Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että vuosia sitten itselläni oli ongelmia pihapiirin lasten kanssa. Lapset olivat tunkemassa meille kylään usein, koska meillä oli kissa. Ei se aluksi haitannut, mutta kun alkoivat rampata meillä jatkuvasti ja olivat useita tunteja kerrallaan. Tavaroiden penkominen ja asioiden utelu kävi myös melko rasittavaksi. Lapset saattoivat rimputella ovikelloa vaikka kuinka kauan ja kerran ollessani kipeänä huusin oven läpi, että nyt riittää, menkää pois. Vähän sen jälkeen (onneksi) muutin siitä kämpästä pois.
Olivat yksinhuoltajaäidin lapsia, eivät kantasuomalaisia. Näin jälkikäteen ihmettelen suuresti, että lasten äiti antoi lastensa kyläillä täysin ventovieraiden ihmisten luona. Nykyään suhtautuisin tilanteeseen eri tavalla ja laittaisin kyläilylle heti stopin.
Täällä on ollut kaksi ketjua vähän vastaavista lapsista, muistan lukeneeni. Toisessa naapurin lapsi kävi koko ajan rimputtamassa ovikelloa ja jos ei avattu niin hakkasi ovea, siis kerrostalossa, ja yritti koko ajan väkisin tunkea kylään. Toisessa lapset tulivat kylään eivätkä totelleet yhtään vaan menivät esim. hevoshakaan leikkimään hevosten kanssa vaikka se ehdottomasti kiellettiin. Rajattomia ja surullisia lapsia huonoista oloista.
Joo. Muistan sen yhden pitkän ketjun parin vuoden takaa, jossa naapurin lapsi kävi hakkaamassa ovea. Ihmettelin, kun sekin ketju meni joidenkin osalta ihan omituiseksi lässyttämiseksi. Jotkuthan olivat sitä mieltä, että ap:n olisi pitänyt ottaa se naapurin (rajaton ja huonosti käyttäytyvä) lapsi suurinpiirtein omaksi huollettavakseen.
Joidenkin mielestä muiden pitää omistaa elämänsä näiden rajattomien ja tunkeilevien lasten paapomiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuon tyyppisten lasten magneetti, kun vedän heitä puoleeni joka paikassa. Aina kaikki tuntemattomat lapset tulevat kimppuuni höpöttelemään ja esittelemään leluja /temppuja. Puistossa, päiväkodissa, pihalla, kaupassa siis aivan joka paikassa.
Yleensä tämä ei häiritse ollenkaan, mutta välillä tietty, kun ei jaksaisi edes omien lasten loputonta puhetulvaa kuunnella, niin silloin ei todellakaan kaipaisi ketään tuntematonta lasta höpöttelemään siihen viereen kilpaa :D
Mun lapset on sen luonteisia, että alkavat usein jutella vieraille aikuisille. Ovat tosi puheliaita. Eivät kyllä ole leikkipuistossa yksin, vaan aina jomman kumman vanhemman kanssa. Mutta ovat siis tosi sosiaalisia ja luottavat ventovieraisiinkiin aikuisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Jaa, itse taas tulkitsin aloitusviestin niin, että kyse ei ole normaalista sosiaalisuudesta. Ap myös tarkensi toisessa viestissään (ennen kuin kukaan muu oli ehtinyt kommentoida), että takertujalapset ovat puistossa ilman vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kiva kun Suomessa lytätään ihmisten vilpittömyys ja tutustumishalu jo hiekkalaatikolta lähtien, ja sitten myöhemmin ihmetellään kun on niin paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä, mieleltään jopa järkkyneitä.
Pitääkö teidän nujertaa jo pikkulapsetkin? :'/
Juurikin näin! Siis toi aloittajahan on ihan oikeasti vaarallisen introvertti ja itsekäs. Kylmä on sen äidin sydän joka inhoaa muiden lapsia. Tämä pätee tuohon aloittajaan. Olen tyrmistynyt siitä miten joku voi oikeasti olla noin juntti. Ehkä aloittaja voisi muuttaa takas sinne Padasjoelle jossa kerran kuukaudessa joku kylähullu kömpii ulos kolostaan ettei ala ahdistamaan muut ympärillä olevat (tässä tapauksessa viattomat lapset) ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Onko sillä oikeastaan edes kauheasti väliä, onko kyse "normaalista" sosiaalisuudesta vai ei? Jokainen ihminen saa päättää itse, kenen kanssa juttelee vapaa-aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Jaa, itse taas tulkitsin aloitusviestin niin, että kyse ei ole normaalista sosiaalisuudesta. Ap myös tarkensi toisessa viestissään (ennen kuin kukaan muu oli ehtinyt kommentoida), että takertujalapset ovat puistossa ilman vanhempiaan.
Tulkitse mitä tulkitset. Fakta on, että normaaliin sosiaalisuuteen mahtuu jos jonkinlaista. On varsin ärsyttävää höpöttäjää, omissa oloissaan puuhastelevaa ja kaikkea siltä väliltä. Osa lapsista puhuu hyvinkin tottuneesti aikuisten kanssa ja voi tuntua ihan kivalta jos paikalla on kiltin oloinen aikuinen, vaikka olisikin vähän vanhempi lapsi, joka ikänsä puolesta hyvinkin voi olla yksin puistossa. Sellaisia aidosti sairaalloisesti huomiota hakevia ja turvattomia on oikeasti ehkä joku promillen murto-osa, eikä ole mitenkään oletettavaa, että sellaisia tyyliin joka puistossaolokerralla olisi aloittajaan liimautumassa. Sen sijaan niitä tavallisen sosiaalisia kyllä ihan jatkuvasti näkee.
Sen ymmärrän täysin hyvin, että vieraan lapsen pulputtaminen voi olla rasittavaa. Mutta pitää vaan sitten opetella nätisti ja napakasti lopettamaan se touhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.
Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.
Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.
Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.
Ohis. Oletko harkinnut tukiperheen hakemista? En siis ilkeile, kuulostaa vain todella rankalta arjelta, ja jos lapsi vielä hanakasti hakeutuu tuntemattomien seuraan, voisi muutama aikuinen lisää hänen elämäänsä olla tarpeen.
Tietysti jokainen väsyy joskus. Ja se, että olen kokoajan läsnä lapsen kanssa ja elämä pyörii vain lapsen ympärillä.
Olen koittanut kasvattaa lasta omatoimisemiseksi pärjääjäksi jo aikaisin, niin sitten saan enemmän aikaa niin. Tämä on tylyä, tiedetään.
Just siksi lapsi varmaan meneekin niin avoimesti juttelemaan ihmisten kanssa, kun on saanut äidin kaiken huomion. Mutta voiko lapsia koskaan huomioida liikaa? Maailma on tyly paikka, sitä ehtii kyllä tulla tylytetyksi ihan tarpeeksi.
Mutta on toisaalta vain ajan kysymys, koska lapsi lähtee itsekseen kulkemaan, mietii omat menonsa ja hankkii omat kaverinsa.
Meillä on toisaalta hyvä dynamiikka lapsen kanssa. Tehdään yhteistyötä, koska en jaksa kaikkea yksin. Lapsi oppii myös kantamaan vastuuta jo nuoresta.
Koen, että yksinhuoltajan lapsesta kasvaa itsenäisempi ja sosiaalisempi. On vähän pakko olla, kun ei ole ydinperhettä siinä tukena.Toivon todella että sä vaan provoilet mutta jos nyt satut olemaan ihan tosissasi niin herranjestas. Jos sulla on niin pieni lapsi, ettei se vielä itsenäisesti kulje edes kavereiden kanssa niin ei sun kuulu sen lapsen kanssa tehdä mitään "yhteistyötä kun et itse jaksa kaikkea yksin". Sun kuuluu olla ihan itse siinä vanhemman roolissa ja antaa lapsen olla lapsi ja jos et jaksa, hakea muilta aikuisilta apua ja tukea eikä tukeutua siihen lapseesi!
Varmasti kasvaa vastuunkantaja ja itsenäinen lapsi tuolla menolla, joo. Lapsiparka....Jossain päin maailmaa lapset osallistuvat kodin töihin niin pienestä, kun pystyvät. Kantavat vettä, laittavat ruokaa ja siivoavat. Ihan normaaleja lapsia ovat.
En todellakaan turvaudu lapseeni, sanoinko niin jossain? Koitan harjoittaa lapsen yhteistyötaitoja, kun ovat ehkä yksi tärkeimmistä taidoista. Se, että olen yksinhuoltaja, pakottaa antamaan lapselle enemmän vastuuta, koska aina en vain ehdi ja jaksa. Eikä tuo ole huono asia, mikä toimii yhden lapsen kanssa, ei välttämättä toimi toisen lapsen kanssa. Jotkut ovat luonnostaan niin itsenäisiä, että liialliset rajat lapselle eivät toimi. Ovat jopa haitaksi.
Jokainen kasvattaa lapsensa niinkuin taitaa.
En nyt väitä olevani mikään vuoden mutsi, mutta ihan hyvä tyyppi jälkikasvuni vaikuttaisi olevan.
Väitä että et turvaudu lapseesi mutta silti myönnät että sysäät lapselle vastuuta niistä asioista kun et itse yh.na ehdi ja jaksa. Ja lapsi on oletettavasti melko pieni, jos hän ei vielä itsenäisesti kavereiden kanssa liiku. Edelleen, sen lapsen tehtävä ei ole hoitaa sun hommiasi jos sä et ehdi ja jaksa. Sun tehtäväsi aikuisena on hakea apua siihen ehtimättömyyteen ja jaksamattomuuteen toisilta aikuisilta ja annettava sen lapsesi olla lapsi. Kyllä sulla on kuule katastrofin ainekset tuossa käsissä jos jatkat tuota että on ihan normia että äitin pikku apuri paikkaa äidin tehtäviä kun äiti ei jaksa...
Niin ja joo, toisissa maissa lapset on tosiaan kotiorjina ja niitä tehdään vanhuuden turvaksi. Niitä on myös ok lyö dä tai muuten fyysisesti kunnolla kurittaa. Teetkö sitäkin sillä perusteella että kun kyllä muuallakin ja ihan hyviä ihmisiä niistä suurimmasta osasta kasvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Onko sillä oikeastaan edes kauheasti väliä, onko kyse "normaalista" sosiaalisuudesta vai ei? Jokainen ihminen saa päättää itse, kenen kanssa juttelee vapaa-aikanaan.
Älä sitten märise av:lla, jos puistossa et pääse mammaporukoihin juttelemaan, koska jokainenhan saa itse päättää, eikös?
Minä ainakin ymmärrän sen harmin mikä osalle keskustelijoista on tässä tullut, että iholle tuleville lapsille ollaan tylyjä ja kylmiä. Ei me suomalaiset silti ihan niin kylmiä olla, mitä näistä voisi ymmärtää. Enemmän kyllä voisitte osoittaa kiukkuanne näiden lasten vanhempia kohtaan, eikä meitä kohtaan, jotka näitä lapsia enemmän tai vähemmän joudumme kohtaamaan.
Minulla on tästä yllättävän paljon kokemusta, ja näin hieman jälkikäteen mietittynä en keksi muuta yhdistävää tekijää asialle kuin asuinalue. Asuimme vuosikausia alueella, jossa oli paljon kaupungin vuokra-asuntoja ja niissä suhteellisen paljon vaihtuvuutta. Ja koska olin ensin kotona kolme vuotta kahden lapsen kanssa ja sitten vielä puolitoista kolmannen kanssa, näitä lapsia ehti nähdä paljon. Heitä ei siis ollut ihan kymmeniä, mutta monta. Muutaman kasvuakin tuli siinä seurattua, ja ikävä kyllä kaksi kolmesta näyttää menevän ikävään suuntaan.
Meidän kohdalle sattui vielä kaiken lisäksi lapsia, jotka olivat nopeasti agressiivisia toisia kohtaan. Sellaista kun katselee pari vuotta, alkaa itsellä mitta täyttyä. Ja kun vielä läheltä seurasi (osa asui ihan leikkipuiston vieressä) näitä vanhempia, meinasi mennä usko koko ihmiskuntaan.
Me muutimme pois, ja uskokaa tai älkää, täällä kaupungin toisella puolella ei ole yhtään samanlaista lasta vielä tullut vastaan, vaikka ulkoillaan edelleen paljon ja nuorinkin on vasta neljän. Viikko sitten kävimme kuopuksen kanssa kylässä vanhalla asuinalueella ja sama ilmiö toistui valehtelematta saman tien, kun saavuimme tuttuun puistoon. Tällä kertaa lapset oli minulle uusia: veljekset joista toinen eskarissa ja toinen niin pieni, että oli pakko kysyä kuinka vanha hän on. "Se on mun veli, se on nimi on **** ja se on kaks". Kysyin missä veljesten äiti oli, ja hän oli kuulemma sisällä. "Tästä kyllä näkee meidän kotiin se on tuolla" ja sormi osoitti johonkin päin. Samassa paikalla oli kolmas pois, joka kertoi nimensä, ikänsä, sen missä talossa asuu ja mikä on asunnon numero, isänsä nimen ja ammatin, äidin olinpaikan ("äiti asuu Oulussa se ei halunnu enää olla täällä), ja sen, että "iskä ei jaksa olla puistossa mun kaa".
Tap, tap vaan näiden lasten vanhemmille. Oikein hienoa. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Onko sillä oikeastaan edes kauheasti väliä, onko kyse "normaalista" sosiaalisuudesta vai ei? Jokainen ihminen saa päättää itse, kenen kanssa juttelee vapaa-aikanaan.
Älä sitten märise av:lla, jos puistossa et pääse mammaporukoihin juttelemaan, koska jokainenhan saa itse päättää, eikös?
Minulla ei ole lapsia, joten en edes hakeudu mihinkään mammaporukoihin. Olen kyllä vahtinut sisarusteni lapsia jonkin verran ja minulla on kokemusta vieraista lapsista, jotka takertuvat. Ymmärrän ap:ta ihan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Jaa, itse taas tulkitsin aloitusviestin niin, että kyse ei ole normaalista sosiaalisuudesta. Ap myös tarkensi toisessa viestissään (ennen kuin kukaan muu oli ehtinyt kommentoida), että takertujalapset ovat puistossa ilman vanhempiaan.
Tulkitse mitä tulkitset. Fakta on, että normaaliin sosiaalisuuteen mahtuu jos jonkinlaista. On varsin ärsyttävää höpöttäjää, omissa oloissaan puuhastelevaa ja kaikkea siltä väliltä. Osa lapsista puhuu hyvinkin tottuneesti aikuisten kanssa ja voi tuntua ihan kivalta jos paikalla on kiltin oloinen aikuinen, vaikka olisikin vähän vanhempi lapsi, joka ikänsä puolesta hyvinkin voi olla yksin puistossa. Sellaisia aidosti sairaalloisesti huomiota hakevia ja turvattomia on oikeasti ehkä joku promillen murto-osa, eikä ole mitenkään oletettavaa, että sellaisia tyyliin joka puistossaolokerralla olisi aloittajaan liimautumassa. Sen sijaan niitä tavallisen sosiaalisia kyllä ihan jatkuvasti näkee.
Sen ymmärrän täysin hyvin, että vieraan lapsen pulputtaminen voi olla rasittavaa. Mutta pitää vaan sitten opetella nätisti ja napakasti lopettamaan se touhu.
Miksi pitäisi sanoa nätisti? Eikö olisi ihan aiheellista, että takertujalapsi oppisi pelkäämään vieraita aikuisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo minua ihmetyttää sama ja olen iloinen että lapseni on luontaisesti varautunut vieraiden aikuisten kanssa eikä halua edes tutustua (ellei tietenkin ole kyseessä joku kerhon ohjaaja jne.). Nämä yltiösosiaaliset ja ylirohkeat lapset ovat aika erikoisia, eikö heillä ole mitään itsesuojeluvaistoa? Siis että eihän kaikki aikuiset ole luotettavia ettei nyt ihan kehenkä tahansa tarvitse tutustua. Voi joku vaikka viedä pois kun vanhempien silmä välttää.
Eihän se kovin kivaa ole kun joku vieras puhelias lapsi pälättää kokoajan mutta olen näissä tilanteissa vaan vastaillut jne. ja antanut tarvitsevan huomion jonka jälkeen jatkaa toivon mukaan omia leikkejään. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen että nämä jotka jatkuvasti hakeutuvat vieraiden seuraan jäävät huomiotta omassa perheessä ja hakevat sitä sitten jostain muualta vaikka kipeästi tarvitsevat sitä vanhemmiltaan... jotenkin reppanoita.
Siinä on oikeasti hienoinen ero, onko lapsi vain rajattoman sosiaalinen vai rajattomasti huomion tarpeessa. Ja se on aika hurjaa, kuinka puistoissa näkee neljävuotiaita ilman vanhempiaan, myös pyöräilemässä. Voitta sanoa että on ne lapset ennenkin olleet, mikä on totta. Ennen kyllä lapsia menehtyi enemmän vaikka maailma oli kuitenkin astetta, paria turvallisempi. Liikaa luotatte tuuriin ja niihin lapsiinne.
Ihan suututtaa välillä, kun leikkipaikkaan ilmaantuu lapsi, jolla ei ole mitään rajoja, ja joka tekee mitä huvittaa: tönii muita tieltään, laskee päälle, kiroilee, rikkoo leluja tai jos ei saa rikki, niin ainakin yrittää. Ja se älytön uhma, mikä heille välillä tulee. Kerran yksi poika löi miestäni, joka kiipesi yhdessä meidän lapsen kanssa liukumäkeen. Siis löi! Siinä ei ole enää mitään tekemistä tavallisen hölöttöjän kanssa.
Ap on niin suomijuntti kuin olla voi. :D Kaiva kuoppa metsään ja mene sen pohjalle istumaan lapsesi kanssa.
Minä juttelen kyllä mielellään hetken kaikille jotka jutustelee missä vaan 😊
Ymmärrän sua ap, ei todellakaan ole pakko kaikille jutella jos se ei inspiroi itseä. Sanoisin lapselle suoraan ja reippaasti että en nyt oikein voi keskittyä puhumaan kun on leikki kesken. Ja voi sanoa, että kokeilehan pyytää muita lapsia leikkimään ja keksiä jotain leikkiä.
Pitää vaan olla suorapuheinen ja selkeä, kyllä pienetkin ymmärtää sitten 😊 tsemppiä puistoiluun ja toivottavasti saat jatkossa ottaa rennosti.
Suomessa lapsi saa tuijottaa suu auki sanomatta mitään. Se on normaalia sosiaalisuutta ap:lle ja kumppaneille. Kyllä tämä on sairas maa.
Suomi on ahdistava maa. Täällä et voi puhua kellekään kun katsotaan hulluksi. Ja inhoan niitä vanhempia ketkä leikkivät vain oman lapsensa kanssa, nää oli meidän lelut, lähdetäänkö kotiin, ja samalla ollaan kuuroja muiden lasten kysymyksille. Itse ainakin vastaan lapselle jos jotain kysyy ja en tuudittaudu oman lapsen kanssa siihen kuplaan minne muut ei saa tulla. YÖK!!
Joo. Muistan sen yhden pitkän ketjun parin vuoden takaa, jossa naapurin lapsi kävi hakkaamassa ovea. Ihmettelin, kun sekin ketju meni joidenkin osalta ihan omituiseksi lässyttämiseksi. Jotkuthan olivat sitä mieltä, että ap:n olisi pitänyt ottaa se naapurin (rajaton ja huonosti käyttäytyvä) lapsi suurinpiirtein omaksi huollettavakseen.