, ei muuta (eläkkeellä muutan edullisempaan kämppään, heitän pois turhat huonekalut, tavarat ja muut).

Mulla oli sillälailla erilainen tilanne, että isäni minulle jättämä varallisuus oli käytännössä kokonaan perittyä, ja näin oli jopa isoäidillänikin. Sellaisia rahoja ei heillä ole oikeus kuluttaa loppuun suinkaan tai tekisivät tosi peemäisen tempun lapselleen. Toisekseen isän yksi mielipuheenaihe aikoinaan oli se, mitä mä joskus saan.... Joskin hänen uusi vaimonsa alkoi aina silloin huutaa miten siitä ei saa puhua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettavasti kovin suuria. Miehen veli ryhtyi pitämään vanhempiensa maatilaa aikoinaan ja siinä sukupolvenvaihdoksessa sisarukset saivat osuutensa rahana tai maana. Mieheni otti rahana ja maksoi sillä sen osan opintolainasta joka vielä oli jäljellä. Appiukko on nyt kuollut, anoppi elää vielä mutta tuskin perintöä jää, eiköhän irtaimistokin mene alta aikayksikön miehen hyeenamaisille siskoille.

Oma isäni on kuollut, perinnöksi sain neljäsosan kesämökkikiinteistöstä ja ok-talon myynnistä saadusta summasta ja vähän muuta rahaa. Koko perintö jäi verotusrajan alle, joten suuri se ei ollut. Äidiltä olen saanut ennakkoperintönä hänen osuutensa kesämökkikiinteistöstä, ja ostin siskoni osuuden siitä, joten mökki on nyt minun. Jos äiti kuolee ennen minua, tuskin saan enää juuri mitään, koska olen ennakkoperintöä saanut ja siskoni taas ei. Hän ei halunnut, huomautettakoon tässä.

Olisihan se kivaa, jos jostain saisikin ison perinnön, vaan eipä ole näköpiirissä.

Harvalla on. Verottajan mukaan suomalaisten saama perintö on keskimäärin 50 000 €, josta veroa menee 2500€.

Eiköhän mamman ja pappan rahoista ole nautittu jo paljon ennen suurta perintöä.

Parisataa tonnia on tullut ja parikymmentä tonnia on vielä tulossa kun äiti kuoli äskettäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin jo hyvissä ajoin vanhemmilleni että käyttävät rahansa matkailuun, terveyspalveluihin ym elämänlaatua nostaviin asioihin. Toivottavasti näin tekevätkin...tämä tyttö pärjää omillaan, teen töitä ja elän säästeliäästi. Tulevaisuudessa jätän kivan summan lapselleni perinnöksi, ei muuta (eläkkeellä muutan edullisempaan kämppään, heitän pois turhat huonekalut, tavarat ja muut).

Mulla oli sillälailla erilainen tilanne, että isäni minulle jättämä varallisuus oli käytännössä kokonaan perittyä, ja näin oli jopa isoäidillänikin. Sellaisia rahoja ei heillä ole oikeus kuluttaa loppuun suinkaan tai tekisivät tosi peemäisen tempun lapselleen. Toisekseen isän yksi mielipuheenaihe aikoinaan oli se, mitä mä joskus saan.... Joskin hänen uusi vaimonsa alkoi aina silloin huutaa miten siitä ei saa puhua.

Ap

Sun täytyy jättää rahat perinnöksi?

Aika usein ne perinnöt tietää vain töitä. On osattava hoitaa sijoituksia tai mahdollisesti yritystä jossa varallisuus on kiinni tai sitten osattava se myydä tuottoisasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin jo hyvissä ajoin vanhemmilleni että käyttävät rahansa matkailuun, terveyspalveluihin ym elämänlaatua nostaviin asioihin. Toivottavasti näin tekevätkin...tämä tyttö pärjää omillaan, teen töitä ja elän säästeliäästi. Tulevaisuudessa jätän kivan summan lapselleni perinnöksi, ei muuta (eläkkeellä muutan edullisempaan kämppään, heitän pois turhat huonekalut, tavarat ja muut).

Mulla oli sillälailla erilainen tilanne, että isäni minulle jättämä varallisuus oli käytännössä kokonaan perittyä, ja näin oli jopa isoäidillänikin. Sellaisia rahoja ei heillä ole oikeus kuluttaa loppuun suinkaan tai tekisivät tosi peemäisen tempun lapselleen. Toisekseen isän yksi mielipuheenaihe aikoinaan oli se, mitä mä joskus saan.... Joskin hänen uusi vaimonsa alkoi aina silloin huutaa miten siitä ei saa puhua.

Ap

Sun täytyy jättää rahat perinnöksi?

Aika usein ne perinnöt tietää vain töitä. On osattava hoitaa sijoituksia tai mahdollisesti yritystä jossa varallisuus on kiinni tai sitten osattava se myydä tuottoisasti.

Ei mun täydy, mutta haluan jakaa itse kokemani ilon varallisuudesta tietenkin lapsilleni. Yritystä tässä ei onneksi tarvitse hoitaa. Asunto-osakkeina perintö on lähinnä. Kyllä ne aina jotain tuottavat ja osaan sen puolen hoitaa kyllä. Tietenkin suhdanteetkin vaikuttavat jnkv mutta se on elämää.

Ap

Itse olen kannustanut vanhempiani käyttämään itse hankkimansa varallisuuden. Sisaruksieni kanssa ollaan kaikki omillaan toimeen tulevia eikä kukaan ole riippuvainen mistään perinnöstä. Varallisuutta vanhemmilla arviolta 500000€, mutta (arvo)asuntoa lukuunottamatta lähes kaikki kiinni arvopapereissa, joten ei siinä tarvita kuin yksi pörssiromahdus niin asiat on ihan eri tavalla.

Appivanhemmilla taas varallisuutta miljoonan verran. Metsää, kiinteistöjä, arvopapereita. Elävät mahdollisimman pihisti, jotta perillisille jäisi maksimaalinen hyöty. Ikää alkaa olemaan lähes 80, mutta hyväkuntoisia ja vointisia. Toivon heillekin runsaasti elinpäiviä ja kykyä käyttää omaa varallisuuttaan omien elinpäivien rikastuttamiseen.

Näillä spekseillä on ihan varmaa, että perintöjä tulee suunnasta ja toisesta, mutta en odota niitä. Mieluummin näkisin heidän elävän pitkään ja elämästä nauttien.

Itseasiassa en voi ymmärtää ihmisiä, jotka laskelmoivat oman elämänsä odotettavissa olevaan perintöön.

Meille kahdelle lapselle on tulossa jossain vaiheessa, toivottavasti siihen on vielä pitkä aika, noin 400 000 euron arvoinen omakotitalo ja saman arvoinen kesämökki. Luulen, että sisarus haluaa talon, minä taas haluan pitää mökin.

Mieheni on saanut noin 2 milj. € perintöä toiselta vanhemmaltaan, jonka menetti nuorena. Itse olen saanut noin 150 000 € ja pienen asunnon isovanhemmiltani. Omilta vanhemmilta sitten jotain, kun he kuolevat (toivottavasti vasta pitkän ajan kuluttua).

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti alat edes vähän auttaa myös lastesi elatuksessa.

Yhtään sensuuntaista viestiä ei ole tässä tullut. Ainoa asia on minä minä kuten aina ennenkin.

Tämä on aivan selvästi mielisairaan asiaan liittymätön kommentti. Koska se on sisällöltään negatiivinen ja sävltään röyhkeä, se on saanut tällä aggressiivisen roskasakin palstalla paljon peukkuja.   

Sain isovanhemmiltani omakotitalon ja isältä hehtaarikaupalla metsää + toisen talon. Mulle se on suuri perintö.

Jotain perittiin ja verot maksettiin. Ensin pidin jotain korollisella pankkitilillä vuosikausia. Nyt rahoja on jotenkin muuten pankin hoidettavana. Voi olla, että remppaan kuluu paljon jossain vaiheessa.

Muhunkin on istutettu säästäväisyys ja lapsille jättäminen. Miten kohdella tasapuolisesti lapsia, jotka elävät täysin eri tavalla? Toinen asuu lähellä ja perhe on alullaan. Toinen asuu velana pk-seudulla ja matkustaa. Joku haluaa yrittäjäksi ja uskaltaa ottaa siihen velkaakin. Joku ei ota edes asuntolainaa ja ajaa työsuhdeautolla. Jos jättää lapsenlapselle, se sortaa lapsetonta.

Vierailija kirjoitti:

Jotain perittiin ja verot maksettiin. Ensin pidin jotain korollisella pankkitilillä vuosikausia. Nyt rahoja on jotenkin muuten pankin hoidettavana. Voi olla, että remppaan kuluu paljon jossain vaiheessa.

Muhunkin on istutettu säästäväisyys ja lapsille jättäminen. Miten kohdella tasapuolisesti lapsia, jotka elävät täysin eri tavalla? Toinen asuu lähellä ja perhe on alullaan. Toinen asuu velana pk-seudulla ja matkustaa. Joku haluaa yrittäjäksi ja uskaltaa ottaa siihen velkaakin. Joku ei ota edes asuntolainaa ja ajaa työsuhdeautolla. Jos jättää lapsenlapselle, se sortaa lapsetonta.

Mitä edes kysyt? Tasapuolisesti on yhtä paljon kummallekin.

Mitkään elintavat sun muut ei liity siihen pätkääkään.

Onneksi ei ole tullut. Miehen vanhemmilta ja omilta vanhemmiltani tulee jäämään yhteensä 1 omakotitalo, 3 kerrostalohuoneistoa, 1 mökki ja jonkin verran metsää. Tuo okt ja yksi asunto menee puoliksi miehen ja siskonsa kanssa. 

Pientähän tuo on, työllään ovat kaiken ansainneet.

Ystäväni on saanut ja tulee vielä saamaan useita miljoonia. Mutta raha ei tuo onnea, hänellekään.